Avainsana-arkisto: YVA-palkinto

YVA- ja SOVA-palkinnot jaettiin YVA-päivänä 2015

Yva ry palkitsi vuoden 2015 YVA-päivänä Helsingin Energian biopolttoaineiden käytön lisääminen YVA-menettelyn sekä Etelä-Karjalan liiton kauppaa, matkailua, elinkeinoja ja liikennettä käsittelevän 1. vaihemaakuntakaavan vaikutusten arvioinnin. Kemira Chemicals Oy:n märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon siirtäminen Sastamalaan –YVA-menettely sai kunniamaininnan .

Hyvä YVA ja Hyvä SOVA-palkinnot jaettiin vuonna 2014 ansioituneille YVA- ja SOVA-menettelyille YVA-päivänä 19.3.2015. Palkinnoista päättä Yva ry:n hallitus asettamansa palkintoraadin ehdotusten perusteella. 2015 palkintoraatiin kuuluivat Gilbert Koskela, Leena Lusa, Tapani Kauppinen, Janna Riikonen (pj) ja Reetta Suni. Hallitus kiittää raatilaisia.

YVA-menettelyjen osalta raati kävi läpi kaikki vuonna 2014 päättyneet menettelyt. Tammi-helmikuussa raati sai ilahduttavasti kaksi ehdotusta Hyvä YVA-palkinnon saajaksi. Molemmat ehdotukset oli saatu yhteysviranomaisilta, ja ne otettiin huomioon harkinnassa painokkaina suosituksina.

SOVA-menettelyjen arviointi on osoittautunut haastavammaksi, sillä menettelyjä ei ole koottu samalla tavalla yhteen kuin YVAt. Tästäkin syystä ehdotukset Hyvä SOVA –palkinnon saajaksi olisivat erityisen tervetulleita!

Muistathan, että ansiokasta YVA- tai SOVA-arviointia voi ehdottaa tunnustuspalkinnon saajaksi ympäri vuoden.

Hyvä YVA-palkinto: Helsingin Energian biopolttoaineiden lisääminen

Hankevastaava: Helen Oy (v. 2014 vielä Helsingin Energia)

YVA-konsultti: Ramboll Finland Oy

Yhteysviranomainen: Uudenmaan ELY-keskus

Hyvä YVA –palkinto myönnettiin Helen Oy:lle YVA-menettelystä Helsingin Energian biopolttoaineiden käytön lisääminen. YVA:ssa arvioitiin kahta päävaihtoehtoa: uuden monipolttoainevoimalan rakentamista Vuosaareen tai biopolttoaineen rinnakkaispolttoa Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksilla. Vuoden 2015 aikana esille on noussut kolmas, hajautettu vaihtoehto kivihiilen käytön vähentämiselle ja lopulta korvaamiselle. Kolmas vaihtoehto ei ollut mukana YVAssa, mutta tämä ei vähennä tehdyn arvioinnin ansioita! Helenin YVAa esiteltiin myös YVA-päivänä 2015, esitysaineisto löytyy yhdistyksen sivuilta osoitteesta http://www.yvary.fi/yva-paivat/.

Biopolttoaineiden YVA-menettelyssä oli vuorovaikutukseen ja sidosryhmätoimintaan panostettu poikkeuksellisen ansiokkaasti. Hankevastaavan tavoitteena on ollut luoda vuorovaikutusmenettelyt, joiden avulla vuorovaikutusta voidaan jatkaa YVAn päättymisen jälkeenkin läpi hankkeen koko elinkaaren. Tämän varmistamiseksi käytetyt vuorovaikutusmenettelyt suunniteltiin erityisen huolellisesti. Jo vuorovaikutuksen suunnitteluvaiheessa on käytetty mm. haastatteluja, joiden avulla on selvitetty, millä tavoilla sidosryhmät haluavat tulla kuulluksi. Sidosryhmätyössä on käytetty monipuolisesti eri menetelmiä ja menestyksellisesti tavoitettu laaja joukko osallistujia. Esimerkiksi erilaisissa avoimissa yleisötilaisuuksissa ja pienryhmätapaamisissa tavattiin lähes 600 henkilöä. Hankkeesta on viestitty aktiivisesti mm. Helenin Uutta voimaa –blogissa (http://blogi.helen.fi), joka on edelleen aktiivinen viestintäkanava.

Ympäristövaikutukset on arvioitu perusteellisesti. Laaja ja monipuolinen aineisto on koottu YVA-selostukseksi, joka on yli 500-sivuisena varsin massiivinen, mutta kuitenkin havainnollinen ja rakenteeltaan selkeä. Kukin vaikutusten osa-alue on käsitelty omana lukunaan, jossa on kuvattu myös lieventämistoimia ja verrattu hankkeen eri vaihtoehtoja ko. vaikutusten osa-alueen kannalta. Selostuksen rakenteessa raati piti erityisen onnistuneena kunkin vaikutusten osa-aluetta koskevan luvun alkuun sijoitettuja koosteruutuja, jotka tiivistävät luvun asian ja helpottavat laajan aineiston silmäilevää lukemista.

Arviointimenettelyssä panostettiin myös systemaattiseen merkittävyyden arviointiin. Merkittävyys arvioitiin perustuen vaikutusalueen herkkyyteen ja vaikutuksen suuruuteen. Merkittävyyden arvioinnin menettelytapa on kuvattu yleisesti ennen vaikutusarviointiosioita.  Vaikutusten merkittävyys on perustellen arvioitu jokaiselle vaikutuskokonaisuudelle ja esitetty raportissa yhdenmukaisesti merkitystaulukolla kummallekin arvioidulle vaihtoehdolle.

Hyvä SOVA-palkinto: Etelä-Karjalan 1. Vaihemaakuntakaava – kauppa, matkailu, elinkeinot ja liikenne

Palkinnon saaja: Etelä-Karjalan liitto

Hyvä SOVA -palkinnon saa tänä vuonna Etelä-Karjalan liitto kauppaa, matkailua, elinkeinoja ja liikennettä käsittelevän 1. vaihemaakuntakaavan vaikutusten arvioinnista.

