Avainsana-arkisto: Impakti-lehti

IMPERIA-hanke maalissa: Saadaanko ympäristöarviointeihin lisää laatua ja kustannustehokkuutta?

Imperia-hankkeen uskotaan tuovan kustannussäästöjä valmiiden työkalujen ja ohjeiden, malliesimerkkien ja –asteikkojen sekä korkeamman laadun tuoman ajan säästön ja hankkeen toteutuksen viivästysten vähentämisen kautta.

Vuosina 2012-2015 toteutetussa IMPERIA-hankkeessa (Monitavoitearvioinnin käytännöt ja työkalut ympäristövaikutusten arvioinnin laadun ja vaikuttavuuden parantamisessa, LIFE11 ENV/FI/905) on tunnistettu ja kehitetty työkaluja ja käytäntöjä ympäristövaikutusten arviointityön tueksi. Hankkeen viralliseen päättymiseen (31.12.2015) on tätä kirjoitettaessa aikaa kolme kuukautta, joten hankkeen tavoitteiden toteutumista on jo mahdollista arvioida.

Ristiriitaisiin kehittämistavoitteisiin etsittiin ratkaisuja

Hankkeessa pyrittiin vastaamaan useisiin viime vuosina esille nousseisiin YVA-menettelyn osin ristiriitaisiinkin kehittämistavoitteisiin koskien mm. sidosryhmien osallistumista, vaikutusten merkittävyyden arviointia, raporttien ymmärrettävyyttä ja ympäristöarviointien kustannustehokkuutta. On toivottu yhtäältä yksityiskohtaista tietoa vaikutuksista ja toisaalta kansantajuista, suppeaa raporttia, johon on sisällytetty kaikki olennainen. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja arviointien laatua olisi parannettava, mutta kustannukset eivät saisi kuitenkaan nousta.

Hankkeessa on käyty läpi perusteellisesti kansainvälistä kirjallisuutta sekä kotimaisia YVA-hankkeita. Menetelmiä on kehitetty ja testattu muun muassa kolmessa laajassa YVA-hankkeessa (Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuisto, Vihdin jätevesihuollon vaihtoehdot ja Balticconnector-maakaasuputki), SOVA-lain mukaisissa arvioinneissa (Lapuanjoen tulvasuojelun suunnittelu ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma) sekä vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa (Oulun kaupungin vedenhankinnan varmistaminen ja Turvetuotantoalueiden vesistövaikutusriskin arviointi Etelä-Pohjanmaalla).

Hyviä käytäntöjä tunnistettiin ja testattiin käytännössä.

Suurimpia onnistumisia ovat mielestäni olleet:

  • IMPERIA on kuulunut ja näkynyt niin kotimaassa kuin ulkomailla. Eri osapuolilla olevien tarpeiden ja kehittämisajatusten kartoittamiseksi hankkeessa on pyritty laajaan vuoropuheluun ympäristöarviointien parissa eri tehtävissä työskentelevien kanssa. Hanketta on myös esitelty yhteysviranomaisille. Hankkeen ohjausryhmässä on ollut myös yhteysviranomaisten sekä ympäristöministeriön edustajia. Hanke on ollut näkyvästi esillä myös IAIA:n konferensseissa 2013, 2014 ja 2015.
  • Monipuolinen valikoima pilottihankkeita ja hyvä yhteistyö hankevastaavien ja YVA-konsulttien kanssa hankkeiden toteutuksessa. Piloteista saadut kokemukset ja palaute olivat korvaamattoman arvokkaita kehitettäessä menetelmiä käytäntöön soveltuviksi. Pilottien kautta konsultit myös perehtyivät paremmin menetelmiin, mikä varmasti alentaa kynnystä soveltaa niitä tulevaisuudessa.
  • Vaikutusten merkittävyyden arviointia koskevan lähestymistavan kehittäminen ja sen tuominen koko YVA-kentän tietoisuuteen useissa tilaisuuksissa. Tähän asti termien käyttö on ollut vakiintumatonta ja arviointikäytännöt kirjavia. IMPERIAn ohjeistot tuovat tähän kenttään pitkään toivottua selkeyttä ja järjestelmällisyyttä. Pilottimme ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten lähestymistapaa voidaan hyödyntää käytännössä. Merkittävyyden arvioinnin tueksi kehitetylle ARVI-työkalulle löytyy toivottavasti innokkaita käyttäjiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
  • Myönteiset kokemukset monitavoitearvioinnin soveltamisesta esimerkiksi Oulun kaupungin vedenhankinnan varmistaminen -yhteissuunnitteluhankkeessa vaihtoehtotarkastelussa sidosryhmäosallistumisen tukena ja vaihtoehtojen järjestelmällisessä vertailussa.
  • Hyviä käytäntöjä ympäristöarvioinneissa -raportti, jonka runsaalle 100 sivulle on koottu IMPERIA-hankkeessa tunnistettuja, kehitettyjä ja testattuja hyviä toimintatapoja ja työkaluja. Ohjeita annetaan myös arviointien ja raporttien ymmärrettävyyden ja havainnollisuuden parantamiseksi.  Raportti on suositeltavaa lukemista kaikille ympäristöarviointien parissa työskenteleville.

Vaikka IMPERIAssa painopiste on ollut YVA-menettelyssä, monet menetelmät ja käytännöt soveltuvat myös   SOVA-arviointeihin ja ympäristösuunnitteluun laajemminkin (Taulukko 1).

Taulukko 1. IMPERIAn keskeisten tuotosten hyödyntämismahdollisuuksia ympäristösuunnittelun eri vaiheissa.

