Avainsana-arkisto: laatu

Hyvä YVA ja Hyvä SOVA -palkinnonsaajien kokemuksia

Hyvä YVA ja hyvä SOVA –palkittujen mielestä YVA ja SOVA lisäävät hankkeen hyväksyttävyyttä, ovat hankkeelle tai suunnitelmalle positiivisia asioita, lisäävät tietoa eri osapuolten kesken, parantavat suunnittelun laatua, nostavat ympäristöasioiden painoarvoa, mutta ovat kankeahkoja prosesseja.

Yva ry myöntää vuosittain Hyvä YVA (ympäristövaikutusten arviointimenettely) ja Hyvä SOVA (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) -palkinnot kannustukseksi ja huomion kiinnittämiseksi johonkin vaikutusten arvioinnin kannalta esimerkilliseen ja ansiokkaaseen toimintaan. Hyvä YVA -palkintoja on jaettu vuodesta 2000 lähtien ja Hyvä SOVA –palkintoja vuodesta 2005 lähtien. Hyvä YVA -palkinto on myönnetty vuoteen 2013 mennessä 12 hankkeesta vastaavalle sekä yhdelle SOVA-arvioinnille. Tähän juttuun on koottu palkinnonsaajien edustajien kokemuksia ja näkemyksiä YVA:n ja SOVA:n sekä valtakunnallisen tunnustuspalkinnon vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Palkituilta kysyttiin YVA:n/SOVA:n vaikuttavuudesta, oliko YVA/SOVA hankkeen näkökulmasta positiivinen vai negatiivinen asia, vaikuttiko YVA/SOVA hankkeen hyväksyttävyyteen, ja onko tunnustuspalkinnolla ja sen tuomalla julkisuudella ollut vaikutusta.

Vaikuttavuus

Useimmat palkitut näkivät, että YVA:lla oli aidosti vaikutusta hankkeen suunnitteluun ja sen laatuun. Erityisesti hankkeissa, joissa tutkittiin aidosti eri sijaintivaihtoehtoja, koettiin että YVA toi vaihtoehtojen vertailuun lisää tietoa ja YVA:n tuloksia käytettiin tehokkaasti hyväksi. Esimerkiksi Suurhiekan tuulivoimahankkeessa YVA:lla oli merkittävä vaikutus tuulipuiston suunnitteluun; hankealueen rajaukseen, voimaloiden sijoitteluun, kaapelireitteihin jne. Myös Tampereen hyötyvoimalaitoksen sijainnin valinnassa hyödynnettiin YVA:n tuottamia tuloksia, samoin Valtatien 7 moottoritien linjauksen valinnassa YVA:n rooli oli ratkaiseva – YVA-vaiheessa karsittiin ympäristön kannalta kestämättömimmät vaihtoehdot pois jatkosuunnittelusta. Myös Valtatie 4 Viisarinmäki-Kanavuori sekä Kehä II -tiehankkeissa YVA vaikutti tien linjauksiin ja YVA:n aikana luotiin pohja tiesuunnittelun myöhemmälle etenemiselle. Fingridin voimajohtohankkeessa (Kokkola-Muhos) voimajohdon reitti muodostettiin YVA:n aikana saatujen lausuntojen ja palautteen pohjalta. Myös Itä-Uudenmaan jätehuoltohankkeessa YVA antoi vahvan pohjan jätekeskuksen paikan valintaan. Seinäjoki-Oulu ratahankkeessa taas erittäin laaja ja monialainen YVA-menettely nosti ympäristöasiat keskeiseen rooliin ja loi pohjaa seuraavien ratahankkeiden suunnitteluun.

Palkituissa teollisuushankkeissa korostuivat enemmänkin hankkeen ympäristövaikutukset ja niiden julkinen keskustelu, kuten esimerkiksi Koverharin terästehtaan laajennuksen YVA:ssa, jossa tehtaalla oli jo takanaan pitkä historia ympäristöasioiden hoitamisessa paikkakunnalla. YVA mahdollisti vuoropuhelun asukkaiden ja hankkeen suunnittelijoiden välillä. Teknoksen maalitehtaan YVA-prosessi auttoi sekä Helsingin kaupunkia että Teknosta päätöksenteossa ja itse hankkeessa päädyttiin sittemmin nollavaihtoehtoon, eli hanketta ei ole toteutettu. YTV:n Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman SOVA taas paransi liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelun laatua. Se toi suunnitteluun mukaan tärkeitä ja kriittisiä näkökulmia, joita ei ilman SOVA:a ja sen mukanaan tuomaa julkista prosessia olisi niin tehokkaasti saatu.

