Yva ry:n 20-vuotisjuhlaa varten haastattelimme kokeneita YVA-asiantuntijoita ja kysyimme heidän näkemyksiään itse Yva ry:stä ja YVA:sta. Haastattelujen tuloksena syntyi kaksiosainen artikkeli – ensimmäinen asiantuntijoiden kokemuksista Yva ry:stä ja toinen heidän ajatuksistaan YVA:n hyvistä ja huonoista puolista sekä kehittämistarpeista. Näkemyksiään toivat esille Eero Kaakinen, Ismo Pölönen, Markku Kuitunen, Tapani Veistola, Olli-Matti Tervaniemi sekä Riitta Kankaanpää-Waltermann.

Yva ry:n rooli 20-vuotisessa kehitysprosessissa

Yva ry perustettiin vuonna 1994, samana vuonna kun laki ympäristövaikutusten arvi­oinnista tuli voimaan maassamme. Yva ry on toiminut yhdyssiteenä ja tarjonnut merkittävän ja käytännönläheisen foorumin alan osaajien verkostoitumiselle ja ajankohtaiselle tiedon­vaih­dolle ympäristövaikutusten arvioinnin parissa toimivien kesken. Yhdistys on antanut myös lausuntoja ja osallistunut aktiivisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Monipuolisesta toiminnasta huolimatta yhdistys on koettu usein pääkau­pun­kikeskeiseksi toimijaksi.

Yhteistyön edistäjä

Saatujen kommenttien mukaan keskeisimpänä järjestön toiminnassa nähdään selkeästi vuosittaiset alan tee­ma­päivät. Toimijat yhteen kokoavat YVA-päivät auttavat insinöörejä, yhteiskuntatieteili­jöi­tä, oikeus­tie­tei­lijöi­tä, taloustie­teilijöitä sekä luonnontieteilijöitä ym­märtämään tois­tensa näkökulmia. Ansiokkaasti läpi­vie­dys­tä YVA-arviointipro­ses­sista on jaettu vuosittain­ Hyvä YVA-palkin­to. YVA-päivien esi­tykset ovat lisäksi kaik­kien asiasta kiin­­nostuneiden seurattavana yh­dis­tyksen nettisivuilla. Järjestön jul­kaisema Impakti-lehti on osoit­tautunut toi­mivaksi tietokavaksi. Se onkin ainoa alan säännöl­lisesti ilmestyvä jul­kaisu maassamme. Edellä mainitut Yva ry:n yhteisöfoorumit tarjoavat myös alaa tut­ki­vil­le mah­dol­lisuuden esitellä tuloksia sekä saada moni­puolista palautetta.

Monipuolista järjestötoimintaa

Jo mainitun lisäksi Yva ry:n toimintaan kuuluvat niin jäsenillat, opin­tomatkat kuin monipuoliset kansainväliset kontaktitkin. Yhdistyksellä on aktii­vinen roo­linsa YVA-lainsää­dännön jatkuvassa kehittämisessä. YVA:n parissa toimivia onkin moti­voinut mahdollisuus osallistua omakohtai­sesti mm. YVA-direktiivin kehittämiseksi an­net­taviin lausun­toi­hin. Järjestön monipuolisen toi­minnan vakituisina tukijoina on aktii­vi­nen joukko alan keskeisiä toimijoita ja tutkijoita. Yhdistyksellämme toivotaan saadun pa­lautteen mu­kaan jatkossakin olevan selkeä rooli sekä menettelyä tukevan koulutus­mate­ri­aalin välittä­misessä että entistä yhtenäisemmän oh­jeis­tuksen kehittämisessä. Yva ry:n an­siona nähdään sen toimiminen välittäjänä YVA:n kansainvälisiin käytänteisiin ja toimija­tahoihin. Muualta saadut kokemukset ovatkin kehitykselle erityisen tärkeitä haastatel­tu­jen mielestä. SOVA:n osalta menettelyn vakiin­tuminen nähdään vielä puut­teelliseksi. Yva ry:n toivo­taankin olevan aktiivinen myös SOVA:n edelleen kehittämisessä. Kom­men­­­teis­sa nousi esiin myös ajatus Yva ry:n kotisivuille perustettavasta kes­kustelupalstasta. Sen kautta ajan­kohtaisista asioista esille tuodut kokemukset nopeuttaisivat tiedon saantia. Yva ry kokoaa jär­jestönä hyvin sen pa­rissa toimi­vat. Järjestön nähdään kuitenkin olevan suu­relle ylei­sölle edelleen melko tuntematon toimija. Kaiken kaikkiaan Yva ry:n toiminnan kat­sotaan no­peut­ta­neen ja virallistaneen YVA:n asemaa hank­keiden so­peut­tamisessa yh­teis­­kun­nalli­seen toimintaan.