(+) mahdollisesti hyödyllinen, + hyödyllinen, ++ erittäin hyödyllinen

IMPERIA-hankkeen tuottama materiaali: materiaalin luonne

Yleis-

suunnittelu

YVA

SOVA

Päätöksen-  tekovaihe

Sidosryhmäanalyysi ja –osallistuminen:
menetelmiä ja käytäntöjä

+

++

(+)

Strukturointimenetelmät:menetelmiä ja esimerkkejä

++

+

++

Karttapohjainen Internet-kysely (HARAVA):esimerkkilomakkeet eri hanketyypeille

++

(+)

Vaikutusten merkittävyyden arviointi:menetelmä, ARVI-työkalu ja ohjeisto

(+)

++

+

+

Monitavoitearviointi:soveltamisohjeita ja esimerkkejä

+

+

+

++

Hyviä käytäntöjä ympäristövaikutusten arvioinneissa: – raportti

++

++

+

Menetelmillä parannetaan arviointien kustannustehokkuutta

IMPERIAssa on tähdätty myös YVA-menettelyjen kustannustehokkuuden parantamiseen kehittämällä sekä YVA-käytäntöjä että -menetelmiä. Hankkeessa on kehitetty työkaluja, ohjeita ja malliesimerkkejä, jotka nopeuttaisivat arviointia ja raportointia.  Tällaisia ovat esimerkiksi Harava-kyselypohjat, vaikutusten merkittävyyden arviointiin laaditut asteikot ja ohjeet sekä malliesimerkit raportointiin. Vaikutusten merkittävyyden arviointia tukevia taulukoita laadittaessa käytiin läpi monia erityyppisiä YVA-hankkeita niin Suomessa kuin ulkomailla. Laaditut asteikot tarjoavat hyvän lähtökohdan hankekohtaiselle räätälöinnille, ja siten helpottavat ja nopeuttavat hankekohtaisten asteikkojen muodostamista.

Aikaisempaa suuremman huomion kiinnittäminen arviointiohjelmavaiheessa tapahtuvaan sidosryhmäyhteistyöhön, kansalaisten kuulemiseen sekä olennaisten vaikutusten ja vaihtoehtojen järjestelmälliseen tunnistamiseen lisää väistämättä työmäärää ja kustannuksia. Toisaalta onnistunut alustava merkittävyyden arviointi kohdentaa sekä selvitysten tekoa että arviointiin käytettyä työtä hankkeen kannalta tärkeimpiin vaikutuksiin, mikä voi olennaisesti pienentää kustannuksia tarpeettomien ja laajojen selvitysten jäädessä pois.

IMPERIAn pilottihankkeista saatujen kokemusten perusteella edellä mainittu työmäärän lisäys ei välttämättä ole kovin suuri suhteessa koko YVA-menettelyn työmäärään. On myös otettava huomioon, että kustannuksia voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Laajimmillaan arviointiin voidaan sisällyttää hankevastaavan, YVA-konsultin, viranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisten prosessiin käyttämä aika. Mitä laadukkaampia YVAssa syntyvät tuotokset ovat, sitä vähemmän aikaa voidaan olettaa kuluvan esimerkiksi raporttien lukemiseen ja lausuntojen kirjoittamiseen sekä mahdollisista valituksista johtuviin viivästyksiin hankkeen toteutumisessa. Laadukkaasti tehty ympäristövaikutusten arviointi myös hyödyttää hankkeen suunnittelua tehokkaammin kuin pelkät minimivaatimukset täyttävä arviointi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyödyntämällä IMPERIAssa kehitettyjä menetelmiä, työkaluja sekä käytäntöjen kehittämissuosituksia koskevia raportteja voidaan parantaa ympäristöarviointien laatua ja vaikuttavuutta monin tavoin. Mikäli IMPERIAssa kehitettyjä menetelmiä ja hyviä käytäntöjä halutaan hyödyntää tehokkaasti YVA-prosessin yhteydessä, tulee tämä ottaa huomioon jo hanketarjousvaiheessa sovittavien tehtävien määrittelyssä. Tämä korostuu etenkin niiden menetelmien kohdalla, jotka laadun lisäämiseksi vaativat myös lisäresursseja.

Tarvitaan tietoa, motivaatiota ja taitoa

Uusien menetelmien soveltamisen edellytyksenä on, että asiantuntijoilla on ensinnäkin tietoa tarjolla olevista menetelmistä ja niiden soveltamismahdollisuuksista, toiseksi motivaatiota niiden hyödyntämiseen eli kykyä nähdä, että niitä hyödyntämällä voidaan saavuttaa huomattavia hyötyjä ja kolmanneksi taitoa soveltaa niitä oikein. Kaikkien näiden tekijöiden toteutumista voidaan edesauttaa koulutuksella. Konsulteille ja viranomaisille järjestettyjen tilaisuuksien lisäksi IMPERIAlaiset ovat toiminet kouluttajina Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen kursseilla.

Hankkeessa laaditut raportit, ohjeet ja työkalut löytyvät IMPERIA-hankkeen sivuilta (http://imperia.jyu.fi/) marraskuusta 2015 lähtien. Hankkeen tuloksia esitellään ja YVAn kehittämisestä yleisemminkin keskustellaan SYKEssä maanantaina 9.11.2015 järjestettävässä päätösseminaarissa. Tilaisuuteen voi ilmoittautua IMPERIAn etusivulla olevan linkin kautta.

Kaiken takana osaava hankeryhmä

IMPERIA toteutettiin tiiviissä yhteistyössä SYKEn, Jyväskylän yliopiston, Oulun yliopiston Thule-instituutin, Ramboll Finland Oy:n ja SITO Oy:n kanssa. Hanke ei olisi onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan ilman osaavaa ja monialaista projektiryhmää, jossa yhdistyivät vankka käytännön YVA-kokemus, metodiosaaminen ja palava halu parantaa käytäntöjä. Hankkeen rahoituksesta vastasivat EU, YM ja MMM sekä hankeosapuolet.