1. vaihemaakuntakaavan vaikutusten arvioinnissa raati kiitti sitä, että arvioinnin yhteydessä on arvioitu vaikutukset kaavaratkaisuittain sekä tehty merkintäkohtainen vaikutusten arviointi kullekin kaavamerkinnälle erikseen. Hyvänä toimintatapana pidettiin sitä, että vaikutusten arvioinnin menetelmät ja tulokset on koottu omaan erilliseen raporttiinsa. Kaavamerkintöjen ja -määräysten vaikutusten arviointi on esitetty havainnollisesti taulukkomuodossa erillisellä liitteellä. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty selkeää vaikutuslistaa johdonmukaisesti läpi koko arvioinnin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista ja huomioon ottamista suunnittelussa on käsitelty vaikutusten arvioinnin yhteydessä perusteellisesti.

Vaikutusten arvioinnin erillisraportin laatua ja havainnollisuutta on parantanut sen tarkistuttaminen ulkopuolisella tarkastajalla, joka esitti kehitysehdotuksia ja ideoita raportin selkeyttämiseksi.

Kaava on parhaillaan vahvistettavana ympäristöministeriössä.

Kunniamaininta (YVA-sarja): Kemira Chemicals Oy:n märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon siirtäminen Sastamalaan

Hankevastaava: Kemira Chemicals Oy

YVA-konsultti: ENVIRON Corporation Finland Oy (nykyään osa Ramboll-konsernia)

Yhteysviranomainen: Pirkanmaan ELY-keskus

Varsinaisen Hyvä YVA –palkinnon lisäksi Yva ry myönsi myös kunniamaininnan Kemira Chemicals Oy:lle YVA-menettelystä Kemira Chemicals Oy:n märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon siirtäminen Sastamalaan.

Kunniamaininta myönnettiin ansiokkaasta riskien arvioinnista ja poikkeustilanteiden vaikutusten arvioinnista YVA-menettelyn yhteydessä. YVA-menettelyssä oli poikkeuksellisen laajasti arvioitu suunniteltuun toimintaan, rakentamisvaiheeseen sekä mahdollisiin poikkeustilanteisiin liittyviä riskejä. Riskien arvioimiseksi on laadittiin YVA-vaiheelle poikkeuksellisen laajat selvitykset, mm. vesistömallinnus, joka antoi uutta merkittävää tietoa. Riskien arvioinnissa hyödynnettiin myös YVA-konsultin kansainvälisiä osaajia.

Poikkeustilanteiden vaikutusarviointi ulotettiin harvinaisen laajalle tarkastelualueelle, yli maakunnan rajojen. Arvioinnissa tarkasteltiin mahdollisia poikkeustilanteiden vaikutuksia mm. Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksella, jossa tuotetaan juomavesi Turun seudulle, sekä Kokemäenjokeen rajoittuvaan Natura-alueeseen. Huolellisen arvioinnin avulla tunnistettiin riskien hallinnan vaativuus hankkeen jatkosuunnittelussa.

Yva ry:n 20-vuotisjuhla

Yva ry täytti 20 vuotta vuonna 2014. Juhlavuoden päätapahtumana toimi perinteisen YVA-päivän lisäksi samana iltana 19.3.2014 järjestetty juhlaillallinen Helsingissä Rake-salissa (Bulevardi 2). Innokkaimmat YVA:n ystävät osallistuivat myös seuraavana päivänä järjestetylle ekskursiolle FiR 1 -tutkimusreaktorille Espoon Otaniemessä.

 

Isantapari_juhlaillallinen

Illan isäntänä ja emäntänä toimivat Vesa-Matti Honkanen ja Tiina Kähö

alkumaljajuhlaillallinen

Illallisen alkua odotellessa tunnelma oli tiivis.

juhlaillallinen

Jälkiruoka hyvän ohjelman ohessa sai hymyn kirpoamaan pöytäseurueen huulille

kvartettijuhlaillallinen

Yksi illan kohokohtia oli kvartettiesitys – kvartetin jäsenet olivat Laulu-Miehet-kuorosta.

Täydellinen kuvakooste juhlaillalliselta on luettavissa painetusta Impakti-lehdestä sekä Impaktin pdf-versiosta.

20 vuotta YVA-päiviä – a Success Story

YVA-päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa alan johtavana tilaisuutena Suomessa, ja ne muodostavat Yva ry:n talouden selkärangan.

YVA-lain tullessa voimaan 1994 perustettiin myös YVA ry, ja sen ensimmäisiä ponnistuksia oli YVA-päivien järjestäminen 1995. Ohjelma herätti kiinnostusta, ja Espoossa järjestetty tilaisuus keräsi onnistuneesti hyvän osanoton. YVA-lain voimaan tullessa YVA-lain mukaisina yhteysviranomaisina toimivat pääsääntöisesti lääninhallitukset. Uudenmaan lääninhallitus järjesti uuden lain toimeenpanon tukemiseksi oman YVA-neuvottelupäivän alueensa toimijoille jo YVA-lain voimaantulovuonna 1994.

Aluksi Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Yva ry:n yhteinen

Koska monilla valtakunnallisilla toimijoilla oli pääkonttorit pääkaupunkiseudulla, herättivät nämä YVA-päivät heti alusta saakka kiinnostusta myös tällaisissa toimijoissa eikä heidän osallistumiselleen toki nähty mitään esteitäkään, vaikka niiden toiminta sijaitsi jossain muualla. Jo vuonna 1996 Yva ry ja Uudenmaan ympäristökeskus järjestivät YVA-päivänsä koordinoidusti peräkkäisinä päivinä yhteisenä kokonaisuutena ja seuraavana vuonna päivät järjestettiin kokonaan yhteisinä. Vuodesta 2007 Yva ry on ottanut täyden vastuun päivien järjestämisestä niin sisällöllisesti kuin taloudellisestikin. Tämä on ollut sikäli luontevaa, koska päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa ja muodostavat myös yhdistyksen talouden selkärangan. Päivien osanottajamäärä ylitti parissa vuodessa sata ja ennätys tehtiin vuonna 2000, jolloin osanottajia oli yli 250.

Aluksi ajateltiin, että YVA-päivät järjestetään muutamana vuonna, jotta uusi lainsäädäntö saadaan ajettua sisään ja vakiinnutettua. Aluksi kuviteltiin myös, että YVA-lain voimaantullessa pöytälaatikoissa on paljon suunnitelmia, jotka YVAtaan ja sen jälkeen YVA-hankkeiden määrä jää vuosittain vähäiseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan YVAttavien hankkeiden määrä kasvoi ja toi tullessaan uusia asioita yhteisillä päivillä pohdittavaksi.

