Avainsana-arkisto: YVA-menettely

kuva-2-wp_20160829_006

Uusi YVA-laki voimaan toukokuussa 2017 –sisällön valmistelu jatkuu tämän syksyn

Ympäristöministeriön asettama työryhmä on valmistellut viime vuoden keväästä saakka lakimuutoksia, joita YVA-direktiivin muutos (2014/52/EU) edellyttää. Muutokset on saatettava voimaan 16.5.2017 mennessä. Työssä otetaan lisäksi huomioon ajankohtaisia kansallisia muutostarpeita, kuten YVA-menettelyn yhteensovittaminen hankekaavoituksen kanssa. Tätä edellyttää myös hallitusohjelman kirjaus.

YVA-lain muutoksen tavoitteena on parantaa ympäristövaikutusten arvioinnin laatua, kehittää arviointia vastaamaan paremmin ympäristönsuojelun uusia haasteita sekä sujuvoittaa YVA-menettelyä ja muita ympäristöllisiä menettelyjä.

Työryhmä esittää uuden lain laatimista

Työryhmän laatima Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta oli lausunnoilla huhtikuun alusta kesäkuun alkuun. Lukuisista muutoksista johtuen, ja jotta lain rakennettakin pystyttäisiin ajanmukaistamaan, esittää työryhmä säädettäväksi kokonaan uuden lain ympäristövaikutusten arviointimenettelystä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain soveltamisala, arviointimenettely sekä viranomaisten tehtävät säilyisivät pääosin ennallaan. Hankeluettelo ja menettelyn yksityistapauksessa soveltamisen perusteet sen sijaan siirrettäisiin asetuksesta lain liitteiksi.

Muutoksia YVA-lakiin tuo tarkempi ympäristövaikutusten arvioinnin määritelmä. Se sisältää muun muassa, että YVA-yhteysviranomainen laatii YVA-selostuksen pohjalta perustellun päätelmän hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista.  Lisäksi arviointiselostuksen sisältövaatimuksiin on tullut lukuisia lisäyksiä, mutta nämä muutokset tehdään pääosin asetukseen. Jatkossa sekä yhteysviranomaisen että hankkeesta vastaavan on varmistettava, että niillä on riittävä asiantuntemus laissa edellytettyjen velvoitteiden hoitamiseen. Kohdennetumpaan YVAan pyritään, kun jatkossa painotetaan nimenomaan merkittäviä ympäristövaikutuksia.

YVA-työryhmän puheenjohtajana on toiminut ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtaja Riitta Rönn.

YVA-työryhmän puheenjohtajana on toiminut ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtaja Riitta Rönn.

Sujuvoittaminen on päivän sana

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevaan lakiin ehdotetaan myös sisällytettäväksi säännös ennakkoneuvottelumenettelystä, mikä vahvistaisi eri viranomaisten ja hankkeesta vastaavan yhteydenpitoa, varmistaisi tiedon kulkua eri toimijoiden välillä sekä helpottaisi menettelyn viivytyksetöntä ja sujuvaa läpiviemistä.

Ympäristöllisten menettelyjen sujuvoittamiseksi ehdotetaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja hankekaavan valmistelun yhdistämistä, milloin ei ole perusteita jättää yhdistämättä. Lausuntomateriaali sisälsi erillisen muistion, jossa esitettiin kaksi vaihtoehtoista tapaa yhdistää YVA ja hankekaavoitus.  Toinen vaihtoehto säilyttäisi yhteysviranomaistehtävät ELYssä (A-vaihtoehto), toisessa vaihtoehdossa yhteysviranomaistehtävät jaettaisiin kunnan ja ELYn välillä (B-vaihtoehto). Kummassakin tapauksessa menettelyt voitaisiin yhdistää, jos yhteysviranomainen, kaavoituksesta vastaava viranomainen ja hankkeesta vastaava taho niin sopivat. Yhdistämisestä voitaisiin sopia esimerkiksi ennakkoneuvottelun yhteydessä. Vastaavasti ehdotetaan myös yhdistettäväksi luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi ja ympäristövaikutusten arviointimenettely.

YVAn tulosten huomioon ottamista lupamenettelyissä vahvistetaan direktiivimuutoksen edellyttämällä tavalla. Tämän johdosta ehdotetaan muutettavaksi lupamenettelyjä koskevia säännöksiä 13:ssa eri laissa.

Arviointimenettelyn yksittäistapauspäätöksessä voidaan jatkossa ottaa huomioon ympäristövaikutusten lieventämistoimet. Myös päätöksentekoperusteita on päivitetty.

Lausuntopalautetta annettiin paljon

Mahdollisuutta lausua hallituksen esitysluonnoksesta käytti kaikkiaan 80 tahoa. Seuraavassa muutamia poimintoja. Myös lukuisia pykäläkohtaisia kommentteja esitettiin.

-         Ehdotettua ennakkoneuvottelumenettelyä pidettiin pääasiallisesti positiivisena lisäyksenä lakiin.

-         Ehdotusta arvioinnin kohdentamisesta merkittäviin vaikutuksiin pidettiin yleisesti hyvänä.

-         YVAn ja Natura arvioinnin yhdistämistä pitää kannatettavana sekä viranomaistahot että yksityisen puolen toimijat.

-         YVAn ja hankekaavan yhdistämisen vaihtoehdoista valtaosa lausunnonantajista kannatti A-vaihtoehtoa ”joustava yhdistäminen”. B-vaihtoehtoa ”yhteismenettely” kannatti selvästi ainoastaan neljä lausunnonantajaa. Osa etujärjestöistä ei pitänyt kumpaakaan vaihtoehtoa riittävänä. Lausunnonantajat kannattivat yleisesti tapauskohtaisuuden ja joustavuuden säilyttämistä.

-         Monet lausujat olivat lausuntojensa yhteydessä lausuneet omaa alaansa koskevista lupalaeista jotka liittyvät tavalla tai toisella YVA-lain uudistukseen. Esille tulevat muun muassa kemikaaliturvallisuuslaki, maantielakiin, ratalakiin ja vesilaki.

-         Lain toimeenpanon suhteen toivottiin viranomaistaholta koulutusta ennen lain toimeenpanemista sekä yhteistyössä parhaiden mahdollisten toimintatapojen etsimistä ja kehittämistä.

-         Hankeluettelosta nostettiin tarve tarkentaa ennen kaikkea  jätehuolto- ja kemikaalihankkeita.

Eduskunnalle syyskauden lopussa

Työryhmä jatkaa työtään syyskuun loppuun. Työryhmän jatkotarkastelussa on ennen kaikkea hankekaavan ja YVAn yhdistäminen, mahdollisuus YVA-lain 5 §:n 2 momentin säilyttämiseen ja lakiehdotuksen direktiivinmukaisuustarkastelu. Ministeriön virkatyönä valmistelua jatketaan tämän jälkeen käymällä lausuntopalaute tarkkaan läpi ja viimeistelemällä hallituksen esitys valtioneuvoston käsittelyyn. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annetaan eduskunnan käsiteltäväksi syysistuntokauden lopussa.

Parhaillaan on meneillään aluehallintouudistus ja lupamenettelyihin vaikuttava yhden luukun palvelut –hanke.  Näissä hankkeissa valmisteltavat muutokset saattavat heijastua myös YVA-lakiin.

Linkki keväällä 2016 lausunnolla olleeseen hallituksen esitysluonnokseen: ym.fi/YVA-muutos

Kaikki saapuneet lausunnot ovat luettavissa valtioneuvoston hankerekisteristä:

valtioneuvosto.fi/hanke?selectedProjectId=5509

kuva-1-sirpa-ja-planeetta

Sirpa Pietikäinen: ”Ympäristövaikutusten arviointia ei pidä yhdistää lupaprosessiin”

”Jotta maapallon resurssit saadaan riittämään, 30 vuoden päästä pitäisi käyttää vain kymmenesosa nykyisistä resursseista. YVA-hankkeiden pitäisi olla tämän kehityspolun mukaisia”, sanoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Sirpa Pietikäinen on perinyt äidiltään vahvan suhteen luontoon, mistä kumpuaa hänen kiinnostuksensa ympäristöasioihin. Hän päivittää tietojaan monin tavoin, lukee suomalaisia ja kansainvälisiä ympäristöuutisia ja -artikkeleita sekä osallistuu ympäristöaiheisiin tilaisuuksiin Brysselissä ja Suomessa.

Erityisen tärkeitä ovat asiantuntijatapaamiset, koska on mahdotonta tuntea itse kaikkia yksityiskohtia vaikkapa poronhoidosta tai päästökaupan matematiikasta.

YVA nykyistä ennakoivammaksi

Ideaalissa ympäristövaikutusten arvioinnissa ennakoidaan ympäristöhaittoja ja valitaan se vaihtoehto, joka on pitkällä tähtäimellä kestävin. Suomen nykyinen YVA-käytäntö on pitkälti hankekohtainen: ensin päätetään rakentaa kauppa tiettyyn paikkaan, jonka jälkeen arvioidaan sen ympäristövaikutukset.

YVAa pitäisi käyttää nykyistä ennakoivammin siinä vaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki. Etukäteen pitäisi arvioida, miten alueen kauppapalvelut pitäisi järjestää niin, että niistä hyötyisivät sekä ihmiset että ympäristö. Arvion kautta voitaisiin päätyä vaikka ratkaisuun, jossa yhden supermarketin sijaan toteutettaisiin yhdistelmä, joka sisältäisi kauppa-auton, nettikaupan ja pienempiä kivijalkakauppoja.