”YVAssa läpiviety laaja, avoin ja monipuolinen vuorovaikutusprosessi merkitsi paljon päätöksenteossa ja ns. yleisen mielipiteen kanta vaikutti – demokratiaa!” Juha Laamanen, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Hyvä juttu vai välttämätön paha

Kaikkien vastaajien mielestä YVA oli hankkeelle positiivinen asia. YVA toi asioiden käsittelyn julkiseksi ja auttoi eri sidosryhmiä ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Wpd:n tuulivoimahankkeessa monet ennakkoon huolta herättäneet vaikutukset osoittautuivat lievemmiksi YVA-selvitysten myötä ja YVA toi yhteen eri osapuolia. Myös Teknoksen maalitehtaan YVA auttoi eri osapuolia konkreettisesti ymmärtämään yrityksen toimintaa ja hälvensi siten maalinvalmistukseen liittyviä epäluuloja ja uskomuksia. Myös hieman abstraktimmalla tasolla tehtävä liikennejärjestelmäsuunnittelukin sai enemmän kiinnostusta osakseen SOVA:n myötä, jopa valtakunnallisestikin. Palkittujen vastauksissa korostuikin julkisuuden merkitys YVA- ja SOVA–prosessien aikana. Hankkeet olivat julkisen kiinnostuksen kohteena ja asioiden avoimen käsittelyn kautta saatiin laajasti tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista sekä sidosryhmien eri näkökulmista.

YVA toimi myös tehokkaana tiedonkeräämisvaiheena hankkeiden jatkosuunnittelua varten. YVA-vaiheeseen panostaminen nähtiin myös palkitsevana – esimerkiksi Tampereen hyötyvoimalaitoksen ja palkittujen tiehankkeiden panostukset YVA-vaiheen vuoropuheluun oli saatu positiivisina asioina takaisin hankkeiden myöhemmissä vaiheissa. Tämä näkyi mm. lupavaiheiden sujuvimpina etenemisinä. Tiehankkeiden vaikutusten arviointia on kehitetty systemaattisesti useiden vuosien ajan ja lukuisat YVA-prosessit ovat toimineet keskeisinä lähtökohtina tässä kehitystyössä. Myös ratahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille ja toimintatavoille luotiin vahvaa pohjaa Seinäjoki-Oulu YVA:ssa. Vaikka YVA nähtiin erittäin hyödyllisenä prosessina Suurhiekan tuulipuistohankkeessa, pidettiin YVA-menettelyä jokseenkin kankeana prosessina tuulivoimahankkeiden suunnittelussa, jossa tekniset yksityiskohdat, kuten voimalatyypit kehittyvät nopeasti.

”YVA on tarpeellinen työkalu, muttei vielä missään tapauksessa loppuun asti hiottu” Esa Holttinen, wpd Finland Oy

Lisääntyikö hyväksyttävyys

Vaikka hyväksyttävyyden lisääntymistä on suoraan vaikea mitata, kaikkien vastaajien yleinen tuntuma oli, että hyväksyttävyys lisääntyi YVA:n myötä. Tähän vaikutti eniten YVA-prosessin tuoma julkisuus sekä ympäristövaikutusten arvioinnin kesto ja laajuus. Prosessi lisäsi paitsi suunnitteluaineistojen laatua, laajensi myös tietopohjaa ja vuorovaikutusta sekä lisäsi itse suunnitelmien ja vaikutusten arviointien ymmärrystä. YVA:n myös nähtiin vahvistavan kansalaisten luottamusta hanketta kohtaan. Toisaalta asia nähtiin myös kaksijakoisena – ne jotka haluavat ymmärtää hankekokonaisuuden vaikutuksineen, luottavat vaikutusten arviointiin kokonaisuutena, mutta ne jotka periaatteessa vastustavat hanketta, voivat myös yrittää nähdä YVA:ssa vain ”virheitä ja puutteita”. Toisaalta eri hanketyypit herättävät myös kansalaisissa erilaisia tunteita ja esimerkiksi raideliikenne koetaan jo itsessään positiivisena asiana.

Hyväksyttävyyden lisääntymiseen vaikutti vastaajien mielestä eniten se, miten hankkeen suunnittelussa oli pystytty ottamaan huomioon kansalaisten ja sidosryhmien antama palaute. Parhaiten nämä toteutuivat hankkeissa, joissa sijaintivaihtoehdoissa oli eniten vaikutusmahdollisuuksia. Suurhiekan tuulipuiston YVA oli laajuudessaan Suomen ensimmäisiä tuulivoimahankkeita, joissa käsiteltiin eri ympäristövaikutuksia tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. YVA-prosessi paransi suhtautumista hanketta kohtaan selvästi.

