Avainsana-arkisto: YVA-menettely

KymiRing – Moottoriurheilukeskus YVA-menettelyssä

Meluntorjunnan ja pohjavesivaikutusten suhteen suunnitellun keskuksen paikka on edullinen. Lisäksi harvinaisten paahdealueiden hyönteisten elinolot saattavat parantua.

Iitin TIllolaan suunnitellaan kansainväliset kriteerit täyttävää liikenneturvallisuus- ja moottoriurheilukeskusta, jonka nimi on KymiRing. Toteutuessaan KymiRing olisi Pohjoismaiden suurin ja monipuolisin moottoriurheilukeskus. Suomessa ei ole aiemmin toteutettu YVA-menettelyä, jossa arvioidaan moottoriurheilukeskuksen ympäristövaikutuksia. KymiRingin tapauksessa Kaakkois-Suomen ELY-keskus päätti YVA-tarveharkinnan jälkeen, että ympäristövaikutuksien arvioinnin tueksi tulee toteuttaa YVAmenettely. YVA-prosessi käynnistyi virallisesti lokakuussa 2013, kun KymiRing Oy jätti YVA-ohjelman yhteysviranomaisen arvioitavaksi. YVA-menettely päättyi syyskuussa 2014, kun yhteysviranomainen antoi loppulausuntonsa KymiRingin YVA-selostuksesta.

KymiRingin toiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista nousivat keskiöön melu sekä vaikutukset pohjaveteen. Näihin tekijöihin kiinnitettiin huomioita hyvissä ajoin jo ennen YVA-ohjelman jättämistä, jotta varsinainen vaikutusarviointi oli mahdollista tehdä riittävien selvityksien tuella. Melun ja pohjavesivaikutuksien lisäksi hankealueen luontoarvot selvitettiin varsin perusteellisesti. Mielenkiintoiseksi näkökulmaksi muodostuivat paahdeympäristöjen hyönteiset ja perhoset, joiden elinolojen arviointiin parantuvan, kun KymiRingin hanketta saadaan vietyä eteenpäin.

Hyödynnetään toimivia luontaisia meluesteitä

KymiRingin esisuunnitteluvaiheessa on otettu huomioon meluntorjunnan järjestäminen ja melulle altistuvat kohteet. Yleinen meluntorjunnan lähtökohta on, että melua aiheuttavat toiminnot sijoitetaan mahdollisimman etäälle altistuvista kohteista. Käytännössä pyritään hyödyntämään melun etenemisvaimentumista. Lähimpiin melulle altistuviin asuinrakennuksiin on KymiRingin moottoriradalta matkaa noin kilometri. KymiRing sijaitsee Iitin Tillolassa, valtatie 12 ja ensimmäisen Salpausselän harjanteen pohjoispuolella. Toteutuessaan KymiRingiä ympäröivät etelä- ja länsipuolelta luontaiset meluesteet, joiden meluntorjuntateho todettiin jo alkuvaiheen melulaskentojen perusteella melko toimivaksi.

Moottoriurheilusta muodostuva melu poikkeaa esimerkiksi tieliikenteen melusta, jossa tärkein melua muodostava tekijä on renkaan ja tiepinnan kontaktista syntyvä ääni. Moottoriurheilussa päämelulähteenä on ajoneuvon moottori ja pakosarja. Suuritehoisten moottoriurheiluajoneuvojen melu voi äänen leviämisen kannalta suotuisissa olosuhteissa kantautua jopa parin kilometrin päähän. Haastavaksi moottoriurheilumelun arvioinnin tekee, että moottoriurheilumelulle ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja.

Jatkosuunnittelussa panostetaan meluntorjuntaan

Moottoriurheiluratojen ympäristöluvissa on yleisesti käytetty päiväajan LAeq 7-22 55 dB ohjearvoa, jonka lisäksi joissakin ympäristölupapäätöksissä on edellytetty Ruotsin mallin mukaisesti LAFmax 60 dB ohjearvon toteutumista. KymiRingin meluarvioinnissa tarkasteltiin edellä mainittujen referenssitasojen toteutumista. Lisäksi arvioinnissa käytettiin niin sanottua ajonaikaista melutason arviointia, jolla pyrittiin saamaan syvyyttä vaikutusarviointiin. Ajonaikaista melutasoa tarkasteltiin, koska varsinainen meluava toiminta eli kilpa-ajo kestää yleensä enimmillään noin kaksi tuntia, jolloin varsinainen melulle altistuminen tapahtuu.

Yleisesti KymiRingin meluvaikutuksien arviointi oli melko kattava. Erityistä painoarvoa annettiin arviointiselostuksessa ihmisiin kohdistuvien vaikutuksien arvioinnissa, jossa melulaskelmien tuloksia pyrittiin peilaamaan mahdollisiin muutoksiin lähialueiden asukkaiden asuinympäristössä ja äänimaisemassa. Meluarviointi todettiin kuitenkin osin puutteelliseksi ja yhteysviranomaisen antamassa arviointiselostuslausunnossa kiinnitettiin huomioita meluntorjunnan vähäiseen käsittelyyn ja sen vaikutusarviointiin. Yhteysviranomainen totesi lausunnossa, että meluntorjunta tulee ottaa huomioon KymiRingin jatkosuunnittelussa. Jälkikäteen ajateltuna meluntorjuntaa olisi voinut tarkastella enemmän. Toisaalta noin vuoden kestäneen prosessin aikana KymiRingin suunnitelma on kokenut muun muassa rataprofiilin kohdalla muutoksia, joten mahdollinen meluntorjuntatarkastelu olisi YVA-selostuksen jättämisen aikana voinut olla jo päivityksen tarpeessa. Joka tapauksessa KymiRingin jatkosuunnittelussa on keskitytty meluntorjuntaratkaisuiden suunnitteluun, joka tukeutuu YVA-vaiheen melutarkasteluihin.

Ei hydraulista yhteyttä pohjavesialueisiin

Moottoriurheilu mielletään usein toiminnaksi, joka on suuri riski pohjavedelle. Ympäristöhallinnon suuntauksena on ollut, että pohjavesialueille ei annetta lupaa perustaa moottoriurheilurataa ja myös nykyiseen toimintaan pohjavesialueella saatetaan suhtautua kriittisesti. Kuitenkin esimerkiksi yksi Suomen suurimmista moottoriurheilukeskuksista sijaitsee pohjavesialueella ja aktiivisessa pohjaveden laadunseurannassa ei ole tiettävästi koskaan havaittu laadussa poikkeamaa, joka olisi aiheutunut moottoriurheilutoiminnasta. Jotta KymiRingin kohdalla päästäisiin yhtä hyvään tilanteeseen, vaikutukset pohjaveteen arviointiin tarkasti ja arvioinnin tukena käytettiin muun muassa perusteellisia maaperä- ja pohjavesiselvityksiä.

Kuten melun myös pohjaveden kohdalla KymiRingin sijainti on erinomainen. KymiRing ei sijaitse pohjavesialueen päällä. Lähimmät pohjavesialueet ovat hankealueen länsi- ja pohjoispuolella. Kyseisille pohjavesialueille ei ole KymiRingin alueelta hydraulista yhteyttä, joka itsessään suojaa lähistön pohjavesiä. KymiRingille toteutetaan laajoja asfalttialueita, jolloin korostuvat hulevesien hallinta ja johtaminen. KymiRingin YVA-prosessin aikana toteutettiin hulevesien hallinnan suunnitelma, jonka tuloksia hyödynnettiin YVA:ssa. Hulevesisuunnitelman merkitys korostuu kuitenkin varsinaisen toiminnan alkaessa, jolloin nopea moottoriradan kuivuminen rankkasateen jäljiltä on jo turvallisuuden kannalta tärkeätä. Tästä turvallisuuden pettämisestä on valitettava esimerkki 5.10.2014 ajetusta Formula 1 Japanin GP:stä, jossa ranskalainen Jules Bianchi loukkaantui vakavasti törmäyksessä radalla operoineeseen traktoriin. Onnettomuus tapahtui sateisissa olosuhteissa, jonka seurauksena rata ei ollut kuivunut kunnolla ja Bianchi menetti autonsa hallinnan.

Paahdeympäristöjen hyönteisten elinolot saattavat parantua

KymiRingin hankealueella on aiemmin toteutettu laajaa soranottoa. Lisäksi hankealueella on aktiivisessa toiminnassa oleva motocross- ja endurorata. Aiemman toiminnan myötä hankealueelle on muodostunut osin laajoja ja paljaita sora-alueita, jotka voivat olla paahdealueita käyttäville perhosille ja muille hyönteisille suotuisia elinympäristöjä. Hankealueella toteutetuissa luontoselvityksissä selvitettiin elinympäristön potentiaalisuudet. Hyönteisten ja perhosten elinympäristötarkastelun perusteella hankealuetta ei todettu nykymuotoisena kovin hyväksi kyseisten eliöiden selviytymisen kannalta. Kuitenkin Kaakkois-Suomessa on tehty havaintoja muun muassa kirjoverkkoperhosista, joille soveltuvaa ravintokasvia löytyi vähäisiä määriä KymiRingin hankealueelta. Kuitenkaan nykyiset olosuhteet eivät ole välttämättä kaikista parhaimmat ravintokasvien selviytymiseen tai leviämiseen. Siten voidaan pitää käänteentekevänä, että KymiRingin rakentaminen voi parantaa merkittävästi mahdollisten hyönteisten elinolosuhteita.

KymiRingille tullaan tekemään laajojen asfalttialueiden lisäksi myös laajoja sora- ja hiekka-alueita, jotka toimivat muun muassa moottoriurheiluajon turva-alueina sekä suotuisina paahdeympäristöinä perhosille ja muille hyönteisille. KymiRingin rakentamisessa on tarkoitus noudattaa massatasapainoa, eli hankealueelta ei viedä eikä sinne tuoda maa-aineksia. Tällöin mahdollisen paahdeympäristön hankealueen siemenpankki voi saada nykyistä paremmat kasvuolosuhteet ja edesauttaa harvinaisten perhosten ja muiden hyönteisten lisääntymistä hankealueella.

Suomen ensimmäisen ydinlaitoksen käytöstäpoiston YVA

FiR 1 -tutkimusreaktorin käytöstäpoistoon liittyvään purkamiseen ja varsinkin ydinjätehuoltoon on vielä monta vaihtoehtoa, jotka kaikki YVA pyrkii ottamaan huomioon – tämä tekee hankkeesta haastavan. Alustavien tulosten perusteella käytöstäpoistolla ei ole merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Teknologian tutkimuskeskuksen VTT Otaniemen sijaitsevan FiR 1 -tutkimusreaktorin käytöstäpoiston ympäristövaikutusten arviointi (YVA-menettely) on käynnissä. Arvioinnissa selvitetään, mitä ympäristövaikutuksia reaktorin purkamisella sekä siihen liittyvällä ydinjätehuollolla voisi olla. FiR 1 -tutkimusreaktori on ensimmäinen käyttöönotettu ja purettava ydinlaitos Suomessa. Muualla käytöstä on poistettu tutkimusreaktoreita, joista lähin hanke on ollut kolmen reaktorin käytöstäpoisto Risön tutkimuskeskuksessa Tanskassa. Toisaalta maailmalla odottaa jo 200–300 tutkimusreaktoria käytöstäpoistoa.

Suomen ensimmäinen ydinreaktori

Suomen ensimmäisen FiR 1 -ydinreaktorin hankinta alkoi Yhdysvaltain presidentin Eisenhowerin vuoden 1953 “Atoms for Peace” -puheesta. YK järjesti vuonna 1956 Geneven konferenssin, joissa suurvallat esittelivät ydinenergiaa. Myös Suomen atomienergianeuvottelukunnan edustajat ja ydinenergian puuhamiehet, mukaan luettuna nykyinen tieteen akateemikko Pekka Jauho, osallistuivat konferenssiin.

Suomeen haluttiin saada edellytykset ydinenergian käyttöönotolle, jossa merkittävä askel oli alan koulutus- ja tutkimustoiminnan käynnistäminen. Tähän tarkoitukseen Suomeen hankittiin tutkimusreaktoriksi yhdysvaltalaisen General Atomicsin valmistama Triga Mark II -tyyppinen reaktori. Reaktori otettiin juhlallisesti käyttöön vuonna 1962. Otaniemeen sijoitettu tutkimusreaktori annettiin teknillisen korkeakoulun käyttöön ennen kuin se siirtyi VTT:n hallintaan vuonna 1971.

FiR 1 -tutkimusreaktoria on käytetty turvallisesti yli 50 vuoden ajan erityisesti tutkimus- ja opetustoimintaan. Alkuvaiheessa reaktorilla koulutettiin Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalaitosten ensimmäisen sukupolven turvallisuushenkilöstöä ja reaktorifyysikoita. Koulutus tutkimusreaktorilla on jatkunut näihin päiviin asti ja vuosittain ydinreaktorin saloihin käy tutustumassa ihmisiä Suomesta ja Ruotsista. Reaktorilla on tehty lukuisia tutkimuksia aina fysiikan perustutkimuksesta lähtien. Reaktori on edelleen käytössä muun muassa isotooppituotantoon.

