Avainsana-arkisto: YVA-direktiivi

Sirpa Pietikäinen: ”Ympäristövaikutusten arviointia ei pidä yhdistää lupaprosessiin”

”Jotta maapallon resurssit saadaan riittämään, 30 vuoden päästä pitäisi käyttää vain kymmenesosa nykyisistä resursseista. YVA-hankkeiden pitäisi olla tämän kehityspolun mukaisia”, sanoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Sirpa Pietikäinen on perinyt äidiltään vahvan suhteen luontoon, mistä kumpuaa hänen kiinnostuksensa ympäristöasioihin. Hän päivittää tietojaan monin tavoin, lukee suomalaisia ja kansainvälisiä ympäristöuutisia ja -artikkeleita sekä osallistuu ympäristöaiheisiin tilaisuuksiin Brysselissä ja Suomessa.

Erityisen tärkeitä ovat asiantuntijatapaamiset, koska on mahdotonta tuntea itse kaikkia yksityiskohtia vaikkapa poronhoidosta tai päästökaupan matematiikasta.

YVA nykyistä ennakoivammaksi

Ideaalissa ympäristövaikutusten arvioinnissa ennakoidaan ympäristöhaittoja ja valitaan se vaihtoehto, joka on pitkällä tähtäimellä kestävin. Suomen nykyinen YVA-käytäntö on pitkälti hankekohtainen: ensin päätetään rakentaa kauppa tiettyyn paikkaan, jonka jälkeen arvioidaan sen ympäristövaikutukset.

YVAa pitäisi käyttää nykyistä ennakoivammin siinä vaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki. Etukäteen pitäisi arvioida, miten alueen kauppapalvelut pitäisi järjestää niin, että niistä hyötyisivät sekä ihmiset että ympäristö. Arvion kautta voitaisiin päätyä vaikka ratkaisuun, jossa yhden supermarketin sijaan toteutettaisiin yhdistelmä, joka sisältäisi kauppa-auton, nettikaupan ja pienempiä kivijalkakauppoja.

Parhaimmillaan YVA tuottaa hyödyllistä tietoa hankkeesta vastaavalle elinkeinon harjoittajalle. Valitettavan usein YVA nähdään vain hallinnollisena taakkana ja pakkona, joka voi pahimmillaan estää projektin toteuttamisen. Mutta niissäkin tapauksissa YVA on ollut hyödyllinen. Tarkempi selvitys vaikkapa Talvivaaran vesistömallinnuksista ja sulfaattipitoisuuksista hankkeen alkuvaiheessa olisi kenties säästänyt ympäristöä ja mahdollistanut yrityksen toiminnan.

Sirpa Pietikäinen vaatii YVAa käytettäväksi entistä ennakoivammin.

YVAn pitäisi olla arvioinnin työkalu

Ympäristövaikutusten arviointia ei missään nimessä pidä yhdistää lupaprosessiin, vaan YVAn pitäisi olla tehokas pitkäjänteisen arvioinnin työkalu. YVA-direktiivin täytäntöönpanoon liittyen EU-komissio on hiljattain julkaissut YVA-raporttien laatimisen ohjeet. Ne löytyvät osoitteesta:

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:C:2016:273:FULL&from=EN

Kiertotalouden edistäminen pitäisi integroida mukaan ympäristövaikutusten arviointiin. Jotta maapallon resurssit saadaan riittämään, 30 vuoden päästä pitäisi käyttää vain kymmenesosa nykyisistä resursseista. YVA-hankkeiden pitäisi olla tämän kehityspolun mukaisia. Niissä pitäisi pyrkiä suljettuun kiertoon, päästöttömyyteen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja materiaalien käyttöhierarkian toteutumiseen. Valmistettavien tuotteiden pitäisi olla korjattavissa, uudelleen käytettävissä ja kierrätettävissä.

