Avainsana-arkisto: YVA-julkaisu

YVA-julkaisut

Miten ympäristöperusoikeus toteutuu?

Jukka Viljanen, Heta Heiskanen, Siina Raskulla, Timo Koivurova ja Leena Heinamaki
Ympäristöministeriö, Tampereen yliopisto ja Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti
Tampere 2014

This research is an opening for the discussion of defining the scope of environmental rights protection under the Section 20 of the Constitution (Responsibility to environment). The research emphasis that everyone should have the possibility to influence the decisions that concern their own living environment. In addition the research introduces practical problems related to the access to information, participatory rights and judicial remedies in environmental matters. In concluding remarks, there are given recommendations for further recognition of constitutional right to environment. Recommendations provide also guidance for the future legislative reforms and for the development of more environmentally friendly practice by courts and other authorities.

The first part of the research introduced the relationship between the Section 20 and other fundamental rights as well as international human rights. It was shown, that the Section 20 is closely connected to other rights and general doctrines of human rights law. The cross-fertilization of international human rights instruments impacts also the domestic scope of the Finnish environmental right.

In addition, the opinions of the Constitutional Law Committee of the Parliament and the travaux prepatoires provide basis for the definition of scope of protection. These materials have established that right contains duties for the authorities to ensure access to information, participation rights and access to court. Besides the public authorities have a general obligation to ensure healthy environment referring to an environment that is safe and comfortable.

The development of the right has not been similar to other fundamental rights, due to the limited application in the reasoning by the Finnish courts. However, the right has been used as a safeguard in few situations, where the substantive environmental legislation does not provide sufficient protection. For example, when the Hunting Law did not provide access to court for an NGO, the Supreme Administrative Court relied on the 3 Description Section 20. The research recommends strategic litigation in order to expand the cautious application of the constitutional provision.

The practice from the Parliamentary Ombudsman has also contributed to the development of the protection. The Ombudsman has confirmed in its decision that the economic difficulties do not serve as a justification for the failure of guarantee a healthy environment.

The second part of the research is divided into three parts, containing the procedural rights. In each of the Sections, main difficulties are defined and solutions proposed. Many of these proposals are interrelated i.e. access to information is vital ingredient in order to have a possibility to influence and use one’s participatory rights.

The access to information varies considerably depending on the context. The minimum requirements of law are provided, but for effective participation, it is often not sufficient. The vast amount of information makes it difficult to find relevant information. The co-operation with different authorities needs to be improved. Recently several IT applications, such as eTarkkailija, have been created to strengthen the access to environmental information.

The complexity of the environmental decision making procedures makes it difficult for an individual to participate sufficiently in matters that concern his or her own living environment. The main problems occur due to the lack of knowledge, when and how to participate during the long process. Especially vulnerable groups, such as indigenous people, young, children, disabled, loweducated persons and elderly have special needs that should be taken into account more carefully. The threshold to participate should be diminished by positive measures from environmental authorities.

The access to court is reasonably well protected in the Finnish law. However, concerns have been raised due to the lengthy proceedings. Especially business and industry have been demanding limitations to an individual’s right to appeal. The research recommends to find alternative solutions to such restrictions which would not threaten the current procedural guarantees in environmental matters. The research group suggests that modern judicial mechanisms like environmental mediation could be tested. In addition the courts should be able to introduce some kind of priority policy in environmental cases.

Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa

Suomen ympäristö 14/2013

Kulttuuriympäristöt muodostavat merkittävän näkökulman maankäyttöä ja yksittäisiä hankkeita koskevassa päätöksenteossa. Oleellista alueidenkäytössä tapahtuvien muutosten suunnittelemisessa ovat riittävät, laadukkaat ja oikein kohdennetut selvitykset alueiden ominaisluonteesta ja erityispiirteistä sekä näihin pohjautuvat arviot kulttuuriympäristöön kohdistuvista vaikutuksista. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja -asetus sekä laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki ja -asetus) asettavat vaatimuksia kulttuuriympäristöön liittyville selvityksille ja vaikutusten arvioinnille.

Opas täydentää vaikutusten arviointia koskevaa yleistä ohjeistusta kulttuuriympäristön erityispiirteiden tunnistamisen ja huomioon ottamisen osalta. Sen tavoitteena on luoda yhteistä käsitystä ja yhdenmukaisia menettelytapoja kulttuuriympäristön huomioon ottamisessa vaikutusten arvioinnissa. Se on tarkoitettu suunnittelun apuvälineeksi. Ohjeita ja suosituksia voidaan soveltaa kuhunkin hankkeeseen ja suunnitelmaan tapauskohtaisesti.

Opas on tarkoitettu vaikutusten arvioinnista ja niiden tarkastelusta vastaaville viranomaisille, vaikutusten arviointien tekijöille sekä suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuville henkilöille. Kaavoituksen osalta kohderyhmänä ovat erityisesti kuntien ja maakuntaliittojen kaavoituksesta vastaavat henkilöt sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä ympäristöministeriön kaavoituskysymyksiä käsittelevät virkamiehet. Hankkeiden osalta kohderyhmänä ovat YVA-lainsäädännön mukaisten hankkeiden vastaavat tahot, yhteysviranomaiset sekä kuntien viranhaltijat.