Lopuksi haluan lausua lämpimät kiitokset kaikille, jotka osallistumisellaan hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin ovat myötävaikuttaneet hankkeen onnistumiseen sekä niille, jotka ovat antaneet rohkaisevaa ja kannustavaa palautetta hankkeen eri vaiheissa. On ollut erittäin mielekästä johtaa hanketta, jolle on ollut selvästikin tarvetta ja jonka tuloksilla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Kenian ympäristöhallinto ja YVA – kohti kestävää ja oikeudenmukaista kehitystä

Kenian YVA-menettely seuraa UNEP:in ohjeita ollen lähes yhtenevä Suomen YVA-menettelyn kanssa. Resurssivajeen, tiedon vähäisyyden ja ympäristötiedon maksullisuuden takia taustatutkimukset ja YVA-menettelyjen laatu jäävät kuitenkin vajavaisiksi.

Kenia on Itä-Afrikan yksi merkittävin taloudellisesti kehittyvä maa. Kenian väestön eriarvoistuminen ja rikkaan luonnon saastuminen ja kestämätön käyttö, uhkaavat kuitenkin kestävää kehitystä. Vahvalla ympäristöhallinnolla onkin siten merkittävä rooli oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen takaamisessa. Olin lukukautena 2012 Keniassa Nairobin yliopistossa vaihto-opiskelijana, jolloin pääsin osallistumaan ympäristöhallintoa ja lainsäädäntöä, sekä YVA- menetelmää käsittelevälle kurssille. Pääsin myös tutustumaan konkreettisesti Kenian ympäristöhallinnon rakenteisiin ja sen paikallisiin haasteisiin kerätessäni graduaineistoa vuonna 2013 vesivarojen ja vesihuollon hallinnoinnista Taita-Tavetan alueella Kaakkois-Keniassa [1]. Kuvaus Kenian ympäristöhallinnosta sekä YVA:sta perustuu siis omiin havaintoihiini ja haastatteluihini Taita – Tavetan ympäristöviranomaisten ja ympäristötoimijoiden kanssa, sekä verkko- ja tutkimus lähteisiin.

Kenian ympäristölaki ja YVA

Keniassa ympäristölainsäädännön kehitys on pitkälti seurannut kansainvälisten lakien ja sopimusten täytäntöönpanoa. Kuitenkin jo itsenäistymisen jälkeen Kenian kehitysraporteissa mainitaan ympäristövaikutusten huomioiminen (IELRC 2000). Myös eri sektorien lainsäädännöissä on sivuttu ympäristövaikutuksia, mutta ympäristönvaikutusten arviointimenetelmien institutionalisoiminen ja yhtenäistäminen tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1999 ensimmäisen varsinaisen ympäristölain, Environment Management and Coordination Act (EMCA), tullessa voimaan. Laki vaatii myös YVA menettelyn kehityshankkeille ja YVA-prosessi olikin pitkäli kehitysavun ja Maailmanpankin lainarahojen vaatima edellytys (Marara et al 2011). Tarkemmat YVA:a ja muita ympäristöarviointeja koskevat ohjeistukset ja säädökset (Environment Impact and Assessment Regulations) tulivat voimaan 2003.  Varsinaisen perustuslaillisen pohjan ympäristölaki ja säädös saivat kuitenkin vasta vuonna 2010, jolloin Kenian perustuslaki päivitettiin ensimmäisen kerran sitten kolonialismin ajoilta. Tämä oli merkittävä muutos Kenian yhteiskunnassa, sillä perustuslakiin on kirjattu kansalaisten oikeus puhtaaseen ja turvalliseen ympäristöön, sekä valtion rooli tämän ja luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen jaon takaamisessa (Constitution of Kenya 2010).

Kenian ympäristöhallinnon rakenne

Kenian ympäristöhallinnon rakenne määritellään EMCA (1999) laissa, jota päivitetään parhaillaan perustuslain muutosten ja siitä seuranneen alueellisen hallinnon uudistusta vastaavaksi. Vuoden 2013 vaalien jälkeen valittiin uusi hajautettu, itsenäinen alueellinen paikallishallinto, jonka myötä myös alueellinen ympäristöhallintorakenne muuttuu.

Pääasiassa EMCA-lain ja säädösten toteutumisen valvonnasta vastaa kansallinen National Environment Management Authority (NEMA). NEMA on erillinen valtion julkinen korporaatio, joka toimii ympäristöasioista vastaavan ministeriön [2] sekä ns. National Environment Council:in (NEC) alaisena. NEC koostuu eri ministeriöiden sihteereistä (PJ ympäristöstä vastaava ministeriö), kansalaisyhteiskunnan, julkisten yliopistojen ja yritysten edustajista, ja sen päätehtävänä on ympäristöä koskevien linjausten ja toimintaperiaatteiden luominen. Oikeudellisesta näkökulmasta kansalaisten on mahdollista ilmaista tai valittaa ympäristöä koskevista asioista NEMA:n ohella toimivalle itsenäiselle ns. Public Claims – komitealle (PCC). NEMA:n toimintaa ja siihen kohdistuvia valituksia puolestaan käsittelee erillinen National Environmental Tribunal (NET), joka käsittelee mm. YVA-hankkeiden päätösvalituksia ja vastaa korkeimpaan oikeuteen.