Eurooppaa kehitettävä kriiseistä huolimatta

Euroopan komissio on kesän 2016 aikana julkaissut ohjeet uuden YVA-direktiivin täytäntöönpanosta. EU:ssa valmistellaan parhaillaan jätelainsäädännön uudistamista, jonka tavoitteena on saada kiertotalouden periaatteet nykyistä paremmin näkyviin jäsenmaiden jätelainsäädäntöön.

Ympäristön tilaa koskevat muutokset ovat usein hitaita ja niiden vakavuuteen ja peruuttamattomuuteen herätään monesti vasta, kun alkaa olla liian myöhäistä. Akuutit kriisit, kuten finanssikriisi, Brexit, luonnonkatastrofit tai pakolaistilanne jättävät ympäristöongelmat usein varjoonsa.

Kriisejä on viime vuosina riittänyt, mutta niiden varjolla ei saa keskeyttää muun politiikan kehittämistä. Kriisien hetkellä tulisi ymmärtää, että uusien kriisien ehkäisy edellyttää ennaltaehkäisevää ja ennakoivaa toimintaa. Ympäristön ongelmat ovat usein kytköksissä resurssien niukkuuteen, joka puolestaan aiheuttaa konflikteja ja liikehdintää.

Sirpa Pietikäinen selvästikin nauttii työstään Euroopan parlamentissa.

Sirpa Pietikäinen selvästikin nauttii työstään Euroopan parlamentissa.

Osaavalla mepillä voi olla valtaa

Työtavat EU:n parlamentissa ovat erilaiset kuin Suomen eduskunnassa. Komission valmistelemat lakiesitykset käsitellään parlamentissa hyvin tarkasti ja teknisesti. Parlamentin esityksestä vastaavat mepit vaikuttavat merkittävästi parlamentin kantaan. Usein komission esitys muuttuu parlamentin käsittelyssä hyvin erilaiseksi. Parlamentin kanta on eri poliittisten ryhmien kantojen kompromissi eli jonkin sortin tuluskukkaro.

Yksittäisellä mepillä voi olla paljon valtaa. Sitä voi saada, jos toimii parlamentin puolesta jonkin lakiesityksen esittelijänä tai löytämällä samanmieliset mepit yli puoluerajojen ja ajamalla tällä porukalla muutosehdotuksia. Useimmissa kysymyksissä intressit ovat yleiseurooppalaisia, eikä mikään maa voi ajaa vain omia etujaan.

Myös järjestöillä voi olla merkittävä yhteiskunnallinen rooli, jos ne parantavat julkisen keskustelun laatua. Myös Yva ry voisi jakaa osaamistaan laajemmin yhteiskunnassa, esimerkiksi kunnallisille ja valtiollisille päättäjille.

Simpukoita, kirsikkaolutta ja ympäristöasiaa – YVA ry Brysselissä

Miten ympäristöllä menee EU:ssa talouden seitsemän laihan vuoden ja Brexitin aikoina? YVA ry kävi helmikuussa Brysselissä katsomassa EU:n kolmipäistä lohikäärmettä ja kuka siellä oikein määrää.

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen kutsui YVA ry:n väkeä sekä tutkijoita ja tiedottajia ympäristöseminaariinsa Brysseliin 18. – 20.2.2016. Parinkymmenen suomalaisen retkellä päästiin  kaikkiin vallan saleihin: parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon.

Parlamentin ylistys

Ensimmäinen kohde oli Euroopan eduskunta eli parlamentti, josta Sirpa Pietikäinen kertoi kokemuksiaan. Aiemmin muun muassa Suomen ympäristöministerinä toiminut Pietikäinen kuuluu parlamentin suurimpaan ryhmään eli konservatiiveihin (European Peoples Party, EPP).

Pietikäisen mielestä Euroopan parlamentti pystyy tekemään parempaa politiikkaa ja yhteistyötä kuin jäsenmaista koostuva neuvosto tai esimerkiksi kansalliset eduskunnat. Parlamentin ryhmien on nimittäin tehtävä yhteistyötä ja etsittävä yksimielisyyksiä eikä erimielisyyksiä.