Parhaimmillaan YVA tuottaa hyödyllistä tietoa hankkeesta vastaavalle elinkeinon harjoittajalle. Valitettavan usein YVA nähdään vain hallinnollisena taakkana ja pakkona, joka voi pahimmillaan estää projektin toteuttamisen. Mutta niissäkin tapauksissa YVA on ollut hyödyllinen. Tarkempi selvitys vaikkapa Talvivaaran vesistömallinnuksista ja sulfaattipitoisuuksista hankkeen alkuvaiheessa olisi kenties säästänyt ympäristöä ja mahdollistanut yrityksen toiminnan.

Sirpa Pietikäinen vaatii YVAa käytettäväksi entistä ennakoivammin.

YVAn pitäisi olla arvioinnin työkalu

Ympäristövaikutusten arviointia ei missään nimessä pidä yhdistää lupaprosessiin, vaan YVAn pitäisi olla tehokas pitkäjänteisen arvioinnin työkalu. YVA-direktiivin täytäntöönpanoon liittyen EU-komissio on hiljattain julkaissut YVA-raporttien laatimisen ohjeet. Ne löytyvät osoitteesta:

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:C:2016:273:FULL&from=EN

Kiertotalouden edistäminen pitäisi integroida mukaan ympäristövaikutusten arviointiin. Jotta maapallon resurssit saadaan riittämään, 30 vuoden päästä pitäisi käyttää vain kymmenesosa nykyisistä resursseista. YVA-hankkeiden pitäisi olla tämän kehityspolun mukaisia. Niissä pitäisi pyrkiä suljettuun kiertoon, päästöttömyyteen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja materiaalien käyttöhierarkian toteutumiseen. Valmistettavien tuotteiden pitäisi olla korjattavissa, uudelleen käytettävissä ja kierrätettävissä.

Eurooppaa kehitettävä kriiseistä huolimatta

Euroopan komissio on kesän 2016 aikana julkaissut ohjeet uuden YVA-direktiivin täytäntöönpanosta. EU:ssa valmistellaan parhaillaan jätelainsäädännön uudistamista, jonka tavoitteena on saada kiertotalouden periaatteet nykyistä paremmin näkyviin jäsenmaiden jätelainsäädäntöön.

Ympäristön tilaa koskevat muutokset ovat usein hitaita ja niiden vakavuuteen ja peruuttamattomuuteen herätään monesti vasta, kun alkaa olla liian myöhäistä. Akuutit kriisit, kuten finanssikriisi, Brexit, luonnonkatastrofit tai pakolaistilanne jättävät ympäristöongelmat usein varjoonsa.

Kriisejä on viime vuosina riittänyt, mutta niiden varjolla ei saa keskeyttää muun politiikan kehittämistä. Kriisien hetkellä tulisi ymmärtää, että uusien kriisien ehkäisy edellyttää ennaltaehkäisevää ja ennakoivaa toimintaa. Ympäristön ongelmat ovat usein kytköksissä resurssien niukkuuteen, joka puolestaan aiheuttaa konflikteja ja liikehdintää.

Sirpa Pietikäinen selvästikin nauttii työstään Euroopan parlamentissa.

Sirpa Pietikäinen selvästikin nauttii työstään Euroopan parlamentissa.

Osaavalla mepillä voi olla valtaa

Työtavat EU:n parlamentissa ovat erilaiset kuin Suomen eduskunnassa. Komission valmistelemat lakiesitykset käsitellään parlamentissa hyvin tarkasti ja teknisesti. Parlamentin esityksestä vastaavat mepit vaikuttavat merkittävästi parlamentin kantaan. Usein komission esitys muuttuu parlamentin käsittelyssä hyvin erilaiseksi. Parlamentin kanta on eri poliittisten ryhmien kantojen kompromissi eli jonkin sortin tuluskukkaro.

Yksittäisellä mepillä voi olla paljon valtaa. Sitä voi saada, jos toimii parlamentin puolesta jonkin lakiesityksen esittelijänä tai löytämällä samanmieliset mepit yli puoluerajojen ja ajamalla tällä porukalla muutosehdotuksia. Useimmissa kysymyksissä intressit ovat yleiseurooppalaisia, eikä mikään maa voi ajaa vain omia etujaan.

Myös järjestöillä voi olla merkittävä yhteiskunnallinen rooli, jos ne parantavat julkisen keskustelun laatua. Myös Yva ry voisi jakaa osaamistaan laajemmin yhteiskunnassa, esimerkiksi kunnallisille ja valtiollisille päättäjille.

kuva-2-eu-komissiorakennus-1

Simpukoita, kirsikkaolutta ja ympäristöasiaa – YVA ry Brysselissä

Miten ympäristöllä menee EU:ssa talouden seitsemän laihan vuoden ja Brexitin aikoina? YVA ry kävi helmikuussa Brysselissä katsomassa EU:n kolmipäistä lohikäärmettä ja kuka siellä oikein määrää.

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen kutsui YVA ry:n väkeä sekä tutkijoita ja tiedottajia ympäristöseminaariinsa Brysseliin 18. – 20.2.2016. Parinkymmenen suomalaisen retkellä päästiin  kaikkiin vallan saleihin: parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon.

Parlamentin ylistys

Ensimmäinen kohde oli Euroopan eduskunta eli parlamentti, josta Sirpa Pietikäinen kertoi kokemuksiaan. Aiemmin muun muassa Suomen ympäristöministerinä toiminut Pietikäinen kuuluu parlamentin suurimpaan ryhmään eli konservatiiveihin (European Peoples Party, EPP).

Pietikäisen mielestä Euroopan parlamentti pystyy tekemään parempaa politiikkaa ja yhteistyötä kuin jäsenmaista koostuva neuvosto tai esimerkiksi kansalliset eduskunnat. Parlamentin ryhmien on nimittäin tehtävä yhteistyötä ja etsittävä yksimielisyyksiä eikä erimielisyyksiä.

Sitä vastoin jäsenmaista koostuvassa neuvostossa kansalliset edut johtavat hänen mukaansa usein erimielisyyksiin. Komissiota Pietikäinen kuvasi taas ”kansliapäällikkökokoukseksi”. Komissaarit eivät ole samanlaisia kuin Suomen valtioneuvoston eli hallituksen ministerit. Heidän pitää etsiä virkavastuulla koko EU:n eikä vaan oman jäsenmaansa tai puolueensa etua. 

Euroopan parlamentilla on yksi etu muihin toimielimiin verrattuna: sen valta tulee suoraan kansalta. Parlamentin jäsenet ovat vaaleilla valittuja. He ovat ammattipoliitikkoja, jotka myös haluavat ”nenä valkoisena” tehdä parempaa maailmaa.

Parlamentin jäsenen valta on suurin silloin, kun hän pääsee valiokunnassa jonkun asian esittelijäksi. EU:ssa raportin tekijä joutuu avustajineen todellakin paneutumaan asiaansa ja kuuntelemaan eri osapuolten edunvalvojia eli ”lobbareita”. Euroopan parlamentissa ei nimittäin ole Suomen eduskunnan kaltaisia valiokuntakuulemisia, joihin kutsutaan asiantuntijoita koko valiokunnan haastateltavaksi.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Neuvosto ja Suomen EU-lähetystö

Jäsenmaiden neuvoston toimintaan tutustuttiin käymällä Suomen EU-edustustossa. Siellä meitä opastivat YVA-asioitakin hyvin tunteva Marika Paavilainen sekä tutkimusrahoituksesta vastaava Rami Nissilä ja metsäattasea Tapio Kytölä.

Paavilainen kertoi kuinka jäsenmaiden työ tapahtuu neuvoston työryhmissä. Jos asiantuntijoiden jälkeen jää erimielisyyksiä, ne sovitaan lähetystöjen päälliköiden COREPER-ryhmässä, ettei ministerien enää tarvitsi neuvoston kokouksissa riidellä. Suomen äänivalta neuvostossa on pieni, mutta pienikin jäsenmaa voi aktiivisuudellaan saada muutoksia komission esityksiin. Näin esimerkiksi Tanska ja Suomi saivat minkin pois EU:n haitallisten vieraslajien asetuksesta, jotta niiden turkistarhaus saisi rauhassa jatkua.

EU:n tämän vuoden isoja ympäristöasioita ovat energia ja ilmasto. Pariisin sopimukset pistetään nyt toimeen. Siinä Suomelle tärkeät kysymykset liittyvät metsiin (maankäyttö eli LULUCF ja bioenergian kestävyyskriteerit).  Toinen iso ympäristöasia EU:ssa on kiertotalouspaketti. Muuten Jean-Claude Junckerin komissio haluaa tehdä lähinnä vanhojen säädösten päivityksiä ja toimivuusarviointeja, joilla yritetään myös purkaa vanhentuneita säädöksiä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Komissio tekee lainsäädäntöaloitteet

Kolmas EU:n päätöksenteon tärkeistä toimielimistä on komissio. Se tekee lainsäädäntöaloitteet, joita parlamentti ja neuvosto sitten käsittelevät ja muuttelevat. Usein päätöksenteko huipentuu ”trilogiin”, missä nämä kolme toimielintä neuvottelevat lopullisen sopimuksen asiasta.