Reaktoria on käytetty tehokkaasti myös syöpähoitoihin. Viime vuosiin saakka reaktorin pääkäyttötarkoitus oli vuonna 1999 käynnistyneiden hoitojen (BNCT, boron neutron capture therapy) potilassäteilytysten antaminen ja niihin liittyvä lääketieteellisen fysiikan tutkimus ja kehitystyö. Viimeiset sädehoidot annettiin tammikuussa 2012 hoitotoiminnan organisoinnista vastanneen Boneca Oy:n ajauduttua konkurssiin.

Tavoitteena ydinlupavelvoitteista vapautuminen

Päätös ryhtyä toimenpiteisiin reaktorin käytöstäpoistamiseksi tehtiin VTT:ssä kesällä 2012.

Käytöstäpoistoon liittyvillä toimenpiteillä tähdätään lopputilaan, jossa laitoksen rakenteiden ja järjestelmien puhdistaminen radioaktiivisista materiaaleista on suoritettu niin kattavasti, että luvanhaltija vapautuu kaikista ydinlupavelvoitteistaan ja rakennus voidaan vapauttaa muuhun käyttöön. Tarkoituksena on purkaa reaktori ja siihen liittyvät kiinteät rakenteet ja järjestelmien osat, mutta reaktorirakennus jätetään paikoilleen.

Reaktorin käytön lopettamisen jälkeen laitokselta poistetaan ensin ydinpolttoaine. Tämän jälkeen suoritetaan muiden radioaktiivisten osien purkutyöt (reaktorisydän sisäosineen, reaktoriallas, betoninen säteilysuoja, säteilytysasema ja jäähdytysjärjestelmän primääripiiri). Käytetty ydinpolttoaine on korkea-aktiivista, lisäksi siinä on edelleen lähes alkuperäistä 20 % väkevöintiä vastaava määrä U235:sta. Radioaktiiviset purku- ja huoltojätteet luokitellaan hyvin matalaaktiivisiksi tai matala- ja keskiaktiivisiksi ydinjätteiksi.

VTT:n suunnitelman mukaan reaktorin lopullinen sammuttaminen tapahtuisi viimeistään keväällä 2016, jonka jälkeen käytöstäpoisto aloitettaisiin poistamalla reaktorisydämen ydinpolttoaine ja siirtymällä turvalliseen sammutustilaan. Tarkempi purkusuunnittelu ja käytöstäpoiston lupahakemuksen valmistelu toteutetaan vuoden 2015 aikana. Varsinaisen purkutyön arvioidaan hyvin järjestettynä kestävän noin 15 kuukautta ja se voitaisiin toteuttaa 2016–2017 aikana. Samalla purkujätteet kuljetetaan välivarastoitavaksi. Purkujätteen loppusijoitus ratkaistaan myöhemmin, ehkä vuoteen 2030 mennessä.

YVA-menettelyn alainen hanke

Tutkimusreaktorin käytöstäpoisto kuuluu YVA-lain soveltamisalaan, koska YVA-asetuksen mukaisesti menettely koskee ydinvoimalaitoksia ja muita ydinreaktoreita, mukaan lukien näiden laitosten tai reaktoreiden purkaminen tai käytöstäpoistaminen. Muutosta tutkimusreaktorin käyttölupaan voidaan hakea vasta sen jälkeen, kun YVA-menettely on päättynyt.

YVA-menettelyssä tarkastellaan erityisesti reaktorin käytön lopettamisen jälkeen suoritettavia purkutöitä. Purkamisen lisäksi YVA-menettelyssä tarkastellaan käytetyn ydinpolttoaineen sekä purku- ja huoltojätteen kuljettamisen, välivarastoinnin, mahdollisen jatkokäsittelyn ja soveltuvin osin loppusijoittamisen aikaisia ympäristövaikutuksia.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan erityisesti radioaktiivisten aineiden päästöjä ja säteilyä, ydinjätteitä sekä niiden käsittelyä, kuljetuksia ja liikenteellisiä vaikutuksia, mahdollisia ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia sekä poikkeus- ja onnettomuustilanteita.

Hankkeen tarkastelun ja jo tehtyjen selvitysten perusteella käytöstäpoistolla ei ole merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Kun käytetty polttoaine on poistettu, kiinteässä muodossa purettavan betonin, alumiinin, grafiitin ja teräksen kokonaisaktiivisuus voisi olla noin 1 TBq ja purkujätteen kokonaistilavuus noin 20–30 m3 . Pahimmassa polttoainesiirron oletetussa onnettomuustilanteessa kaasumaisia radioaktiivisia aineita voisi päästä vapautumaan ympäristöön, mutta silloinkin säteilyvaikutukset ovat hyvin vähäisiä ja rajautuvat pienelle alueelle. YVA-selostuksessa ja sen perusteluina käytetyissä raporteissa esitetään tarkempi kuvaus arvioiduista ympäristövaikutuksista.

Useita vaihtoehtoja ydinjätehuollolle

Käytöstäpoiston ydinjätehuollon toteuttamiselle on olemassa useita erilaisia vaihtoehtoja. Ne on haluttu sisällyttää YVA-menettelyyn mahdollisimman monipuolisesti, jotta kaikki vaihtoehdot olisi kuvattu kattavasti. Tämä on myös YVA:n yhteysviranomaisena toimivan työ- ja elinkeinoministeriön tahto.

Käytetyn polttoaineen ja muun radioaktiivisen jätteen välivarastoinnin ja loppusijoittamisen tai sitä edeltävän jatkokäsittelyn toteutus voidaan myöhemmässä vaiheessa hoitaa yhteistyössä VTT:n yhteistyökumppaneiden kanssa, joiden kanssa tulee tästä erikseen sopia. Ydinjätehuollon päävastuu on kuitenkin aina luvanhaltijalla (VTT).

Tutkimusreaktorin ydinpolttoaine on yhdysvaltalaista alkuperää ja kuluu Yhdysvaltojen energiaministeriön ydinmateriaalien leviämisen estämiseksi käynnistetyn käytetyn polttoaineen palautusohjelman piiriin. VTT on valmistellut käytetyn ydinpolttoaineen palautusta Yhdysvaltoihin Idahoon päävaihtoehtona. Idahossa olevan valtavan kokoisen ydintutkimuskeskuksen aluetta ja varastojärjestelyjä koskevia tietoja on tarkennettu YVA-selostuksen kuvaukseen. Vaihtoehtona on toteuttaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Suomessa yhteistyössä Posiva Oy:n kanssa, mutta tähän liittyy useita selvitettäviä asioita. Jos käytetty ydinpolttoaine palautetaan Yhdysvaltoihin, tulee palautuksen ehtojen mukaisesti reaktorin käyttö lopettaa viimeistään 12. toukokuuta 2016 ja polttoaine vastaanottaa Yhdysvaltoihin 12. toukokuuta 2019 mennessä. Yhdysvaltoihin palautettaessa käytettyä ydinpolttoainetta säilytetään siirron valmistelun ajan Otaniemessä reaktorilla. Jos taas loppusijoitus toteutettaisiin Posivan kanssa, edeltäisi tätä mahdollisesti usean vuosikymmenen välivarastointiaika voimalaitosalueiden käytetyn ydinpolttoaineen välivarastossa.

Muun radioaktiivisen huolto- ja purkujätteen välivarastointi- ja loppusijoitustoimenpiteet voidaan toteuttaa yhteistyössä ydinvoimayhtiöiden Fortum Power and Heat Oy:n tai Teollisuuden Voima Oyj:n kanssa. Mahdollista välivarastointia Otaniemen alueella on selvitetty. Merkittävä osa purkuja huoltojätteestä voidaan vapauttaa valvonnasta. Osa tutkimusreaktorin purkamisen radioaktiivisesta alumiinijätteestä on mahdollista viedä käsiteltäväksi Ruotsin Studsvikin ydintutkimuskeskuksen laitokseen ennen välivarastointia ja loppusijoitusta Suomessa. Säteilytetyn grafiitin käsittely on myös päätettävä loppusijoitusta ennen.

Paikallisten kiinnostus ei vielä herännyt

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Samalla tavoitteena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettelyn aikana saadaan tärkeää tietoa hankkeen jatkosuunnittelua varten. VTT:lle oleellisina asioina esiin ovat nousseet muun muassa:

  • purkutekniikka, kokemukset ja niistä kertynyt tieto sekä osaamisresurssit;
  • purkuvaiheen säteilysuojelu, joka muistuttaa ydinvoimalaitoksen vuosihuoltoa;
  • valvonnasta vapauttaminen ja välivarastoinnin toteutustavat;
  • loppusijoituksen erityiskysymykset (alumiini, grafiitti);
  • Suomen ja muut Euroopan sekä Yhdysvaltojen kontaktit;
  • ydinenergialainsäädännön vaatimukset ja lupamenettely;
  • kustannusrakenne eri toimintakaavioilla.

YVA-menettelyn aikana on haluttu järjestää mahdollisimman laaja sidosryhmävuoropuhelu, jotta hankkeeseen liittyvät mielipiteet saataisiin kattavasti selville. YVA-menettelyä varten koottiin yli 20 tahosta koostuva seurantaryhmä, jonka kokouksissa voi esittää mielipiteitä ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja -selostuksen sekä sitä tukevien selvitysten laadinnasta. Hankkeesta on lisäksi järjestetty avoimia yleisötilaisuuksia, mutta paikallisesti hanke ei ole ainakaan vielä herättänyt suurta kiinnostusta. Kiinnostus voi kuitenkin herätä purkuvaiheessa, kun hanke etenee toteutukseen keskellä yliopisto- ja tutkimuslaitosaluetta.

Ohjelmavaiheessa VTT:n kannalta mielenkiintoisimmat kommentit tulivat läheltä (Aalto yliopisto: purkakaa koko talo) ja hieman etäämpää (Ahvenanmaa: merikuljetuksen riskit).

Esimerkkinä ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoille

FiR 1 -tutkimusreaktori on ensimmäinen purettava ydinlaitos Suomessa. Muualla maailmassa käytöstä on poistettu useita tutkimusreaktoreita, joista lähin toteutettu hanke on ollut kolmen reaktorin käytöstäpoisto Risön tutkimuskeskuksessa Tanskassa. Suomessa ydinvoimayhtiöt ovat ylläpitäneet omia käytöstäpoistosuunnitelmiaan, ja jo seuraavalla vuosikymmenellä sellaisen toteuttamisesta saatetaan päättää Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksen osalta.

Vaikka tutkimusreaktori on pieni reaktori verrattuna suomalaisten ydinvoimalaitosten kokoon, tulee aktiivisten rakenteiden ja osien käytöstäpoisto toteuttaa samojen turvallisuusperiaatteiden mukaisesti. Hankkeeseen liittyykin yhteiskunnallisia odotuksia, sillä tutkimusreaktorin purkamista pidetään eräänlaisena harjoituksena myöhemmin tapahtuville ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoille. Olisi ilmeisen hyödyllistä saada tästä työstä kansallisen ydinjätetutkimusohjelman osahanke esim. purkumenetelmien kehittämiseksi.

VTT käy neuvotteluja eri viranomaisten ja yhteistyötahojen kanssa ja hakee yhdessä muiden asiantuntijatahojen kanssa parhaita soveltuvia ratkaisuja käytöstäpoiston ja siihen liittyvien toimien toteuttamiselle. Hankkeen ja suunnitelmien edetessä onkin saatu paljon tietoa paitsi käytöstäpoiston prosessista, myös reaktoriin liittyvistä muistoista ja tarinoista.

YVA-direktiivi muuttui – lakimuutoksiin aikaa kolme vuotta

YVA-direktiivin muutos (2014/52/EU) tuli voimaan toukokuussa. Muutoksia tuli lähes kaikkiin direktiivin artikloihin. Ympäristöministeriön on tarkoitus asettaa työryhmä lakimuutosten määrittelemiseksi. Muutokset on saatettava voimaan 16.5.2017 mennessä.

Direktiiviin tuli uutena mm. YVAn määritelmä, Natura-arvioinnin ja YVAn suhdetta tiivistettiin, arviointiselostuksen sisältövaatimukset päivitettiin sekä lisättiin velvoite laadunvarmistukseen. Lisäksi YVAn huomioonottamista luvassa vahvistettiin. Moniin liitteisiin tuli muutoksia, mutta hankeluettelot säilyivät nykyisellään.