NEMA:n tärkein tehtävä on ympäristölupien myöntäminen sekä YVA-prosessien koordinointi ja ohjaus. Tämän rinnalla NEMA vastaa myös kansallisen ja alueellisen tason ympäristöhallinnoinnin ohjauksesta ja koordinoinnista. Alueellisella tasolla ympäristökysymyksiä käsitellään mm. kaupungivaltuuston ympäristövaliokunnissa mutta myös EMCA- lain perustamissa erillisissä nyttemmin County (ennen District) tason,  ns. ympäristökomiteoissa (County Environment Committee), jotka koostuvat paikallisesti edustettujen ministeriöiden virkamiehistä, kansalais- ja paikallisjärjestöjen edustajista sekä paikallisten yritysten edustajista. Komitea valmistelee mm. alueellisen ”Environment Action Plan” suunnitelman.  Alueelliselta tasolta paikallinen NEMA:n virkamies kokoaa ja lähettää raportin ympäristön tilasta kansallisen tason toimistoon Nairobiin, jossa valmistellaan valtakunnallinen ympäristön tilaa kuvaava ”State of the Environment” raportti sekä ”National Environment Action Plan” suunnitelma.

Kenian YVA-prosessi

Kenian YVA-prosessi seuraa ainakin periaatteellisella tasolla YK:n Ympäristöohjelman UNEP:in asettamia ohjeita, jotka ovat lähes yhteneviä Suomen YVA-menettelyn kanssa. Keniassa YVA – prosessi koskee lähinnä yksittäisiä hankkeita, eikä erillistä ns. kaavoituksen vaikutusten arviointimenetelmää ole tarkkaan määritelty. Keniassa YVA:a vaativat projektit ovat määritelty EMCA laissa, ja ne jakaantuvat ns. korkea- ja matala riskisiin hankkeisiin. Päätökset korkea-riskisten hankkeiden kuten kaivostoiminnan perustamisen tai tien rakennushankkeiden etenemisestä tapahtuvat NEMA:n päätoimiston koordinoimina, ja paikallisen alueellisen tason NEMA:n toimisto koordinoi matala-riskisten paikallisten hankkeiden kuten mm. porakaivojen tai hotellien YVA prosessia (haastattelu NEMA virkamies Taita Taveta; Funder & Marani 2013). Molemmissa tapauksissa YVA-prosessin aloittaa toiminnan harjoittaja, joka yleensä palkkaa NEMA:n lisenssoiman konsultin ns. ”lead agent”:iksi, vastaamaan YVA- menettelyn etenemisestä ja raportin laatimisesta.  Ainakin isompien hankkeiden osalta, YVA-menettelyyn kuuluu samat päävaiheet kuin Suomessa: seulonta (screening), rajaus (scoping), dokumentaatio, päätöksenteko ja seuranta. Rajaus vaiheessa arvioidaan tutkimuksen laajuus ja hankkeen mahdolliset sidosryhmät, sekä tiedotetaan sidosryhmille ja yleisölle YVA-prosessin käynnistymisestä ja toteutetaan taustatutkimus. Dokumentaatiosta eli arviointiraportin kokoamisesta vastaa konsultti, joka palauttaa raportin NEMA:lle arvioitavaksi. Tämän jälkeen NEMA kierrättää raporttia lausuntoja varten eri tahoilla, myös paikallisen tason ympäristöhallintoelimissä, sekä tiedottaa raportista julkisissa tiedotteissa. NEMA:n ilmoittama varoitusaika  YVA – menettelyn kestosta hankkeiden edustajille on Keniassa vain n. kolme kuukautta.

Kenian ympäristöhallinnossa ja YVA-menettelyn toimeenpanossa on kuitenkin myös haasteita. Ehkä merkittävin poliittinen haaste on Kenian valtion resurssivajeesta kumpuava heikko julkisen hallinnon tila, joka vaikuttaa myös hallinnon ja valvonnan tehokkuuteen. Tämä näkyy erityisesti NEMA:n resursseissa, joiden vähäisyys tulee esille erityisesti ympäristön tilaa kuvaavan tiedon keräämisessä ja kokoamisessa. Vaikka NEMA:lla on oma ns. ”reserach department”, sen tiedonkeruu- ja jakamiskapasiteetti ei ole verrattavissa esimerkiksi SYKE:seen, ja tieto jää helposti hajalleen. Vaarana onkin, että YVA:n taustatutkimukset jäävät vaillinnaisiksi jo olemassaolevan tiedon vähäisyyden ja lyhyen tutkimusajan vuoksi. Lisäksi ympäristötieto ei ole Keniassa ilmaista kansalaisille, vaan siitä tulee maksaa (omat havainnot; Okello et al 2009). Tällä on suuri merkitys mm. YVA-menettelyyn osallistumisen näkökulmasta. Sen sijaan, että tiedon tuottaminen ja jakaminen rahoitettaisiin ministeriöille budjetoitujen tulonsiirtojen kautta, ne peritään suoraan kansalaisilta. Tämä asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan tulojensa perusteella, ja vaikuttaa siten erityisesti maaseudun köyhimpien tiedonsaantiin ja osallistumiseen.

Toinen merkittävä haaste on ympäristöasioiden strateginen huomioiminen osana alueellista suunnittelua. Niin sanottu Strategic Environmental Assessment (SEA) , jolla arvioidaan kansallisten kehityssuunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksia on huomattavasti vähemmän tunnettu ja käytetty menettelytapa Keniassa. Pääasiallisesti paikallinen alueellinen kehityksen ja maankäytön suunnittelu, eli Suomessa kaavoitus, tapahtuu erillisten suunnitteluprosessien kautta, mikä vaikeuttaa ympäristöongelmia ja ympäristövaikutuksia käsittelevän toimintasuunnitelman liittämistä alueen kokonaiskehityksen suunnitteluun (Funder & Marani 2013). YVA-menettelyä ja lainsäädännön tehokkuutta tai vaikuttavuutta ei voida siis katsoa muun ympäristöhallinnon tai maan poliittisen tilanteen luomasta kontekstista irrallaan.