Komissio seuraa myös säädösten toimeenpanoa. Se voi pistää säädöksiä rikkovia jäsenmaita rikkomusmenettelyyn ja haastaa ne lopulta Luxemburgissa sijaitsevaan Euroopan unionin tuomioistuimeen.

Komissiota esitteli varapuheenjohtaja Jyri Kataisen esikunnasta eli kabinetista Tatu Liimatainen. Komissio on periaatteessa iso toimielin, siellä on 32 000 työntekijää. Mutta toisaalta se ei ole paljon, kun heidän pitää vastata 28 jäsenmaan asioista. 

Suomen komissaari Jyrki Katainen on yksi komission seitsemästä varapuheenjohtajasta kaudella 2014–2019. Tällä järjestelyllä pyritään tehostamaan komission työtä niin, että asiat menevät nopeammin eteenpäin. Kataisen toimiala on laaja: työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. Hänellä on suuri valta tiimiinsä, johon kuuluu myös meri- ja ympäristöasioiden komissaari maltalainen Karmenu Vella.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Mikä on Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuus?

Ryhmä pääsi osallistumaan Sirpa Pietikäisen seminaariin EU:n ympäristöpolitiikasta ja sen tulevaisuudesta. Parlamentissa järjestetyssä kahden tunnin tilaisuudessa oli puhujia komissiosta, ympäristöjärjestöistä ja yhtiöistä.

Komission tutkimuspääosaston Jesus Alquezar Sabadie muistutti että EU ei vain tee säädöksiä vaan myös tukee niiden toteuttamista rahoituksella. Esimerkiksi EU:n materiaalitehokkuuden innovaatiot ovat Horizon 2020 -tutkimusrahaston kärkihankkeita. Tämä on iso mahdollisuus myös Suomen cleantech-yrityksille ja tutkimuslaitoksille.

Seminaarissa arvioitiin, että noin 80 prosenttia eurooppalaisten maiden ympäristösäädöksistä tulee EU:sta. Se on maailmanlaajuinen esikuva muillekin maanosille, varsinkin kun EU:n talous on BKT:llä mitattuna maailman suurin. Unileverin Christiaan Prins korosti että kaikki yritykset eivät vastusta uusia EU:n ympäristötavoitteita ja säädöksiä. Edistykselliset ja innovatiiviset yritykset tarvitsevat myös säädösten tukea, jotta ne saisivat markkinoita kestävämmille tuotteilleen.

Komission ympäristöpääosaston Slavitza Dobreva de Schietere esitteli YVA-direktiivin uudistusta. Hän muistutti, että vaikka hankkeilla on YVA ja suunnitelmilla SOVA, laajemmilta poliitikoilta puuttuu yhä vaikutusten arviontidirektiivi. Yva-direktiivin tuoreen 25-vuotistarkastuksen hän uskoi  tehostavan toimeenpanoa. Parannuksia tuli muun muassa YVAn velvoittavuuteen päätöksiin nähden, laadunvalvontaan ja seurantaan. Samalla määräaikoja tiukennettiin. Direktiivi ei vielä yhdistä YVA-menettelyjä ja lupia yhden luukun ”one-stop-shopiksi”. Myös Sirpa Pietikäinen piti tärkeänä YVAn ja luvan eri vaiheiden ymmärtämistä: YVA on järkevää suunnittelua ja luvitus sitten toimintaa sen perusteella.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Miten EU:n käy?

YVA ry:n retki osui Brysselissä kiihkeään aikaan. EU teki huippukokouksessaan viimeistä ”alennustarjousta” Iso-Britannialle normienpurusta ja muista löysemmistä jäsenyysehdoista, jotta se olisi jäänyt yhteisöön mukaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt äänestäjille, jotka kesällä äänestivät sitten EU:sta lähdön eli ”Brexitin” puolesta.

Matkaa emännöinyt Sirpa Pietikäinen korosti koko ajan, että vaikka EU ei ole täydellinen, sen yhteistyö on pienille ihmisille ja ympäristölle parempi kuin paluu keskenään kilpailevien kansallisvaltioiden aikaan. Toisaalta epäsuositun EU:n integraation syventäminen liittovaltion suuntaan ei ole nyt mahdollista.

Retken aikana EU:n ympäristöpolitiikassa oli havaittavissa pieniä uuden kevään merkkejä. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esille tuoreiden Pariisin ilmastosopimusten merkitystä. Laajan ja haastavan kiertotalouspaketin eteneminen nähtiin toisena myönteisenä signaalina. Kolmas esimerkki oli lintu- ja luontodirektiivien vuoden 2015 lopulla saama myönteinen toimivuusarvio. Se korosti säädösten muuttamisen sijasta niiden paremman toimeenpanon merkitystä. Ehkäpä tässä ”toimeenpanon ajassa” olisi rakentava kolmas vaihtoehto vaarallisen EU:n hajoamisen ja epäsuositun liittovaltiokehityksen välillä? Ympäristöasioiden hyvä toimeenpano voisi parantaa eurooppalaisten uskoa koko EU:n toimintaan, koska Eurobarometri-tutkimusten mukaan kansalaiset kokevat EU:n ympäristötyön hyvin tärkeäksi.

kuva-1_wp_20160508_11_02_21_pro

IAIA 2016 Conference in Aichi Nagouya, Japan

The main theme of the year 2016 IAIA Conference was “resilience and sustainability”. The importance of the main theme is demonstrated with several resilience related examples – one being the nuclear accident in Japan in 2011.

This year the International Association of Impact Assessment (IAIA16) –conference was held in Aichi-Nagoya, Japan on 11–14 May. The conference was organized now for the 36th time and handled broadly impact assessment questions. There were totally nearly 750 delegates from 74 countries.

A number of conference topics, training and visits

The conference theme was “Resilience and sustainability”. Impact assessment professionals and researchers from all over the world came to discuss about the environmental, social and health as well as economic impacts of projects.

This year the conference topics were:

  • Natural disasters and resilience;
  • Man-made disasters: preparedness, emergency response and rehabilitation;
  • Biodiversity restoration and ecological impact assessment;
  • Population change and sustainability assessment;
  • International cooperation and sustainable development;
  • Collaboration for sustainability in Asian region;
  • Environmental information infrastructure for sustainable development;
  • Transportation, land use and sustainability.

Besides to the traditional plenary and paper sessions the conference involved pre-conference training courses and technical visits as well as a wide variety of other forms of professional exchange of practices and ideas.

Conference was held in Aichi-Nagoya 11-14 May 2016.

Conference was held in Aichi-Nagoya 11-14 May 2016.

Engage resilience in environmental assessment

“Resilience” is emerging as one of the most important global keywords in the 21st Century. According to the definition of eminent Canadian ecologist C. S. Holling, the resilience means the capacity of a social-ecological system to absorb or withstand perturbations and other stressors so that the system remains within the same regime essentially maintaining its structure and functions. It describes the degree to which the system is capable of self-organization, learning and adaptation. Developing from the field of ecological system theories, the word has gained popularity in various fields, such as environmental impact assessment, social and health impact assessment, international development, and climate change, as well as natural and man-made disasters.

Besides to the benefits of resilience-based thinking in describing balances of the socio-ecological system the applications of the concept in environmental assessment practice were discussed. For instance, it has been argued, that application of resilience-based indicators enables to assess impacts balancing social and environmental values in more integrated manner than in conventional sustainability based assessment. To illustrate this, several good examples were derived from Japanese environmental assessment practice. The experiences of the severe earthquake and nuclear accident in 2011 emphasized that increasing capacity for resilience to damage is an urgent issue facing Japanese society. Not only in Japan, but also for the rest of the world, improving resilience in sustainable communities is an important issue.

Nagoya Congress Center by the Horikawa River.

Nagoya Congress Center by the Horikawa River.

Stakeholder engagement increases social resilience of projects

About one hundred sessions were held in this conference, and it was again a great opportunity to hear about impact assessment experiences from different aspects and cultures. Many examples demonstrated why these issues are worth considering in all sectors of industrial activities. We want to share some of our learning with you:

  • In Chile, local people said that the project is planned to a wrong place. The river and its flooding will destroy the planned pipes, stated the public. The project proponent did not believe this, and the project was designed and constructed according to the original plans. Two months later the river destroyed the new pipe. This caused a two-years reconstruction phase, and huge additional costs in money and time.
  • In the Netherlands, there were massive protests against a 380 kW Powerline project, where only technical and safety issues were available for the public. The public participation and environmental impact assessment was not done comprehensively. Even the local government felt overran by the national government, which owns the powerline company. The project was developed further as planned originally – even though there was a huge resistance by the public. The authorities could not give a permit for the project, because of the public resistance. After that the planning of the project was continued with seven new alternatives. One of those alternatives was the one suggested by the local people already in the early stage of the planning.

These short examples are written based on the presentations held in IAIA16 conference and the details of the actual cases were not verified by the authors of this article. Anyhow, these examples emphasize the importance of an early stakeholder engagement in social and environmental (as well as economical) resilience of the projects.

The Inuyama Castle.

The Inuyama Castle.

IAIA17 in Montreal addresses the climate change

Next year the IAIA conference will be held in Montreal and it will focus on issues of climate change on social and physical environment in general and with respect of social, economical and environmental assessment in particular. Also, as a good tradition of IAIA conferences held in Canada, the various aspects of impacts of large projects on and engagement of traditional indigenous communities will be discussed.