Komission lähtökohdat muutokselle olivat ympäristövaikutusten arvioinnin laadun parantaminen ja YVAn kehittäminen vastaamaan paremmin uusiin ympäristönsuojelun haasteisiin. Tavoitteena oli myös hallinnollisen taakan keventäminen. Alkuperäinen ehdotus muuttui jäsenmaiden käsittelyssä melko paljon ja oikeastaan parempaan ja selkeämpään suuntaan.

YVAn määritelmä on uutta, artikla 1

Direktiivissä ei ollut aiemmin YVAn määritelmää. Määritelmässä selvennetään hankkeesta vastaavan ja viranomaisen rooleja hankkeesta vastaava tekee vaikutusten arvioinnin (assess) ja viranomainen tarkastaa (examines) lopputuloksen (katso erillinen teksti artikkelin lopussa). Tuntuva muutos viranomaisen tehtäviin on perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista ja sen sisällyttäminen lupaan. Yhteysviranomaisen tehtävä siis laajenee riittävyyden arvioinnista.

Natura-arvioinnin ja YVAn suhde, artikla 2

Mikäli YVA-hankkeessa on tarpeen laatia myös Natura-arviointi, on nämä jatkossa lähtökohtaisesti sovitettava yhteen. Muiden direktiivien arviointivelvoitteiden yhteensovittaminen jäi lopulta jäsenvaltioiden päätettäväksi.

Lisäyksiä ympäristövaikutuksiin, artikla 3

Direktiivin ympäristövaikutusten luetteloon lisättiin luonnon monimuotoisuus, joka meillä on ollut YVA-laissa jo alusta alkaen. Uutena tulee velvoite arvioida vaikutukset, jotka johtuvat hankkeen alttiudesta suuronnettomuus- ja katastrofiriskeille.

YVA yksittäistapauksessa, artikla 4

Hankkeesta vastaavalle on luotu velvoite tuottaa viranomaiselle tiedot hankkeesta ja sen vaikutuksista, kun päätetään YVAn soveltamisesta yksittäistapauksessa. Uusi liite IIA luettelee toimitettavat tiedot. Viranomaisen päätöksenteon pohjana olevia harkintaperusteita on päivitetty (liite III). Direktiivi mahdollistaa sen, että lieventämistoimet voidaan ottaa huomioon jatkossa päätöksenteossa.

YVA-selostus ja laadunvarmistus uutena mukaan, artikla 5

Direktiivi ei tuntenut aiemmin YVA-selostuksen käsitettä, vaan hankkeesta vastaavan on tullut toimittaa viranomaiselle tiedot asianmukaisessa muodossa. Nämä YVAn sisältövaatimukset on päivitetty. Uutta on laadun varmistaminen YVAssa. Hankkeesta vastaavan tekijöiden on oltava päteviä ja viranomaisella tulee olla käytössään riittävä asiantuntemus, kun se arvioi riittävyyttä ja laatua. Viranomainen voi edellyttää hankkeesta vastaavalta lisätietoja, mikäli perustellun päätelmän tekeminen sitä edellyttää.

YVA ja lupa, artiklat 8, 8a ja 9

YVA-direktiivissä säädetään myös lupaan liittyvistä asioista. Kuten aiemmin todettiin, tulee luvassa mainita YVAn perusteltu päätelmä. Jäsenvaltion on lisäksi varmistettava, että hankkeesta vastaava toteuttaa sellaiset toimenpiteet, joilla pyritään välttämään, ehkäisemään tai vähentämään ja, jos mahdollista, poistamaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, sekä määritettävä merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten seurantamenettelyt. Myös luvasta tiedottamisesta on säädetty.

Direktiivimuutos, 2014/52/EU, löytyy kokonaisuudessaan suomeksi linkistä www.ec.europa.eu/environment/eia/eia-legalcontext.htm. Samasta osoitteesta löytyy myös nykyinen YVA-direktiivi (2011/92/EU) sekä nykydirektiivin ja muutosdirektiivin yhteen sovitettu laitos (informal consolidated verson of the EIA directive).

Artikla 1

Ympäristövaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan menettelyä, joka käsittää seuraavat:
i) hankkeen toteuttajan suorittama 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen;
ii) 6 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten toteuttaminen ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen neuvottelujen käyminen;
iii) toimivaltaisen viranomaisen tarkastelu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyistä tiedoista ja hankkeen toteuttajan tarvittaessa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamista lisätiedoista sekä 6 artiklan mukaisista kuulemisista ja 7 artiklan mukaisista neuvotteluista saaduista mahdollisista asiaan liittyvistä tiedoista;
iv) iii alakohdassa tarkoitetun tarkastelun ja tapauksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen oman lisätarkastelun tulokset huomioon ottaen tehty toimivaltaisen viranomaisen perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista; ja
v) toimivaltaisen viranomaisen perustellun päätelmän sisällyttäminen 8 a artiklassa tarkoitettuihin päätöksiin.

Näin direktiivimuutos syntyi

Euroopan komissio antoi ehdotuksensa YVA-direktiivin muuttamisesta lokakuussa 2012. Pian tämän jälkeen alkoi direktiivin käsittely neuvoston ympäristöryhmässä, jossa jäsenmaat neuvottelivat direktiivin sisällöstä omien tavoitteidensa pohjalta. Suomi sai kunnollisesti perustellen omia tavoitteitaan hyvin neuvotteluissa läpi. Neuvottelut neuvostossa kestivät tasan vuoden, tarvittiin 18 kokousta ennen jäsenmaiden yhteisymmärrystä sisällöstä. Samaan aikaan myös parlamentti käsitteli ehdotusta ja sillä oli omat muutosesityksensä komission ehdotukseen. Tämän jälkeen seurasivat neuvottelut neuvoston, parlamentin ja komission välillä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Tämä tapahtui joulukuussa 2013. Muutos hyväksyttiin virallisesti parlamentissa ja neuvostossa maaliskuussa 2014. Muutos astui voimaan 15.5.2014 ja kansallisesti muutokset tulee saattaa lainsäädäntöön 16.5.2017 mennessä.

Kuva: Komission edustajat YVA-yksikön päällikkö Georges Kremlis (toinen vasemmalta) ja yksikön juristi Stephanos Ampatzis (kolmas vasemmalta) olivat keskeisessä asemassa komission direktiivimuutosehdotuksen laadinnassa. Neuvoston puheenjohtajamaana toimi kriittisessä vaiheessa Liettua, jota tässä kuvassa edustaa Kremlisin vasemmalla puolella oleva Ruta Revoldiene. Viron edustaja Rainer Persidski tekee muistiinpanoja. Kuva: Seija Rantakallio

Suomen YVA-lain pitkä ja kivinen alkutaival

YVA-lain valmistelussa meni paljon aikaa ja vahvojen ministerien erilaiset näkemykset asiasta saivat paljon julkisuutta. Lopputuloksena Suomi siirtyi edelläkävijäksi ulottaen vaikutusten arvioinnin kaavoitukseen ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

Ympäristövaikutusten arviointi on tänä päivänä Suomessa, kuten maailmalla yleisesti, ympäristöön vaikuttavien hankkeiden, suunnitelmien ja politiikkaohjelmien valmistelun perustyökalu. Näin ei ole ollut kuitenkaan vielä kovin kauan. Suomessa YVA-laki tuli voimaan vuonna 1994. Silloin olimme jälkijunassa muun läntisen Euroopan kehityksessä. Euroopan yhteisön sisällä YVA-direktiivistä päätettiin ensi kertaa jo 1985. Pohjois-Amerikassa YVA oli otettu käyttöön jo 1970-luvun alussa. Suomessa YVA:n käyttöönottoa hidasti ja myöhästytti sen muotoiluun liittyvät poliittiset ja hallinnolliset näkemyserot. Tässä artikkelissa käydään läpi YVA-lain valmistelun alkuvaiheita ja siihen liittyviä kiistakysymyksiä.

1980-luvulla YVA-esitykset eivät juuri edenneet

Suomen ympäristöhallintoa ja -lupajärjestelmiä alettiin kehittää aktiivisesti 1970-luvun alussa. 1980-luvun alussa monet ympäristöalan asiantuntijat ja osa ympäristöhallinnosta huolestuivat kehittymässä olevan ympäristölainsäädännön hajanaisuudesta ja puutteellisuudesta ennakoivan arvioinnin osalta. Kansainvälisen keskustelun innoittamana sisäasiainministeriön työryhmä valmisteli ehdotuksen valtakunnallisesti merkittävien rakennus- ja kehittämishankkeiden ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Työryhmän työtä tuki VTT:llä valmistunut Irmeli Wahlgrenin kirjoittama Suomen ensimmäistä YVA:a esittelevä selvitys ”Ympäristövaikutusten ennakkoarviointi” (1982).

1982 YVA-työryhmän esitykset eivät kuitenkaan edenneet hallinnossa. Ympäristöhallinnon perusteiden kehittäminen oli kovasti kesken sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Amerikkalaiseksi tuontitavaraksi nähty YVA ei ollut tässä tilanteessa etusijalla. Oikeusministeriön mielestä arviointi olisi voitu liittää ympäristölupakäsittelyihin. MMM:n mielestä yleistä kaikkiin eri tapauksiin sovellettavaa yhteistä YVA-menettelyä ei tarvita. Monet yliopistot ja tutkimuslaitokset pitivät työryhmän työtä sen sijaan tärkeänä ja hyödyllisenä. Myös kuntien etujärjestöt, seutukaavaliitot, lääninhallitukset ja ympäristöjärjestöt kannattivat YVAn kehittämistä.

Suomea kritisoitiin YVA:n puuttumisesta

Vaikka laki ei edennyt, niin koko 1980-luvun ajan YVA:sta kuitenkin keskusteltiin. YM:ssä toimi YVA-työryhmä, asiaa puitiin lukuisissa seminaareissa, käynnistettiin kokeiluja ja tutkimusta. YVAn menettelytapojen kehittämiseen perehtyivät erityisesti Helsingin yliopiston maankäytön ekonomian laitoksen tutkijat Antti Leskinen ja Markku Turtiainen (Leskinen & Turtiainen 1987; Leskinen 1987; Leskinen ym. 1991). Sosiaalisten vaikutusten arviointia alettiin pohtia puolestaan hieman myöhemmin Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa TKK:ssa Vesa Paukkunen (1990) ja Rauno Sairinen (1992) sekä Stakesissa Jyri Juslen (1993) ja Tapani Kauppinen (1994).

Hallinnossa YVA-menettelyn kehittämiseen aktivoiduttiin uudestaan 1980-luvun lopulla samalla, kun kansainvälinen paine kasvoi. Vuonna 1989 OECD kritisoi arviointiraportissaan Suomen ympäristöpoliittista järjestelmää YVA:n puuttumisesta. Keskustelu kestävästä kehityksestä nosti myös ennakoivat arviointijärjestelmät esille. YVA:n kehittämistä vaadittiin valtioneuvoston ympäristöpoliittisessa selonteossa 1988.

Suomen ensimmäiset YVA-ohjeistot kehitettiin kehitysyhteistyön hankkeita ja tiesuunnittelua varten. Ympäristökysymysten integrointiperiaatteen innostamana ympäristövaikutusten selvittäminen määrättiin osaksi julkishallinnon toiminta- ja taloussuunnittelua, komiteatyöskentelyä, lainvalmistelua, toimintaohjelmien laadintaa sekä tulo- ja menoarviointien laadintaa. Mielenkiintoista on, että YVA:n menettelytapojen kehittäminen aloitettiin Suomessa valtiovallan ohjelmien ja suunnitelmien tasolta, kun kehitys oli muualla maailmassa edennyt yksittäisistä hankkeista suunnitelmien kautta ohjelmatasoon.

Kaikesta kehittämistoiminnasta huolimatta YVA:n käyttöönotto ei ollut Suomessa vielä vuonna 1989 täysin selvää. Ensin pitäisi kokeiluprojekteilla osoittaa eri aloille menettelyn hyödyt. YM näki YVA-käytäntöjen kehittämisen tärkeäksi erityisesti kuntatasolla, jota varten käynnistyi useita kokeiluja. Ongelmaksi koettiin myös se, että aiemmat selvitykset olivat kohdistuneet aivan liikaa teknisiin arviointimenetelmiin, eikä itse menettelytapaan ja sen yhdistämiseen eri suunnittelujärjestelmiin. YVA asiaa edisti kuitenkin tehokkaasti koulutus: YM koulutti maankäytön ekonomian laitoksen tutkijoiden avulla ympäristöhallinnon alueviranomaiset uuteen YVA-ajatteluun muutamassa vuodessa.

ETA-sopimus pakotti YVA:n käyttöönottoon

1990-luvun alussa YVA:n merkitys kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa kasvoi entisestään. YK:n Euroopan talouskomission (ECE) puitteissa allekirjoitettiin 1991 yleissopimus valtioiden rajat ylittävien hankkeiden ympäristöarvioinnista (Espoon sopimus). Vuonna 1992 Suomi yhtenä EFTA-maana allekirjoitti EFTA- ja EY-maiden välisen Euroopan talousaluetta koskevan nk. ETA-sopimuksen. Sopimus koski myös EY:n YVA-direktiiviä. Tämä merkitsi sitä, että YVA-direktiivi tulisi toimeenpanna Suomen ympäristölainsäädännössä sekä sen mukaisissa käytännöissä.