Hyväksyttävyyden arviointiin vaikutti myös se, missä vaiheessa palkitut hankkeet olivat toteutuksen suhteen. Esimerkiksi Tammervoiman hyötyvoimalaitos on edennyt rakentamisvaiheeseen nopeasti vain kolme vuotta YVA:n jälkeen ja Kokkola-Muhos – voimajohdon rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2014. Seinäjoki-Oulu ratahanketta toteutetaan jo vaiheittain ja myös Valtatie 7 moottoritien toteutusvaihe on alkamassa 2015. Näiden hankkeiden edustajien vastauksissa korostuivat voimakkaimmin juuri hyväksyttävyys ja YVA:n positiiviset vaikutukset. Toisaalta vaikka myös Kehä II:n YVA koettiin erittäin positiiviseksi, kasvatti hankkeen haitallisten vaikutusten torjunta ja minimointi taajama-alueilla hankkeen kokonaiskustannuksia ja on näin omalta osaltaan rajoittanut hankkeen toteutusta.

YVA ja SOVA -palkinnon hyödyt

Itse YVA- ja/tai SOVA -palkinto oli vastaajien mielestä positiivinen asia. Sen merkitys kuitenkin vaihteli eri organisaatioissa. Tunnustuspalkinnolla koettiin yleisesti olevan luottamusta ja yrityskuvaa vahvistava vaikutus. Se myös lisäsi luottamusta viranomaisten kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Niissä hankkeissa, joissa YVA-prosessi nähtiin enemmänkin lakisääteisenä prosessina osana suunnittelua ja luvitusta, korostivat vastaajat oman organisaationsa ympäristöosaamisen esille nostamista. Palkinto ei sinänsä vaikuttanut itse hankkeeseen, mutta lisäsi omalta osaltaan kiinnostusta asiantuntijoiden keskuudessa ja kohotti ympäristöasioiden profiilia organisaatioiden sisällä.

”Palkinnon merkitys ei mielestäni rajoitu vain menetelmien, laadun ja prosessin kehittämiseen, vaan se on myös hieno tapa antaa alamme ammattilaisille sitä arvostusta, kiitosta ja positiivista palautetta, joka helposti unohtuu niin ristiriitaisissa vuorovaikutustilanteissa, kuin tiukkojen projektiaikataulujen paineessa” Mika Penttilä, Fingrid Oyj

 

Kyselyyn vastasivat: Vesa Heikkonen (Itä-Uudenmaan Jätehuolto), Juha Laamanen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), Mika Pekkinen (Tampereen Sähkölaitos), Jaakko Koskenpää (Teknos Oy), Johanna Vilkuna (Helsingin seudun liikenne HSL), Kari Komi (Keski-Suomen ELY-keskus), Mika Penttilä (Fingrid Oyj), Päivi Koski (ent. Electrowatt-Ekono Oy), Susanna Koivujärvi (Liikennevirasto), Harri Yli-Villamo (VR Track Oy), Esa Holttinen (wpd Finland Oy), Heli Rissanen (Etelä-Suomen aluehallintovirasto, aiemmin wpd Finland Oy) ja Ari Puhakka (Uudenmaan ELY-keskus).

Artikkeliin liittyvä taulukko on luettavissa painetusta lehdestä sekä lehden pdf-versiosta.

YVA-konkareiden mietteitä Yva ry:stä ja YVA:sta

Yva ry:n 20-vuotisjuhlaa varten haastattelimme kokeneita YVA-asiantuntijoita ja kysyimme heidän näkemyksiään itse Yva ry:stä ja YVA:sta. Haastattelujen tuloksena syntyi kaksiosainen artikkeli – ensimmäinen asiantuntijoiden kokemuksista Yva ry:stä ja toinen heidän ajatuksistaan YVA:n hyvistä ja huonoista puolista sekä kehittämistarpeista. Näkemyksiään toivat esille Eero Kaakinen, Ismo Pölönen, Markku Kuitunen, Tapani Veistola, Olli-Matti Tervaniemi sekä Riitta Kankaanpää-Waltermann.

Yva ry:n rooli 20-vuotisessa kehitysprosessissa

Yva ry perustettiin vuonna 1994, samana vuonna kun laki ympäristövaikutusten arvi­oinnista tuli voimaan maassamme. Yva ry on toiminut yhdyssiteenä ja tarjonnut merkittävän ja käytännönläheisen foorumin alan osaajien verkostoitumiselle ja ajankohtaiselle tiedon­vaih­dolle ympäristövaikutusten arvioinnin parissa toimivien kesken. Yhdistys on antanut myös lausuntoja ja osallistunut aktiivisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Monipuolisesta toiminnasta huolimatta yhdistys on koettu usein pääkau­pun­kikeskeiseksi toimijaksi.