More information of the conference can be found in: http://conferences.iaia.org/2016

 

Jenni Neste, PhD Student, University of Oulu //Environmental consulting, Pöyry Finland Oy and Heikki Kalle, Development Manager and Board Member, Environmental Management, Hendrikson & Ko, Estonia | | | , ,
Kuva: Paneelikeskustelu käynnissä aiheesta ”Tulevaisuuden  mahdollisuuksia ja haasteita vuorovaikutuksessa” YVA-päivän lopussa. Keskustelijat vasemmalta: 

Elina Hiltunen, futuristi ja toimitusjohtaja What's Next Consulting Oy; Minna Tontti, ympäristöasiantuntija Gasum Oy; Leena Eerola, ylitarkastaja Uudenmaan ELY-keskus;  Riikka Hackselius-Fonsén, CEO, Senior Strategic Planner, Brand Agency Punda; Anna-Katri Räihä, ympäristöasiantuntija, Pöyry Finland Oy: Hanna Herkkola, Yva ry:stä, keskustelun puheenjohtaja.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita vuorovaikutuksessa

Tämä artikkeli on lyhennelmä YVA-päivän paneelikeskustelusta:

Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Hanna Herkkola, Yva ry:stä

Paneelin keskustelijat olivat: Minna Tontti, ympäristöasiantuntija Gasum Oy;  Elina Hiltunen, futuristi ja toimitusjohtaja What’s Next Consulting Oy; Leena Eerola, ylitarkastaja Uudenmaan ELY-keskus;  Riikka Hackselius-Fonsén, CEO, Senior Strategic Planner, Brand Agency Punda; Anna-Katri Räihä, ympäristöasiantuntija, Pöyry Finland Oy

Keskustelun avasi vetäjänä toimiva Hanna Herkkola toteamalla, että ”hupsis, kaikki keskustelijat ovat naisia”. Tähän Anna-Katri Räihä kertoi, että ympäristökonsultoinnin puolella on paljon enemmän naisia töissä kuin miehiä. Samoin kertoi Leena Eerola ympäristöhallinnon puolelta. Keskustelijat miettivät onko sukupuolijakaumalla ympäristöasioissa oikeastaan merkitystä? Elina Hiltunen totesi, että ehkäpä kyseessä on sellainen ”tiedettä tytöille” lähestyminen ympäristöasioissa, johon Leena totesi, että ainahan naisilla on ollut ”maailman parantamisen tarve”. Hymyssä suin keskustelijat siirtyivät vakavampiin aiheisiin.

Hanna Herkkola heitti ensimmäisen pallon keskustelijoille: Yhteiskunta polarisoituu. Eriarvoistetaanko ihmisiä sen mukaan osallistuvatko vaiko eivät? Mikä on ihmisen oma vastuu?

Anna-Katri lähestyi aihetta miettimällä miten ihmiset tavoitetaan, jotta saavat tiedon vaikuttamismahdollisuudesta. Kaikki eivät saa tai löydä tietoa, jolloin eivät pääse osallistumaan. Minna kertoi että heillä mietitään aina kyseisen hankkeen kohdalla sopivia tiedotuskanavia ja menetelmiä. Esimerkiksi facebook ei välttämättä tavoita kuin osan vanhemmasta sukupolvesta. Lisäksi Minnan mielestä monissa osallistumisen mahdollistavissa kanavissa, esimerkiksi somessa, pelätään turhaan negatiivistä kommentointia. Leenan mielestä ihmisten osallistuminen riippuu paljon siitä miten kyseinen YVA-hanke koetaan – onko asia kuinka tärkeä ja lähellä kohderyhmää.

Keskustelijoiden mielestä kaikille pitää suoda tasavertainen mahdollisuus osallistua. On sitten itsestä kiinni  osallistuuko.

Vaikutuskanavista some, esimerkkinä facebook, herätti keskustelua. Keskustelijat voivat kirjoittaa mitä vain facebookkiin, sitä on mahdoton valvoa koko ajan. Kaikki ovat samalla viivalla ja saman arvoisia facebookin avoimessa keskustelussa. Oltiin kuitenkin yhteisesti sitä mieltä, että hyödyt avoimesta keskustelusta ovat suuremmat kuin haitat. Eriarvoisiakin mielipiteitä pitää ja on hyvä kuunnella. Hyvillä perusteilla avoimessa keskustelukanavassa voi tulla hyviäkin ideoita YVA-menettelyyn ja hankkeen toteutukseen.

Seuraavaksi Hanna Herkkola herätti keskustelua ”arkiyvasta” ja ”innovaatio yvasta”. Tiedon epävarmuus – miten vaikuttaa vuoropuheluun?

Minna otti kopin ja kertoi, että hankkeessa pitää osata kertoa SE oleellinen viesti. Tiedottamisen pitäisi olla selkeää ja johdonmukaista. Anna-Katrin mielestä vuoropuhelua vaikeuttaa pelko – pelätään asioita, joista ei tiedetä. Keskustelijat päätyivät siihen, että eritaustoilla olevat kuuntelijat käsittelevät saatua tietoa eritavalla. Siksi on tärkeää hankkeenvetäjä kertoo asioista selkeästi. ”Epävarmuuden sietoa” tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Keskustelu siirtyi Hanna Herkkolan johdolla pohtimaan mitä vuorovaikutus oikein tarkoittaa tulevaisuudessa?

Anna-Katrin mielestä vuorovaikutus ”monikanavaistuu”. Leena toivoi, että myös perinteiset vuorovaikutuksen kanavat säilyisivät. Riikan mielestä jo nyt on näkyvissä ”avoimuuden trendi”. Elinan mielestä viestintää ei voi koskaan tehdä liian yksinkertaisesti.

YVA-hankkeiden vuorovaikutuksessa tulee esille hankalia ja vaikeasti ymmärrettäviä asioita monelle ihmiselle. Tietoa on paljon. Virtuaalitodellisuus voisi tuoda ratkaisun, yksinkertaistaa viestintää ja helpottaa vuorovaikutusta. Olisi helpompaa ”nähdä” hanke jo toteutettuna ja sitä kautta osallistua keskusteluun. Leena puhui vielä tiedotustilaisuuksien tärkeydestä – asukkaat ovat parhaita asuinympäristönsä tuntijoita.

Lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Yleisön joukosta pienen paikkakunnan SLL ympäristöyhdistyksen edustaja kertoi, kuinka vaikeaa on ”tavallisen pulliaisen” vapaaehtoistyöntekijän ottaa kantaa YVA-hankkeisiin, kun tietoa on niin paljon. Tiedon läpikäyminen vaatii aikaa, ja tiedon ymmärtäminen usein vaikeaselkoisesta asiatekstistä vaatisi koulutusta kyseisistä asioista.

Miten tietoa voisi yksinkertaistaa, jotta osallistuminen helpottuisi? Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että tarvetta hankkeiden tiedon yksinkertaistamiselle on. Yleisötilaisuudet, joissa on mahdollisuus kysyä sekä ja avoinkeskustelu eri tiedotusvälineiden avulla, olisivat ratkaisuja.

Yleisöstä kysyttiin myös YVA-hankkeiden vuorovaikutuksessa esille tulevasta ”pseudotiedosta” ja trolleista – ovatko kuinka yleisiä? Yleisöstä kysyttiin myös kohdennetusta ns. täsmätiedosta ja sen saatavuudesta hankkeissa. Keskustelijat halusivat tässäkin yhteydessä korostaa tiedon selkeyttämistä ja tarpeeksi monimuotoista tiedottamista. Usein pseudotieto ja trollit tulevat keskusteluihin, kun ei ole oikeaa tietoa hankkeesta. Hankkeesta vastaavan täytyy olla aktiivinen ja tarjottava tarpeeksi oikeaa tietoa. Keskusteluissa pitää olla mukana ja niissä pitää jakaa puolueettomasti tietoa. Tiedottamisen suunnittelu on kaiken vuorovaikutuksen ydin. Ihmisille pitää tulla tunne, että pystyvät vaikuttamaan osallistumisellaan – silloin syntyy hyvä YVA.

yleiskuva1

IAIA 2015 – Terveisiä Firenzestä

International Association for Impact Assessment’in (IAIA) vuoden 2015 konferenssin pääteemana oli vaikutusten arviointi digiaikana. Seuraava, vuoden 2016, konferenssi pidetään Japanissa Aichi-Nagoya’ssa.

IAIA:n vuotuinen vaikutusarviointiin keskittynyt kansainvälinen konferenssi pidettiin huhtikuussa 2015 Italian Firenzessä, tai kuten italialaiset itse sanovat Florenzia – the city of flowers.

Ekskursiolla Chiantin alueella

Laskeuduimme lämpimään Italian ilmastoon jo seminaaria edeltävänä viikonloppuna osallistuaksemme seminaariin liittyvälle excursiolle. Monista erilaisista vaihtoehdoista olimme päätyneet ottamaan ohjelmaamme vierailun Antinorin ekologiselle viinitilalle. Sunnuntaiaamupäivällä ekskursiobussimme starttasi seminaaripaikan, Firenze Fiera Conference Centerin, ovien edestä kohti Chiantia, jonka rinteille Antinorin viinisuku oli rakennuttanut paikan yrityksensä uudelle pääkonttorille ja viiniviljelmille. Suvun motiivina oli palata takaisin juurilleen, sinne missä viini saa alkunsa.