Opasta voivat käyttää myös konsultit, suunnittelijat, museoviranomaiset ja muut asiantuntijatahot sekä luottamushenkilöt, jotka käsittelevät kaavojen ja hankkeiden kulttuuriympäristöasioita. Opas antaa tietoa vaikutusten arvioinnista myös yksityisille ihmisille ja muille kaavahankkeisiin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osallistuville tahoille ja henkilöille.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus

Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2013

Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus -opas keskittyy vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeviin maankäyttö-ja rakennuslain säännöksiin sekä niiden soveltamiseen kaavoituksessa. Oppaassa käsitellään myös vähittäiskaupan ohjaukseen liittyvien selvitysten laadintaa ja vaikutusten arviointia.

Vähittäiskauppaa ohjaavan lainsäädännön keskeisenä tavoitteena on edistää kaupan palveluiden sijoittumista keskusta-alueille sekä turvata eri kulkumuodoin saavutettavissa olevan vähittäiskaupan palveluverkon säilymisen ja kehittymisen edellytykset. Oppaalla pyritään yhtenäistämään lainsäädännön soveltamista kaavoituksessa ja lupakäytännöissä sekä edistämään kaupan toimijoiden yhdenmukaista kohtelua.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen alueiden käytön suunnittelujärjestelmä antaa kunnille ja maakuntien liitoille välineet ohjata alue- ja yhdyskuntarakenteen kehitystä niin, että sekä palvelujen hyvä saavutettavuus että kaupalle tärkeä vetovoimaisten sijaintipaikkojen osoittaminen toteutuvat olemassa olevan ja suunnitellun yhdyskuntarakenteen sisällä. Tämän oppaan tukimateriaaliksi kootaan kaupan selvityksissä, suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa tarvittavia lähtötietoja ja esimerkkejä ympäristöhallinnon verkkosivuille www.ymparisto.fi/kaupantietopankki.

Opas on tarkoitettu kaikille, jotka osallistuvat kauppaa koskevien kaavojen valmisteluun kuten kuntien ja maakuntien liittojen, ELY-keskusten sekä yksityisten suunnittelutoimistojen ja kaupan alan asiantuntijoille.

Tuulivoimaloiden melun mallintaminen

Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2014

Tuulivoimaloiden melu poikkeaa muusta ympäristömelusta. Voimaloiden ääni voi sisältää erityispiirteitä, mitkä lisäävät melun häiritsevyyttä. Voimalat toimivat vain osan ajastaan nimellistehollaan, jolloin niiden melupäästö on suurin. Tuulivoimalan ääni syntyy korkealla, mikä vaikuttaa äänen vaimenemiseen sen edetessä etäälle voimalasta.

Ääni ja äänenvoimakkuus vaihtelevat merkittävästi sääoloista riippuen melulle altistuvassa kohteessa.
Ohjeessa esitetään menettelytavat tuulivoimaloiden tuottaman melun mallintamiseksi. Mallinnustuloksista on mahdollista arvioida tuulivoimalan tuottama melutaso tarkastelupisteissä.

Ohjeessa annetaan tietoja mallinnusmenettelyistä, mallinnuksessa käytettävistä ohjelmista ja parametreista, sekä tulosten esittämistavasta. Mallinnukset voidaan tehdä kaikissa suunnissa tuulivoimalan (tai tuulivoimalaryhmän) ympärillä. Mallinnus suoritetaan tuulen nopeuden referenssiarvoa vastaavilla melupäästön lähtöarvoilla, mikä tarkoittaa tuulivoimalan nimellistehollaan tuottamaa enimmäismelupäästöä.

Ohjeen menettelytavat mahdollistavat ääniteknisen suunnittelun liittämisen tuulivoima-alueiden muuhun suunnitteluprosessiin ja hyväksymismenettelyyn.

Kaavan vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen

Suomen ympäristö 13/2013

Oppaan tarkoituksena on tukea kaavoituksen asiantuntijoiden työtä arvioitaessa kaavojen vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen. Oppaassa esitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lainsäädännölliset ja muut lähtökohdat, käsitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvaa arviointia osana muuta kaavojen vaikutusarviointia sekä esitellään arviointia tukevia tietoaineistoja ja menetelmiä.

Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin sisältö riippuu kaavatasosta. Oppaassa esitetään kaavatasoittain kysymyksiksi puetut muistilistat arvioinnin oleellisista asioista. Kaavatasojen ohella on myös huomioitava, että kaavat ja niiden suunnittelukohteet ovat hyvin erilaisia. Arvioinnin sisältö ja tekotapa on valittava kaavakohtaisesti.

Kaavojen vaikutusten arviointi on osa kaavan suunnitteluprosessia. Vaikutusten arvioinnin tulee vaikuttaa kaavan sisältöön työn edetessä. Kaavojen vaikutusten arviointiin kuuluu useita oleellisia arvioinnin näkökulmia, joihin yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten arviointi tulee sovittaa.