Jo ennen ETA-sopimusta eli syyskuussa 1991 YM oli asettanut työryhmän selvittämään niitä YVA:n kehittämiseen liittyviä hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja muita toimia, joita EY:n YVA-direktiivi ja ECE:n YVA-yleissopimus edellyttävät. Työ tehtiin puhtaasti viranomaisvoimin ja yksimielinen ehdotus YVA-laiksi luovutettiin 16.6.1992. Tässä vaiheessa ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen ilmaisi selkeästi kannattavansa YVA 92-työryhmän ehdotusta. YVA-menettelyyn kuuluivat seuraavat vaiheet: ilmoittaminen hankkeesta viranomaiselle, hankkeesta tiedottaminen julkisesti, ympäristövaikutusohjelman laatiminen, ympäristövaikutusten selvittäminen, tiedottaminen tehdyistä selvityksistä ja ympäristövaikutusselostuksen laatiminen päätöksentekoa varten. Työryhmä päätyi käytännön syistä käyttämään YVA-menettelyn mallina ECE:n yleissopimuksen esimerkkiä. YVA-työryhmä ei pitänyt aluksi ilmoitusmenettelyä tarpeellisena. Se kuitenkin lopulta hyväksyttiin ajatuksella, että monimutkainen YVA-prosessi selventyvät kaikille osapuolille.

Ehdotuksessa ympäristövaikutus käsite ymmärrettiin EY:n direktiivin mukaan laajasti: se sisälsi hankkeen seuraukset eläimiin, kasveihin, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, väestön elinoloihin ja elinkeinoihin ja aineellisiin arvoihin, kuten arvokkaisiin rakennuksiin ja kulttuuriperintöön sekä maisemaan. Työryhmän keskusteluissa oli esitetty myös suppeampaa määrittelyä, mutta laaja käsitys vahvistui kevään 1992 aikana. EY-direktiivin ympäristövaikutus -määritelmän tulkittiin sisältävän sosiaaliset vaikutukset.

25.3.92 työryhmä oli keskustellut mahdollisuudesta rakentaa YVA-menettely hankeluetteloa koskevan ”raskaan” ja harkinnanvaraisia koskevan ”kevyen” menettelyn varaan. Ryhmä pysyi kuitenkin yhden menettelyn mallissa. Samalla päätettiin, että hankeluettelossa on määritetty kutakin hankeryhmää varten “yhteysviranomainen” (ent. vastuuviranomainen), joka olisi sama kuin se, joka vastaa hanketta koskevista keskeisistä lupapäätöksistä. Harkinnanvaraisten hankkeiden osalta vastuuviranomaisesta päätettäisiin tapauskohtaisesti.

YVA:sta vastaavasta viranomaisesta oli aluksi kaksi käsitystä. Vastuuta esitettiin toisaalta sektoriviranomaiselle integrointiperiaatteen mukaisesti ja toisaalta ympäristöviranomaiselle asiantuntijaviranomaisperiaatteen mukaisesti. Lopulta integrointiperiaate voitti. Itse selvitysten tekeminen ja kustannusvastuu kuuluivat kaikkien mielestä toiminnanharjoittajalle.

YVA-prosessin malleista tuli hallituksessa kova kiista

Pääministeri Ahon hallituksen ympäristöpoliittinen ministerityöryhmä aloitti YVA-lain käsittelyn marraskuussa 1992. Käsittelystä tuli paljon pidempi kuin oli osattu arvata. Prosessi kesti kesäkuuhun 1993 asti. Vaikka kiistoja osattiin odottaa, niin silti YM:n virkamiehet yllättyivät niiden laajuudesta. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että jotain YVA:n tapaista tarvitaan, mutta kiistaa oli prosessin keveydestä/raskaudesta.

Ministerityöryhmän jäseninä olivat ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen (kok), oikeusministeri Hannele Pokka (kesk), maa- ja metsätalousministeri Martti Pura (kesk), kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi (SKL), puolustusministeri Elisabeth Rehn (RKP) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok).

Ministerityöryhmässä YVA-työryhmän esitys avattiin uudestaan poliittiseksi ministeritason kiistaksi: vastakkain olivat erityisesti ministerit Pietikäinen ja Pokka. Keskeisimpiä ristiriitojen aiheita olivat arviointiohjelman tarve, kuulemis- ja tiedottamismenettelyjen tarve ja sisältö, velvollisuus vaihtoehtojen laadintaan, ympäristöselvitysten sisältövaatimukset (yhtenäinen raportti vai erillisiä osaselvityksiä) sekä yhteysviranomaisen rooli.

Kiistojen myötä YM valmisteli vaihtoehtoisia lakiluonnoksia. Toisaalta maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltiin omaa lakiehdotusta, jossa arviointiohjelma oli jätetty pois ja arviointiselostuksista kuultaisiin erityislakien mukaisissa menettelyissä. Ministeri Pokka tukeutui MMM:n virkamiehen Kotkasaaren laatimiin esityksiin, koska hän ei saanut oman ministeriönsä asiantuntijoiden piiristä tukea omille käsityksilleen. Tutkimuksellista tukea antoi PTT:ssä julkaistu Salla Saastamoisen (1993) oikeudellinen YVA-selvitys.

Ministerityöryhmä ei tehnyt sisällöllisiä päätöksiä kiistakysymyksistä, vaan sovittelua varten järjestettiin useita erillisiä neuvotteluja eri ministeriöiden edustajien kanssa. Ratkaisuihin päästiin loppukeväällä 1993. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt vielä poliittista ratkaisua. Virkamiesneuvottelujen tulokset eivät tyydyttäneet ministeri Pokkaa, jonka mielestä YVA-menettely oli saatava olennaisesti kevyemmäksi.

Ympäristöministeri pyrki viemään omaa esitystään eteenpäin Pokan vastustuksesta huolimatta esitellen lakiehdotuksen VN:lle huhtikuussa 1993. Pokalla oli kuitenkin oman puolueensa ministeriryhmän tukea niin paljon, että ehdotus jäi pöydälle. Ristiriidat koskivat tässä vaiheessa soveltamisalaa, arviointiohjelman käsittelyä ja arviointiselostuksen kuulemista. YM uusi lakiehdotuksensa pienin muutoksin 6.9.1993 ja edelleen 12.11.1993. Pitkittynyt ja paljon julkisuutta saanut lakikiista alkoi syksyllä 1993 häiritä pääministeri Ahoa. Hänen erityisavustajansa olivat sitä mieltä, että YM:n ehdotusta ei saa vastustaa loppuun asti. Pietikäinen oli saavuttanut taistelussa jo runsaasti positiivista julkisuutta. Sari Puustisen (1996) tekemän media-analyysin perusteella YVA-lain julkisessa keskustelussa YVAan suhtauduttiin hyvin myönteisesti ja siinä korostui hyvin voimakkaasti kansalaisdemokratian kehittäminen . Pääministeri teki oman välitysehdotuksensa 25. marraskuuta 1993 ilman tulosta. Lopulta Pokka peräytyi ja YVA-laki hyväksyttiin VN:ssä 13.1.94.

Eduskunnassa vahva YVA-lain kannatus

Jo keväällä 1991 ennen YVA 92 -työryhmän asettamista eduskunnassa oli ehdotettu kahdessa toivomusaloitteessa YVA:n kehittämistä: keskustan edustajat Maria-Kaisa Aula ja Markku Laukkanen vaativat hallitukselta YVA-menetelmän pikaista käyttöönottoa. Samaan aikaan 11 vasemmistoliiton edustajaa vaati hallitukselta toimia kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ympäristöasioissa. He eivät tosin maininneet YVA-menettelyä. 14.1.1993 YVA-lakiehdotuksen ollessa jo hallituksen käsittelyssä vihreiden Heidi Hautala teki ympäristöministerille kirjallisen kysymyksen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ympäristöasioissa.

Vuonna 1994 hallituksen YVA-lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä ympäristövaliokunta otti lakiin hyvin myönteisen kannan. Lakia pidettiin tarpeellisena sekä kestävän kehityksen toteuttamisessa, kansainvälisten velvoitteiden täyttämisessä,olemassa olevan lainsäädännön hajanaisuuden vähentämisessä, kansalaisten tiedonsaannin kannalta sekä hyvän suunnittelun välineenä. Yhteysviranomaisella todettiin olevan keskeinen rooli YVA:n toteuttamisessa, joten niiden toimintaresurssien takaaminen katsottiin tarpeelliseksi. Valiokunta katsoi, että YM:llä tulisi olla oikeus omasta aloitteestaan päättää harkinnanvaraisen YVA:n soveltamisesta.

Eduskunta hyväksyi YVA-lain 6. toukokuuta 1994 ympäristövaliokunnan linjausten mukaisesti vain muutamin pienin muutoksin. Päätöksen myötä Suomi astui YVA-aikaan. Vaikutuksia ennakoiva ja kansalaisia kuunteleva ympäristöpolitiikka eteni maailmalla kovaa vauhti eteenpäin ja Suomen ympäristöpolitiikka seurasi nyt konkreettisesti tätä kehitystä. YVA:n integrointi perinteisten sektorikohtaisten lupa- ja suunnittelujärjestelmien yhteyteen oli haasteellista. Prosessi osoitti näiden eri järjestelmien yhteenkytkemisen hallinnolliset ja poliittiset jännitteet. YVA-polun rakentaminen vei aikaa ja vaati YVA-ajattelun prosessoimista läpi yhteiskunnan.

YVA-lain päätöksen yhteydessä rakennuslakiin hyväksyttiin tulevaisuuden kannalta merkittävä muutos, joka edellytti vaikutusten arviointia myös kaavoituksessa. Tässä yhdyskuntasuunnittelun vaikutusarvioinnissa Suomi olikin sitten jo toistakymmentä vuotta edellä muuta Eurooppaa. Myös ympäristövaikutus -käsitteen laajassa määrittelyssä niin, että se sisältää sosiaaliset vaikutukset, Suomi kuului eurooppalaisiin edelläkävijöihin.

Kokonaisuudessaan YVA-laista oli tullut ympäristöpolitiikan kehittämisen yksi merkittävä symboli ja siihen latautui hyvin paljon odotuksia. Puhuttiin vuosikymmenen tärkeimmästä ympäristölaista. Mielenkiintoista on se, miten monet tahot – ympäristöministeriä myöten – korostivat YVA:a erityisesti kansalaisdemokratian ja vaikutusmahdollisuuksien lisääjänä.

Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjatutkimukseen ”Regulatory Reform of Finnish Environmenal Policy” (2000)

Hyvä YVA ja Hyvä SOVA -palkinnonsaajien kokemuksia

Hyvä YVA ja hyvä SOVA –palkittujen mielestä YVA ja SOVA lisäävät hankkeen hyväksyttävyyttä, ovat hankkeelle tai suunnitelmalle positiivisia asioita, lisäävät tietoa eri osapuolten kesken, parantavat suunnittelun laatua, nostavat ympäristöasioiden painoarvoa, mutta ovat kankeahkoja prosesseja.

Yva ry myöntää vuosittain Hyvä YVA (ympäristövaikutusten arviointimenettely) ja Hyvä SOVA (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) -palkinnot kannustukseksi ja huomion kiinnittämiseksi johonkin vaikutusten arvioinnin kannalta esimerkilliseen ja ansiokkaaseen toimintaan. Hyvä YVA -palkintoja on jaettu vuodesta 2000 lähtien ja Hyvä SOVA –palkintoja vuodesta 2005 lähtien. Hyvä YVA -palkinto on myönnetty vuoteen 2013 mennessä 12 hankkeesta vastaavalle sekä yhdelle SOVA-arvioinnille. Tähän juttuun on koottu palkinnonsaajien edustajien kokemuksia ja näkemyksiä YVA:n ja SOVA:n sekä valtakunnallisen tunnustuspalkinnon vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Palkituilta kysyttiin YVA:n/SOVA:n vaikuttavuudesta, oliko YVA/SOVA hankkeen näkökulmasta positiivinen vai negatiivinen asia, vaikuttiko YVA/SOVA hankkeen hyväksyttävyyteen, ja onko tunnustuspalkinnolla ja sen tuomalla julkisuudella ollut vaikutusta.