Viinitilavierailu teki vaikutuksen ja sen ammatillinen anti oli enemmän kuin etukäteen osasimme odottaa. Paikanpäällä ensimmäinen wau-efekti syntyi tavasta, jolla viinitilan rakennukset oli sopeutettu ympäristöönsä. Toinen wau-efekti syntyi paikan näkyvästä arkkitehtuurista. Opastettu kierros tuotti useampia ihastuneita henkäyksiä osallistujissa, kun pääsimme tutustumaan viinintekoprosessiin, säilytystiloihin rinteen sisässä maan alla ja lopulta toki myös maistamaan Antinorin viinejä. Kaikessa rakentamisessa oli otettu huomioon ekologisuus, energiatehokkuus, logistiikka, maisema-arvojen säilyminen ja käytännöllisyys. Suunnittelu- ja rakentamisprosessi oli pitkäjänteinen, rakennukset ja rakenteet tehty kestämään aikaa eikä laadusta ja ekologisuudesta oltu tingitty edes kustannusten kasvaessa ja aikataulun venyessä.

Tietotulva ja valinnan vaikeus

Maanantaiaamuna alkoi itse seminaari. Avajaistilaisuus täytti suuren auditorion ääriään myöten. Konferenssin puheenjohtaja Giuseppe Magro avasi tilaisuuden, jonka jännitys, tai Italian lämpö, kävi jo joillekin sietämättömäksi – ensimmäistä pyörtynyttä virvoiteltiin heti avajaisten alkumetreillä. Seminaariesitelmät alkoivat heti avajaisten jälkeen. Maanantaipäivä päättyi tervetulotilaisuuteen seminaaripaikan vehreässä puutarhapihassa. Rento puheensorina ja kevyt iltapalatarjoilu siivittivät osallistujia verkostoitumaan.

Jo etukäteen olimme huomanneet, että monia mielenkiintoisia esityksiä oli seminaarissa päällekkäin. Kaikkiaan seminaariohjelmassa oli 649 esitystä. Noin kolmeen päivään ja parhaimmillaan (tai pahimmillaan) viiteentoista rinnakkaiseen sessioon jaettuna tämä aiheutti välillä valinnan vaikeutta. Yksi selkeistä trendiaiheista oli ekosysteemipalvelut, johon liittyviä esityksiä erityisesti Nunu kävi seuraamassa. Nunun omakin esitys ”Nature conservation in regional spatial planning” oli osa yhtä ekosysteemipalveluun liittyvien aiheiden sessiota, ”Ecosystem services in SEA for regional spatial planning”.

Kaksi esiintymistä yhtä aikaa

Hannan strategia oli haistella uusia tuulia ja erikoisempia aihepiirejä, mikä johdatti mm. kuuntelemaan varsin herättävää esitystä amerikkalaisten mahdollisten Iranin vastaisten sotatoimien terveysvaikutuksista ja Sierra Leonen naisten aseman vaikutuksesta vaikutusarviointien luotettavuuteen ja tasapuolisuuteen sekä taiteen hyödyntämiseen osana vaikutusarviointia. Hannan oma esitys ”Equality in on-line participation” käsitteli sähköisen osallistuminen tasa-arvoisuuden problematiikka. Vuorovaikutus ja osallistuminen olivat esillä monissa eri sessioissa ja erityisesti jo koko seminaarin teemasta ”Impact assessment in the digital era” johtuen sähköiset menetelmät korostuivat.

Hannalla oli alun perin kaksikin esitystä, jotka oli kuitenkin aikataulutettu ohjelmaan päällekkäisille ajankohdille. Onneksi toisen esityksen co-author Kaisa Mustajärvi pelasti tilanteen ja otti yleisönsä aiheella ”Facilitated or spontaneous participation: case ESS”. Kaisa olikin ekologina juuri oikea henkilö vastaamaan esityksestä nousseisiin kysymyksiin ekosysteemipalveluiden näkökulmasta.

Seminaarissa oli oma alueensa posterinäyttelylle, jossa Suomestakin oli esillä mm. Imperia-hankkeen posteri. Oma tutustumisemme näyttelyyn jäi pintapuoliseksi. Seminaariesityksestä toiseen sukkulointi ja tiedon ja verkostoinnin paljous alkoi seminaarimatkan loppupuolella jo syödä voimia ja omaksumiskykyä.

Kompaktiin Firenzeen oli helppo tutustua

Ohjelmaa olisi ollut joka päivälle kirjaimellisesti aamusta iltaan, joten valintoja oli pakko tehdä muutenkin kuin seminaariesitysten osalta. Nunu aloitti keskiviikkoaamunsa reippaasti Fun Run –lenkillä kymmenien muiden osallistujien kanssa Parco Delle Cascine -puiston maisemissa. Osan järjestetyistä iltaohjelmista korvasimme omatoimisella tutustumisella kaupunkiin. Firenze on onneksi kompaktin kokoinen kaupunki, joten jo lyhyelläkin kävelykierroksella pääsi näkemään niin Duomon tornin, Arno-joen varren maisemat kuin Ponte Vecchion kuuluisan sillankin.

Osallistuminen seminaaribankettiin Firenzen uudella oopperatalolla oli yksi iltaohjelmista, johon ehdottomasti halusimme mukaan. Banketissa loistavan ruoan ja maukkaiden juomien ohella verkostoituminen ja keskustelu kollegoiden kanssa elävän musiikin säestyksellä olivat jälleen pääosassa.

Bankettia seuraavan aamun päätösjuhlallisuudet kokosivat jälleen kaikki reilut 1000 osallistujaa suureen saliin. Tilaisuudessa kuulimme, että seuraava IAIA:n konferenssi järjestetään Japanin Aichi-Nagoyassa 11.-14.5.2016. Abstraktien jättöaika on 26.8.-30.11.2015 ja ilmoittautumisaika konferenssiin 1.11.2015-31.3.2016.

Kaiken tämän jälkeen totesimme, että olimme (taas) proseccomme ansainneet ja suunnistimme kohti viihtyisää katukahvilaa. Kyllä maistui!

Linkkejä
IAIAn sivut: http://www.iaia.org/
Firenzen kaupungin matkailusivut: http://www.firenzeturismo.it/en/
Antinorin Chiantin viinitilan sivut http://www.antinorichianticlassico.it/en
IAIA15 konferenssin sivut: http://conferences.iaia.org/2015/index.php
IAIA16 konferenssin sivut: http://conferences.iaia.org/2016/index.php

imperia kööri yhteiskuavassa

IMPERIA-hanke maalissa: Saadaanko ympäristöarviointeihin lisää laatua ja kustannustehokkuutta?

Imperia-hankkeen uskotaan tuovan kustannussäästöjä valmiiden työkalujen ja ohjeiden, malliesimerkkien ja –asteikkojen sekä korkeamman laadun tuoman ajan säästön ja hankkeen toteutuksen viivästysten vähentämisen kautta.

Vuosina 2012-2015 toteutetussa IMPERIA-hankkeessa (Monitavoitearvioinnin käytännöt ja työkalut ympäristövaikutusten arvioinnin laadun ja vaikuttavuuden parantamisessa, LIFE11 ENV/FI/905) on tunnistettu ja kehitetty työkaluja ja käytäntöjä ympäristövaikutusten arviointityön tueksi. Hankkeen viralliseen päättymiseen (31.12.2015) on tätä kirjoitettaessa aikaa kolme kuukautta, joten hankkeen tavoitteiden toteutumista on jo mahdollista arvioida.

Ristiriitaisiin kehittämistavoitteisiin etsittiin ratkaisuja

Hankkeessa pyrittiin vastaamaan useisiin viime vuosina esille nousseisiin YVA-menettelyn osin ristiriitaisiinkin kehittämistavoitteisiin koskien mm. sidosryhmien osallistumista, vaikutusten merkittävyyden arviointia, raporttien ymmärrettävyyttä ja ympäristöarviointien kustannustehokkuutta. On toivottu yhtäältä yksityiskohtaista tietoa vaikutuksista ja toisaalta kansantajuista, suppeaa raporttia, johon on sisällytetty kaikki olennainen. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja arviointien laatua olisi parannettava, mutta kustannukset eivät saisi kuitenkaan nousta.

Hankkeessa on käyty läpi perusteellisesti kansainvälistä kirjallisuutta sekä kotimaisia YVA-hankkeita. Menetelmiä on kehitetty ja testattu muun muassa kolmessa laajassa YVA-hankkeessa (Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuisto, Vihdin jätevesihuollon vaihtoehdot ja Balticconnector-maakaasuputki), SOVA-lain mukaisissa arvioinneissa (Lapuanjoen tulvasuojelun suunnittelu ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma) sekä vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa (Oulun kaupungin vedenhankinnan varmistaminen ja Turvetuotantoalueiden vesistövaikutusriskin arviointi Etelä-Pohjanmaalla).

Hyviä käytäntöjä tunnistettiin ja testattiin käytännössä.