Case – Taita-vuoret ja paikallisen ympäristöhallinnon haasteet

Tutustuin YVA:n ja ympäristöhallinnon paikallisiin haasteisiin Kaakkois-Keniassa Taita-vuorien alueella erityisesti vesivarojen näkökulmasta. Taita-vuoret ovat valtakunnallisesti merkittävä, luonnonvaroiltaan (mineraaleja, timantteja, turismi) sekä luonnoltaan rikas ns. biodiversiteetin ”hotspot” alue. Korkeimmillaan n. 2000 metriin nousevien mahdollisesti muinaisen Eastern-Arc vuorijonoon kuuluvien vuorien huipuilla on jäljellä vielä vanhoja trooppisia vuoristosademetsiä, kymmenine endeemisine lajeineen. Vuoret sijaitsevat Taita-Taveta countyssa, joka käsittää n. 17 000 km2 , ja niitä ympäröi n. yli 60% countyn alueesta kattavat Tsavo-kansallispuistot. Alueella asuu n. 284 657 ihmistä, joista suurin osa asuu Nairobi-Mombasa tien varrella sijaitsevassa Voin kaupungissa ja sen ympäristössä, mutta myös Tansanian rajalla sijaitsevassa Tavetan ja vuorilla sijaitsevan Wundanyin keskuksissa ja niitä ympäröivissä kylissä. Kaikista luonnon rikkauksista huolimatta, suurin osa alueen väestöstä (61%) elää köyhyysrajan alapuolella, joidenkin nauttiessa paremmista oloista.  Alueen eriarvoisuus onkin silmiinpistävää ja erityisesti vuorten kuivilla alamailla ihmisillä on pulaa puhtaasta vedestä alkaen. Tätä kontekstia ei voi unohtaa myöskään YVA menettelyjen merkitystä arvioitaessa, sillä oikeudenmukainen ja kestävä kehitys tulisi olla myös YVA-menettelyn keskiössä.

Alueen YVA-prosessia hoitaa pääasiassa yksi virkamies. Hän myöntää luvat matalan riskin projekteille, joista suurin osa koskee erityisesti turistihotelleja ja niiden jätehuoltoa, rakennuksia, tai porakaivoja. Tällä tasolla YVA-prosessi etenee suunnilleen seuraavasti: konsultti toteuttaa baseline-tutkimuksen ja laatii raportin; raportti toimitetaan NEMA:n toimistolle , josta se kiertää eri virkamiehille sekä mahdollisesti em. County Environment Committeen ad hoc komitean (Technical Advisory Committeen) arvioitavaksi. Tässä vaiheessa toteutetaan myös kenttävierailu ja järjestetään hanketta koskeva yleisötapaaminen. Lopullisen päätöksen hankkeen hyväksymisestä tekee NEMA:n paikallistoimisto. Isojen hankkeiden osalta, paikallinen NEMA virkamies yhdessä ympäristökomitean kanssa valmistelee lausunnon, joka lähetetään päätoimistoon päätöksentekoa varten. Vaikka päätös suurista hankkeista tehdäänkin valtakunnallisella tasolla, hankkeita valvotaan kuitenkin paikallisten NEMA:n virkamiesten toiminnasta, ”itse-ohjatun” auditoinnin lisäksi. Merkittäviä suuria toimijoita ja hankkeita alueella on mm. Voi-Mwatate tien rakennus, sisalplantaasi ja kuidun käsittelytehdas,  sekä kaivostoiminta. (haastattelu NEMA virkamies Taita Taveta)

Eräs merkittävä haaste paikallisella tasolla on toiminnanharjoittajien valvonta. NEMA:n virkamies kuvasi, että mm. osa isompienkin hankkeiden, kuten kaivosten, toiminnanharjoittajista leikkivät ns. ”piilosta” ja toteuttavat säädöksiä vain silloin, kun joku on katsomassa, vaikka säädösten rikkomisesta tai toimeenpanemattomuudesta aiheutuva sakko onkin melko suuri. Toisaalta Funder & Maranin (2013) alueella toteutetun tutkimuksen mukaan vähävaraisempien, pienten toiminnanharjoittajien hankkeiden suunnittelijat tai pienemmät yritykset ovat huonommassa asemassa suuriin hankkeisiin nähden ja joutuvat joskus luopumaan hankkeista, sillä heillä ei ole varaa joko toteuttaa kallista YVA-prosessia tai ottaa käyttöön optimaalisempia ja usein kalliimpia varotoimia ja tekniikoita. Monet paikallisjärjestöt ja muut virkamiehet epäilivät myös YVA-käytäntöjen laatua, mm. ns. baseline-tutkimustiedon ja sen systemaattisen kokoamisen puuttellisuuden valossa. Arvioinnit toteutetaan toisin sanoen melko heppoisella perusteella, ja usein yksittäisten aluetta tuntemattomien konsulttien toimesta, jolloin myös yleisön konsultaatiot ja osallistumismahdollisuudet voivat jäädä puuttellisiksi. Ongelmallista on myös se, ettei ympäristövaikutustenarvionti ole osana laajempaa paikallista alueellista suunnittelua, mikä vaikeuttaa ympäristöongelmien kuten vesistöjen saastumisen, tai eroosion kontrolloimisessa ja kriisitilanteiden kuten esim. yleisen vesipulan ennakoimisessa. Näin ongelmiin puuttumiseen ei pystytä varatumaan riittävällä vakavuudella ja niihin puututaan pikemminkin ”tulen sammutus” -tekniikalla kuin pitkäntähtäimen toimilla (Funder & Marani 2013).