Sitä vastoin jäsenmaista koostuvassa neuvostossa kansalliset edut johtavat hänen mukaansa usein erimielisyyksiin. Komissiota Pietikäinen kuvasi taas ”kansliapäällikkökokoukseksi”. Komissaarit eivät ole samanlaisia kuin Suomen valtioneuvoston eli hallituksen ministerit. Heidän pitää etsiä virkavastuulla koko EU:n eikä vaan oman jäsenmaansa tai puolueensa etua. 

Euroopan parlamentilla on yksi etu muihin toimielimiin verrattuna: sen valta tulee suoraan kansalta. Parlamentin jäsenet ovat vaaleilla valittuja. He ovat ammattipoliitikkoja, jotka myös haluavat ”nenä valkoisena” tehdä parempaa maailmaa.

Parlamentin jäsenen valta on suurin silloin, kun hän pääsee valiokunnassa jonkun asian esittelijäksi. EU:ssa raportin tekijä joutuu avustajineen todellakin paneutumaan asiaansa ja kuuntelemaan eri osapuolten edunvalvojia eli ”lobbareita”. Euroopan parlamentissa ei nimittäin ole Suomen eduskunnan kaltaisia valiokuntakuulemisia, joihin kutsutaan asiantuntijoita koko valiokunnan haastateltavaksi.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Neuvosto ja Suomen EU-lähetystö

Jäsenmaiden neuvoston toimintaan tutustuttiin käymällä Suomen EU-edustustossa. Siellä meitä opastivat YVA-asioitakin hyvin tunteva Marika Paavilainen sekä tutkimusrahoituksesta vastaava Rami Nissilä ja metsäattasea Tapio Kytölä.

Paavilainen kertoi kuinka jäsenmaiden työ tapahtuu neuvoston työryhmissä. Jos asiantuntijoiden jälkeen jää erimielisyyksiä, ne sovitaan lähetystöjen päälliköiden COREPER-ryhmässä, ettei ministerien enää tarvitsi neuvoston kokouksissa riidellä. Suomen äänivalta neuvostossa on pieni, mutta pienikin jäsenmaa voi aktiivisuudellaan saada muutoksia komission esityksiin. Näin esimerkiksi Tanska ja Suomi saivat minkin pois EU:n haitallisten vieraslajien asetuksesta, jotta niiden turkistarhaus saisi rauhassa jatkua.

EU:n tämän vuoden isoja ympäristöasioita ovat energia ja ilmasto. Pariisin sopimukset pistetään nyt toimeen. Siinä Suomelle tärkeät kysymykset liittyvät metsiin (maankäyttö eli LULUCF ja bioenergian kestävyyskriteerit).  Toinen iso ympäristöasia EU:ssa on kiertotalouspaketti. Muuten Jean-Claude Junckerin komissio haluaa tehdä lähinnä vanhojen säädösten päivityksiä ja toimivuusarviointeja, joilla yritetään myös purkaa vanhentuneita säädöksiä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Komissio tekee lainsäädäntöaloitteet

Kolmas EU:n päätöksenteon tärkeistä toimielimistä on komissio. Se tekee lainsäädäntöaloitteet, joita parlamentti ja neuvosto sitten käsittelevät ja muuttelevat. Usein päätöksenteko huipentuu ”trilogiin”, missä nämä kolme toimielintä neuvottelevat lopullisen sopimuksen asiasta.

Komissio seuraa myös säädösten toimeenpanoa. Se voi pistää säädöksiä rikkovia jäsenmaita rikkomusmenettelyyn ja haastaa ne lopulta Luxemburgissa sijaitsevaan Euroopan unionin tuomioistuimeen.

Komissiota esitteli varapuheenjohtaja Jyri Kataisen esikunnasta eli kabinetista Tatu Liimatainen. Komissio on periaatteessa iso toimielin, siellä on 32 000 työntekijää. Mutta toisaalta se ei ole paljon, kun heidän pitää vastata 28 jäsenmaan asioista. 