Pyritty käytännönläheisyyteen

Päivien ohjelma yritettiin pitää käytännönläheisenä, jotta osanottajiksi saadaan YVA:n kanssa käytännössä tekemisissä olevia hankevastaavia, konsultteja, kuntien virkamiehiä, YVA-viranomaisia, luvittajia ja muita YVA:n kanssa tekemisissä olevia. Päivillä on aina esitelty kiinnostavia YVA-hankkeita ja alan menetelmäkehitystä. Käytännönläheisyyden lisäksi päivillä on haluttu esitellä myös suomalaista YVA-tutkimusta silloin, kun sitä on ollut tarjolla. Lainsäädäntömuutokset ovat olleet vakioaiheina päivillä. Joinain vuosina on kutsuttu myös ulkomaisia esiintyjiä EU:n komissiosta, kansalaisaktivisteja ja erityisalojen tuntijoita. Onpa EU:n komissiokin maininnut Suomen YVA-päivät yhtenä YVA:n laadunvarmistuskeinona.

YVA:n kehitys on näkynyt myös päivien ohjelmissa. Alkuvuosina painopiste oli enemmän luontopuolella, ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat tulleet vuosien myötä enemmän esille. Aluksi YVA-päivät järjestettiin kaksipäiväisinä siten, että toinen päivä käsitteli hanke-YVA:a ja toinen päivä SOVA:a (suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointia). Järjestettiinpä joskus niinkin, että toinen päivä käsitteli puhtaasti erilaisia arviointimenetelmiä. Luonnonsuojelulain uudistaminen EU:iin liittymisen myötä näkyi myös ohjelmissa. Luonnonsuojelulain Natura-pykäliä ja niiden roolia YVA:n kannalta käsiteltiin monilla päivillä.

Työelämän kiireiden takia yksipäiväisiksi

Yksi kokeilu oli vuonna 2000 eri temaattisten rinnakkaissessioiden järjestäminen. Ohjelman kokoamiseen otettiin tuolloin mukaan kuusi ympäristöalan ammattijärjestöä. Tällöin tehtiinkin päivien osanottoennätys ja rinnakkaissessiot saivat hyvän vastaanoton. Järjestely johti kuitenkin siihen, että eri alojen asiantuntijat olivat omissa porukoissaan keskustelemassa, mikä ei palvellut YVA:n eri tieteenoloja ja ammattikuntia yhdistävää poikkileikkaavaa roolia, eikä rinnakkaissessioita jatkettu seuraavilla YVA-päivillä. Työelämän tahdin kiristyessä kaksipäiväisyydestä on kuitenkin luovuttu 2008 lukien ja tiivistetty vuoden ajankohtaisasiat yhden päivän pakettiin.

Päivien osanottajakaarti on vaihdellut vuosien myötä ehkä ohjelmankin mukaan. Viime vuosina päiville on houkuteltu myös opiskelijoita myöntämällä heille vapaapaikkoja, mikä on tuonut paljon uutta väkeä päiville. Myös konsulttitoimistoihin on tullut nuorta väkeä ja viime vuosina noin kolmannes päivien osanottajista on ollut ensikertalaisia. Tämä tuo omat haasteensa ohjelman rakentamiseen sellaiseksi, että se tarjoaa eri vaiheissa oleville eri toimijoiden edustajille kiinnostavaa sisältöä. Ensikertalaisten lisäksi päivillä on vakiokävijänsä vuodesta toiseen (tosin tämän kirjoittaja lienee ainut, joka on osallistunut kaikille YVA-päiville). Päivien ohjelma on tiiviydestään huolimatta pyritty pitämään riittävän väljänä, jotta keskusteluille jää tilaa. Päivien jälkeen on myös varattu muutama tunti yhteiseen kanssakäymiseen, mikä yleensä on jatkunut omatoimisesti pikkutunneille ja usein vielä YVA-asioiden merkeissä.

Järjestelyt pääosin talkootyönä

YVA-päivien pitopaikaksi on vakiintunut entisen Uudenmaan lääninhallituksen (nykyisin Etelä-Suomen aluehallintoviraston Helsingin sivutoimipiste) tilat Itä-Pasilassa. Ne ovat tarjonneet päiville hyvät puitteet. Auditorio, aulatilat ja ravintola muodostavat toimivat tilan, ja paikka on hyvin saavutettavissa. Toisinaan on keskusteltu päivien kierrättämisestä eri puolilla Suomea, mutta siihen ei ole menty juuri paikan hyvän saavutettavuuden sekä toiminnallisten ja taloudellisten seikkojen vuoksi. YVA-päivät on järjestetty mahdollisimman pitkälle talkooperiaatteella, jotta päivien osanottomaksu on voitu pitää edullisena niin, ettei se rajoittaisi osanottoa. Päivien ajankohta asettui kevääksi, koska varsinkin 1990-laman aikana kuntien matka- ja koulutusrahat olivat kovin pienet ja loppuivat loppuvuotta kohden.

YVA:n ympärillä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen paljon. YVA on kehittynyt sisällöllisesti, ja sen piiriin on tullut uusia hanketyyppejä. Alalla toimivien määrä on lisääntynyt ja tuonut joka vuosi uusia ihmisiä YVA:n piiriin. YVA-päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa alan johtavana tilaisuutena Suomessa eikä hiipumista ole näköpiirissä.

Ansioituneita YVA:n tekijöitä palkittu

YVA-päivien ohjelma on haluttu pitää tiukan ammatillisena, alustajat on aina pyydetty sanottavansa, ei asemansa perusteella. Lisäksi päivillä on jaettu Yva ry:n vuosittaiset palkinnot: vuoden Hyvä YVA – palkinto jollekin ansioituneelle YVA-menettelylle sekä harvakseltaan henkilökohtaisia YVA-tunnustuspalkintoja YVA:n parissa ansioituneille henkilöille. YVA-päivien ohjelma on ideoitu Yva ry:n hallituksen piirissä keräten ideoita myös muulta jäsenistöltä.