Positiivista YVA-menetelmän käyttöön otossa on kuitenkin ollut se, että ympäristövaikutukset ja niiden torujunta ovat vähitellen saaneet lain takaamaa painoarvoa hallinnon ja ihmisten tietoisuudessa. NEMA:n virkamies kertoi, että paikalliset ihmiset soittavat hänelle havainnoistaan mm. vesistöjä saastuttavista toimista. Ongelmana on vain, ettei hän kykene niihin heti vastaamaan. Kuitenkin se, että raportteja projekteista tehdään, ja niiden ympräistövaikutuksia yritetään ottaa huomioon, on sinänsä positiivista ja pienetkin teot, joilla pyritään vähentämään ympäristön kuormitusta ovat tärkeitä. Parantamisen varaa olisi kuitenkin paikallisten pitkäjänteisemmässä osallistamisessa sillä, Taita-vuorten kulttuuriperintö sisältää paljon ns. hiljaista tietoa ympäristönsuojelusta, jota voisi hyödyntää myös ympäristön tutkimuksessa ja vaikutusten arvioimisessa.

 

LÄHTEET:

Funder, M. & Marani, M. 2013. Implementing national environmental frameworks at the local level – A case study from Taita Taveta County, Kenya. Danish Institute for International Studies (DIIS) Working Paper 2013: 06.

Kameri-Mbote, P. 2000. Strategic Planning and Implmentation of Public Involvement in Environmental Decision-Making as they Relate to Environmental Impact Assessment in Kenya. IELRC Working Paper. (saatavilla http://www.ielrc.org/content/w0003.pdf).

Marara, M., Okello, N., Kuhanwa, Z., Douven, W., Beevers, L. & Leentvaar, J. 2011. The importance of context in delivering effective EIA: Case studies from East Africa. Environmental Impact Assessment Review 31: 286–296

Okello, N., Beevers, L., Douven, W. & Leentvaar, J. 2009. The doing and un-doing of public participation during environmental impact assessments in Kenya. Impact Assessment and Project Appraisal 27 (3): 217-226

Pellikka, P.K., Lötjönen, M., Siljander, M., Lens, L., 2009. Airborne remote sensing of spatiotemporal change (1955–2004) in indigenous and exotic forest cover in the Taita Hills, Kenya. International Journal of Applied Earth Observation and Geoinformation 11: 221–232.

 

[1] Gradutyöni on osana Helsingin Yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen ohjaamaa TAITAWATER – tutkimushanketta.

[2] Keniassa ministeriöiden vastuu-alueet ja nimekkeet ovat muuttuneet suhteellisen tiuhaan, ja mm. viime vaalien aikana entinen Ministry of Environment and Mineral Resources muutti nimekseen Ministry of Water, Environment and Natural Resources.

Marinka Räsänen, Ympäristötieteen – ja teknologian sekä Kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriopiskelija, Jyväskylän Yliopisto | | | ,

YVA:n kehittäminen tulollaan

Lauri Tarastin johtaman arviointiryhmän 19 ehdotusta viedään lakeihin tai toimintatapojen muutoksiin

Ympäristövaikutusten arvioinnin merkittävä kehittäminen on odotettavissa lähivuosina kahdesta syystä.

1.Sipilän hallituksen ohjelmaan sisältyy tärkeänä osana normien purkaminen ja hallinnon keventäminen. Siinä ympäristömenettelyjen sujuvoittamisella on oma osansa. Tältä osin suunnittelu aloitettiin kuitenkin jo edellisen hallituksen ympäristöministerin Sanni Grahn-Laasosen aloitteesta. Hän asetti 5.11.2014 arviointiryhmän arvioimaan ympäristöön kohdistuvien lupa- ja arviointimenettelyjen sujuvoittamista ja tehostamista koskevia toteuttamisvaihtoehtoja.

Tämä päätös oli merkittävä, sillä Sipilän hallitusohjelmaa laadittaessa muutoin odotettavissa ollut melkoinen puuttuminen ympäristömenettelyihin ei ollut tarpeen, koska käytettävissä oli arviointiryhmän punnitut 19 ehdotusta, jotka se esitti raportissaan 13.3.2015. Niiden toteuttaminen tullee etenemään ripeästi. Niihin sisältyy useita ehdotuksia YVA:n kehittämisestä.

2.EU:n YVA-direktiivin muutos tuli voimaan 15.5.2014 ja sen kansallisen täytäntöönpanon määräaika on 16.5.2017. Muutos on melkoisen laaja ja vaatii Suomessakin YVA-lainsäädännön tarkistamista.

Ennakkoneuvottelumenettely tärkein YVA:a koskeva ehdotus                 

Pidän itse tärkeimpänä johtamani arviointiryhmän ehdotuksena ennakkoneuvottelumenettelyn soveltamista YVA-hankkeisiin. Näin voidaan sovittaa yhteen nykyistä paremmin erilaisia vaatimuksia ja menettelyjä monilupaisessa hankkeessa ja sopia tarvittavista selvityksistä ja aikataulusta. Tiedonvaihto parantuu ja hankkeesta saadaan parempi käsitys. Ennakkoneuvottelu on luonteeltaan lupa-asiaa ennakoiva ja valmisteleva menettely eikä ole osa lakisääteistä lupamenettelyä. Se ei korvaa tai syrjäytä varsinaisen lupa-asian käsittelyvaiheita kuulemismenettelyineen. Kuuleminen ja muut laissa säädetyt menettelyt on järjestettävä normaalisti lupa-asian käsittelyssä. Ennakkoneuvottelussa ovat mukana vain hankkeesta vastaava ja ne viranomaiset, joita asia koskee. Ennakkoneuvottelu on epämuodollista eikä siinä välttämättä synny erillisiä asiakirjoja tai tehdä lopullisia päätöksiä. Siinä ei voida sitovasti ratkaista sen paremmin aineellisia kuin menettelyllisiä kysymyksiä, mutta siinä sovitaan, miten toimitaan.