Hyvä yhdyskuntarakenne mm. vähentää liikkumisen tarvetta, väylästöjä ja energiankulutusta. Toisiaan tukevat toiminnot on syytä sijoittaa lähekkäin ja muodostaa siten kaupunginosia ja taajamia, joissa on sekä asuntoja että työpaikkoja ja kaikki päivittäin tarvittavat palvelut. Eri toiminnoilla, kuten vähittäiskaupan myymälöillä, kouluilla ja päiväkodeilla sekä joukkoliikenteellä, on väestön määrään liittyviä kynnysarvomaisia rajoja niiden kannattavuudelle. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulisi tuoda niitä esille suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi.

Yhdyskuntarakenteen ohjaus ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tärkeää etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla ja niiden lievealueilla. Näillä alueilla rakennetaan paljon ja vaikutetaan pitkäkestoisesti yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Myös muissa kaupungeissa ja taajamissa toimintaa on paljon. Suunnittelun merkittävien tavoitteiden, kuten taloudellisen ja vähän ympäristöhaittoja aiheuttavan rakenteen toteutuminen voi merkittävästi tukea kaupunkiseudun, kaupungin tai taajaman kehitystä. Pienemmissä taajamissa ja maaseudulla yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitys riippuu siitä, millaisen suuremman keskuksen vaikutusalueella kaavoitustyötä tehdään. Myös maaseudulla voidaan kylien ja elinkeinojen kehittämistä tukea yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjaavalla ja osallistavalla suunnittelulla.

Kaikki eri toimintojen sijoittumisesta aiheutuvat vaikutukset eivät ole suoraan seurausta yhdyskuntarakenteesta. Hyvääkin yhdyskuntarakennetta voidaan käyttää huonosti, tuhlaavasti ja ympäristöä rasittavasti. Yhdyskuntasuunnittelijoiden lisäksi päättäjien, yritysten ja asukkaiden tietoisuus asuin- ja työpaikkaan sekä asiointimatkoihin liittyvien valintojen aiheuttamista vaikutuksista on merkittävää. Arvioinnin perusteiden ja tuloksien dokumentointi on tarpeen tiedon kartuttamiseksi.

Oikeudellinen tutkimus ympäristövaikutusten arvioinnista
Tutkimuskohteena YVA-menettely, Natura-arviointi ja kaavoitukseen liittyvä vaikutusten arviointi

Teija Pellikainen
Helsingin yliopiston Oikeustieteellinen tiedekunta
Pro Gradu -tutkielma, Kesäkuu 2014

Työ on oikeudellinen tutkimus ympäristövaikutusten arvioinnista, jonka kohteeksi on valittu kolme eri menettelyä. Tässä työssä käsitellään YVAmenettelyn (YVAL 468/1994) ohella luonnonsuojelulain (LSL 1096/1998) 65 § mukaista Natura-arviointia ja kaavoitukseen liittyvää maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 132/1999) 9 §:n mukaista ympäristövaikutusten arviointia.

Työn tarkoitus on selvittää ja systematisoida eri menettelyissä suoritettavaa ympäristövaikutusten arviointia ja niiden sisältöä käyttäen erityisenä mittapuuna YVA-direktiiviä. YVA-direktiivi 2011/92/EU ja sitä edeltänyt direktiivi 85/337/ETY muutoksineen ovat luoneet pohjan kaikelle hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille Suomessa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) sääntely perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista. Direktiivi implementoitiin Suomessa vuonna 1994 Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) liitteen XX velvoittamana. YVA-menettelyllä tarkoitetaan menettelyä, jossa selvitetään ja arvioidaan tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi kohdistetaan niihin hankkeisiin, joilla saattaa olla merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueiden suojelutavoitteisiin. Arvioinnin keskiössä ovat luonnonsuojeluoikeudelliset seikat, jotka juontuvat luonto- ja lintudirektiiveistä. Kaavoitukseen liittyvä ympäristövaikutusten arviointi on taas osa alueiden käytön suunnitteluun liittyvää vaikutusten arviointia, jota koskevat säännökset löytyvät MRL:stä. YVA-menettelyllä, Natura-arvioinnilla ja kaavoitukseen liittyvällä vaikutusten arvioinnilla on laaja soveltamisala, joten yksittäisen hankkeen kohdalla voivat jopa kaikki näistä menettelyistä tulla sovellettavaksi.

Tutkimuksessa tarkastellaan edellä mainittujen menettelyjen systematiikka, niiden suhdetta toisiinsa ja aineelliseen lainsäädäntöön. YVA-direktiivillä on keskeinen rooli tässä tarkastelussa, koska se on luonut pohjan kaikelle EU-johdannaiselle ympäristövaikutusten arviointiin liittyvälle lainsäädännölle.

Tutkimusaineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, artikkeleista ja oikeustapauksista. Oikeustapauksen ovat lähinnä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja, koska näillä ratkaisuilla on ollut eniten merkitystä YVA-menettelyn tulkintaan ja kehitykseen. Myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja käydään läpi. Lisäksi lähdemateriaalina on käytetty erilaisia ympäristöhallinnon selvityksiä ja ohjeita, sekä Euroopan komission ohjeita ja kannanottoja.