Yhdistyksessä eri rooleissa vaikuttanut Timo Huhtinen on huolehtinut alusta saakka monista päivien käytännön asioista. Päivi Karvinen on toiminut päivien ”kukkaistyttönä” huolehtien kukka-asetelmista ja palkittavien kukittamisesta kulloisenkin teeman mukaan. Itselläni on ollut ilo toimia päivien pääjärjestäjänä ja puheenjohtajana viidentoista vuoden ajan niiden alusta vuoteen 2009, minkä jälkeen nuoremmat ovat ilokseni ottaneet vetovastuun päivien järjestämisestä, tosin he kaivavat minut toisinaan vielä naftaliinista joihinkin tehtäviin. On ollut suuri ilo saada olla järjestämässä YVA-päiviä innostuneen hallituksen ja muiden toimihenkilöiden kanssa.

Hyvä YVA ja Hyvä SOVA -palkinnonsaajien kokemuksia

Hyvä YVA ja hyvä SOVA –palkittujen mielestä YVA ja SOVA lisäävät hankkeen hyväksyttävyyttä, ovat hankkeelle tai suunnitelmalle positiivisia asioita, lisäävät tietoa eri osapuolten kesken, parantavat suunnittelun laatua, nostavat ympäristöasioiden painoarvoa, mutta ovat kankeahkoja prosesseja.

Yva ry myöntää vuosittain Hyvä YVA (ympäristövaikutusten arviointimenettely) ja Hyvä SOVA (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) -palkinnot kannustukseksi ja huomion kiinnittämiseksi johonkin vaikutusten arvioinnin kannalta esimerkilliseen ja ansiokkaaseen toimintaan. Hyvä YVA -palkintoja on jaettu vuodesta 2000 lähtien ja Hyvä SOVA –palkintoja vuodesta 2005 lähtien. Hyvä YVA -palkinto on myönnetty vuoteen 2013 mennessä 12 hankkeesta vastaavalle sekä yhdelle SOVA-arvioinnille. Tähän juttuun on koottu palkinnonsaajien edustajien kokemuksia ja näkemyksiä YVA:n ja SOVA:n sekä valtakunnallisen tunnustuspalkinnon vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Palkituilta kysyttiin YVA:n/SOVA:n vaikuttavuudesta, oliko YVA/SOVA hankkeen näkökulmasta positiivinen vai negatiivinen asia, vaikuttiko YVA/SOVA hankkeen hyväksyttävyyteen, ja onko tunnustuspalkinnolla ja sen tuomalla julkisuudella ollut vaikutusta.

Vaikuttavuus

Useimmat palkitut näkivät, että YVA:lla oli aidosti vaikutusta hankkeen suunnitteluun ja sen laatuun. Erityisesti hankkeissa, joissa tutkittiin aidosti eri sijaintivaihtoehtoja, koettiin että YVA toi vaihtoehtojen vertailuun lisää tietoa ja YVA:n tuloksia käytettiin tehokkaasti hyväksi. Esimerkiksi Suurhiekan tuulivoimahankkeessa YVA:lla oli merkittävä vaikutus tuulipuiston suunnitteluun; hankealueen rajaukseen, voimaloiden sijoitteluun, kaapelireitteihin jne. Myös Tampereen hyötyvoimalaitoksen sijainnin valinnassa hyödynnettiin YVA:n tuottamia tuloksia, samoin Valtatien 7 moottoritien linjauksen valinnassa YVA:n rooli oli ratkaiseva – YVA-vaiheessa karsittiin ympäristön kannalta kestämättömimmät vaihtoehdot pois jatkosuunnittelusta. Myös Valtatie 4 Viisarinmäki-Kanavuori sekä Kehä II -tiehankkeissa YVA vaikutti tien linjauksiin ja YVA:n aikana luotiin pohja tiesuunnittelun myöhemmälle etenemiselle. Fingridin voimajohtohankkeessa (Kokkola-Muhos) voimajohdon reitti muodostettiin YVA:n aikana saatujen lausuntojen ja palautteen pohjalta. Myös Itä-Uudenmaan jätehuoltohankkeessa YVA antoi vahvan pohjan jätekeskuksen paikan valintaan. Seinäjoki-Oulu ratahankkeessa taas erittäin laaja ja monialainen YVA-menettely nosti ympäristöasiat keskeiseen rooliin ja loi pohjaa seuraavien ratahankkeiden suunnitteluun.

Palkituissa teollisuushankkeissa korostuivat enemmänkin hankkeen ympäristövaikutukset ja niiden julkinen keskustelu, kuten esimerkiksi Koverharin terästehtaan laajennuksen YVA:ssa, jossa tehtaalla oli jo takanaan pitkä historia ympäristöasioiden hoitamisessa paikkakunnalla. YVA mahdollisti vuoropuhelun asukkaiden ja hankkeen suunnittelijoiden välillä. Teknoksen maalitehtaan YVA-prosessi auttoi sekä Helsingin kaupunkia että Teknosta päätöksenteossa ja itse hankkeessa päädyttiin sittemmin nollavaihtoehtoon, eli hanketta ei ole toteutettu. YTV:n Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman SOVA taas paransi liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelun laatua. Se toi suunnitteluun mukaan tärkeitä ja kriittisiä näkökulmia, joita ei ilman SOVA:a ja sen mukanaan tuomaa julkista prosessia olisi niin tehokkaasti saatu.

”YVAssa läpiviety laaja, avoin ja monipuolinen vuorovaikutusprosessi merkitsi paljon päätöksenteossa ja ns. yleisen mielipiteen kanta vaikutti – demokratiaa!” Juha Laamanen, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Hyvä juttu vai välttämätön paha

Kaikkien vastaajien mielestä YVA oli hankkeelle positiivinen asia. YVA toi asioiden käsittelyn julkiseksi ja auttoi eri sidosryhmiä ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Wpd:n tuulivoimahankkeessa monet ennakkoon huolta herättäneet vaikutukset osoittautuivat lievemmiksi YVA-selvitysten myötä ja YVA toi yhteen eri osapuolia. Myös Teknoksen maalitehtaan YVA auttoi eri osapuolia konkreettisesti ymmärtämään yrityksen toimintaa ja hälvensi siten maalinvalmistukseen liittyviä epäluuloja ja uskomuksia. Myös hieman abstraktimmalla tasolla tehtävä liikennejärjestelmäsuunnittelukin sai enemmän kiinnostusta osakseen SOVA:n myötä, jopa valtakunnallisestikin. Palkittujen vastauksissa korostuikin julkisuuden merkitys YVA- ja SOVA–prosessien aikana. Hankkeet olivat julkisen kiinnostuksen kohteena ja asioiden avoimen käsittelyn kautta saatiin laajasti tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista sekä sidosryhmien eri näkökulmista.