Vaikuttavuus

Useimmat palkitut näkivät, että YVA:lla oli aidosti vaikutusta hankkeen suunnitteluun ja sen laatuun. Erityisesti hankkeissa, joissa tutkittiin aidosti eri sijaintivaihtoehtoja, koettiin että YVA toi vaihtoehtojen vertailuun lisää tietoa ja YVA:n tuloksia käytettiin tehokkaasti hyväksi. Esimerkiksi Suurhiekan tuulivoimahankkeessa YVA:lla oli merkittävä vaikutus tuulipuiston suunnitteluun; hankealueen rajaukseen, voimaloiden sijoitteluun, kaapelireitteihin jne. Myös Tampereen hyötyvoimalaitoksen sijainnin valinnassa hyödynnettiin YVA:n tuottamia tuloksia, samoin Valtatien 7 moottoritien linjauksen valinnassa YVA:n rooli oli ratkaiseva – YVA-vaiheessa karsittiin ympäristön kannalta kestämättömimmät vaihtoehdot pois jatkosuunnittelusta. Myös Valtatie 4 Viisarinmäki-Kanavuori sekä Kehä II -tiehankkeissa YVA vaikutti tien linjauksiin ja YVA:n aikana luotiin pohja tiesuunnittelun myöhemmälle etenemiselle. Fingridin voimajohtohankkeessa (Kokkola-Muhos) voimajohdon reitti muodostettiin YVA:n aikana saatujen lausuntojen ja palautteen pohjalta. Myös Itä-Uudenmaan jätehuoltohankkeessa YVA antoi vahvan pohjan jätekeskuksen paikan valintaan. Seinäjoki-Oulu ratahankkeessa taas erittäin laaja ja monialainen YVA-menettely nosti ympäristöasiat keskeiseen rooliin ja loi pohjaa seuraavien ratahankkeiden suunnitteluun.

Palkituissa teollisuushankkeissa korostuivat enemmänkin hankkeen ympäristövaikutukset ja niiden julkinen keskustelu, kuten esimerkiksi Koverharin terästehtaan laajennuksen YVA:ssa, jossa tehtaalla oli jo takanaan pitkä historia ympäristöasioiden hoitamisessa paikkakunnalla. YVA mahdollisti vuoropuhelun asukkaiden ja hankkeen suunnittelijoiden välillä. Teknoksen maalitehtaan YVA-prosessi auttoi sekä Helsingin kaupunkia että Teknosta päätöksenteossa ja itse hankkeessa päädyttiin sittemmin nollavaihtoehtoon, eli hanketta ei ole toteutettu. YTV:n Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman SOVA taas paransi liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelun laatua. Se toi suunnitteluun mukaan tärkeitä ja kriittisiä näkökulmia, joita ei ilman SOVA:a ja sen mukanaan tuomaa julkista prosessia olisi niin tehokkaasti saatu.

”YVAssa läpiviety laaja, avoin ja monipuolinen vuorovaikutusprosessi merkitsi paljon päätöksenteossa ja ns. yleisen mielipiteen kanta vaikutti – demokratiaa!” Juha Laamanen, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Hyvä juttu vai välttämätön paha

Kaikkien vastaajien mielestä YVA oli hankkeelle positiivinen asia. YVA toi asioiden käsittelyn julkiseksi ja auttoi eri sidosryhmiä ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Wpd:n tuulivoimahankkeessa monet ennakkoon huolta herättäneet vaikutukset osoittautuivat lievemmiksi YVA-selvitysten myötä ja YVA toi yhteen eri osapuolia. Myös Teknoksen maalitehtaan YVA auttoi eri osapuolia konkreettisesti ymmärtämään yrityksen toimintaa ja hälvensi siten maalinvalmistukseen liittyviä epäluuloja ja uskomuksia. Myös hieman abstraktimmalla tasolla tehtävä liikennejärjestelmäsuunnittelukin sai enemmän kiinnostusta osakseen SOVA:n myötä, jopa valtakunnallisestikin. Palkittujen vastauksissa korostuikin julkisuuden merkitys YVA- ja SOVA–prosessien aikana. Hankkeet olivat julkisen kiinnostuksen kohteena ja asioiden avoimen käsittelyn kautta saatiin laajasti tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista sekä sidosryhmien eri näkökulmista.

YVA toimi myös tehokkaana tiedonkeräämisvaiheena hankkeiden jatkosuunnittelua varten. YVA-vaiheeseen panostaminen nähtiin myös palkitsevana – esimerkiksi Tampereen hyötyvoimalaitoksen ja palkittujen tiehankkeiden panostukset YVA-vaiheen vuoropuheluun oli saatu positiivisina asioina takaisin hankkeiden myöhemmissä vaiheissa. Tämä näkyi mm. lupavaiheiden sujuvimpina etenemisinä. Tiehankkeiden vaikutusten arviointia on kehitetty systemaattisesti useiden vuosien ajan ja lukuisat YVA-prosessit ovat toimineet keskeisinä lähtökohtina tässä kehitystyössä. Myös ratahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille ja toimintatavoille luotiin vahvaa pohjaa Seinäjoki-Oulu YVA:ssa. Vaikka YVA nähtiin erittäin hyödyllisenä prosessina Suurhiekan tuulipuistohankkeessa, pidettiin YVA-menettelyä jokseenkin kankeana prosessina tuulivoimahankkeiden suunnittelussa, jossa tekniset yksityiskohdat, kuten voimalatyypit kehittyvät nopeasti.

”YVA on tarpeellinen työkalu, muttei vielä missään tapauksessa loppuun asti hiottu” Esa Holttinen, wpd Finland Oy

Lisääntyikö hyväksyttävyys

Vaikka hyväksyttävyyden lisääntymistä on suoraan vaikea mitata, kaikkien vastaajien yleinen tuntuma oli, että hyväksyttävyys lisääntyi YVA:n myötä. Tähän vaikutti eniten YVA-prosessin tuoma julkisuus sekä ympäristövaikutusten arvioinnin kesto ja laajuus. Prosessi lisäsi paitsi suunnitteluaineistojen laatua, laajensi myös tietopohjaa ja vuorovaikutusta sekä lisäsi itse suunnitelmien ja vaikutusten arviointien ymmärrystä. YVA:n myös nähtiin vahvistavan kansalaisten luottamusta hanketta kohtaan. Toisaalta asia nähtiin myös kaksijakoisena – ne jotka haluavat ymmärtää hankekokonaisuuden vaikutuksineen, luottavat vaikutusten arviointiin kokonaisuutena, mutta ne jotka periaatteessa vastustavat hanketta, voivat myös yrittää nähdä YVA:ssa vain ”virheitä ja puutteita”. Toisaalta eri hanketyypit herättävät myös kansalaisissa erilaisia tunteita ja esimerkiksi raideliikenne koetaan jo itsessään positiivisena asiana.

Hyväksyttävyyden lisääntymiseen vaikutti vastaajien mielestä eniten se, miten hankkeen suunnittelussa oli pystytty ottamaan huomioon kansalaisten ja sidosryhmien antama palaute. Parhaiten nämä toteutuivat hankkeissa, joissa sijaintivaihtoehdoissa oli eniten vaikutusmahdollisuuksia. Suurhiekan tuulipuiston YVA oli laajuudessaan Suomen ensimmäisiä tuulivoimahankkeita, joissa käsiteltiin eri ympäristövaikutuksia tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. YVA-prosessi paransi suhtautumista hanketta kohtaan selvästi.

Hyväksyttävyyden arviointiin vaikutti myös se, missä vaiheessa palkitut hankkeet olivat toteutuksen suhteen. Esimerkiksi Tammervoiman hyötyvoimalaitos on edennyt rakentamisvaiheeseen nopeasti vain kolme vuotta YVA:n jälkeen ja Kokkola-Muhos – voimajohdon rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2014. Seinäjoki-Oulu ratahanketta toteutetaan jo vaiheittain ja myös Valtatie 7 moottoritien toteutusvaihe on alkamassa 2015. Näiden hankkeiden edustajien vastauksissa korostuivat voimakkaimmin juuri hyväksyttävyys ja YVA:n positiiviset vaikutukset. Toisaalta vaikka myös Kehä II:n YVA koettiin erittäin positiiviseksi, kasvatti hankkeen haitallisten vaikutusten torjunta ja minimointi taajama-alueilla hankkeen kokonaiskustannuksia ja on näin omalta osaltaan rajoittanut hankkeen toteutusta.

YVA ja SOVA -palkinnon hyödyt

Itse YVA- ja/tai SOVA -palkinto oli vastaajien mielestä positiivinen asia. Sen merkitys kuitenkin vaihteli eri organisaatioissa. Tunnustuspalkinnolla koettiin yleisesti olevan luottamusta ja yrityskuvaa vahvistava vaikutus. Se myös lisäsi luottamusta viranomaisten kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Niissä hankkeissa, joissa YVA-prosessi nähtiin enemmänkin lakisääteisenä prosessina osana suunnittelua ja luvitusta, korostivat vastaajat oman organisaationsa ympäristöosaamisen esille nostamista. Palkinto ei sinänsä vaikuttanut itse hankkeeseen, mutta lisäsi omalta osaltaan kiinnostusta asiantuntijoiden keskuudessa ja kohotti ympäristöasioiden profiilia organisaatioiden sisällä.

”Palkinnon merkitys ei mielestäni rajoitu vain menetelmien, laadun ja prosessin kehittämiseen, vaan se on myös hieno tapa antaa alamme ammattilaisille sitä arvostusta, kiitosta ja positiivista palautetta, joka helposti unohtuu niin ristiriitaisissa vuorovaikutustilanteissa, kuin tiukkojen projektiaikataulujen paineessa” Mika Penttilä, Fingrid Oyj

 

Kyselyyn vastasivat: Vesa Heikkonen (Itä-Uudenmaan Jätehuolto), Juha Laamanen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), Mika Pekkinen (Tampereen Sähkölaitos), Jaakko Koskenpää (Teknos Oy), Johanna Vilkuna (Helsingin seudun liikenne HSL), Kari Komi (Keski-Suomen ELY-keskus), Mika Penttilä (Fingrid Oyj), Päivi Koski (ent. Electrowatt-Ekono Oy), Susanna Koivujärvi (Liikennevirasto), Harri Yli-Villamo (VR Track Oy), Esa Holttinen (wpd Finland Oy), Heli Rissanen (Etelä-Suomen aluehallintovirasto, aiemmin wpd Finland Oy) ja Ari Puhakka (Uudenmaan ELY-keskus).

Artikkeliin liittyvä taulukko on luettavissa painetusta lehdestä sekä lehden pdf-versiosta.

Puheenjohtajat muistelevat

Yva ry:llä on vuoteen 2013 mennessä ollut kahdeksan puheenjohtajaa, jotka tässä artikkelissa muistelevat omaa aikaansa yhdistyksen johdossa.

Keväällä 1994 silloinen YTK (Yhdyskuntasuunnittelun täydennys- ja koulutuskeskus) järjesti kahden kuukauden mittaisen YVA-koordinaattorikoulutuksen Otaniemessä. Yhtenä luennoitsijana esiintyi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jolla oli keskeinen rooli YVA-lainsäädännön valmistelussa. Luennossaan hän esitti ajatuksen YVA-alaa edistävästä yhdistyksestä.

Pietikäisen ajatuksen innoittamina YVA-koordinaattorikurssilaiset päättivät laittaa pystyyn Yva-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.9.1994 Helsingissä ravintola VPK:ssa Albertinkatu 29:ssä. YVA-laki oli tullut voimaan kolme viikkoa aikaisemmin.

Kutsu perustamiskokoukseen lähetettiin mahdollisimman laajalla jakelulla YVA-alalla toimiville tahoille, ja yhdistystä oli perustamassa 20 henkeä. Perustamiskirja laadittiin perustamiskokouksessa, ja sen allekirjoittivat Timo Huhtinen, Matti Kanerva ja Tapio S. Linna. Ensimmäisenä puheenjohtajan toimi Timo Huhtinen 1994-1995.

Koulutustilaisuudet ja lehti keskeisiä alusta lähtien

”Alusta lähtien yhdistyksen keskeisimmiksi toimintamuodoiksi muodostuivat YVA-päivien järjestäminen, jäsenkirjeet, opintoretket ja jäsenille jaetun YVA:a käsittelevän Impakti-lehden tekeminen. Impaktin päätoimittajana toimin vuodesta 1995 vuoteen 2005”, Timo toteaa.

Yhdistyksen toinen puheenjohtaja oli vuosina 1996-1997 Sakari Grönlund: ”Sain olla mukana Yva ry:n toiminnassa alkuvaiheessa paalupaikalla – kuten usein alussa, monet asiat etenivät ja uutta tapahtui kohtalaisen tiiviissä tahdissa.”

”Yhdistyksen piirissä oli keskusteltu roolistamme; keskitymmekö kansalaisten avustamiseen, onko meistä asiantuntijapaneelien muodostajaksi, asiantuntijoiden sertifiointiin tai kehitymmekö jopa konsulttitoimintaa harjoittavaksi toimijaksi. Tekeminen vakiintui lehden kehittämiseen, teemallisiin jäseniltoihin ja vuosittaisen asiantuntijaseminaarin järjestämiseen, ensin Uudenmaan ympäristökeskuksen organisoiman valtakunnallisen yva-päivän kylkiäisenä, ja jo 1997 yhdessä ympäristöhallinnon kanssa suunniteltavaksi ja toteutettavaksi ja alaa yhdistäväksi päätapahtumaksi.”