YVA:n vahvuuksia ja heikkouksia

Me suo­malaiset olemme hyvin käytän­nöl­lisiä ku­ten usein kou­lutuk­semmekin. Tämä kenties heijastuu osaltaan näkemyksissä YVA:sta ja vaikeutta­a suhtau­tu­mista siihen. Menet­tely nähdään väljästi säädeltynä. Ei niinkään lain mukaan etene­vä­nä vaan pikem­minkin tietoi­suuteen tukeutu­vana menettelytapana. YVA:n tulevan kehi­tyk­sen osalta nousee selvästi esiin uhkina yhtäältä YVA:n pirstaloituminen ja toisaalta hankkeiden entisestään lisäänty­vä selvitys­tar­ve. Kehityshaasteita nähtiin osallistumismenettelyissä samoin kuin eri am­matti­alojen välis­ten näkemys­erojen kuromisessa lähemmäksi toisiaan.

YVA on taipuisa väline

20-vuotta sitten, YVA-lain voimaantultua, sekä YVA-tie­toi­suu­den että käytänteiden osalta edistyttiin alussa melko verkkaisesti. Nyt on jo edetty toimiviin ja laa­duk­kaisiin YVA-käytän­teisiin. YVA on osoit­tanut ole­vansa taipuisa ajan paineissa. Prosessia tuntuu kuitenkin edelleen vai­vaa­van sekä selkeän ’isännän’ puute että valtakun­nallisen oh­jauk­sen on­gel­mat. Haastateltujen viranomaisten näkemyk­sen mukaan hankkei­den ympäristö­sel­vityk­siä tehdään yhä useammalle hankkeelle niiden tultua alu­eellisesti hoi­det­ta­vak­si. Mer­kittä­vimpien hank­keiden selvitystarpeisiin on kuitenkin pystytty vastaamaan heidän näke­myksensä mukaan hyvin. Tämä siitä huolimatta, että YVA:n parissa työskenteleviä on rajal­li­nen määrä.

Toi­mivat käytänteet ovat madaltaneet kapea-alaista reviiri­ajat­telua sekä parantaneet jat­kuvasti ym­päris­tösel­vi­tysten tasoa. Lisäksi lupa­menettelyyn nähtiin saa­dun aiempaa var­mem­paa perustaa. Laajan osallis­tumisen seurauk­sena nä­kö­kulmat ovat selvästi monipuo­lis­­tuneet. Kehityksen seurauk­sena on saatu aikaan paremmin perusteltuja vaihtoehtoja. Lisäksi yleinen tietoisuus ym­pä­ristö­asioista on edistynyt.

YVA-menettelyn ongelmatiikkaa

Lainsäädännön kehityksen ja sen monimutkais­tumisen seurauksena eri puolilla maata on muodostunut erilaisia käytäntöjä. Nii­tä esiintyy jopa ELY-keskusten sisälläkin. Kommen­teissa mietittiinkin, vaikuttaako tämä kansa­lais­ten ja hankevastaavien yhdenvertaisuuteen lain e­des­sä. Se, että lupa­ha­ke­muksia ei käsitellä YVA:n yh­tey­dessä eikä anneta niistä pää­töksiä, on ongelmallista. Tämän arvellaan osaltaan vähentävän YVA:n arvoa ja kätke­vän sen piiloon monenlaisten suun­nitte­lu­toimin­tojen sisään. YVA-menettely vaikuttaakin tulevan näkyviin yh­teis­­kun­nassa lähinnä vain isojen hankkeiden osalta ja varsinkin, jos niissä on ongelmia. Toisin sanoen silloin kun YVA on tehty huonosti – pohtivat haastateltavat.