YVA toimi myös tehokkaana tiedonkeräämisvaiheena hankkeiden jatkosuunnittelua varten. YVA-vaiheeseen panostaminen nähtiin myös palkitsevana – esimerkiksi Tampereen hyötyvoimalaitoksen ja palkittujen tiehankkeiden panostukset YVA-vaiheen vuoropuheluun oli saatu positiivisina asioina takaisin hankkeiden myöhemmissä vaiheissa. Tämä näkyi mm. lupavaiheiden sujuvimpina etenemisinä. Tiehankkeiden vaikutusten arviointia on kehitetty systemaattisesti useiden vuosien ajan ja lukuisat YVA-prosessit ovat toimineet keskeisinä lähtökohtina tässä kehitystyössä. Myös ratahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille ja toimintatavoille luotiin vahvaa pohjaa Seinäjoki-Oulu YVA:ssa. Vaikka YVA nähtiin erittäin hyödyllisenä prosessina Suurhiekan tuulipuistohankkeessa, pidettiin YVA-menettelyä jokseenkin kankeana prosessina tuulivoimahankkeiden suunnittelussa, jossa tekniset yksityiskohdat, kuten voimalatyypit kehittyvät nopeasti.

”YVA on tarpeellinen työkalu, muttei vielä missään tapauksessa loppuun asti hiottu” Esa Holttinen, wpd Finland Oy

Lisääntyikö hyväksyttävyys

Vaikka hyväksyttävyyden lisääntymistä on suoraan vaikea mitata, kaikkien vastaajien yleinen tuntuma oli, että hyväksyttävyys lisääntyi YVA:n myötä. Tähän vaikutti eniten YVA-prosessin tuoma julkisuus sekä ympäristövaikutusten arvioinnin kesto ja laajuus. Prosessi lisäsi paitsi suunnitteluaineistojen laatua, laajensi myös tietopohjaa ja vuorovaikutusta sekä lisäsi itse suunnitelmien ja vaikutusten arviointien ymmärrystä. YVA:n myös nähtiin vahvistavan kansalaisten luottamusta hanketta kohtaan. Toisaalta asia nähtiin myös kaksijakoisena – ne jotka haluavat ymmärtää hankekokonaisuuden vaikutuksineen, luottavat vaikutusten arviointiin kokonaisuutena, mutta ne jotka periaatteessa vastustavat hanketta, voivat myös yrittää nähdä YVA:ssa vain ”virheitä ja puutteita”. Toisaalta eri hanketyypit herättävät myös kansalaisissa erilaisia tunteita ja esimerkiksi raideliikenne koetaan jo itsessään positiivisena asiana.

Hyväksyttävyyden lisääntymiseen vaikutti vastaajien mielestä eniten se, miten hankkeen suunnittelussa oli pystytty ottamaan huomioon kansalaisten ja sidosryhmien antama palaute. Parhaiten nämä toteutuivat hankkeissa, joissa sijaintivaihtoehdoissa oli eniten vaikutusmahdollisuuksia. Suurhiekan tuulipuiston YVA oli laajuudessaan Suomen ensimmäisiä tuulivoimahankkeita, joissa käsiteltiin eri ympäristövaikutuksia tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. YVA-prosessi paransi suhtautumista hanketta kohtaan selvästi.

Hyväksyttävyyden arviointiin vaikutti myös se, missä vaiheessa palkitut hankkeet olivat toteutuksen suhteen. Esimerkiksi Tammervoiman hyötyvoimalaitos on edennyt rakentamisvaiheeseen nopeasti vain kolme vuotta YVA:n jälkeen ja Kokkola-Muhos – voimajohdon rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2014. Seinäjoki-Oulu ratahanketta toteutetaan jo vaiheittain ja myös Valtatie 7 moottoritien toteutusvaihe on alkamassa 2015. Näiden hankkeiden edustajien vastauksissa korostuivat voimakkaimmin juuri hyväksyttävyys ja YVA:n positiiviset vaikutukset. Toisaalta vaikka myös Kehä II:n YVA koettiin erittäin positiiviseksi, kasvatti hankkeen haitallisten vaikutusten torjunta ja minimointi taajama-alueilla hankkeen kokonaiskustannuksia ja on näin omalta osaltaan rajoittanut hankkeen toteutusta.

YVA ja SOVA -palkinnon hyödyt

Itse YVA- ja/tai SOVA -palkinto oli vastaajien mielestä positiivinen asia. Sen merkitys kuitenkin vaihteli eri organisaatioissa. Tunnustuspalkinnolla koettiin yleisesti olevan luottamusta ja yrityskuvaa vahvistava vaikutus. Se myös lisäsi luottamusta viranomaisten kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Niissä hankkeissa, joissa YVA-prosessi nähtiin enemmänkin lakisääteisenä prosessina osana suunnittelua ja luvitusta, korostivat vastaajat oman organisaationsa ympäristöosaamisen esille nostamista. Palkinto ei sinänsä vaikuttanut itse hankkeeseen, mutta lisäsi omalta osaltaan kiinnostusta asiantuntijoiden keskuudessa ja kohotti ympäristöasioiden profiilia organisaatioiden sisällä.

”Palkinnon merkitys ei mielestäni rajoitu vain menetelmien, laadun ja prosessin kehittämiseen, vaan se on myös hieno tapa antaa alamme ammattilaisille sitä arvostusta, kiitosta ja positiivista palautetta, joka helposti unohtuu niin ristiriitaisissa vuorovaikutustilanteissa, kuin tiukkojen projektiaikataulujen paineessa” Mika Penttilä, Fingrid Oyj

 

Kyselyyn vastasivat: Vesa Heikkonen (Itä-Uudenmaan Jätehuolto), Juha Laamanen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), Mika Pekkinen (Tampereen Sähkölaitos), Jaakko Koskenpää (Teknos Oy), Johanna Vilkuna (Helsingin seudun liikenne HSL), Kari Komi (Keski-Suomen ELY-keskus), Mika Penttilä (Fingrid Oyj), Päivi Koski (ent. Electrowatt-Ekono Oy), Susanna Koivujärvi (Liikennevirasto), Harri Yli-Villamo (VR Track Oy), Esa Holttinen (wpd Finland Oy), Heli Rissanen (Etelä-Suomen aluehallintovirasto, aiemmin wpd Finland Oy) ja Ari Puhakka (Uudenmaan ELY-keskus).