 ”Selaan Impakti-lehtiä tuolta ajalta palauttaakseni mieleen, mikä tuntui tärkeältä, mistä kirjoitimme ja mitä oikeastaan tapahtuikaan. Kaksivuotisen puheenjohtajarupeamani loputtua päättyneitä YVA-hankkeita oli laskujeni mukaan 54 ja vireillä 33. Näissä oli mukana monia yhdistyksen jäseniä joko hankkeista vastaavina, yhteysviranomaisen edustajina tai muina virkamiehinä ohjausryhmissä sekä asiantuntijoina.”

Kansainvälistä yhteistyötä rakennettiin

”Yhdistyksellä oli jäseniä 155 ja näistä yli puolet pääkaupunkiseudulta. Kaudellani toimintaa alettiin suunnata alueellisesti mahdollisimman tasapuolisesti ja hallitukseen tuli lisäväriä. Samalla alettiin muutenkin vahvistaa verkostoitumista esimerkiksi EU-projektikehityksen, pohjoismaisen yhteistyön, IAIA:n ja tutkimuslaitosten kanssa. IAIA:n Estorilin konferenssi oli pääteemana Impaktissa 2/1996. Verkostoituminen puolestaan numerossa 1/1997”, Sakari muistelee.

Yhdistyksen kolmas puheenjohtaja vuonna 1998 oli Pasi Rajala. ”YVA-laki oli ollut voimassa nelisen vuotta, käytännöt alkoivat vähitellen vakiintua ja lain soveltaminenkaan ei enää ollut yhtä tiukkapipoista kuin ehkä alkuun oli nähtävissä. YVA-menettelyjen luonteva integroituminen osaksi hankkeiden suunnittelua eteni mukavasti.”

YVAsta apua rakennuslainsäädännön kehittämiseen

”YVA-ajattelu ylipäätään oli lyönyt läpi muun muassa kaavoituksessa, johon liittyviä menettelyjä samanaikaisesti kehiteltiin rakennuslain osauudistusten tukemana. Toiminta YVA ry:ssä antoi hyvää ”sivustatukea” tälle kehitystyölle, jota olin noina aikoina ympäristöministeriön kanssa monessakin hankkeessa tekemässä.”

”Vuodelle 1998 ajoittui myös yhteistyöhankkeita Baltian maihin. Suomen YVA-kokemuksista ja kaavoituksen kehityksestä oltiin siellä kiinnostuneita. YVA:n ilosanomaa ja suomalaista osaamista levitettiin näin kansainväliselläkin tasolla ja tuettiin vasta itsenäistyneiden maiden lainsäädännön rakentamista.”

”Vuoden 1998 YVA-päivät järjestettiin helmikuussa, ja yleisömenestys oli melkoinen. Päivien tuotolla voitiin vahvistaa yhdistyksen toimintaa entisestään. Hallitus kokoontui tiiviiseen tahtiin, YVA:n tiimoilta oli paljon vireillä valtakunnassa, josta syystä hallituksellakin riitti pohdittavaa. Tuona vuonna taisi olla YVA-lain tarkistaminenkin vireillä, johon yhdistyksenä otettiin tietysti kantaa.”

”Puheenjohtajuus oli mieluisa ja avartava kokemus, mutta siirsin kapulan Reimalle hyvillä mielin, koska tiesin, ettei itselläni olisi ollut riittävästi ajallisia mahdollisuuksia panostaa yhdistyksen edelleen kehittämiseen”, Pasi kertoo.

Pyrkimys yhteiskunnallisen keskustelun lisäämiseen

Yhdistyksen neljäs puheenjohtaja oli 1999-2001 Reima Petäjäjärvi. Hänen keskeinen tavoitteensa puheenjohtajakaudella oli YVA:an ja hankkeiden päätöksentekoon liittyvän keskustelun lisääminen sekä alalla toimivien kesken että myös laajemmin yhteiskunnassa. Tuota tavoitetta palvelemaan perustettiin Hyvä YVA –palkinto, jota ryhdyttiin jakamaan YVA-päivien yhteydessä.

Keskustelun lisäämiseksi yhdistyksen nettisivuille avattiin 2001 keskustelupalsta, johon kuka tahansa saattoi kirjoittaa. Keskustelupalstan käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi ja asiattomien viestien takia palsta lopetettiin parin vuoden jälkeen.

SOVA-lain valmisteluun liittyviä jäsentilaisuuksia

Yhdistyksen viides puheenjohtaja 2002-2003 oli Panu Kontio: ”SOVA-laki oli valmisteilla ja siitä keskusteltiin yhdistyksen jäsentilaisuuksissa sekä kirjoiteltiin Impaktissa. Yva ry antoi jopa lausunnon lakiehdotuksesta ja kantoi siten kortensa kekoon lainvalmistelussa.”

”Rajat ylittävät YVA:t olivat tuolloin myös paljon esillä. Ruotsin kanssa oli jo kokemusta useista tapauksista. Viron kanssa oli neuvoteltu rajat ylittäviä vaikutuksia koskeva hallitusten välinen sopimus ja perustettu Suomi – Viro YVA-komissio, joka kokoontui vähintään kerran vuodessa käymään läpi hankkeita, jotka mahdollisesti tarvitsisivat Espoon sopimuksen mukaisen menettelyn.”

”Käytännön arviointien toteuttamisessahan keskeisessä roolissa olivat YVA-yhteysviranomaiset ja suomalaisissa hankkeissa konsultit. Venäjän kanssa valmisteltiin vastaavaa kahdenvälistä sopimusta, mutta neuvottelut päättyivät siihen, että Venäjän ympäristöministeriö lakkautettiin ja kaikki kontaktimme katosivat.”

”Oma kosketuspintani kansallisiin YVA-menettelyihin oli tuohon aikaan jo melko ohut, koska olin työskennellyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin lähinnä Liettuan ja Latvian YVA-lakia valmistelevien hankkeitten vetäjänä sekä kouluttanut ko. maiden YVA-viranomaiset. Onneksi Yva ry:n hallituksessa oli kuitenkin vankkaa asiantuntemusta ja tuntumaa kotimaisista arvioinneista, jota saattoi hyödyntää myös Baltian maissa.”

”Yhdistys aloitti kaudellani käytännön, jossa hyvä –YVA palkinnon ohella jaettiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto.”

”Jäsenmatka tehtiin Ahvenanmaalle, josta pieni anekdootti”, Panu kertoo. ”Yhdistyksen jäsenet keskustelivat aktiivisesti toisella kotimaisella ja kysymyksiä riitti Maarianhaminan kaupunginarkkitehti Folke Wickströmille. Kello oli jo aika paljon yli virka-ajan, mutta keskustelu ja kysymykset eivät ottaneet laantuakseen. Yhdistyksen puheenjohtajana pyysin puheenvuoroa katkaistakseni keskustelun ja kiittääkseni isäntiä. Folke ehti kuitenkin edelle ja totesi, että olkoon viimeinen puheenvuoro, koska kello on paljon ja ”jag måste gå hem och röka fisk.”

Yhdistyksen kuudes puheenjohtaja 2004-2006 oli Tiina Kähö. ”Vuonna 2004 juhlittiin YVA:n ja Yva ry:n kymmenvuotista taivalta. Hyppäsin puheenjohtajaksi yhdistyksen sihteerin pallilta ja ensimmäinen vuoteni puheenjohtajana oli vilkas. Yhdistyksen toiminnassa kehitettiin erityisesti jäsenille tarjottavia tapahtumia sekä jatkettiin kansainvälisten verkostojen kehittämistä.”

10-vuotisjuhlavuonna YVA-tunnustuspalkinto Sirpa Pietikäiselle

”Juhlavuoden kunniaksi lanseerattiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto ja palkittaville hankittiin Kristian Krokforsin hienoa grafiikkaa. Ensimmäinen tunnustuspalkinto luovutettiin 2004 Sirpa Pietikäiselle YVA-lain valmistelusta ja erityisesti kansalaiskuulemisen sisällyttämisestä YVA:an.”

”Vuonna 2005 panostettiin alueelliseen toimintaan ja tutustuttiin muun muassa YVA-opetukseen Jyväskylän yliopistossa. YVA-palkinnon sääntöjä uudistettiin uuden SOVA-lain myötä ja vuosittain jaettavassa ”Hyvä YVA” -kilpailussa olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana sekä hanke-YVA:t että SOVA-menettelyt. Vuodesta 2005 eteenpäin ei niinkään pyritty löytämään yhtä ”täydellistä YVA:a”, vaan enemmänkin hyviä oivalluksia, ideoita ja menetelmiä, jotka vievät vaikutusten arviointia eteenpäin.”

”Vuonna 2006 toiminta jatkui vakiintuneeseen tapaan ja jäsenistölle järjestettiin mm. opintoretki Viroon ja pari muuta tapahtumaa. Koska yhdistystä pyöritettiin yhä vapaaehtoistoimin, jouduimme toteamaan, että kaikkea ei pysty pienillä resursseilla hoitamaan – Impakti-lehti ei ilmestynyt vuonna 2006.”

”Puheenjohtajakauteni oli todella antoisa ja sain olla mukana kehittämässä ja laajentamassa yhdistyksen toimintaa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kaudellani YVA oli jo vakiinnuttanut asemansa osana hankkeiden suunnittelua, mutta SOVA haki vielä muotoaan. Vaikutusten arvioinnissa nousivat yhä vahvemmin esille sosiaalisten vaikutusten arviointiin sekä vuoropuheluun liittyvät asiat.

”Puheenjohtajakauteni osui henkilökohtaisesti ajankohtaan, jossa tein monipuolisia YVA-hankkeita työkseni ja aktiivinen toiminta YVA ry:ssä oli loistava tapa oman osaamiseni kehittämiseen”, Tiina kertoo.

Mieleen painuneet opintoretket Raumalle ja Hollantiin

Yhdistyksen seitsemäs puheenjohtaja oli 2007-2010 Gilbert Koskela. ”Tulin hallitukseen noviisina suoraan puheenjohtajaksi, vaikka olenkin yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimin 1990-luvulla yhdistyksen tilintarkistajana. Muutamat aktiivit olivat juonineet asiaa kohtalokseni Viron opintomatkalla syksyllä 2006.”

”Heti alussa kauhistelin sitä työmäärää, mitä Timo Huhtisella oli: sihteeri, talousasiat ja Impaktin päätoimittajuus ja taitto. Siihen aikaan vielä jäsenkirjeet postitettiin ja postituksen hoitaminen oli iso tehtävä. Timon tehtävien jakaminen oli mielestäni tärkein tehtävä niin, että jokaiselle hallituksen jäsenelle löytyisi jokin sopiva tehtävä yhdistyksessä.”

”Toinen iso tehtävä yhdistyksessä on ollut YVA-päivien järjestäminen, josta oli pitkälti vastannut Jorma Jantunen. Puheenjohtajakauteni lopuksi Jorman “oppilaaksi” saatiin hallituksesta Laura Leino. Oli tärkeää, että kaikki hiljainen tieto päivien järjestämisestä siirtyi vähitellen nuoremmalle polvelle, vaikka Jorma antoi hyvää asiantuntija-apua ja -tukea.”

”Henkilökohtaisista tunnustuspalkinnoista muistan, kun peräkkäisinä vuosina palkittiin kaksi YVA-alan tohtoriksi väitellyttä: Ismo Pölönen ja Pekka Hokkanen. Tänä päivänä tohtoreita on jo enemmän, mutta silloin YVA-alan tieteellinen puolikin oli kovin nuorta. Mieltäni lämmitti sekin, kun SOVA, pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, sai Hyvä YVA-palkinnon vuonna 2008. Muut ovatkin olleet hanke-yvia.”

”Mieleen painuvimpina tapahtumina olivat opintomatkat Raumalle ja Hollantiin. Raumalla majoitus, ruokailu, saunominen, loikoilu ulkona kylpytynnyrissä ja tyrnimarjojen poimiminen piikikkäistä pensaista Kylmäpihlajan majakalla tekivät vaikutuksen unohtamatta merimatkaa mennen tullen. Päivi Karvinen oli kehittänyt sopivasti asiaa ja seurustelua.”

”Hollannin opintomatkan Tiina Kähö ja Anne Määttä olivat suunnitelleet loistavasti. Ilman heidän Hollannin asiantuntemustaan koko matkasta ei olisi tullut mitään. Hollantilaiset tavat kuten suklaisilla nonparelleilla päällystetyt voileivät tai sillit ja sillä sipulia tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Merellinen matka katsomaan tuulivoimaloita, joita Hollannissa todella on joka paikassa, ja polkupyöräsuunnistus Amsterdamin keskustassa olivat hauskoja ohjelmanumeroita.”