Suomen komissaari Jyrki Katainen on yksi komission seitsemästä varapuheenjohtajasta kaudella 2014–2019. Tällä järjestelyllä pyritään tehostamaan komission työtä niin, että asiat menevät nopeammin eteenpäin. Kataisen toimiala on laaja: työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. Hänellä on suuri valta tiimiinsä, johon kuuluu myös meri- ja ympäristöasioiden komissaari maltalainen Karmenu Vella.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Mikä on Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuus?

Ryhmä pääsi osallistumaan Sirpa Pietikäisen seminaariin EU:n ympäristöpolitiikasta ja sen tulevaisuudesta. Parlamentissa järjestetyssä kahden tunnin tilaisuudessa oli puhujia komissiosta, ympäristöjärjestöistä ja yhtiöistä.

Komission tutkimuspääosaston Jesus Alquezar Sabadie muistutti että EU ei vain tee säädöksiä vaan myös tukee niiden toteuttamista rahoituksella. Esimerkiksi EU:n materiaalitehokkuuden innovaatiot ovat Horizon 2020 -tutkimusrahaston kärkihankkeita. Tämä on iso mahdollisuus myös Suomen cleantech-yrityksille ja tutkimuslaitoksille.

Seminaarissa arvioitiin, että noin 80 prosenttia eurooppalaisten maiden ympäristösäädöksistä tulee EU:sta. Se on maailmanlaajuinen esikuva muillekin maanosille, varsinkin kun EU:n talous on BKT:llä mitattuna maailman suurin. Unileverin Christiaan Prins korosti että kaikki yritykset eivät vastusta uusia EU:n ympäristötavoitteita ja säädöksiä. Edistykselliset ja innovatiiviset yritykset tarvitsevat myös säädösten tukea, jotta ne saisivat markkinoita kestävämmille tuotteilleen.

Komission ympäristöpääosaston Slavitza Dobreva de Schietere esitteli YVA-direktiivin uudistusta. Hän muistutti, että vaikka hankkeilla on YVA ja suunnitelmilla SOVA, laajemmilta poliitikoilta puuttuu yhä vaikutusten arviontidirektiivi. Yva-direktiivin tuoreen 25-vuotistarkastuksen hän uskoi  tehostavan toimeenpanoa. Parannuksia tuli muun muassa YVAn velvoittavuuteen päätöksiin nähden, laadunvalvontaan ja seurantaan. Samalla määräaikoja tiukennettiin. Direktiivi ei vielä yhdistä YVA-menettelyjä ja lupia yhden luukun ”one-stop-shopiksi”. Myös Sirpa Pietikäinen piti tärkeänä YVAn ja luvan eri vaiheiden ymmärtämistä: YVA on järkevää suunnittelua ja luvitus sitten toimintaa sen perusteella.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Miten EU:n käy?

YVA ry:n retki osui Brysselissä kiihkeään aikaan. EU teki huippukokouksessaan viimeistä ”alennustarjousta” Iso-Britannialle normienpurusta ja muista löysemmistä jäsenyysehdoista, jotta se olisi jäänyt yhteisöön mukaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt äänestäjille, jotka kesällä äänestivät sitten EU:sta lähdön eli ”Brexitin” puolesta.

Matkaa emännöinyt Sirpa Pietikäinen korosti koko ajan, että vaikka EU ei ole täydellinen, sen yhteistyö on pienille ihmisille ja ympäristölle parempi kuin paluu keskenään kilpailevien kansallisvaltioiden aikaan. Toisaalta epäsuositun EU:n integraation syventäminen liittovaltion suuntaan ei ole nyt mahdollista.

Retken aikana EU:n ympäristöpolitiikassa oli havaittavissa pieniä uuden kevään merkkejä. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esille tuoreiden Pariisin ilmastosopimusten merkitystä. Laajan ja haastavan kiertotalouspaketin eteneminen nähtiin toisena myönteisenä signaalina. Kolmas esimerkki oli lintu- ja luontodirektiivien vuoden 2015 lopulla saama myönteinen toimivuusarvio. Se korosti säädösten muuttamisen sijasta niiden paremman toimeenpanon merkitystä. Ehkäpä tässä ”toimeenpanon ajassa” olisi rakentava kolmas vaihtoehto vaarallisen EU:n hajoamisen ja epäsuositun liittovaltiokehityksen välillä? Ympäristöasioiden hyvä toimeenpano voisi parantaa eurooppalaisten uskoa koko EU:n toimintaan, koska Eurobarometri-tutkimusten mukaan kansalaiset kokevat EU:n ympäristötyön hyvin tärkeäksi.