Artikkeliin liittyvä taulukko on luettavissa painetusta lehdestä sekä lehden pdf-versiosta.

Puheenjohtajat muistelevat

Yva ry:llä on vuoteen 2013 mennessä ollut kahdeksan puheenjohtajaa, jotka tässä artikkelissa muistelevat omaa aikaansa yhdistyksen johdossa.

Keväällä 1994 silloinen YTK (Yhdyskuntasuunnittelun täydennys- ja koulutuskeskus) järjesti kahden kuukauden mittaisen YVA-koordinaattorikoulutuksen Otaniemessä. Yhtenä luennoitsijana esiintyi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jolla oli keskeinen rooli YVA-lainsäädännön valmistelussa. Luennossaan hän esitti ajatuksen YVA-alaa edistävästä yhdistyksestä.

Pietikäisen ajatuksen innoittamina YVA-koordinaattorikurssilaiset päättivät laittaa pystyyn Yva-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.9.1994 Helsingissä ravintola VPK:ssa Albertinkatu 29:ssä. YVA-laki oli tullut voimaan kolme viikkoa aikaisemmin.

Kutsu perustamiskokoukseen lähetettiin mahdollisimman laajalla jakelulla YVA-alalla toimiville tahoille, ja yhdistystä oli perustamassa 20 henkeä. Perustamiskirja laadittiin perustamiskokouksessa, ja sen allekirjoittivat Timo Huhtinen, Matti Kanerva ja Tapio S. Linna. Ensimmäisenä puheenjohtajan toimi Timo Huhtinen 1994-1995.

Koulutustilaisuudet ja lehti keskeisiä alusta lähtien

”Alusta lähtien yhdistyksen keskeisimmiksi toimintamuodoiksi muodostuivat YVA-päivien järjestäminen, jäsenkirjeet, opintoretket ja jäsenille jaetun YVA:a käsittelevän Impakti-lehden tekeminen. Impaktin päätoimittajana toimin vuodesta 1995 vuoteen 2005”, Timo toteaa.

Yhdistyksen toinen puheenjohtaja oli vuosina 1996-1997 Sakari Grönlund: ”Sain olla mukana Yva ry:n toiminnassa alkuvaiheessa paalupaikalla – kuten usein alussa, monet asiat etenivät ja uutta tapahtui kohtalaisen tiiviissä tahdissa.”

”Yhdistyksen piirissä oli keskusteltu roolistamme; keskitymmekö kansalaisten avustamiseen, onko meistä asiantuntijapaneelien muodostajaksi, asiantuntijoiden sertifiointiin tai kehitymmekö jopa konsulttitoimintaa harjoittavaksi toimijaksi. Tekeminen vakiintui lehden kehittämiseen, teemallisiin jäseniltoihin ja vuosittaisen asiantuntijaseminaarin järjestämiseen, ensin Uudenmaan ympäristökeskuksen organisoiman valtakunnallisen yva-päivän kylkiäisenä, ja jo 1997 yhdessä ympäristöhallinnon kanssa suunniteltavaksi ja toteutettavaksi ja alaa yhdistäväksi päätapahtumaksi.”

 ”Selaan Impakti-lehtiä tuolta ajalta palauttaakseni mieleen, mikä tuntui tärkeältä, mistä kirjoitimme ja mitä oikeastaan tapahtuikaan. Kaksivuotisen puheenjohtajarupeamani loputtua päättyneitä YVA-hankkeita oli laskujeni mukaan 54 ja vireillä 33. Näissä oli mukana monia yhdistyksen jäseniä joko hankkeista vastaavina, yhteysviranomaisen edustajina tai muina virkamiehinä ohjausryhmissä sekä asiantuntijoina.”

Kansainvälistä yhteistyötä rakennettiin

”Yhdistyksellä oli jäseniä 155 ja näistä yli puolet pääkaupunkiseudulta. Kaudellani toimintaa alettiin suunnata alueellisesti mahdollisimman tasapuolisesti ja hallitukseen tuli lisäväriä. Samalla alettiin muutenkin vahvistaa verkostoitumista esimerkiksi EU-projektikehityksen, pohjoismaisen yhteistyön, IAIA:n ja tutkimuslaitosten kanssa. IAIA:n Estorilin konferenssi oli pääteemana Impaktissa 2/1996. Verkostoituminen puolestaan numerossa 1/1997”, Sakari muistelee.

Yhdistyksen kolmas puheenjohtaja vuonna 1998 oli Pasi Rajala. ”YVA-laki oli ollut voimassa nelisen vuotta, käytännöt alkoivat vähitellen vakiintua ja lain soveltaminenkaan ei enää ollut yhtä tiukkapipoista kuin ehkä alkuun oli nähtävissä. YVA-menettelyjen luonteva integroituminen osaksi hankkeiden suunnittelua eteni mukavasti.”

YVAsta apua rakennuslainsäädännön kehittämiseen

”YVA-ajattelu ylipäätään oli lyönyt läpi muun muassa kaavoituksessa, johon liittyviä menettelyjä samanaikaisesti kehiteltiin rakennuslain osauudistusten tukemana. Toiminta YVA ry:ssä antoi hyvää ”sivustatukea” tälle kehitystyölle, jota olin noina aikoina ympäristöministeriön kanssa monessakin hankkeessa tekemässä.”

”Vuodelle 1998 ajoittui myös yhteistyöhankkeita Baltian maihin. Suomen YVA-kokemuksista ja kaavoituksen kehityksestä oltiin siellä kiinnostuneita. YVA:n ilosanomaa ja suomalaista osaamista levitettiin näin kansainväliselläkin tasolla ja tuettiin vasta itsenäistyneiden maiden lainsäädännön rakentamista.”