Hankevastaava vastuussa

YVA-menettely mahdollistaa hankkeen toteu­tetta­vuu­den tes­taamisen. Sen avulla hanke voi löytää tiensä ja muotonsa yh­teis­kun­takel­poi­seksi. Sen sosiaalinen hyväksyttävyys voi­daan saavuttaa. Ei välttä­mättä niin, että kaikki pitäisivät hankkeesta. Vaikutukset on kuitenkin selvi­tetty us­kotta­vasti, ja on osoi­tettu, että hankeen kanssa voidaan turvallisesti elää. YVA:n vah­vuu­tena on hyvin eri­laisten vaikutusten tarkastelu rinnakkain. Aineet­to­mat arvot, koke­muk­set, jopa kuvitel­mat­kin, noteerataan. Näin ’yleinen tieto’ ja ’asiantun­tijatieto’ ovat rinnakkain ja vastak­kain julkisesti. Hyvin läpiviety osallistuminen lisääkin luottamusta han­kevastaavaan. Hyvä paikallistuntemus, vaihtoehtojen aito vertailu sekä selkeät perustelut valinnoille todetaan laadukkaan YVA:n keskeisiksi ominaisuuksiksi. Näkö­kulmien löytä­minen ja esille saanti vaatii kuitenkin aikaa ja rohkeuttakin. Esiin nousi arvelu siitä, näkevätkö hankevas­taa­vat mahdollisesti edelleenkin YVA:n vain vält­tämättö­mä­nä pa­ha­na. Hehän saat­tavat jou­tua sen kanssa tekemisiin vain kerran elä­mäs­sään. Hankevastaavan palveluksessa olevan konsultin työlle keskeinen lähtökohta on se, millaisen tar­jous­pyynnön ja aikataulun mukaan selvitystyö on tilattu. Myös YVA-konsultin sen hetkinen työtilan­ne ja ammat­titaito ovat keskeisiä edellytyksiä. Kon­sult­iltakin edellytetään kykyä moni­puo­li­seen yhteis­työhön. Kyky kuun­nel­la, ottaa huomioon ja ym­märtää kaikkia prosessiin osallistuvia on tärkeää. Työn muita onnistumisen edelly­tyk­siä ovat lisäksi raha- ja aikaresurssit, lain tuntemus, sisältö­pai­notusten ymmärtäminen, tiedon tuottaminen ja sen jakaminen, itse menettelyn pro­sessio­saaminen sekä asioiden toimialakohtaiset käsittelytavat.

Osallisena YVA-menettelyssä

YVA:n moninaiset näkökulmat ovat haaste konsultin lisäksi tietenkin muille­kin osal­lisille. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten nähdään saaneen koko ajan yhä suurem­paa merkitystä suhteessa kokonaisarvioon. Paikallisten asukkaiden mielipi­teen huo­miotta jättäminen ja jopa ohittaminen ei enää ole mahdollista, kuten tilanne saattoi olla vielä 1990-luvulla. Hyvät esimerkit hankkeissa vaikuttamisesta lisää­vät epäilemättä osallis­tumista edelleen. Mutta edelleen pohditaan sitä, on­ko osal­lisilla riittävä peruskäsitys YVA:n ole­muksesta ja sen proses­sista. Toisaalta onko keskus­telu­kult­tuu­rim­­me, yhdessä tekeminen ja vuoro­vai­kutteisuus, riittävän kehit­tynyttä. Osal­lis­tu­malla vaikuttaminen ja asioihin paneutuminen vaativat kan­salaiselta kuitenkin paljon aktii­visuutta. Osallistu­misen kehittämisen tarve ko­ros­tuu edelleen kaikessa ympä­ristönkäytön ohjauk­ses­sa.

YVA tutkii kokonaisuutta

YVA-laki edellyttää, että tarkastellaan selvitettävää ym­pä­­ris­töä koko­naisuutena. YVA-menettelyn riskinä nähtiin selvitysten laajentuminen ja samalla pirstoutu­mi­nen yhä pie­nem­­piin eri­kois­tumis­aloihin. Seurauksena olisi liian raskas YVA-menette­ly, yhtääl­tä peruste­lujen moni­mutkaistuminen ja toisaalta näytön vai­keu­tuminen. Tiedon määrällinen lisääminen johtaakin pikem­minkin epä­täydelliseen tietoon. Laadukkaaseen tietoon pääs­tään järjestämällä ja arvottamalla tietoa paremmin sekä yhdistämällä sii­hen asti toisistaan riip­pu­mattomina pi­det­­tyjä tiedon osa-alueita. Ympäristönkäytön oh­jaus ja sen suunnit­telu ovat vaikutusten tuottamista, valin­tatilanteiden muotoilua sekä ar­voperustaista harkin­taa. Kommen­teissa kysyttiinkin, ky­kenemmekö jat­kossa kes­kittymään oleellisten asioiden selvit­tämiseen. Tehtävien ratkaisujen parem­mat oikeuden­mu­kai­suu­den tarkas­te­lut nähtiin myös haasteena. Selvityksiä tehtäessä tulee pohjimmiltaan pyrkiä varautu­maan myös siihen, miten vielä tuntematon puuttuva tieto vaikuttaa tarkas­tel­ta­vana olevaan kokonaisuuteen. Kes­tävän kokonais­ym­pä­ristön ai­kaansaa­mi­nen on yhä haas­­te arvomaail­mallemme – samoin lisääntyvä poikkitieteellisyyden vaatimus. Kehitty­vän verkostoitumisen ja aiem­paa yhtei­söllisempien toimintatapojen odotetaan mahdol­lis­tavan parempia käytänteitä tulevaisuudessa.