Suurimpia onnistumisia ovat mielestäni olleet:

  • IMPERIA on kuulunut ja näkynyt niin kotimaassa kuin ulkomailla. Eri osapuolilla olevien tarpeiden ja kehittämisajatusten kartoittamiseksi hankkeessa on pyritty laajaan vuoropuheluun ympäristöarviointien parissa eri tehtävissä työskentelevien kanssa. Hanketta on myös esitelty yhteysviranomaisille. Hankkeen ohjausryhmässä on ollut myös yhteysviranomaisten sekä ympäristöministeriön edustajia. Hanke on ollut näkyvästi esillä myös IAIA:n konferensseissa 2013, 2014 ja 2015.
  • Monipuolinen valikoima pilottihankkeita ja hyvä yhteistyö hankevastaavien ja YVA-konsulttien kanssa hankkeiden toteutuksessa. Piloteista saadut kokemukset ja palaute olivat korvaamattoman arvokkaita kehitettäessä menetelmiä käytäntöön soveltuviksi. Pilottien kautta konsultit myös perehtyivät paremmin menetelmiin, mikä varmasti alentaa kynnystä soveltaa niitä tulevaisuudessa.
  • Vaikutusten merkittävyyden arviointia koskevan lähestymistavan kehittäminen ja sen tuominen koko YVA-kentän tietoisuuteen useissa tilaisuuksissa. Tähän asti termien käyttö on ollut vakiintumatonta ja arviointikäytännöt kirjavia. IMPERIAn ohjeistot tuovat tähän kenttään pitkään toivottua selkeyttä ja järjestelmällisyyttä. Pilottimme ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten lähestymistapaa voidaan hyödyntää käytännössä. Merkittävyyden arvioinnin tueksi kehitetylle ARVI-työkalulle löytyy toivottavasti innokkaita käyttäjiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
  • Myönteiset kokemukset monitavoitearvioinnin soveltamisesta esimerkiksi Oulun kaupungin vedenhankinnan varmistaminen -yhteissuunnitteluhankkeessa vaihtoehtotarkastelussa sidosryhmäosallistumisen tukena ja vaihtoehtojen järjestelmällisessä vertailussa.
  • Hyviä käytäntöjä ympäristöarvioinneissa -raportti, jonka runsaalle 100 sivulle on koottu IMPERIA-hankkeessa tunnistettuja, kehitettyjä ja testattuja hyviä toimintatapoja ja työkaluja. Ohjeita annetaan myös arviointien ja raporttien ymmärrettävyyden ja havainnollisuuden parantamiseksi.  Raportti on suositeltavaa lukemista kaikille ympäristöarviointien parissa työskenteleville.

Vaikka IMPERIAssa painopiste on ollut YVA-menettelyssä, monet menetelmät ja käytännöt soveltuvat myös   SOVA-arviointeihin ja ympäristösuunnitteluun laajemminkin (Taulukko 1).

Taulukko 1. IMPERIAn keskeisten tuotosten hyödyntämismahdollisuuksia ympäristösuunnittelun eri vaiheissa.

(+) mahdollisesti hyödyllinen, + hyödyllinen, ++ erittäin hyödyllinen

IMPERIA-hankkeen tuottama materiaali: materiaalin luonne

Yleis-

suunnittelu

YVA

SOVA

Päätöksen-  tekovaihe

Sidosryhmäanalyysi ja –osallistuminen:
menetelmiä ja käytäntöjä

+

++

(+)

Strukturointimenetelmät:menetelmiä ja esimerkkejä

++

+

++

Karttapohjainen Internet-kysely (HARAVA):esimerkkilomakkeet eri hanketyypeille

++

(+)

Vaikutusten merkittävyyden arviointi:menetelmä, ARVI-työkalu ja ohjeisto

(+)

++

+

+

Monitavoitearviointi:soveltamisohjeita ja esimerkkejä

+

+

+

++

Hyviä käytäntöjä ympäristövaikutusten arvioinneissa: – raportti

++

++

+

Menetelmillä parannetaan arviointien kustannustehokkuutta

IMPERIAssa on tähdätty myös YVA-menettelyjen kustannustehokkuuden parantamiseen kehittämällä sekä YVA-käytäntöjä että -menetelmiä. Hankkeessa on kehitetty työkaluja, ohjeita ja malliesimerkkejä, jotka nopeuttaisivat arviointia ja raportointia.  Tällaisia ovat esimerkiksi Harava-kyselypohjat, vaikutusten merkittävyyden arviointiin laaditut asteikot ja ohjeet sekä malliesimerkit raportointiin. Vaikutusten merkittävyyden arviointia tukevia taulukoita laadittaessa käytiin läpi monia erityyppisiä YVA-hankkeita niin Suomessa kuin ulkomailla. Laaditut asteikot tarjoavat hyvän lähtökohdan hankekohtaiselle räätälöinnille, ja siten helpottavat ja nopeuttavat hankekohtaisten asteikkojen muodostamista.

Aikaisempaa suuremman huomion kiinnittäminen arviointiohjelmavaiheessa tapahtuvaan sidosryhmäyhteistyöhön, kansalaisten kuulemiseen sekä olennaisten vaikutusten ja vaihtoehtojen järjestelmälliseen tunnistamiseen lisää väistämättä työmäärää ja kustannuksia. Toisaalta onnistunut alustava merkittävyyden arviointi kohdentaa sekä selvitysten tekoa että arviointiin käytettyä työtä hankkeen kannalta tärkeimpiin vaikutuksiin, mikä voi olennaisesti pienentää kustannuksia tarpeettomien ja laajojen selvitysten jäädessä pois.

IMPERIAn pilottihankkeista saatujen kokemusten perusteella edellä mainittu työmäärän lisäys ei välttämättä ole kovin suuri suhteessa koko YVA-menettelyn työmäärään. On myös otettava huomioon, että kustannuksia voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Laajimmillaan arviointiin voidaan sisällyttää hankevastaavan, YVA-konsultin, viranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisten prosessiin käyttämä aika. Mitä laadukkaampia YVAssa syntyvät tuotokset ovat, sitä vähemmän aikaa voidaan olettaa kuluvan esimerkiksi raporttien lukemiseen ja lausuntojen kirjoittamiseen sekä mahdollisista valituksista johtuviin viivästyksiin hankkeen toteutumisessa. Laadukkaasti tehty ympäristövaikutusten arviointi myös hyödyttää hankkeen suunnittelua tehokkaammin kuin pelkät minimivaatimukset täyttävä arviointi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyödyntämällä IMPERIAssa kehitettyjä menetelmiä, työkaluja sekä käytäntöjen kehittämissuosituksia koskevia raportteja voidaan parantaa ympäristöarviointien laatua ja vaikuttavuutta monin tavoin. Mikäli IMPERIAssa kehitettyjä menetelmiä ja hyviä käytäntöjä halutaan hyödyntää tehokkaasti YVA-prosessin yhteydessä, tulee tämä ottaa huomioon jo hanketarjousvaiheessa sovittavien tehtävien määrittelyssä. Tämä korostuu etenkin niiden menetelmien kohdalla, jotka laadun lisäämiseksi vaativat myös lisäresursseja.

Tarvitaan tietoa, motivaatiota ja taitoa

Uusien menetelmien soveltamisen edellytyksenä on, että asiantuntijoilla on ensinnäkin tietoa tarjolla olevista menetelmistä ja niiden soveltamismahdollisuuksista, toiseksi motivaatiota niiden hyödyntämiseen eli kykyä nähdä, että niitä hyödyntämällä voidaan saavuttaa huomattavia hyötyjä ja kolmanneksi taitoa soveltaa niitä oikein. Kaikkien näiden tekijöiden toteutumista voidaan edesauttaa koulutuksella. Konsulteille ja viranomaisille järjestettyjen tilaisuuksien lisäksi IMPERIAlaiset ovat toiminet kouluttajina Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen kursseilla.

Hankkeessa laaditut raportit, ohjeet ja työkalut löytyvät IMPERIA-hankkeen sivuilta (http://imperia.jyu.fi/) marraskuusta 2015 lähtien. Hankkeen tuloksia esitellään ja YVAn kehittämisestä yleisemminkin keskustellaan SYKEssä maanantaina 9.11.2015 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tilaisuuteen voi ilmoittautua IMPERIAn etusivulla olevan linkin kautta.

Kaiken takana osaava hankeryhmä

IMPERIA toteutettiin tiiviissä yhteistyössä SYKEn, Jyväskylän yliopiston, Oulun yliopiston Thule-instituutin, Ramboll Finland Oy:n ja SITO Oy:n kanssa. Hanke ei olisi onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan ilman osaavaa ja monialaista projektiryhmää, jossa yhdistyivät vankka käytännön YVA-kokemus, metodiosaaminen ja palava halu parantaa käytäntöjä. Hankkeen rahoituksesta vastasivat EU, YM ja MMM sekä hankeosapuolet.

Lopuksi haluan lausua lämpimät kiitokset kaikille, jotka osallistumisellaan hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin ovat myötävaikuttaneet hankkeen onnistumiseen sekä niille, jotka ovat antaneet rohkaisevaa ja kannustavaa palautetta hankkeen eri vaiheissa. On ollut erittäin mielekästä johtaa hanketta, jolle on ollut selvästikin tarvetta ja jonka tuloksilla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Pulaa juomavedestä alamailla

Kenian ympäristöhallinto ja YVA – kohti kestävää ja oikeudenmukaista kehitystä

Kenian YVA-menettely seuraa UNEP:in ohjeita ollen lähes yhtenevä Suomen YVA-menettelyn kanssa. Resurssivajeen, tiedon vähäisyyden ja ympäristötiedon maksullisuuden takia taustatutkimukset ja YVA-menettelyjen laatu jäävät kuitenkin vajavaisiksi.