Yhteistyön edistäjä

Saatujen kommenttien mukaan keskeisimpänä järjestön toiminnassa nähdään selkeästi vuosittaiset alan tee­ma­päivät. Toimijat yhteen kokoavat YVA-päivät auttavat insinöörejä, yhteiskuntatieteili­jöi­tä, oikeus­tie­tei­lijöi­tä, taloustie­teilijöitä sekä luonnontieteilijöitä ym­märtämään tois­tensa näkökulmia. Ansiokkaasti läpi­vie­dys­tä YVA-arviointipro­ses­sista on jaettu vuosittain­ Hyvä YVA-palkin­to. YVA-päivien esi­tykset ovat lisäksi kaik­kien asiasta kiin­­nostuneiden seurattavana yh­dis­tyksen nettisivuilla. Järjestön jul­kaisema Impakti-lehti on osoit­tautunut toi­mivaksi tietokavaksi. Se onkin ainoa alan säännöl­lisesti ilmestyvä jul­kaisu maassamme. Edellä mainitut Yva ry:n yhteisöfoorumit tarjoavat myös alaa tut­ki­vil­le mah­dol­lisuuden esitellä tuloksia sekä saada moni­puolista palautetta.

Monipuolista järjestötoimintaa

Jo mainitun lisäksi Yva ry:n toimintaan kuuluvat niin jäsenillat, opin­tomatkat kuin monipuoliset kansainväliset kontaktitkin. Yhdistyksellä on aktii­vinen roo­linsa YVA-lainsää­dännön jatkuvassa kehittämisessä. YVA:n parissa toimivia onkin moti­voinut mahdollisuus osallistua omakohtai­sesti mm. YVA-direktiivin kehittämiseksi an­net­taviin lausun­toi­hin. Järjestön monipuolisen toi­minnan vakituisina tukijoina on aktii­vi­nen joukko alan keskeisiä toimijoita ja tutkijoita. Yhdistyksellämme toivotaan saadun pa­lautteen mu­kaan jatkossakin olevan selkeä rooli sekä menettelyä tukevan koulutus­mate­ri­aalin välittä­misessä että entistä yhtenäisemmän oh­jeis­tuksen kehittämisessä. Yva ry:n an­siona nähdään sen toimiminen välittäjänä YVA:n kansainvälisiin käytänteisiin ja toimija­tahoihin. Muualta saadut kokemukset ovatkin kehitykselle erityisen tärkeitä haastatel­tu­jen mielestä. SOVA:n osalta menettelyn vakiin­tuminen nähdään vielä puut­teelliseksi. Yva ry:n toivo­taankin olevan aktiivinen myös SOVA:n edelleen kehittämisessä. Kom­men­­­teis­sa nousi esiin myös ajatus Yva ry:n kotisivuille perustettavasta kes­kustelupalstasta. Sen kautta ajan­kohtaisista asioista esille tuodut kokemukset nopeuttaisivat tiedon saantia. Yva ry kokoaa jär­jestönä hyvin sen pa­rissa toimi­vat. Järjestön nähdään kuitenkin olevan suu­relle ylei­sölle edelleen melko tuntematon toimija. Kaiken kaikkiaan Yva ry:n toiminnan kat­sotaan no­peut­ta­neen ja virallistaneen YVA:n asemaa hank­keiden so­peut­tamisessa yh­teis­­kun­nalli­seen toimintaan.

YVA:n vahvuuksia ja heikkouksia

Me suo­malaiset olemme hyvin käytän­nöl­lisiä ku­ten usein kou­lutuk­semmekin. Tämä kenties heijastuu osaltaan näkemyksissä YVA:sta ja vaikeutta­a suhtau­tu­mista siihen. Menet­tely nähdään väljästi säädeltynä. Ei niinkään lain mukaan etene­vä­nä vaan pikem­minkin tietoi­suuteen tukeutu­vana menettelytapana. YVA:n tulevan kehi­tyk­sen osalta nousee selvästi esiin uhkina yhtäältä YVA:n pirstaloituminen ja toisaalta hankkeiden entisestään lisäänty­vä selvitys­tar­ve. Kehityshaasteita nähtiin osallistumismenettelyissä samoin kuin eri am­matti­alojen välis­ten näkemys­erojen kuromisessa lähemmäksi toisiaan.

YVA on taipuisa väline

20-vuotta sitten, YVA-lain voimaantultua, sekä YVA-tie­toi­suu­den että käytänteiden osalta edistyttiin alussa melko verkkaisesti. Nyt on jo edetty toimiviin ja laa­duk­kaisiin YVA-käytän­teisiin. YVA on osoit­tanut ole­vansa taipuisa ajan paineissa. Prosessia tuntuu kuitenkin edelleen vai­vaa­van sekä selkeän ’isännän’ puute että valtakun­nallisen oh­jauk­sen on­gel­mat. Haastateltujen viranomaisten näkemyk­sen mukaan hankkei­den ympäristö­sel­vityk­siä tehdään yhä useammalle hankkeelle niiden tultua alu­eellisesti hoi­det­ta­vak­si. Mer­kittä­vimpien hank­keiden selvitystarpeisiin on kuitenkin pystytty vastaamaan heidän näke­myksensä mukaan hyvin. Tämä siitä huolimatta, että YVA:n parissa työskenteleviä on rajal­li­nen määrä.

