Yva ry:n 20-vuotisjuhlaa varten haastattelimme kokeneita YVA-asiantuntijoita ja kysyimme heidän näkemyksiään itse Yva ry:stä ja YVA:sta. Haastattelujen tuloksena syntyi kaksiosainen artikkeli – ensimmäinen asiantuntijoiden kokemuksista Yva ry:stä ja toinen heidän ajatuksistaan YVA:n hyvistä ja huonoista puolista sekä kehittämistarpeista. Näkemyksiään toivat esille Eero Kaakinen, Ismo Pölönen, Markku Kuitunen, Tapani Veistola, Olli-Matti Tervaniemi sekä Riitta Kankaanpää-Waltermann.
Yva ry:n rooli 20-vuotisessa kehitysprosessissa
Yva ry perustettiin vuonna 1994, samana vuonna kun laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan maassamme. Yva ry on toiminut yhdyssiteenä ja tarjonnut merkittävän ja käytännönläheisen foorumin alan osaajien verkostoitumiselle ja ajankohtaiselle tiedonvaihdolle ympäristövaikutusten arvioinnin parissa toimivien kesken. Yhdistys on antanut myös lausuntoja ja osallistunut aktiivisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Monipuolisesta toiminnasta huolimatta yhdistys on koettu usein pääkaupunkikeskeiseksi toimijaksi.
Yhteistyön edistäjä
Saatujen kommenttien mukaan keskeisimpänä järjestön toiminnassa nähdään selkeästi vuosittaiset alan teemapäivät. Toimijat yhteen kokoavat YVA-päivät auttavat insinöörejä, yhteiskuntatieteilijöitä, oikeustieteilijöitä, taloustieteilijöitä sekä luonnontieteilijöitä ymmärtämään toistensa näkökulmia. Ansiokkaasti läpiviedystä YVA-arviointiprosessista on jaettu vuosittain Hyvä YVA-palkinto. YVA-päivien esitykset ovat lisäksi kaikkien asiasta kiinnostuneiden seurattavana yhdistyksen nettisivuilla. Järjestön julkaisema Impakti-lehti on osoittautunut toimivaksi tietokavaksi. Se onkin ainoa alan säännöllisesti ilmestyvä julkaisu maassamme. Edellä mainitut Yva ry:n yhteisöfoorumit tarjoavat myös alaa tutkiville mahdollisuuden esitellä tuloksia sekä saada monipuolista palautetta.
Monipuolista järjestötoimintaa
Jo mainitun lisäksi Yva ry:n toimintaan kuuluvat niin jäsenillat, opintomatkat kuin monipuoliset kansainväliset kontaktitkin. Yhdistyksellä on aktiivinen roolinsa YVA-lainsäädännön jatkuvassa kehittämisessä. YVA:n parissa toimivia onkin motivoinut mahdollisuus osallistua omakohtaisesti mm. YVA-direktiivin kehittämiseksi annettaviin lausuntoihin. Järjestön monipuolisen toiminnan vakituisina tukijoina on aktiivinen joukko alan keskeisiä toimijoita ja tutkijoita. Yhdistyksellämme toivotaan saadun palautteen mukaan jatkossakin olevan selkeä rooli sekä menettelyä tukevan koulutusmateriaalin välittämisessä että entistä yhtenäisemmän ohjeistuksen kehittämisessä. Yva ry:n ansiona nähdään sen toimiminen välittäjänä YVA:n kansainvälisiin käytänteisiin ja toimijatahoihin. Muualta saadut kokemukset ovatkin kehitykselle erityisen tärkeitä haastateltujen mielestä. SOVA:n osalta menettelyn vakiintuminen nähdään vielä puutteelliseksi. Yva ry:n toivotaankin olevan aktiivinen myös SOVA:n edelleen kehittämisessä. Kommenteissa nousi esiin myös ajatus Yva ry:n kotisivuille perustettavasta keskustelupalstasta. Sen kautta ajankohtaisista asioista esille tuodut kokemukset nopeuttaisivat tiedon saantia. Yva ry kokoaa järjestönä hyvin sen parissa toimivat. Järjestön nähdään kuitenkin olevan suurelle yleisölle edelleen melko tuntematon toimija. Kaiken kaikkiaan Yva ry:n toiminnan katsotaan nopeuttaneen ja virallistaneen YVA:n asemaa hankkeiden sopeuttamisessa yhteiskunnalliseen toimintaan.