Kenia on Itä-Afrikan yksi merkittävin taloudellisesti kehittyvä maa. Kenian väestön eriarvoistuminen ja rikkaan luonnon saastuminen ja kestämätön käyttö, uhkaavat kuitenkin kestävää kehitystä. Vahvalla ympäristöhallinnolla onkin siten merkittävä rooli oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen takaamisessa. Olin lukukautena 2012 Keniassa Nairobin yliopistossa vaihto-opiskelijana, jolloin pääsin osallistumaan ympäristöhallintoa ja lainsäädäntöä, sekä YVA- menetelmää käsittelevälle kurssille. Pääsin myös tutustumaan konkreettisesti Kenian ympäristöhallinnon rakenteisiin ja sen paikallisiin haasteisiin kerätessäni graduaineistoa vuonna 2013 vesivarojen ja vesihuollon hallinnoinnista Taita-Tavetan alueella Kaakkois-Keniassa [1]. Kuvaus Kenian ympäristöhallinnosta sekä YVA:sta perustuu siis omiin havaintoihiini ja haastatteluihini Taita – Tavetan ympäristöviranomaisten ja ympäristötoimijoiden kanssa, sekä verkko- ja tutkimus lähteisiin.

Kenian ympäristölaki ja YVA

Keniassa ympäristölainsäädännön kehitys on pitkälti seurannut kansainvälisten lakien ja sopimusten täytäntöönpanoa. Kuitenkin jo itsenäistymisen jälkeen Kenian kehitysraporteissa mainitaan ympäristövaikutusten huomioiminen (IELRC 2000). Myös eri sektorien lainsäädännöissä on sivuttu ympäristövaikutuksia, mutta ympäristönvaikutusten arviointimenetelmien institutionalisoiminen ja yhtenäistäminen tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1999 ensimmäisen varsinaisen ympäristölain, Environment Management and Coordination Act (EMCA), tullessa voimaan. Laki vaatii myös YVA menettelyn kehityshankkeille ja YVA-prosessi olikin pitkäli kehitysavun ja Maailmanpankin lainarahojen vaatima edellytys (Marara et al 2011). Tarkemmat YVA:a ja muita ympäristöarviointeja koskevat ohjeistukset ja säädökset (Environment Impact and Assessment Regulations) tulivat voimaan 2003.  Varsinaisen perustuslaillisen pohjan ympäristölaki ja säädös saivat kuitenkin vasta vuonna 2010, jolloin Kenian perustuslaki päivitettiin ensimmäisen kerran sitten kolonialismin ajoilta. Tämä oli merkittävä muutos Kenian yhteiskunnassa, sillä perustuslakiin on kirjattu kansalaisten oikeus puhtaaseen ja turvalliseen ympäristöön, sekä valtion rooli tämän ja luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen jaon takaamisessa (Constitution of Kenya 2010).

Kenian ympäristöhallinnon rakenne

Kenian ympäristöhallinnon rakenne määritellään EMCA (1999) laissa, jota päivitetään parhaillaan perustuslain muutosten ja siitä seuranneen alueellisen hallinnon uudistusta vastaavaksi. Vuoden 2013 vaalien jälkeen valittiin uusi hajautettu, itsenäinen alueellinen paikallishallinto, jonka myötä myös alueellinen ympäristöhallintorakenne muuttuu.

Pääasiassa EMCA-lain ja säädösten toteutumisen valvonnasta vastaa kansallinen National Environment Management Authority (NEMA). NEMA on erillinen valtion julkinen korporaatio, joka toimii ympäristöasioista vastaavan ministeriön [2] sekä ns. National Environment Council:in (NEC) alaisena. NEC koostuu eri ministeriöiden sihteereistä (PJ ympäristöstä vastaava ministeriö), kansalaisyhteiskunnan, julkisten yliopistojen ja yritysten edustajista, ja sen päätehtävänä on ympäristöä koskevien linjausten ja toimintaperiaatteiden luominen. Oikeudellisesta näkökulmasta kansalaisten on mahdollista ilmaista tai valittaa ympäristöä koskevista asioista NEMA:n ohella toimivalle itsenäiselle ns. Public Claims – komitealle (PCC). NEMA:n toimintaa ja siihen kohdistuvia valituksia puolestaan käsittelee erillinen National Environmental Tribunal (NET), joka käsittelee mm. YVA-hankkeiden päätösvalituksia ja vastaa korkeimpaan oikeuteen.

NEMA:n tärkein tehtävä on ympäristölupien myöntäminen sekä YVA-prosessien koordinointi ja ohjaus. Tämän rinnalla NEMA vastaa myös kansallisen ja alueellisen tason ympäristöhallinnoinnin ohjauksesta ja koordinoinnista. Alueellisella tasolla ympäristökysymyksiä käsitellään mm. kaupungivaltuuston ympäristövaliokunnissa mutta myös EMCA- lain perustamissa erillisissä nyttemmin County (ennen District) tason,  ns. ympäristökomiteoissa (County Environment Committee), jotka koostuvat paikallisesti edustettujen ministeriöiden virkamiehistä, kansalais- ja paikallisjärjestöjen edustajista sekä paikallisten yritysten edustajista. Komitea valmistelee mm. alueellisen ”Environment Action Plan” suunnitelman.  Alueelliselta tasolta paikallinen NEMA:n virkamies kokoaa ja lähettää raportin ympäristön tilasta kansallisen tason toimistoon Nairobiin, jossa valmistellaan valtakunnallinen ympäristön tilaa kuvaava ”State of the Environment” raportti sekä ”National Environment Action Plan” suunnitelma.

Kenian YVA-prosessi

Kenian YVA-prosessi seuraa ainakin periaatteellisella tasolla YK:n Ympäristöohjelman UNEP:in asettamia ohjeita, jotka ovat lähes yhteneviä Suomen YVA-menettelyn kanssa. Keniassa YVA – prosessi koskee lähinnä yksittäisiä hankkeita, eikä erillistä ns. kaavoituksen vaikutusten arviointimenetelmää ole tarkkaan määritelty. Keniassa YVA:a vaativat projektit ovat määritelty EMCA laissa, ja ne jakaantuvat ns. korkea- ja matala riskisiin hankkeisiin. Päätökset korkea-riskisten hankkeiden kuten kaivostoiminnan perustamisen tai tien rakennushankkeiden etenemisestä tapahtuvat NEMA:n päätoimiston koordinoimina, ja paikallisen alueellisen tason NEMA:n toimisto koordinoi matala-riskisten paikallisten hankkeiden kuten mm. porakaivojen tai hotellien YVA prosessia (haastattelu NEMA virkamies Taita Taveta; Funder & Marani 2013). Molemmissa tapauksissa YVA-prosessin aloittaa toiminnan harjoittaja, joka yleensä palkkaa NEMA:n lisenssoiman konsultin ns. ”lead agent”:iksi, vastaamaan YVA- menettelyn etenemisestä ja raportin laatimisesta.  Ainakin isompien hankkeiden osalta, YVA-menettelyyn kuuluu samat päävaiheet kuin Suomessa: seulonta (screening), rajaus (scoping), dokumentaatio, päätöksenteko ja seuranta. Rajaus vaiheessa arvioidaan tutkimuksen laajuus ja hankkeen mahdolliset sidosryhmät, sekä tiedotetaan sidosryhmille ja yleisölle YVA-prosessin käynnistymisestä ja toteutetaan taustatutkimus. Dokumentaatiosta eli arviointiraportin kokoamisesta vastaa konsultti, joka palauttaa raportin NEMA:lle arvioitavaksi. Tämän jälkeen NEMA kierrättää raporttia lausuntoja varten eri tahoilla, myös paikallisen tason ympäristöhallintoelimissä, sekä tiedottaa raportista julkisissa tiedotteissa. NEMA:n ilmoittama varoitusaika  YVA – menettelyn kestosta hankkeiden edustajille on Keniassa vain n. kolme kuukautta.

Kenian ympäristöhallinnossa ja YVA-menettelyn toimeenpanossa on kuitenkin myös haasteita. Ehkä merkittävin poliittinen haaste on Kenian valtion resurssivajeesta kumpuava heikko julkisen hallinnon tila, joka vaikuttaa myös hallinnon ja valvonnan tehokkuuteen. Tämä näkyy erityisesti NEMA:n resursseissa, joiden vähäisyys tulee esille erityisesti ympäristön tilaa kuvaavan tiedon keräämisessä ja kokoamisessa. Vaikka NEMA:lla on oma ns. ”reserach department”, sen tiedonkeruu- ja jakamiskapasiteetti ei ole verrattavissa esimerkiksi SYKE:seen, ja tieto jää helposti hajalleen. Vaarana onkin, että YVA:n taustatutkimukset jäävät vaillinnaisiksi jo olemassaolevan tiedon vähäisyyden ja lyhyen tutkimusajan vuoksi. Lisäksi ympäristötieto ei ole Keniassa ilmaista kansalaisille, vaan siitä tulee maksaa (omat havainnot; Okello et al 2009). Tällä on suuri merkitys mm. YVA-menettelyyn osallistumisen näkökulmasta. Sen sijaan, että tiedon tuottaminen ja jakaminen rahoitettaisiin ministeriöille budjetoitujen tulonsiirtojen kautta, ne peritään suoraan kansalaisilta. Tämä asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan tulojensa perusteella, ja vaikuttaa siten erityisesti maaseudun köyhimpien tiedonsaantiin ja osallistumiseen.