Toi­mivat käytänteet ovat madaltaneet kapea-alaista reviiri­ajat­telua sekä parantaneet jat­kuvasti ym­päris­tösel­vi­tysten tasoa. Lisäksi lupa­menettelyyn nähtiin saa­dun aiempaa var­mem­paa perustaa. Laajan osallis­tumisen seurauk­sena nä­kö­kulmat ovat selvästi monipuo­lis­­tuneet. Kehityksen seurauk­sena on saatu aikaan paremmin perusteltuja vaihtoehtoja. Lisäksi yleinen tietoisuus ym­pä­ristö­asioista on edistynyt.

YVA-menettelyn ongelmatiikkaa

Lainsäädännön kehityksen ja sen monimutkais­tumisen seurauksena eri puolilla maata on muodostunut erilaisia käytäntöjä. Nii­tä esiintyy jopa ELY-keskusten sisälläkin. Kommen­teissa mietittiinkin, vaikuttaako tämä kansa­lais­ten ja hankevastaavien yhdenvertaisuuteen lain e­des­sä. Se, että lupa­ha­ke­muksia ei käsitellä YVA:n yh­tey­dessä eikä anneta niistä pää­töksiä, on ongelmallista. Tämän arvellaan osaltaan vähentävän YVA:n arvoa ja kätke­vän sen piiloon monenlaisten suun­nitte­lu­toimin­tojen sisään. YVA-menettely vaikuttaakin tulevan näkyviin yh­teis­­kun­nassa lähinnä vain isojen hankkeiden osalta ja varsinkin, jos niissä on ongelmia. Toisin sanoen silloin kun YVA on tehty huonosti – pohtivat haastateltavat.

Hankevastaava vastuussa

YVA-menettely mahdollistaa hankkeen toteu­tetta­vuu­den tes­taamisen. Sen avulla hanke voi löytää tiensä ja muotonsa yh­teis­kun­takel­poi­seksi. Sen sosiaalinen hyväksyttävyys voi­daan saavuttaa. Ei välttä­mättä niin, että kaikki pitäisivät hankkeesta. Vaikutukset on kuitenkin selvi­tetty us­kotta­vasti, ja on osoi­tettu, että hankeen kanssa voidaan turvallisesti elää. YVA:n vah­vuu­tena on hyvin eri­laisten vaikutusten tarkastelu rinnakkain. Aineet­to­mat arvot, koke­muk­set, jopa kuvitel­mat­kin, noteerataan. Näin ’yleinen tieto’ ja ’asiantun­tijatieto’ ovat rinnakkain ja vastak­kain julkisesti. Hyvin läpiviety osallistuminen lisääkin luottamusta han­kevastaavaan. Hyvä paikallistuntemus, vaihtoehtojen aito vertailu sekä selkeät perustelut valinnoille todetaan laadukkaan YVA:n keskeisiksi ominaisuuksiksi. Näkö­kulmien löytä­minen ja esille saanti vaatii kuitenkin aikaa ja rohkeuttakin. Esiin nousi arvelu siitä, näkevätkö hankevas­taa­vat mahdollisesti edelleenkin YVA:n vain vält­tämättö­mä­nä pa­ha­na. Hehän saat­tavat jou­tua sen kanssa tekemisiin vain kerran elä­mäs­sään. Hankevastaavan palveluksessa olevan konsultin työlle keskeinen lähtökohta on se, millaisen tar­jous­pyynnön ja aikataulun mukaan selvitystyö on tilattu. Myös YVA-konsultin sen hetkinen työtilan­ne ja ammat­titaito ovat keskeisiä edellytyksiä. Kon­sult­iltakin edellytetään kykyä moni­puo­li­seen yhteis­työhön. Kyky kuun­nel­la, ottaa huomioon ja ym­märtää kaikkia prosessiin osallistuvia on tärkeää. Työn muita onnistumisen edelly­tyk­siä ovat lisäksi raha- ja aikaresurssit, lain tuntemus, sisältö­pai­notusten ymmärtäminen, tiedon tuottaminen ja sen jakaminen, itse menettelyn pro­sessio­saaminen sekä asioiden toimialakohtaiset käsittelytavat.