YVA:n vahvuuksia ja heikkouksia
Me suomalaiset olemme hyvin käytännöllisiä kuten usein koulutuksemmekin. Tämä kenties heijastuu osaltaan näkemyksissä YVA:sta ja vaikeuttaa suhtautumista siihen. Menettely nähdään väljästi säädeltynä. Ei niinkään lain mukaan etenevänä vaan pikemminkin tietoisuuteen tukeutuvana menettelytapana. YVA:n tulevan kehityksen osalta nousee selvästi esiin uhkina yhtäältä YVA:n pirstaloituminen ja toisaalta hankkeiden entisestään lisääntyvä selvitystarve. Kehityshaasteita nähtiin osallistumismenettelyissä samoin kuin eri ammattialojen välisten näkemyserojen kuromisessa lähemmäksi toisiaan.
YVA on taipuisa väline
20-vuotta sitten, YVA-lain voimaantultua, sekä YVA-tietoisuuden että käytänteiden osalta edistyttiin alussa melko verkkaisesti. Nyt on jo edetty toimiviin ja laadukkaisiin YVA-käytänteisiin. YVA on osoittanut olevansa taipuisa ajan paineissa. Prosessia tuntuu kuitenkin edelleen vaivaavan sekä selkeän ’isännän’ puute että valtakunnallisen ohjauksen ongelmat. Haastateltujen viranomaisten näkemyksen mukaan hankkeiden ympäristöselvityksiä tehdään yhä useammalle hankkeelle niiden tultua alueellisesti hoidettavaksi. Merkittävimpien hankkeiden selvitystarpeisiin on kuitenkin pystytty vastaamaan heidän näkemyksensä mukaan hyvin. Tämä siitä huolimatta, että YVA:n parissa työskenteleviä on rajallinen määrä.
Toimivat käytänteet ovat madaltaneet kapea-alaista reviiriajattelua sekä parantaneet jatkuvasti ympäristöselvitysten tasoa. Lisäksi lupamenettelyyn nähtiin saadun aiempaa varmempaa perustaa. Laajan osallistumisen seurauksena näkökulmat ovat selvästi monipuolistuneet. Kehityksen seurauksena on saatu aikaan paremmin perusteltuja vaihtoehtoja. Lisäksi yleinen tietoisuus ympäristöasioista on edistynyt.
YVA-menettelyn ongelmatiikkaa
Lainsäädännön kehityksen ja sen monimutkaistumisen seurauksena eri puolilla maata on muodostunut erilaisia käytäntöjä. Niitä esiintyy jopa ELY-keskusten sisälläkin. Kommenteissa mietittiinkin, vaikuttaako tämä kansalaisten ja hankevastaavien yhdenvertaisuuteen lain edessä. Se, että lupahakemuksia ei käsitellä YVA:n yhteydessä eikä anneta niistä päätöksiä, on ongelmallista. Tämän arvellaan osaltaan vähentävän YVA:n arvoa ja kätkevän sen piiloon monenlaisten suunnittelutoimintojen sisään. YVA-menettely vaikuttaakin tulevan näkyviin yhteiskunnassa lähinnä vain isojen hankkeiden osalta ja varsinkin, jos niissä on ongelmia. Toisin sanoen silloin kun YVA on tehty huonosti – pohtivat haastateltavat.