Toinen merkittävä haaste on ympäristöasioiden strateginen huomioiminen osana alueellista suunnittelua. Niin sanottu Strategic Environmental Assessment (SEA) , jolla arvioidaan kansallisten kehityssuunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksia on huomattavasti vähemmän tunnettu ja käytetty menettelytapa Keniassa. Pääasiallisesti paikallinen alueellinen kehityksen ja maankäytön suunnittelu, eli Suomessa kaavoitus, tapahtuu erillisten suunnitteluprosessien kautta, mikä vaikeuttaa ympäristöongelmia ja ympäristövaikutuksia käsittelevän toimintasuunnitelman liittämistä alueen kokonaiskehityksen suunnitteluun (Funder & Marani 2013). YVA-menettelyä ja lainsäädännön tehokkuutta tai vaikuttavuutta ei voida siis katsoa muun ympäristöhallinnon tai maan poliittisen tilanteen luomasta kontekstista irrallaan.

Case – Taita-vuoret ja paikallisen ympäristöhallinnon haasteet

Tutustuin YVA:n ja ympäristöhallinnon paikallisiin haasteisiin Kaakkois-Keniassa Taita-vuorien alueella erityisesti vesivarojen näkökulmasta. Taita-vuoret ovat valtakunnallisesti merkittävä, luonnonvaroiltaan (mineraaleja, timantteja, turismi) sekä luonnoltaan rikas ns. biodiversiteetin ”hotspot” alue. Korkeimmillaan n. 2000 metriin nousevien mahdollisesti muinaisen Eastern-Arc vuorijonoon kuuluvien vuorien huipuilla on jäljellä vielä vanhoja trooppisia vuoristosademetsiä, kymmenine endeemisine lajeineen. Vuoret sijaitsevat Taita-Taveta countyssa, joka käsittää n. 17 000 km2 , ja niitä ympäröi n. yli 60% countyn alueesta kattavat Tsavo-kansallispuistot. Alueella asuu n. 284 657 ihmistä, joista suurin osa asuu Nairobi-Mombasa tien varrella sijaitsevassa Voin kaupungissa ja sen ympäristössä, mutta myös Tansanian rajalla sijaitsevassa Tavetan ja vuorilla sijaitsevan Wundanyin keskuksissa ja niitä ympäröivissä kylissä. Kaikista luonnon rikkauksista huolimatta, suurin osa alueen väestöstä (61%) elää köyhyysrajan alapuolella, joidenkin nauttiessa paremmista oloista.  Alueen eriarvoisuus onkin silmiinpistävää ja erityisesti vuorten kuivilla alamailla ihmisillä on pulaa puhtaasta vedestä alkaen. Tätä kontekstia ei voi unohtaa myöskään YVA menettelyjen merkitystä arvioitaessa, sillä oikeudenmukainen ja kestävä kehitys tulisi olla myös YVA-menettelyn keskiössä.

Alueen YVA-prosessia hoitaa pääasiassa yksi virkamies. Hän myöntää luvat matalan riskin projekteille, joista suurin osa koskee erityisesti turistihotelleja ja niiden jätehuoltoa, rakennuksia, tai porakaivoja. Tällä tasolla YVA-prosessi etenee suunnilleen seuraavasti: konsultti toteuttaa baseline-tutkimuksen ja laatii raportin; raportti toimitetaan NEMA:n toimistolle , josta se kiertää eri virkamiehille sekä mahdollisesti em. County Environment Committeen ad hoc komitean (Technical Advisory Committeen) arvioitavaksi. Tässä vaiheessa toteutetaan myös kenttävierailu ja järjestetään hanketta koskeva yleisötapaaminen. Lopullisen päätöksen hankkeen hyväksymisestä tekee NEMA:n paikallistoimisto. Isojen hankkeiden osalta, paikallinen NEMA virkamies yhdessä ympäristökomitean kanssa valmistelee lausunnon, joka lähetetään päätoimistoon päätöksentekoa varten. Vaikka päätös suurista hankkeista tehdäänkin valtakunnallisella tasolla, hankkeita valvotaan kuitenkin paikallisten NEMA:n virkamiesten toiminnasta, ”itse-ohjatun” auditoinnin lisäksi. Merkittäviä suuria toimijoita ja hankkeita alueella on mm. Voi-Mwatate tien rakennus, sisalplantaasi ja kuidun käsittelytehdas,  sekä kaivostoiminta. (haastattelu NEMA virkamies Taita Taveta)

Eräs merkittävä haaste paikallisella tasolla on toiminnanharjoittajien valvonta. NEMA:n virkamies kuvasi, että mm. osa isompienkin hankkeiden, kuten kaivosten, toiminnanharjoittajista leikkivät ns. ”piilosta” ja toteuttavat säädöksiä vain silloin, kun joku on katsomassa, vaikka säädösten rikkomisesta tai toimeenpanemattomuudesta aiheutuva sakko onkin melko suuri. Toisaalta Funder & Maranin (2013) alueella toteutetun tutkimuksen mukaan vähävaraisempien, pienten toiminnanharjoittajien hankkeiden suunnittelijat tai pienemmät yritykset ovat huonommassa asemassa suuriin hankkeisiin nähden ja joutuvat joskus luopumaan hankkeista, sillä heillä ei ole varaa joko toteuttaa kallista YVA-prosessia tai ottaa käyttöön optimaalisempia ja usein kalliimpia varotoimia ja tekniikoita. Monet paikallisjärjestöt ja muut virkamiehet epäilivät myös YVA-käytäntöjen laatua, mm. ns. baseline-tutkimustiedon ja sen systemaattisen kokoamisen puuttellisuuden valossa. Arvioinnit toteutetaan toisin sanoen melko heppoisella perusteella, ja usein yksittäisten aluetta tuntemattomien konsulttien toimesta, jolloin myös yleisön konsultaatiot ja osallistumismahdollisuudet voivat jäädä puuttellisiksi. Ongelmallista on myös se, ettei ympäristövaikutustenarvionti ole osana laajempaa paikallista alueellista suunnittelua, mikä vaikeuttaa ympäristöongelmien kuten vesistöjen saastumisen, tai eroosion kontrolloimisessa ja kriisitilanteiden kuten esim. yleisen vesipulan ennakoimisessa. Näin ongelmiin puuttumiseen ei pystytä varatumaan riittävällä vakavuudella ja niihin puututaan pikemminkin ”tulen sammutus” -tekniikalla kuin pitkäntähtäimen toimilla (Funder & Marani 2013).

Positiivista YVA-menetelmän käyttöön otossa on kuitenkin ollut se, että ympäristövaikutukset ja niiden torujunta ovat vähitellen saaneet lain takaamaa painoarvoa hallinnon ja ihmisten tietoisuudessa. NEMA:n virkamies kertoi, että paikalliset ihmiset soittavat hänelle havainnoistaan mm. vesistöjä saastuttavista toimista. Ongelmana on vain, ettei hän kykene niihin heti vastaamaan. Kuitenkin se, että raportteja projekteista tehdään, ja niiden ympräistövaikutuksia yritetään ottaa huomioon, on sinänsä positiivista ja pienetkin teot, joilla pyritään vähentämään ympäristön kuormitusta ovat tärkeitä. Parantamisen varaa olisi kuitenkin paikallisten pitkäjänteisemmässä osallistamisessa sillä, Taita-vuorten kulttuuriperintö sisältää paljon ns. hiljaista tietoa ympäristönsuojelusta, jota voisi hyödyntää myös ympäristön tutkimuksessa ja vaikutusten arvioimisessa.

 

LÄHTEET:

Funder, M. & Marani, M. 2013. Implementing national environmental frameworks at the local level – A case study from Taita Taveta County, Kenya. Danish Institute for International Studies (DIIS) Working Paper 2013: 06.

Kameri-Mbote, P. 2000. Strategic Planning and Implmentation of Public Involvement in Environmental Decision-Making as they Relate to Environmental Impact Assessment in Kenya. IELRC Working Paper. (saatavilla http://www.ielrc.org/content/w0003.pdf).

Marara, M., Okello, N., Kuhanwa, Z., Douven, W., Beevers, L. & Leentvaar, J. 2011. The importance of context in delivering effective EIA: Case studies from East Africa. Environmental Impact Assessment Review 31: 286–296

Okello, N., Beevers, L., Douven, W. & Leentvaar, J. 2009. The doing and un-doing of public participation during environmental impact assessments in Kenya. Impact Assessment and Project Appraisal 27 (3): 217-226

Pellikka, P.K., Lötjönen, M., Siljander, M., Lens, L., 2009. Airborne remote sensing of spatiotemporal change (1955–2004) in indigenous and exotic forest cover in the Taita Hills, Kenya. International Journal of Applied Earth Observation and Geoinformation 11: 221–232.

 

[1] Gradutyöni on osana Helsingin Yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen ohjaamaa TAITAWATER – tutkimushanketta.

[2] Keniassa ministeriöiden vastuu-alueet ja nimekkeet ovat muuttuneet suhteellisen tiuhaan, ja mm. viime vaalien aikana entinen Ministry of Environment and Mineral Resources muutti nimekseen Ministry of Water, Environment and Natural Resources.

Marinka Räsänen, Ympäristötieteen – ja teknologian sekä Kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriopiskelija, Jyväskylän Yliopisto | | | ,