Osallisena YVA-menettelyssä

YVA:n moninaiset näkökulmat ovat haaste konsultin lisäksi tietenkin muille­kin osal­lisille. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten nähdään saaneen koko ajan yhä suurem­paa merkitystä suhteessa kokonaisarvioon. Paikallisten asukkaiden mielipi­teen huo­miotta jättäminen ja jopa ohittaminen ei enää ole mahdollista, kuten tilanne saattoi olla vielä 1990-luvulla. Hyvät esimerkit hankkeissa vaikuttamisesta lisää­vät epäilemättä osallis­tumista edelleen. Mutta edelleen pohditaan sitä, on­ko osal­lisilla riittävä peruskäsitys YVA:n ole­muksesta ja sen proses­sista. Toisaalta onko keskus­telu­kult­tuu­rim­­me, yhdessä tekeminen ja vuoro­vai­kutteisuus, riittävän kehit­tynyttä. Osal­lis­tu­malla vaikuttaminen ja asioihin paneutuminen vaativat kan­salaiselta kuitenkin paljon aktii­visuutta. Osallistu­misen kehittämisen tarve ko­ros­tuu edelleen kaikessa ympä­ristönkäytön ohjauk­ses­sa.

YVA tutkii kokonaisuutta

YVA-laki edellyttää, että tarkastellaan selvitettävää ym­pä­­ris­töä koko­naisuutena. YVA-menettelyn riskinä nähtiin selvitysten laajentuminen ja samalla pirstoutu­mi­nen yhä pie­nem­­piin eri­kois­tumis­aloihin. Seurauksena olisi liian raskas YVA-menette­ly, yhtääl­tä peruste­lujen moni­mutkaistuminen ja toisaalta näytön vai­keu­tuminen. Tiedon määrällinen lisääminen johtaakin pikem­minkin epä­täydelliseen tietoon. Laadukkaaseen tietoon pääs­tään järjestämällä ja arvottamalla tietoa paremmin sekä yhdistämällä sii­hen asti toisistaan riip­pu­mattomina pi­det­­tyjä tiedon osa-alueita. Ympäristönkäytön oh­jaus ja sen suunnit­telu ovat vaikutusten tuottamista, valin­tatilanteiden muotoilua sekä ar­voperustaista harkin­taa. Kommen­teissa kysyttiinkin, ky­kenemmekö jat­kossa kes­kittymään oleellisten asioiden selvit­tämiseen. Tehtävien ratkaisujen parem­mat oikeuden­mu­kai­suu­den tarkas­te­lut nähtiin myös haasteena. Selvityksiä tehtäessä tulee pohjimmiltaan pyrkiä varautu­maan myös siihen, miten vielä tuntematon puuttuva tieto vaikuttaa tarkas­tel­ta­vana olevaan kokonaisuuteen. Kes­tävän kokonais­ym­pä­ristön ai­kaansaa­mi­nen on yhä haas­­te arvomaail­mallemme – samoin lisääntyvä poikkitieteellisyyden vaatimus. Kehitty­vän verkostoitumisen ja aiem­paa yhtei­söllisempien toimintatapojen odotetaan mahdol­lis­tavan parempia käytänteitä tulevaisuudessa.

Sovan resursointiin ja vaihtoehtojen tarkasteluun eniten kehitysehdotuksia

Laki suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (SOVA) tuli voimaan vuonna 2005. SOVA-lain mukaisten ympäristöarviointien laatua tarkasteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 valmistuneessa selvityksessä (Kallio 2008). Nyt tänä vuonna (2013) valmistuneessa selvityksessä olivat vuosina 2008-2010 valmistuneet kolmekymmentä SOVA-lain mukaista ympäristöarviointia. Kehitystä oli tapahtunut, mutta parannettavaakin riittää.

Selvitys perustui pääosin ympäristöarvioinneissa laadittujen ympäristöselostusten tarkasteluun. Aineistona  olivat  maakuntaohjelmien, vesienhoitosuunnitelmien, alueellisten jätesuunnitelmien ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen ympäristöarvioinnit. Tarkasteltuja ympäristöarviointeja tehneiltä tai niiden tekoon osallistuneilta pyydettiin myös käsityksiä arvioinnin onnistumisesta ja vaikutuksista suunnitelman tai ohjelman valmisteluun.

Vaihtoehtotarkastelu puutteellista ja vuorovaikutus runsasta

SOVA-menettelyt ja ympäristöselostukset olivat laadultaan vaihtelevia. Erot olivat kuitenkin pienempiä saman suunnitelma- tai ohjelmatyypin kesken kuin niiden välillä – lukuun ottamatta maakuntaohjelmia, joiden ympäristöselostusten väliset erot olivat hyvin suuria. Ympäristöarvioinnit olivat pääsääntöisesti tehty SOVA-lain mukaisesti. Erityisesti tiedottaminen ja kuuleminen oli järjestetty SOVA-lain edellyttämällä tavalla. Puutteellisimmin olivat yleensä tehty vaihtoehtotarkastelut.