”Vuoden 1998 YVA-päivät järjestettiin helmikuussa, ja yleisömenestys oli melkoinen. Päivien tuotolla voitiin vahvistaa yhdistyksen toimintaa entisestään. Hallitus kokoontui tiiviiseen tahtiin, YVA:n tiimoilta oli paljon vireillä valtakunnassa, josta syystä hallituksellakin riitti pohdittavaa. Tuona vuonna taisi olla YVA-lain tarkistaminenkin vireillä, johon yhdistyksenä otettiin tietysti kantaa.”

”Puheenjohtajuus oli mieluisa ja avartava kokemus, mutta siirsin kapulan Reimalle hyvillä mielin, koska tiesin, ettei itselläni olisi ollut riittävästi ajallisia mahdollisuuksia panostaa yhdistyksen edelleen kehittämiseen”, Pasi kertoo.

Pyrkimys yhteiskunnallisen keskustelun lisäämiseen

Yhdistyksen neljäs puheenjohtaja oli 1999-2001 Reima Petäjäjärvi. Hänen keskeinen tavoitteensa puheenjohtajakaudella oli YVA:an ja hankkeiden päätöksentekoon liittyvän keskustelun lisääminen sekä alalla toimivien kesken että myös laajemmin yhteiskunnassa. Tuota tavoitetta palvelemaan perustettiin Hyvä YVA –palkinto, jota ryhdyttiin jakamaan YVA-päivien yhteydessä.

Keskustelun lisäämiseksi yhdistyksen nettisivuille avattiin 2001 keskustelupalsta, johon kuka tahansa saattoi kirjoittaa. Keskustelupalstan käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi ja asiattomien viestien takia palsta lopetettiin parin vuoden jälkeen.

SOVA-lain valmisteluun liittyviä jäsentilaisuuksia

Yhdistyksen viides puheenjohtaja 2002-2003 oli Panu Kontio: ”SOVA-laki oli valmisteilla ja siitä keskusteltiin yhdistyksen jäsentilaisuuksissa sekä kirjoiteltiin Impaktissa. Yva ry antoi jopa lausunnon lakiehdotuksesta ja kantoi siten kortensa kekoon lainvalmistelussa.”

”Rajat ylittävät YVA:t olivat tuolloin myös paljon esillä. Ruotsin kanssa oli jo kokemusta useista tapauksista. Viron kanssa oli neuvoteltu rajat ylittäviä vaikutuksia koskeva hallitusten välinen sopimus ja perustettu Suomi – Viro YVA-komissio, joka kokoontui vähintään kerran vuodessa käymään läpi hankkeita, jotka mahdollisesti tarvitsisivat Espoon sopimuksen mukaisen menettelyn.”

”Käytännön arviointien toteuttamisessahan keskeisessä roolissa olivat YVA-yhteysviranomaiset ja suomalaisissa hankkeissa konsultit. Venäjän kanssa valmisteltiin vastaavaa kahdenvälistä sopimusta, mutta neuvottelut päättyivät siihen, että Venäjän ympäristöministeriö lakkautettiin ja kaikki kontaktimme katosivat.”

”Oma kosketuspintani kansallisiin YVA-menettelyihin oli tuohon aikaan jo melko ohut, koska olin työskennellyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin lähinnä Liettuan ja Latvian YVA-lakia valmistelevien hankkeitten vetäjänä sekä kouluttanut ko. maiden YVA-viranomaiset. Onneksi Yva ry:n hallituksessa oli kuitenkin vankkaa asiantuntemusta ja tuntumaa kotimaisista arvioinneista, jota saattoi hyödyntää myös Baltian maissa.”

”Yhdistys aloitti kaudellani käytännön, jossa hyvä –YVA palkinnon ohella jaettiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto.”

”Jäsenmatka tehtiin Ahvenanmaalle, josta pieni anekdootti”, Panu kertoo. ”Yhdistyksen jäsenet keskustelivat aktiivisesti toisella kotimaisella ja kysymyksiä riitti Maarianhaminan kaupunginarkkitehti Folke Wickströmille. Kello oli jo aika paljon yli virka-ajan, mutta keskustelu ja kysymykset eivät ottaneet laantuakseen. Yhdistyksen puheenjohtajana pyysin puheenvuoroa katkaistakseni keskustelun ja kiittääkseni isäntiä. Folke ehti kuitenkin edelle ja totesi, että olkoon viimeinen puheenvuoro, koska kello on paljon ja ”jag måste gå hem och röka fisk.”

Yhdistyksen kuudes puheenjohtaja 2004-2006 oli Tiina Kähö. ”Vuonna 2004 juhlittiin YVA:n ja Yva ry:n kymmenvuotista taivalta. Hyppäsin puheenjohtajaksi yhdistyksen sihteerin pallilta ja ensimmäinen vuoteni puheenjohtajana oli vilkas. Yhdistyksen toiminnassa kehitettiin erityisesti jäsenille tarjottavia tapahtumia sekä jatkettiin kansainvälisten verkostojen kehittämistä.”

10-vuotisjuhlavuonna YVA-tunnustuspalkinto Sirpa Pietikäiselle

”Juhlavuoden kunniaksi lanseerattiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto ja palkittaville hankittiin Kristian Krokforsin hienoa grafiikkaa. Ensimmäinen tunnustuspalkinto luovutettiin 2004 Sirpa Pietikäiselle YVA-lain valmistelusta ja erityisesti kansalaiskuulemisen sisällyttämisestä YVA:an.”

”Vuonna 2005 panostettiin alueelliseen toimintaan ja tutustuttiin muun muassa YVA-opetukseen Jyväskylän yliopistossa. YVA-palkinnon sääntöjä uudistettiin uuden SOVA-lain myötä ja vuosittain jaettavassa ”Hyvä YVA” -kilpailussa olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana sekä hanke-YVA:t että SOVA-menettelyt. Vuodesta 2005 eteenpäin ei niinkään pyritty löytämään yhtä ”täydellistä YVA:a”, vaan enemmänkin hyviä oivalluksia, ideoita ja menetelmiä, jotka vievät vaikutusten arviointia eteenpäin.”