YVA-direktiivi muuttui – lakimuutoksiin aikaa kolme vuotta

YVA-direktiivin muutos (2014/52/EU) tuli voimaan toukokuussa. Muutoksia tuli lähes kaikkiin direktiivin artikloihin. Ympäristöministeriön on tarkoitus asettaa työryhmä lakimuutosten määrittelemiseksi. Muutokset on saatettava voimaan 16.5.2017 mennessä.

Direktiiviin tuli uutena mm. YVAn määritelmä, Natura-arvioinnin ja YVAn suhdetta tiivistettiin, arviointiselostuksen sisältövaatimukset päivitettiin sekä lisättiin velvoite laadunvarmistukseen. Lisäksi YVAn huomioonottamista luvassa vahvistettiin. Moniin liitteisiin tuli muutoksia, mutta hankeluettelot säilyivät nykyisellään.

Komission lähtökohdat muutokselle olivat ympäristövaikutusten arvioinnin laadun parantaminen ja YVAn kehittäminen vastaamaan paremmin uusiin ympäristönsuojelun haasteisiin. Tavoitteena oli myös hallinnollisen taakan keventäminen. Alkuperäinen ehdotus muuttui jäsenmaiden käsittelyssä melko paljon ja oikeastaan parempaan ja selkeämpään suuntaan.

YVAn määritelmä on uutta, artikla 1

Direktiivissä ei ollut aiemmin YVAn määritelmää. Määritelmässä selvennetään hankkeesta vastaavan ja viranomaisen rooleja hankkeesta vastaava tekee vaikutusten arvioinnin (assess) ja viranomainen tarkastaa (examines) lopputuloksen (katso erillinen teksti artikkelin lopussa). Tuntuva muutos viranomaisen tehtäviin on perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista ja sen sisällyttäminen lupaan. Yhteysviranomaisen tehtävä siis laajenee riittävyyden arvioinnista.

Natura-arvioinnin ja YVAn suhde, artikla 2

Mikäli YVA-hankkeessa on tarpeen laatia myös Natura-arviointi, on nämä jatkossa lähtökohtaisesti sovitettava yhteen. Muiden direktiivien arviointivelvoitteiden yhteensovittaminen jäi lopulta jäsenvaltioiden päätettäväksi.

Lisäyksiä ympäristövaikutuksiin, artikla 3

Direktiivin ympäristövaikutusten luetteloon lisättiin luonnon monimuotoisuus, joka meillä on ollut YVA-laissa jo alusta alkaen. Uutena tulee velvoite arvioida vaikutukset, jotka johtuvat hankkeen alttiudesta suuronnettomuus- ja katastrofiriskeille.

YVA yksittäistapauksessa, artikla 4

Hankkeesta vastaavalle on luotu velvoite tuottaa viranomaiselle tiedot hankkeesta ja sen vaikutuksista, kun päätetään YVAn soveltamisesta yksittäistapauksessa. Uusi liite IIA luettelee toimitettavat tiedot. Viranomaisen päätöksenteon pohjana olevia harkintaperusteita on päivitetty (liite III). Direktiivi mahdollistaa sen, että lieventämistoimet voidaan ottaa huomioon jatkossa päätöksenteossa.