”Mistä se johtuu, että mieleen jää parhaiten matkojen toiminnallinen puoli? Luennoilla saa tarvittavaa tietoa, mutta kultaiset muistot kertyvät kaikesta muusta”, Gilbert pohtii.

Pietarin-matkalta palautumiseen meni viikkoja

Yhdistyksen kahdeksas puheenjohtaja 2011-2013 oli Nunu Pesu. ”Yhdistyksen toiminta on vuosien varrella vakiintunut raiteilleen, joten toimintaa jatkettiin pääosin tutulla linjalla. Vuonna 2011 näkyvin muutos oli Impakti-lehden muuttuminen värilliseksi. Vuonna 2012 yhdistyksessä siirryttiin käyttämään ammattitilintarkastajaa. Vuonna 2013 ryhdyttiinkin sitten jo valmistelemaan vuoden 2014 20-vuotisjuhlavuotta.”

”Vuodelta 2012 muistan erityisesti Pietarin reissun, jossa oli tavanomaisesta vaikeampaa edustaa yhdistystä asianmukaisesti”, Nunu kertoo. ”Tulen varmaan ikuisesti muistamaan miten säälittävän maljapuheen pidin illallisella – ja miten leimasimme ja allekirjoitimme kymmeniä papereita, että pääsimme majapaikkaamme kokemaan neuvostovenäläistä täysihoitoa. Hieno reissu siitä tuli, mutta palautumiseen meni viikkoja.”

YVA-konkareiden mietteitä Yva ry:stä ja YVA:sta

Yva ry:n 20-vuotisjuhlaa varten haastattelimme kokeneita YVA-asiantuntijoita ja kysyimme heidän näkemyksiään itse Yva ry:stä ja YVA:sta. Haastattelujen tuloksena syntyi kaksiosainen artikkeli – ensimmäinen asiantuntijoiden kokemuksista Yva ry:stä ja toinen heidän ajatuksistaan YVA:n hyvistä ja huonoista puolista sekä kehittämistarpeista. Näkemyksiään toivat esille Eero Kaakinen, Ismo Pölönen, Markku Kuitunen, Tapani Veistola, Olli-Matti Tervaniemi sekä Riitta Kankaanpää-Waltermann.

Yva ry:n rooli 20-vuotisessa kehitysprosessissa

Yva ry perustettiin vuonna 1994, samana vuonna kun laki ympäristövaikutusten arvi­oinnista tuli voimaan maassamme. Yva ry on toiminut yhdyssiteenä ja tarjonnut merkittävän ja käytännönläheisen foorumin alan osaajien verkostoitumiselle ja ajankohtaiselle tiedon­vaih­dolle ympäristövaikutusten arvioinnin parissa toimivien kesken. Yhdistys on antanut myös lausuntoja ja osallistunut aktiivisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Monipuolisesta toiminnasta huolimatta yhdistys on koettu usein pääkau­pun­kikeskeiseksi toimijaksi.

Yhteistyön edistäjä

Saatujen kommenttien mukaan keskeisimpänä järjestön toiminnassa nähdään selkeästi vuosittaiset alan tee­ma­päivät. Toimijat yhteen kokoavat YVA-päivät auttavat insinöörejä, yhteiskuntatieteili­jöi­tä, oikeus­tie­tei­lijöi­tä, taloustie­teilijöitä sekä luonnontieteilijöitä ym­märtämään tois­tensa näkökulmia. Ansiokkaasti läpi­vie­dys­tä YVA-arviointipro­ses­sista on jaettu vuosittain­ Hyvä YVA-palkin­to. YVA-päivien esi­tykset ovat lisäksi kaik­kien asiasta kiin­­nostuneiden seurattavana yh­dis­tyksen nettisivuilla. Järjestön jul­kaisema Impakti-lehti on osoit­tautunut toi­mivaksi tietokavaksi. Se onkin ainoa alan säännöl­lisesti ilmestyvä jul­kaisu maassamme. Edellä mainitut Yva ry:n yhteisöfoorumit tarjoavat myös alaa tut­ki­vil­le mah­dol­lisuuden esitellä tuloksia sekä saada moni­puolista palautetta.

Monipuolista järjestötoimintaa

Jo mainitun lisäksi Yva ry:n toimintaan kuuluvat niin jäsenillat, opin­tomatkat kuin monipuoliset kansainväliset kontaktitkin. Yhdistyksellä on aktii­vinen roo­linsa YVA-lainsää­dännön jatkuvassa kehittämisessä. YVA:n parissa toimivia onkin moti­voinut mahdollisuus osallistua omakohtai­sesti mm. YVA-direktiivin kehittämiseksi an­net­taviin lausun­toi­hin. Järjestön monipuolisen toi­minnan vakituisina tukijoina on aktii­vi­nen joukko alan keskeisiä toimijoita ja tutkijoita. Yhdistyksellämme toivotaan saadun pa­lautteen mu­kaan jatkossakin olevan selkeä rooli sekä menettelyä tukevan koulutus­mate­ri­aalin välittä­misessä että entistä yhtenäisemmän oh­jeis­tuksen kehittämisessä. Yva ry:n an­siona nähdään sen toimiminen välittäjänä YVA:n kansainvälisiin käytänteisiin ja toimija­tahoihin. Muualta saadut kokemukset ovatkin kehitykselle erityisen tärkeitä haastatel­tu­jen mielestä. SOVA:n osalta menettelyn vakiin­tuminen nähdään vielä puut­teelliseksi. Yva ry:n toivo­taankin olevan aktiivinen myös SOVA:n edelleen kehittämisessä. Kom­men­­­teis­sa nousi esiin myös ajatus Yva ry:n kotisivuille perustettavasta kes­kustelupalstasta. Sen kautta ajan­kohtaisista asioista esille tuodut kokemukset nopeuttaisivat tiedon saantia. Yva ry kokoaa jär­jestönä hyvin sen pa­rissa toimi­vat. Järjestön nähdään kuitenkin olevan suu­relle ylei­sölle edelleen melko tuntematon toimija. Kaiken kaikkiaan Yva ry:n toiminnan kat­sotaan no­peut­ta­neen ja virallistaneen YVA:n asemaa hank­keiden so­peut­tamisessa yh­teis­­kun­nalli­seen toimintaan.

YVA:n vahvuuksia ja heikkouksia

Me suo­malaiset olemme hyvin käytän­nöl­lisiä ku­ten usein kou­lutuk­semmekin. Tämä kenties heijastuu osaltaan näkemyksissä YVA:sta ja vaikeutta­a suhtau­tu­mista siihen. Menet­tely nähdään väljästi säädeltynä. Ei niinkään lain mukaan etene­vä­nä vaan pikem­minkin tietoi­suuteen tukeutu­vana menettelytapana. YVA:n tulevan kehi­tyk­sen osalta nousee selvästi esiin uhkina yhtäältä YVA:n pirstaloituminen ja toisaalta hankkeiden entisestään lisäänty­vä selvitys­tar­ve. Kehityshaasteita nähtiin osallistumismenettelyissä samoin kuin eri am­matti­alojen välis­ten näkemys­erojen kuromisessa lähemmäksi toisiaan.

YVA on taipuisa väline

20-vuotta sitten, YVA-lain voimaantultua, sekä YVA-tie­toi­suu­den että käytänteiden osalta edistyttiin alussa melko verkkaisesti. Nyt on jo edetty toimiviin ja laa­duk­kaisiin YVA-käytän­teisiin. YVA on osoit­tanut ole­vansa taipuisa ajan paineissa. Prosessia tuntuu kuitenkin edelleen vai­vaa­van sekä selkeän ’isännän’ puute että valtakun­nallisen oh­jauk­sen on­gel­mat. Haastateltujen viranomaisten näkemyk­sen mukaan hankkei­den ympäristö­sel­vityk­siä tehdään yhä useammalle hankkeelle niiden tultua alu­eellisesti hoi­det­ta­vak­si. Mer­kittä­vimpien hank­keiden selvitystarpeisiin on kuitenkin pystytty vastaamaan heidän näke­myksensä mukaan hyvin. Tämä siitä huolimatta, että YVA:n parissa työskenteleviä on rajal­li­nen määrä.

Toi­mivat käytänteet ovat madaltaneet kapea-alaista reviiri­ajat­telua sekä parantaneet jat­kuvasti ym­päris­tösel­vi­tysten tasoa. Lisäksi lupa­menettelyyn nähtiin saa­dun aiempaa var­mem­paa perustaa. Laajan osallis­tumisen seurauk­sena nä­kö­kulmat ovat selvästi monipuo­lis­­tuneet. Kehityksen seurauk­sena on saatu aikaan paremmin perusteltuja vaihtoehtoja. Lisäksi yleinen tietoisuus ym­pä­ristö­asioista on edistynyt.

YVA-menettelyn ongelmatiikkaa

Lainsäädännön kehityksen ja sen monimutkais­tumisen seurauksena eri puolilla maata on muodostunut erilaisia käytäntöjä. Nii­tä esiintyy jopa ELY-keskusten sisälläkin. Kommen­teissa mietittiinkin, vaikuttaako tämä kansa­lais­ten ja hankevastaavien yhdenvertaisuuteen lain e­des­sä. Se, että lupa­ha­ke­muksia ei käsitellä YVA:n yh­tey­dessä eikä anneta niistä pää­töksiä, on ongelmallista. Tämän arvellaan osaltaan vähentävän YVA:n arvoa ja kätke­vän sen piiloon monenlaisten suun­nitte­lu­toimin­tojen sisään. YVA-menettely vaikuttaakin tulevan näkyviin yh­teis­­kun­nassa lähinnä vain isojen hankkeiden osalta ja varsinkin, jos niissä on ongelmia. Toisin sanoen silloin kun YVA on tehty huonosti – pohtivat haastateltavat.

Hankevastaava vastuussa

YVA-menettely mahdollistaa hankkeen toteu­tetta­vuu­den tes­taamisen. Sen avulla hanke voi löytää tiensä ja muotonsa yh­teis­kun­takel­poi­seksi. Sen sosiaalinen hyväksyttävyys voi­daan saavuttaa. Ei välttä­mättä niin, että kaikki pitäisivät hankkeesta. Vaikutukset on kuitenkin selvi­tetty us­kotta­vasti, ja on osoi­tettu, että hankeen kanssa voidaan turvallisesti elää. YVA:n vah­vuu­tena on hyvin eri­laisten vaikutusten tarkastelu rinnakkain. Aineet­to­mat arvot, koke­muk­set, jopa kuvitel­mat­kin, noteerataan. Näin ’yleinen tieto’ ja ’asiantun­tijatieto’ ovat rinnakkain ja vastak­kain julkisesti. Hyvin läpiviety osallistuminen lisääkin luottamusta han­kevastaavaan. Hyvä paikallistuntemus, vaihtoehtojen aito vertailu sekä selkeät perustelut valinnoille todetaan laadukkaan YVA:n keskeisiksi ominaisuuksiksi. Näkö­kulmien löytä­minen ja esille saanti vaatii kuitenkin aikaa ja rohkeuttakin. Esiin nousi arvelu siitä, näkevätkö hankevas­taa­vat mahdollisesti edelleenkin YVA:n vain vält­tämättö­mä­nä pa­ha­na. Hehän saat­tavat jou­tua sen kanssa tekemisiin vain kerran elä­mäs­sään. Hankevastaavan palveluksessa olevan konsultin työlle keskeinen lähtökohta on se, millaisen tar­jous­pyynnön ja aikataulun mukaan selvitystyö on tilattu. Myös YVA-konsultin sen hetkinen työtilan­ne ja ammat­titaito ovat keskeisiä edellytyksiä. Kon­sult­iltakin edellytetään kykyä moni­puo­li­seen yhteis­työhön. Kyky kuun­nel­la, ottaa huomioon ja ym­märtää kaikkia prosessiin osallistuvia on tärkeää. Työn muita onnistumisen edelly­tyk­siä ovat lisäksi raha- ja aikaresurssit, lain tuntemus, sisältö­pai­notusten ymmärtäminen, tiedon tuottaminen ja sen jakaminen, itse menettelyn pro­sessio­saaminen sekä asioiden toimialakohtaiset käsittelytavat.