Useiden suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarviointien voidaan katsoa parantaneen yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia, sillä sidosryhmätyö oli usein merkittävässä roolissa suunnitelmien ja ohjelmien sisällön muovaamisen kannalta ja paikoin myös yksittäisiä kansalaisia oli pyritty saamaan mukaan suunnitteluun. Lähes kaikkien suunnitelmien ja ohjelmien kohdalla vuorovaikutusmahdollisuuksia oli järjestetty lain minimivaatimuksia enemmän. Joskus ongelmana oli kuitenkin yleisön kiinnostuksen puute. Suunnitelmat ja ohjelmat ovat melko yleisen tason kehittämisehdotuksia, jolloin niistä ei ehkä löydy yksittäisiä kansalaisia kiinnostavaa sisältöä.

Yhteisvaikutukset ja kytkentä laajempiin ympäristöongelmiin vaikeata

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta SOVA-asetuksen sisältövaatimukset täyttyivät ympäristöselostusten kohdalla hyvin tai kohtalaisesti. Eri suunnitelma- ja ohjelmatyypeissä ongelmakohdat olivat erilaisia, mutta yleisesti ottaen vaihtoehtotarkastelu, kytkeminen kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäviin ympäristöongelmiin sekä haitallisten ympäristövaikutusten lieventäminen vaikuttivat olleen vaikeimpia kohtia arvioinneissa.

Ympäristöselostuksissa eniten huomiota kiinnitettiin itse vaikutusten arviointiin, joka toteutettiin yleensä suunnitelman tai ohjelman eri osille ja usein myös koko suunnitelmalle tai ohjelmalle. Suunnitelman tai ohjelman vaikutusten kokonaisarvioinnin puuttuessa oli hankala saada käsitystä siitä, millaisia yhteisvaikutuksia oli niillä toimenpiteillä, joilla arvioitiin olevan erisuuntaiset vaikutukset samaan vaikutuskohteeseen. Vaikutukset oli usein arvioitu hyvin yleisellä tasolla

Toteuttamisen epävarmuus vaikeuttaa arviointia

Erityisesti maakuntaohjelmien  ja vesienhoitosuunnitelmien  ympäristöselostuksissa korostettiin arviointiin liittyviä epävarmuuksia ja puutteita, joista yleisimpiä olivat epävarmuus tulevan kehityksen ja ohjelman toteutumistavan ennustamisessa sekä sopivien taustatietojen sekä arviointiresurssien puute. Vaihtoehtotarkastelu on ympäristövaikutusten vertailun keskeinen osa, mutta useimmissa ympäristöarvioinneissa siitä oli luovuttu kokonaan. Kattavimmin vaihtoehtoja oli tarkasteltu alueellisissa jätesuunnitelmissa, mutta myös niissä vaihtoehtotarkastelua pidettiin toisinaan tarpeettomana ja keinotekoisena. Suunnitelmat ja ohjelmat ovat usein luonteeltaan yleisiä ja laajoja alueita kattavia kokoelmia toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen pyritään, mutta suunnitelmien toteutuminen kaikkine osineen on epävarmaa. Tällaisissa tilanteissa epävarmuutta ei ehkä haluta lisätä keksimällä mahdollisia vaihtoehtoja jo parhaiksi katsotuille toimille.

Vaikuttavuus ilmeni poistettuina toimenpiteinä

Ympäristöarvioinnin vaikuttavuus on sen laadun keskeinen mittari. Joissakin suunnitelmissa ja ohjelmissa kerrottiin arvioinnin vaikuttaneen ohjelman sisältöön siten, että sieltä oli poistettu sellaisia toimenpiteitä, joilla katsottiin olevan kielteisiä vaikutuksia. Alueellisten jätesuunnitelmien kohdalla ympäristöarvioinnilla oli tärkeä rooli tiedon tuottajana suunnittelua varten, jolloin sen vaikuttavuus oli suuri. Vesienhoitosuunnitelmien kohdalla vaikuttavuus lienee ollut vähäisempi, joskin palautteen perusteella ohjelmiin oli tehty joitakin muutoksia.

SOVA-arviointeja  tehneiltä henkilöiltä pyydettiin käsityksiä SOVA-arvioinnin vaikutuksesta suunnitelmien ja ohjelmien laadintaan. Vastaukset tukivat ympäristöselostusten analysoinnin tuloksia. Arvioinnin  keskeisimpinä hyötyinä pidettiin siihen liittyneen yhteistyön merkitystä ja arvioinnin systemaattisuutta. Arviointien ei koettu vaikuttaneen kovinkaan suoraan suunnitelmien ja ohjelmien sisältöön, mutta arviointimenettelyn aikana käyty keskustelu ja syntyneet ideat välittyivät suunnitelmiin ja ohjelmiin. Maakuntaliittojen edustajat katsoivat SOVA-arvioinnin sujuneen aiemmassa arvioinnissa saatua paremmin, koska siihen oli jo totuttu ja sen tekemiseen opittu.