”Vuonna 2006 toiminta jatkui vakiintuneeseen tapaan ja jäsenistölle järjestettiin mm. opintoretki Viroon ja pari muuta tapahtumaa. Koska yhdistystä pyöritettiin yhä vapaaehtoistoimin, jouduimme toteamaan, että kaikkea ei pysty pienillä resursseilla hoitamaan – Impakti-lehti ei ilmestynyt vuonna 2006.”

”Puheenjohtajakauteni oli todella antoisa ja sain olla mukana kehittämässä ja laajentamassa yhdistyksen toimintaa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kaudellani YVA oli jo vakiinnuttanut asemansa osana hankkeiden suunnittelua, mutta SOVA haki vielä muotoaan. Vaikutusten arvioinnissa nousivat yhä vahvemmin esille sosiaalisten vaikutusten arviointiin sekä vuoropuheluun liittyvät asiat.

”Puheenjohtajakauteni osui henkilökohtaisesti ajankohtaan, jossa tein monipuolisia YVA-hankkeita työkseni ja aktiivinen toiminta YVA ry:ssä oli loistava tapa oman osaamiseni kehittämiseen”, Tiina kertoo.

Mieleen painuneet opintoretket Raumalle ja Hollantiin

Yhdistyksen seitsemäs puheenjohtaja oli 2007-2010 Gilbert Koskela. ”Tulin hallitukseen noviisina suoraan puheenjohtajaksi, vaikka olenkin yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimin 1990-luvulla yhdistyksen tilintarkistajana. Muutamat aktiivit olivat juonineet asiaa kohtalokseni Viron opintomatkalla syksyllä 2006.”

”Heti alussa kauhistelin sitä työmäärää, mitä Timo Huhtisella oli: sihteeri, talousasiat ja Impaktin päätoimittajuus ja taitto. Siihen aikaan vielä jäsenkirjeet postitettiin ja postituksen hoitaminen oli iso tehtävä. Timon tehtävien jakaminen oli mielestäni tärkein tehtävä niin, että jokaiselle hallituksen jäsenelle löytyisi jokin sopiva tehtävä yhdistyksessä.”

”Toinen iso tehtävä yhdistyksessä on ollut YVA-päivien järjestäminen, josta oli pitkälti vastannut Jorma Jantunen. Puheenjohtajakauteni lopuksi Jorman “oppilaaksi” saatiin hallituksesta Laura Leino. Oli tärkeää, että kaikki hiljainen tieto päivien järjestämisestä siirtyi vähitellen nuoremmalle polvelle, vaikka Jorma antoi hyvää asiantuntija-apua ja -tukea.”

”Henkilökohtaisista tunnustuspalkinnoista muistan, kun peräkkäisinä vuosina palkittiin kaksi YVA-alan tohtoriksi väitellyttä: Ismo Pölönen ja Pekka Hokkanen. Tänä päivänä tohtoreita on jo enemmän, mutta silloin YVA-alan tieteellinen puolikin oli kovin nuorta. Mieltäni lämmitti sekin, kun SOVA, pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, sai Hyvä YVA-palkinnon vuonna 2008. Muut ovatkin olleet hanke-yvia.”

”Mieleen painuvimpina tapahtumina olivat opintomatkat Raumalle ja Hollantiin. Raumalla majoitus, ruokailu, saunominen, loikoilu ulkona kylpytynnyrissä ja tyrnimarjojen poimiminen piikikkäistä pensaista Kylmäpihlajan majakalla tekivät vaikutuksen unohtamatta merimatkaa mennen tullen. Päivi Karvinen oli kehittänyt sopivasti asiaa ja seurustelua.”

”Hollannin opintomatkan Tiina Kähö ja Anne Määttä olivat suunnitelleet loistavasti. Ilman heidän Hollannin asiantuntemustaan koko matkasta ei olisi tullut mitään. Hollantilaiset tavat kuten suklaisilla nonparelleilla päällystetyt voileivät tai sillit ja sillä sipulia tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Merellinen matka katsomaan tuulivoimaloita, joita Hollannissa todella on joka paikassa, ja polkupyöräsuunnistus Amsterdamin keskustassa olivat hauskoja ohjelmanumeroita.”

”Mistä se johtuu, että mieleen jää parhaiten matkojen toiminnallinen puoli? Luennoilla saa tarvittavaa tietoa, mutta kultaiset muistot kertyvät kaikesta muusta”, Gilbert pohtii.

Pietarin-matkalta palautumiseen meni viikkoja

Yhdistyksen kahdeksas puheenjohtaja 2011-2013 oli Nunu Pesu. ”Yhdistyksen toiminta on vuosien varrella vakiintunut raiteilleen, joten toimintaa jatkettiin pääosin tutulla linjalla. Vuonna 2011 näkyvin muutos oli Impakti-lehden muuttuminen värilliseksi. Vuonna 2012 yhdistyksessä siirryttiin käyttämään ammattitilintarkastajaa. Vuonna 2013 ryhdyttiinkin sitten jo valmistelemaan vuoden 2014 20-vuotisjuhlavuotta.”

”Vuodelta 2012 muistan erityisesti Pietarin reissun, jossa oli tavanomaisesta vaikeampaa edustaa yhdistystä asianmukaisesti”, Nunu kertoo. ”Tulen varmaan ikuisesti muistamaan miten säälittävän maljapuheen pidin illallisella – ja miten leimasimme ja allekirjoitimme kymmeniä papereita, että pääsimme majapaikkaamme kokemaan neuvostovenäläistä täysihoitoa. Hieno reissu siitä tuli, mutta palautumiseen meni viikkoja.”

Ilmoittaudu nyt juhlavuoden YVA-päivään, juhlaillalliselle ja ekskursiolle!

Ilmoittautuminen juhlavuoden YVA-päiville on avattu:

YVA-päivä 19.3.2014 Pasilassa, teemoina mm. pohjoisen hankkeet ja YVA-direktiivin uudistus.

Juhlaillallinen 19.3.2014 Rake-salissa, ohjelmassa mm. Hyvä YVA ja Hyvä SOVA -palkintojen jako.

Ekskursio 20.3.2014 Otaniemessä, ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua VTT:n tutkimusreaktoriin (FiR 1).

Toimi heti – Ilmoittautuminen on avoinna 10.3.2014 saakka.

Lisätietoja sivulla: YVA-päivät