Osallisena YVA-menettelyssä

YVA:n moninaiset näkökulmat ovat haaste konsultin lisäksi tietenkin muille­kin osal­lisille. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten nähdään saaneen koko ajan yhä suurem­paa merkitystä suhteessa kokonaisarvioon. Paikallisten asukkaiden mielipi­teen huo­miotta jättäminen ja jopa ohittaminen ei enää ole mahdollista, kuten tilanne saattoi olla vielä 1990-luvulla. Hyvät esimerkit hankkeissa vaikuttamisesta lisää­vät epäilemättä osallis­tumista edelleen. Mutta edelleen pohditaan sitä, on­ko osal­lisilla riittävä peruskäsitys YVA:n ole­muksesta ja sen proses­sista. Toisaalta onko keskus­telu­kult­tuu­rim­­me, yhdessä tekeminen ja vuoro­vai­kutteisuus, riittävän kehit­tynyttä. Osal­lis­tu­malla vaikuttaminen ja asioihin paneutuminen vaativat kan­salaiselta kuitenkin paljon aktii­visuutta. Osallistu­misen kehittämisen tarve ko­ros­tuu edelleen kaikessa ympä­ristönkäytön ohjauk­ses­sa.

YVA tutkii kokonaisuutta

YVA-laki edellyttää, että tarkastellaan selvitettävää ym­pä­­ris­töä koko­naisuutena. YVA-menettelyn riskinä nähtiin selvitysten laajentuminen ja samalla pirstoutu­mi­nen yhä pie­nem­­piin eri­kois­tumis­aloihin. Seurauksena olisi liian raskas YVA-menette­ly, yhtääl­tä peruste­lujen moni­mutkaistuminen ja toisaalta näytön vai­keu­tuminen. Tiedon määrällinen lisääminen johtaakin pikem­minkin epä­täydelliseen tietoon. Laadukkaaseen tietoon pääs­tään järjestämällä ja arvottamalla tietoa paremmin sekä yhdistämällä sii­hen asti toisistaan riip­pu­mattomina pi­det­­tyjä tiedon osa-alueita. Ympäristönkäytön oh­jaus ja sen suunnit­telu ovat vaikutusten tuottamista, valin­tatilanteiden muotoilua sekä ar­voperustaista harkin­taa. Kommen­teissa kysyttiinkin, ky­kenemmekö jat­kossa kes­kittymään oleellisten asioiden selvit­tämiseen. Tehtävien ratkaisujen parem­mat oikeuden­mu­kai­suu­den tarkas­te­lut nähtiin myös haasteena. Selvityksiä tehtäessä tulee pohjimmiltaan pyrkiä varautu­maan myös siihen, miten vielä tuntematon puuttuva tieto vaikuttaa tarkas­tel­ta­vana olevaan kokonaisuuteen. Kes­tävän kokonais­ym­pä­ristön ai­kaansaa­mi­nen on yhä haas­­te arvomaail­mallemme – samoin lisääntyvä poikkitieteellisyyden vaatimus. Kehitty­vän verkostoitumisen ja aiem­paa yhtei­söllisempien toimintatapojen odotetaan mahdol­lis­tavan parempia käytänteitä tulevaisuudessa.

Esimakua Impaktista 1/2014: Yva ry:n perustaminen

YTKn_YVA-kurssi_1994

Keväällä 1994 silloinen YTK (Yhdyskuntasuunnittelun täydennys- ja koulutuskeskus) järjesti kahden kuukauden mittaisen YVA-koordinaattorikoulutuksen Otaniemessä. Yhtenä luennoitsijana esiintyi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jolla oli keskeinen rooli YVA-lainsäädännön valmistelussa. Luennossaan hän esitti ajatuksen YVA-alaa edistävästä yhdistyksestä.

Pietikäisen ajatuksen innoittamina YVA-koordinaattorikurssilaiset päättivät laittaa pystyyn Yva-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.9.1994 Helsingissä ravintola VPK:ssa Albertinkatu 29:ssä. YVA-laki oli tullut voimaan kolme viikkoa aikaisemmin.

Kutsu perustamiskokoukseen lähetettiin mahdollisimman laajalla jakelulla YVA-alalla toimiville tahoille, ja yhdistystä oli perustamassa 20 henkeä. Perustamiskirja laadittiin perustamiskokouksessa, ja sen allekirjoittivat Timo Huhtinen, Matti Kanerva ja Tapio S. Linna. Ensimmäisenä puheenjohtajan toimi Timo Huhtinen 1994-1995.

Koulutustilaisuudet ja lehti keskeisiä alusta lähtien

”Alusta lähtien yhdistyksen keskeisimmiksi toimintamuodoiksi muodostuivat YVA-päivien järjestäminen, jäsenkirjeet, opintoretket ja jäsenille jaetun YVA:a käsittelevän Impakti-lehden tekeminen. Impaktin päätoimittajana toimin vuodesta 1995 vuoteen 2005”, Timo toteaa.

Yhdistyksen toinen puheenjohtaja oli vuosina 1996-1997 Sakari Grönlund: ”Sain olla mukana Yva ry:n toiminnassa alkuvaiheessa paalupaikalla – kuten usein alussa, monet asiat etenivät ja uutta tapahtui kohtalaisen tiiviissä tahdissa.”

”Yhdistyksen piirissä oli keskusteltu roolistamme; keskitymmekö kansalaisia avustamiseen, onko meistä asiantuntijapaneelien muodostajaksi, asiantuntijoiden sertifiointiin tai kehitymmekö jopa konsulttitoimintaa harjoittavaksi toimijaksi. Tekeminen vakiintui lehden kehittämiseen, teemallisiin jäseniltoihin ja vuosittaisen asiantuntijaseminaarin järjestämiseen, ensin Uudenmaan ympäristökeskuksen organisoiman valtakunnallisen yva-päivän kylkiäisenä, ja jo 1997 yhdessä ympäristöhallinnon kanssa suunniteltavaksi ja toteutettavaksi ja alaa yhdistäväksi päätapahtumaksi.”

Lue artikkeli loppuun sekä monta muuta kiinnostavaa juttua 19.3. ilmestyvästä Impakti-lehdestä 1/2014!

Vuorovaikutus ja osallistuminen keskeisessä roolissa Talvivaaran kaivoksen Yvassa

Talvivaaran laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa punaisena lankana ovat raporttien ymmärrettävyys, selvitysten luotettavuus ja läpinäkyvyys sekä riittävä osallistuminen.

 

Talvivaaran Sotkamon kaivos on ollut usein esillä eri medioissa. Uutisissa ja mielipidekirjoituksissa on käsitelty muun muassa nykyisen toiminnan vaikutuksia  ympäristöön ja häiriötilanteita vesienkäsittelyssä. Pääosa kirjoittelusta on koskenut nykyistä toimintaa. Nykyisen toiminnan ohella Talvivaaralla on käynnissä kaivoksen laajentamisen ympäristövaikutusten arviointi. Tilanteiden eläessä myös YVAn aikataulu ja painotukset elävät.

Nykytila pohjana vaikutusten arvioinnille

Olennainen osa ympäristövaikutusten arviointia on aina nykytilakuvaus, jotta tiedetään, mihin mahdolliset vaikutuk- set tulisi suhteuttaa. Talvivaaran Sot- kamon kaivoksen laajennuksen YVAssa nykytilakuvauksen merkitys korostuu tavallistakin enemmän. YVA-selostukseen kootaan tiedot esimerkiksi nykyi- sestä toiminnasta, tehdyistä selvityk- sistä ja käytössä olevista tekniikoista. Tällöin kaivoksen laajennuksen suun- nittelussa ja vaikutusten arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös nykyti- lanteessa tunnistetut kehittämistarpeet.

Kokemusperäinen tieto esille työpajoissa

Koska laajennushanke on mittava ja nykyisellä toiminnalla on todettu vaikutuksia luonnon-, asuin- ja elinympäristöön, arviointityöhön on sisällytetty paljon vuorovaikutustilaisuuksia sekä tiedonhankintaa osallisilta. Kokemusperäinen tieto on muun tutkimustiedon ohella tärkeässä asemassa. Hankkeessa on toteutettu tai tullaan ennen YVAn päättymistä toteuttamaan useita työpajoja: kaksi asukkaille, yksi matkailuyrittäjien edustajille, yksi vesistö- ja virkistyskäyttöasioihin liittyen (kohderyhmänä etenkin vapaa-ajan asukkaat), yksi kuntien edustajille sekä yksi työpaja osana seurantaryhmän työskentelyä. Asukaskysely suunnattiin tällä kertaa erityisesti kaivoksen lähialueen vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille, ja lisäksi tarkoitus on toteuttaa kysely mat- kailuun kytkeytyville yrityksille. Edellä mainittujen lisäksi hankkeessa toteutettiin ryhmähaastattelu kaivoksen työntekijöille.

Asukaskyselyllä myös lähiasukkaiden näkemykset esille

Alueen asukkaille hanke tulisi näkymään paitsi välittömien vaikutusten kautta, myös erilaisina välillisinä vaikutuksina. Yksi välillisistä vaikutuksista lienee kutsut tilaisuuksiin sekä postiluukusta tipahtelevat kyselyt. Kyselyitä ja asukastilaisuuksia on järjestetty aiempien YVA-prosessien yhteydessä, osana Talvivaaran jatkuvaa toimin- taa (esim. tupaillat) ja nyt kaivoksen laajennuksen YVAn yhteydessä. Asukastilaisuuksissa paikalliset ovat itse todenneet, että julkisuudessa korostuvat kauempana asuvien näkemykset. Tätä taustaa vasten keväällä 2013 toteutettu asukaskysely päätettiin kohdentaa nimenomaan lähiasukkaille, jotta niin sanotun suuren yleisön mielipiteen lisäksi voitaisiin varmistaa, että myös lähimpien asukkaiden näkemys saadaan esiin. Toistuvaan osallistamiseen mahdollisesti kyllästyneet vaikutusalueen asukkaat haluttiin motivoida vastaamaan kyselyyn: Y VAssa ei haluttu tarjota asukkaille yleispiirteisiä kartoittavia kyselyitä, vaan kohdentaa lomake täsmällisemmin jo tunnistettujen vaikutusten selvittämiseen.

Kyselyn taustaksi tarkasteltiin aiemmassa YVAssa toteutetun asukaskyselyn lomaketta ja tuloksia, pohdittiin tiedossa olevia muutoksia vaikutuksissa sekä yleisessä keskustelussa olleita asioita.

Tämän pohjalta päädyttiin siihen, että lomake keskittyi koettujen vaikutusten
selvittämiseen niin alueiden käyttöön, koettuun terveyteen kuin tiettyihin ympäristövaikutuksiin liittyen.

Ympäristövaikutuksissa muutoksia sekä parempaan että huonompaan

Aiemman asukaskyselyn tulosten perusteella lähiasukkaat ovat muutaman viime vuoden aikana havainneet hajuhaittojen vähentyneen selvästi, mutta vesistöhaittojen lisääntyneen. Liikenne-, melu- ja pölytilanteet ovat pysyneet valtaosan mielestä melko lailla ennallaan. Alustavien tulosten perusteella näyttää, että vastaajien oman arvion mukaan kaivoksen lähiympäristön hyödyntäminen sieni-, marja- ja metsästysalueena on vähentynyt verrattuna vuoteen 2010. Noin puolella vastaajista kaivoksen lähiympäristön ulkoilukäyttö on pysynyt ennallaan ja vähentynyt noin 40 %:lla vastaajista. Sen sijaan luonnon tarkkaileminen kaivosalueen lähellä on lisääntynyt jonkin verran.

Asukkaiden kokemukset terveydestään vaihtelevat

Kaivokseen liittyvät asiat ovat vaikuttaneet monien lähiasukkaiden kokemuksen mukaan heidän henkiseen hyvinvointiinsa. Hieman useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta kertoi kokevansa kaivoksen alentaneen heidän henkistä hyvinvointiaan. Vapaamuotoisten kommenttien perusteella kaivoksen nykyiseen toimintaan liittyvät vaikutukset ovat aiheuttaneet stressiä, epävarmuutta ja huolta.

Osa vastaajista uskoi vahvasti kaivoksen nykyisen toiminnan vaikuttaneen heidän fyysiseen terveyteensä, ja osa epäili kaivoksella saattaneen olla vaikutusta heidän fyysiseen terveyteensä. Yli puolet vastanneista oli kuitenkin sitä mieltä, että kaivos ei ole vaikuttanut suoraan eikä välillisesti heidän fyysiseen terveyteensä.

Yvan  jatkossa oleellista mm. läpinäkyvyys ja osallistuminen

Tulevaisuuden suunnitelmissa etusijalla on saada Talvivaaran Sotkamon kaivoksesta ympäristölle aiheutuvat haitat mahdollisimman pieniksi.  Laajennuksen YVA etenee muun toiminnan mahdollistamassa tahdissa, ja arvioitavat suunnitelmat tarkentuvat matkan varrella edelleen. Asukkaille arvioinnin etenemisestä tiedotetaan muun muassa Talvivaaran tupailloissa, eri medioiden välityksellä sekä YVA-hankkeen postituslistan kautta. YVA-prosessin punaisina lankoina toisiaan täydentävät edelleen ymmärrettävyys, luotettavuus, läpinäkyvyys sekä riittävä osallistuminen.