Ennakkoneuvottelusta ovat hyvät kokemukset pilottihankkeesta, jossa menettelyä käytettiin Äänekosken biotuotetehtaan lupakäsittelyssä. YVA-menettely kesti 5,5, asemakaavamuutos 7,5 ja ympäristölupa 4,5 kuukautta eli reilusti alle puolet normaaleista käsittelyajoista.

Arviointiryhmän ehdotuksen mukaan hakijalla olisi kaikissa hankkeissa, joissa YVA on toteutettava, oikeus pyytää ennakkoneuvottelua. Kun YVA-hankkeita oli v. 2013 57 ja vuonna 2014 45, ennakkoneuvottelu on olemassa olevien resurssien puitteissa toteutettavissa kaikissa 13 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen jakautuvissa hankkeissa. Arviointiryhmä ei esittänyt mitään muutoksia YVA-velvollisten piiriin.

Arvioin tämän ehdotuksen tärkeimmäksi, koska se muuttaa olennaisesti asennoitumista YVA:an. Kun nykyään YVA:a pidetään usein lupaprosessia hankaloittavana ja sitä pyritään välttämään jos mahdollista, ennakkoneuvottelun aikaansaaman lupamenettelyn huomattavan nopeutumisen myötä on odotettavissa, että yritykset tekevät parhaansa päästäkseen YVA-menettelyyn. Tämä on suuri ja YVA:n kannalta positiivinen muutos. YVA nousee sille kuuluvaan arvoonsa.

YVA ja hankekaavoitus yhteen

YVA:n ja kaavoituksen yhteensovittaminen nykyistä paremmin on ollut esillä monissa yhteyksissä. Ongelmana on erityisesti se, että saman hankkeen ympäristövaikutusten arviointi saattaa toteutua sekä kaavan laatimisen että erillisen YVA-menettelyn yhteydessä. Kahdenkertainen arviointi ei ole järkevää resurssien tehokkaan käytön eikä mielekkään kansalaisosallistumisen näkökulmasta.

Arviointiryhmä ehdottaa, että jos kaava laaditaan tai sitä muutetaan tietyn hankkeen toteuttamista varten (hankekaava), YVA-menettely yhdistetään kaavoitukseen. Yhdistetyssä menettelyssä saman hankkeen vaikutuksia ei tarkasteltaisi erikseen hankekaavassa ja YVA-menettelyssä eikä YVA-menettelyyn liittyviä kuulemisia tarvittaisi, ellei ELY-keskus niitä erityisestä syystä vaatisi.

Yhdistetyssä menettelyssä YVA-lain mukainen, hankkeesta vastaavan laatima ympäristövaikutusten arviointiselostus olisi kaavaselostuksen osa (sen liite). Kaavaselostukseen voisi sisältyä lisäksi MRL:n edellyttämiä selvityksiä ja arviointeja toistamatta kuitenkaan samoja tietoja YVA:n kanssa. Käytännössä YVA-hankkeesta vastaava laatisi sisällöltään myös kaavan vaatimukset täyttävän arvioinnin. Mikäli kaavoitusta ohjaava viranomainen katsoisi arviointiselostuksen täyttävän myös maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset, erillistä osuutta hankkeen vaikutuksista ei kaavaselostukseen tarvittaisi.

Käytännössä yhdistetty menettely tulisi esiin jätehuollon, tuulivoima- ja muun energiatuotannon, yksittäisen teollisuusrakennuksen yms. YVA:a vaativan hankkeen yhteydessä.

Natura-arvioinnista YVA-menettelyn osa

Arviointiryhmässä oli esillä useita vaihtoehtoja YVA:an liittyvien menettelyjen yksinkertaistamisesta. Arviointiryhmä ehdotti, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen toiminnanharjoittajan laatima Natura-arviointi tehtäisiin YVA-menettelyssä, jos Natura-arvioinnin tarve on tiedossa. Tämä vähentäisi eriytyneiden arviointien määrää, selkeyttäisi järjestelmää ja parantaisi samalla yleisön tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksia, koska luonnonsuojelulaissa ei ole säädetty kansalaisten osallistumisesta arviointiin mutta YVA-laissa on.

Samalla voitaisiin YVA-menettelyyn yhdistää nykyisin toiminnanharjoittajan laatimasta Natura-arvioinnista annettava ELY-keskuksen lausunto (luonnonsuojelulain 65 § 2 mom.). Tällöin olisi ELY-keskuksen lausunnolle asetettua määräaikaa kuusi kuukautta olennaisesti lyhennettävä, jotta YVA-menettelyn aikataulu ei venyisi. Nykyistä määräaikaa onkin pidettävä pitkänä esimerkiksi suhteessa YVA-selostuksesta annettavan lausunnon määräaikaan.

Arviointiryhmä pohti myös mahdollisuutta muuttaa YVA-menettely yksivaiheiseksi jättämällä arviointiohjelmavaihe pois. Tämän todettiin kuitenkin heikentävän olennaisesti yleisön osallistumismahdollisuuksia YVA-menettelyssä ja todennäköisesti heikentävän tehtävien selvitysten laatua. Sen sijaan arviointiryhmä ehdotti, että ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta annettavien lausuntojen ja mielipiteiden esittämistä koskevaa enimmäisaikaa lyhennettäisiin 60 päivästä 30 päivään. Se lyhentäisi hieman arviointimenettelyn keskimääräistä kestoa. Poikkeuksellisia hankkeita varten määräajan pidentäminen tulisi kuitenkin tehdä mahdolliseksi.