YVA-selostus ja laadunvarmistus uutena mukaan, artikla 5

Direktiivi ei tuntenut aiemmin YVA-selostuksen käsitettä, vaan hankkeesta vastaavan on tullut toimittaa viranomaiselle tiedot asianmukaisessa muodossa. Nämä YVAn sisältövaatimukset on päivitetty. Uutta on laadun varmistaminen YVAssa. Hankkeesta vastaavan tekijöiden on oltava päteviä ja viranomaisella tulee olla käytössään riittävä asiantuntemus, kun se arvioi riittävyyttä ja laatua. Viranomainen voi edellyttää hankkeesta vastaavalta lisätietoja, mikäli perustellun päätelmän tekeminen sitä edellyttää.

YVA ja lupa, artiklat 8, 8a ja 9

YVA-direktiivissä säädetään myös lupaan liittyvistä asioista. Kuten aiemmin todettiin, tulee luvassa mainita YVAn perusteltu päätelmä. Jäsenvaltion on lisäksi varmistettava, että hankkeesta vastaava toteuttaa sellaiset toimenpiteet, joilla pyritään välttämään, ehkäisemään tai vähentämään ja, jos mahdollista, poistamaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, sekä määritettävä merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten seurantamenettelyt. Myös luvasta tiedottamisesta on säädetty.

Direktiivimuutos, 2014/52/EU, löytyy kokonaisuudessaan suomeksi linkistä www.ec.europa.eu/environment/eia/eia-legalcontext.htm. Samasta osoitteesta löytyy myös nykyinen YVA-direktiivi (2011/92/EU) sekä nykydirektiivin ja muutosdirektiivin yhteen sovitettu laitos (informal consolidated verson of the EIA directive).

Artikla 1

Ympäristövaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan menettelyä, joka käsittää seuraavat:
i) hankkeen toteuttajan suorittama 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen;
ii) 6 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten toteuttaminen ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen neuvottelujen käyminen;
iii) toimivaltaisen viranomaisen tarkastelu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyistä tiedoista ja hankkeen toteuttajan tarvittaessa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamista lisätiedoista sekä 6 artiklan mukaisista kuulemisista ja 7 artiklan mukaisista neuvotteluista saaduista mahdollisista asiaan liittyvistä tiedoista;
iv) iii alakohdassa tarkoitetun tarkastelun ja tapauksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen oman lisätarkastelun tulokset huomioon ottaen tehty toimivaltaisen viranomaisen perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista; ja
v) toimivaltaisen viranomaisen perustellun päätelmän sisällyttäminen 8 a artiklassa tarkoitettuihin päätöksiin.

Näin direktiivimuutos syntyi

Euroopan komissio antoi ehdotuksensa YVA-direktiivin muuttamisesta lokakuussa 2012. Pian tämän jälkeen alkoi direktiivin käsittely neuvoston ympäristöryhmässä, jossa jäsenmaat neuvottelivat direktiivin sisällöstä omien tavoitteidensa pohjalta. Suomi sai kunnollisesti perustellen omia tavoitteitaan hyvin neuvotteluissa läpi. Neuvottelut neuvostossa kestivät tasan vuoden, tarvittiin 18 kokousta ennen jäsenmaiden yhteisymmärrystä sisällöstä. Samaan aikaan myös parlamentti käsitteli ehdotusta ja sillä oli omat muutosesityksensä komission ehdotukseen. Tämän jälkeen seurasivat neuvottelut neuvoston, parlamentin ja komission välillä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Tämä tapahtui joulukuussa 2013. Muutos hyväksyttiin virallisesti parlamentissa ja neuvostossa maaliskuussa 2014. Muutos astui voimaan 15.5.2014 ja kansallisesti muutokset tulee saattaa lainsäädäntöön 16.5.2017 mennessä.

Kuva: Komission edustajat YVA-yksikön päällikkö Georges Kremlis (toinen vasemmalta) ja yksikön juristi Stephanos Ampatzis (kolmas vasemmalta) olivat keskeisessä asemassa komission direktiivimuutosehdotuksen laadinnassa. Neuvoston puheenjohtajamaana toimi kriittisessä vaiheessa Liettua, jota tässä kuvassa edustaa Kremlisin vasemmalla puolella oleva Ruta Revoldiene. Viron edustaja Rainer Persidski tekee muistiinpanoja. Kuva: Seija Rantakallio