Hankevastaava vastuussa
YVA-menettely mahdollistaa hankkeen toteutettavuuden testaamisen. Sen avulla hanke voi löytää tiensä ja muotonsa yhteiskuntakelpoiseksi. Sen sosiaalinen hyväksyttävyys voidaan saavuttaa. Ei välttämättä niin, että kaikki pitäisivät hankkeesta. Vaikutukset on kuitenkin selvitetty uskottavasti, ja on osoitettu, että hankeen kanssa voidaan turvallisesti elää. YVA:n vahvuutena on hyvin erilaisten vaikutusten tarkastelu rinnakkain. Aineettomat arvot, kokemukset, jopa kuvitelmatkin, noteerataan. Näin ’yleinen tieto’ ja ’asiantuntijatieto’ ovat rinnakkain ja vastakkain julkisesti. Hyvin läpiviety osallistuminen lisääkin luottamusta hankevastaavaan. Hyvä paikallistuntemus, vaihtoehtojen aito vertailu sekä selkeät perustelut valinnoille todetaan laadukkaan YVA:n keskeisiksi ominaisuuksiksi. Näkökulmien löytäminen ja esille saanti vaatii kuitenkin aikaa ja rohkeuttakin. Esiin nousi arvelu siitä, näkevätkö hankevastaavat mahdollisesti edelleenkin YVA:n vain välttämättömänä pahana. Hehän saattavat joutua sen kanssa tekemisiin vain kerran elämässään. Hankevastaavan palveluksessa olevan konsultin työlle keskeinen lähtökohta on se, millaisen tarjouspyynnön ja aikataulun mukaan selvitystyö on tilattu. Myös YVA-konsultin sen hetkinen työtilanne ja ammattitaito ovat keskeisiä edellytyksiä. Konsultiltakin edellytetään kykyä monipuoliseen yhteistyöhön. Kyky kuunnella, ottaa huomioon ja ymmärtää kaikkia prosessiin osallistuvia on tärkeää. Työn muita onnistumisen edellytyksiä ovat lisäksi raha- ja aikaresurssit, lain tuntemus, sisältöpainotusten ymmärtäminen, tiedon tuottaminen ja sen jakaminen, itse menettelyn prosessiosaaminen sekä asioiden toimialakohtaiset käsittelytavat.
Osallisena YVA-menettelyssä
YVA:n moninaiset näkökulmat ovat haaste konsultin lisäksi tietenkin muillekin osallisille. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten nähdään saaneen koko ajan yhä suurempaa merkitystä suhteessa kokonaisarvioon. Paikallisten asukkaiden mielipiteen huomiotta jättäminen ja jopa ohittaminen ei enää ole mahdollista, kuten tilanne saattoi olla vielä 1990-luvulla. Hyvät esimerkit hankkeissa vaikuttamisesta lisäävät epäilemättä osallistumista edelleen. Mutta edelleen pohditaan sitä, onko osallisilla riittävä peruskäsitys YVA:n olemuksesta ja sen prosessista. Toisaalta onko keskustelukulttuurimme, yhdessä tekeminen ja vuorovaikutteisuus, riittävän kehittynyttä. Osallistumalla vaikuttaminen ja asioihin paneutuminen vaativat kansalaiselta kuitenkin paljon aktiivisuutta. Osallistumisen kehittämisen tarve korostuu edelleen kaikessa ympäristönkäytön ohjauksessa.
YVA tutkii kokonaisuutta
YVA-laki edellyttää, että tarkastellaan selvitettävää ympäristöä kokonaisuutena. YVA-menettelyn riskinä nähtiin selvitysten laajentuminen ja samalla pirstoutuminen yhä pienempiin erikoistumisaloihin. Seurauksena olisi liian raskas YVA-menettely, yhtäältä perustelujen monimutkaistuminen ja toisaalta näytön vaikeutuminen. Tiedon määrällinen lisääminen johtaakin pikemminkin epätäydelliseen tietoon. Laadukkaaseen tietoon päästään järjestämällä ja arvottamalla tietoa paremmin sekä yhdistämällä siihen asti toisistaan riippumattomina pidettyjä tiedon osa-alueita. Ympäristönkäytön ohjaus ja sen suunnittelu ovat vaikutusten tuottamista, valintatilanteiden muotoilua sekä arvoperustaista harkintaa. Kommenteissa kysyttiinkin, kykenemmekö jatkossa keskittymään oleellisten asioiden selvittämiseen. Tehtävien ratkaisujen paremmat oikeudenmukaisuuden tarkastelut nähtiin myös haasteena. Selvityksiä tehtäessä tulee pohjimmiltaan pyrkiä varautumaan myös siihen, miten vielä tuntematon puuttuva tieto vaikuttaa tarkasteltavana olevaan kokonaisuuteen. Kestävän kokonaisympäristön aikaansaaminen on yhä haaste arvomaailmallemme – samoin lisääntyvä poikkitieteellisyyden vaatimus. Kehittyvän verkostoitumisen ja aiempaa yhteisöllisempien toimintatapojen odotetaan mahdollistavan parempia käytänteitä tulevaisuudessa.