 Selvää kehitystä edelliseen arviointiin verrattuna

Edelliseen arviointikierrokseen (Kallio 2008)  verrattuna ympäristöselostuksissa oli havaittavissa kehitystä, vaikka silloin kipukohdiksi osoittautuneet osa-alueet (vaihtoehtotarkastelu, tiettyjen sisältövaatimusten täyttyminen, haittavaikutusten lieventäminen ja seuranta) olivat usein nytkin heikoimmin käsiteltyjä. Myös vuorovaikutuksen menetelmät ja mahdollisuudet olivat aikaisempaa moninaisemmat. Aiemmin heikoksi arvioitu vaikuttavuus näyttää lisääntyneen, mikä tosin voi osaltaan johtua myös siitä, että tällä arviointikierroksella mukana oli enemmän sellaisia ohjelmia ja suunnitelmia, joissa on vertailtavia vaihtoehtoja ja ympäristöarvioinnin sekä vuorovaikutuksen kautta saadun tiedon merkitys oli suurempi. Ympäristöselostusten yhteenvetojen määrä ja laatu olivat hieman nousseet. Useimmiten selostuksessa oli jonkinlainen yhteenveto, joskin vain noin puolet niistä käsitteli kattavasti koko ympäristöselostusta.

Hyviä käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia

Selvityksessä tunnistettiin joukko hyviä käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia:

•  Ympäristöarvioinnin varhainen kytkentä suunnitteluun; Kun vaikutuksia arvioidaan jatkuvasti suunnittelutyön mittaan, voidaan arvioinnin tuottamaa tietoa käyttää tehokkaasti suunnittelussa.

•  Osallistumis- ja arviointisuunnitelma; Vaikka osallistumis- ja arviointisuunnitelman tai vastaavan asiakirjan laadintaa ei edellytetä, se on hyvä käytäntö osallistumismahdollisuuksista tiedottamiseen ja ympäristöarvioinnin kytkemiseksi suunnitteluun.

•  Tavoitteiden määrittely; SOVA-menettelylle voidaan asettaa erilaisia tavoitteita ja niitä voidaan painottaa eri tavoin. Tavoitteet olisi hyvä määritellä aluksi, jotta on selvää, mihin arvioinnilla erityisesti tähdätään.

•  Riittävät resurssit; Osaamisen ja henkilöstön, samoin muidenkin resurssien (aineisto, aika, raha) riittävyyden varmistaminen on tärkeää työn toteutumisen kannalta.

•   Arviointityön organisointi;  Kun sama henkilö tai henkilöt osallistuvat sekä ohjelman valmisteluun että ympäristöarvioinnin tekoon tai yhteistyö on muuten tiivistä, ajantasainen tieto liikkuu molempiin suuntiin ja ympäristöarvioinnin tuottama tieto tulee suunnittelijoiden käyttöön.

•  YVA-SOVA-ryhmä; YVA-SOVA-ryhmä tai muu asiantuntijaryhmä ja sen aktiivinen käyttö tuo arviointiin kokemusta ja rutiinia.

•  Monipuolinen viestintä; Eri yleisöryhmille on hyvä suunnata erilaista viestintää (lehdet, tapahtumat, kirjastot, nettisivut, sosiaalinen media). Yleisöä voidaan aktivoida esim. internetpohjaisilla kyselyillä jo työn alussa.

•  Aidot vaihtoehdot tai toimintatavat; Jos aitoja vaihtoehtoja ei ole, on hyvä harkita isoa toimenpidevalikoimaa, josta arvioinnin perusteella huonoimmat voidaan valikoida pois.

•  Nollavaihtoehto;  Vaikka saattaa vaikuttaa turhalta arvioida vaihtoehto, jota ei pyritä toteuttamaan, se voisi tuoda lisää tietoa siitä, miksi ohjelma tai suunnitelma tarvitaan. Perusteellisesti arvioitu nollavaihtoehto tuo hyvän vertailukohdan ohjelman tai suunnitelman vaikutuksille ja sen perusteluille.

•  Valintojen perustelu; Tehtyjen rajausten ja vaihtoehtojen valitsemisen perustelut, menetelmien selostus sekä epävarmuustekijöiden ja puutteiden tuominen ilmi luo avoimuutta, ja ulkopuolisen on helpompi ymmärtää, mitä arvioinnissa on tehty.

Selvityksen tekivät Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n ympäristöpolitiikkakeskuksessa MMYo Anna-Mari Lehmonen ja johtava asiantuntija Jorma Jantunen, ja selvitys on saatavissa sähköisesti SYKE:n verkkosivuilta.

Jorma Jantunen, johtava asiantuntija, SYKEn Ympäristöpolitiikkakeskus | | | ,