Arviointiryhmän työlle annettu määräaika oli hallituskauden päättymisen vuoksi vain hieman yli 3 kuukautta. Siinä ajassa ei ollut mahdollista laatia ehdotusten vaatimia lakitekstejä, vaikka Itä-Suomen yliopiston ympäristötutkijat dosentti Ismo Pölösen johdolla avustivat arviointiryhmää. Arviointiryhmän ehdotukset olivat tarkoitetut hallitusneuvottelujen pohjaksi omalla alallaan.

YVA-menettelyyn vain oleellinen tieto

Arviointiryhmä totesi, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sujuvoittamisen ja laadun kannalta on tärkeää, ettei ympäristövaikutusten arviointiselostukseen sisällytetä vähämerkityksellisiä tietoja, jotka vievät tarpeettomasti resursseja ja vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista hankkeen merkittävistä vaikutuksista. Voimassa olevat YVA-lainsäädännön määritelmät viittaavat sanamuodoltaan kaikkien ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arvioimiseen. Tämän vuoksi arviointiryhmä esitti, että YVA-lakia muutetaan siten, että siitä ilmenee selkeämmin tarve kohdentaa selvitykset niihin tietoihin, jotka ovat tarpeen hankkeen olennaisten ympäristövaikutusten tunnistamiseksi. YVA-lain yhtenä tavoitteena tulisi olla hankkeiden todennäköisesti merkittävien ympäristövaikutusten tunnistaminen.

Arviointiryhmä ei ryhtynyt arvioimaan, millaisin sanakääntein edellä sanottu tulisi YVA-lakiin sisällyttää tai voitaisiinko asiaan vaikuttaa tulkinnallisin keinoin. Tämä työ tapahtuu jatkovalmistelussa.

Samoin arviointiryhmä esitti, että YVA-menettelyn ja ympäristölupamenettelyn suhdetta arvioidaan, jotta YVA-menettelyn tuloksia hyödynnettäisiin entistä tehokkaammin ympäristöllisissä lupamenettelyissä.

Jatkovalmistelua ajatellen arviointiryhmä viittasi sen toiminta-aikana jo asetettuun YVA-työryhmään.

Ehdotukset eteenpäin YVA-työryhmässä

Ympäristöministeriö asetti 4.3.2015 työryhmän valmistelemaan ehdotukset ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen sekä eräiden muiden säännösten muutoksiksi. Työryhmän puheenjohtajana on ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtaja Riitta Rönn, joka oli myös arviointiryhmän jäsen ja siten vaikutti arviointiryhmän yksimielisiin ehdotuksiin. Työryhmässä on 14 muuta jäsentä, pääasiassa julkishallinnosta, mutta yksi edustaja Elinkeinoelämän Keskusliitosta ja yksi Suomen Luonnonsuojeluliitosta.

Työryhmän tehtävänä on valmistella hallituksen esityksen muotoon

1.YVA-lakiin ja –asetukseen ja muuhun lainsäädäntöön tarvittavat muutokset YVA-direktiivin muutosdirektiivin (2014/52/EU) täytäntöönpanoa varten sekä

2.ehdotukset YVA-menettelyn yhteensovittamiseksi kaavoitukseen ja ympäristöä koskeviin lupamenettelyihin.

Ehdotukset voivat koskea myös toimintatapojen muutoksia vaatimatta lainsäädännön muuttamista.

Työryhmän tulee muun ohella toimeksiantonsa mukaan ottaa huomioon Lauri Tarastin johtaman ympäristölupa- ja arviointimenettelyjen sujuvoittamista arvioivan työryhmän ehdotukset sekä ELY-keskusten henkilöstövoimavarojen kehitys.

Työryhmän määräaika on 1 kohdan tarkoittamassa hallituksen esityksessä 28.2.2016 ja 2 kohdan tarkoittamassa 30.9.2016.

Voin siten luottavaisesti todeta, että arviointiryhmän ehdotusten eteenpäinmeno on jo turvattu. Kun poliittiset edellytykset näiden ehdotusten toteuttamiseen ovat olemassa, uskon, että YVA:n kehittäminen on nyt todella tulollaan.

Impakti 2/2014 on ilmestynyt

Impakti-lehden numero  2/2014 on ilmestynyt.

Paperilehti postitetaan lähiaikoina kaikille yhdistyksen jäsenille.

Lehden artikkelit löytyvät myös Yva ry:n nettisivuilta, samoin kuin lehden pdf-versio.

Mukavia lukuhetkiä!

KymiRing – Moottoriurheilukeskus YVA-menettelyssä

Meluntorjunnan ja pohjavesivaikutusten suhteen suunnitellun keskuksen paikka on edullinen. Lisäksi harvinaisten paahdealueiden hyönteisten elinolot saattavat parantua.

Iitin TIllolaan suunnitellaan kansainväliset kriteerit täyttävää liikenneturvallisuus- ja moottoriurheilukeskusta, jonka nimi on KymiRing. Toteutuessaan KymiRing olisi Pohjoismaiden suurin ja monipuolisin moottoriurheilukeskus. Suomessa ei ole aiemmin toteutettu YVA-menettelyä, jossa arvioidaan moottoriurheilukeskuksen ympäristövaikutuksia. KymiRingin tapauksessa Kaakkois-Suomen ELY-keskus päätti YVA-tarveharkinnan jälkeen, että ympäristövaikutuksien arvioinnin tueksi tulee toteuttaa YVAmenettely. YVA-prosessi käynnistyi virallisesti lokakuussa 2013, kun KymiRing Oy jätti YVA-ohjelman yhteysviranomaisen arvioitavaksi. YVA-menettely päättyi syyskuussa 2014, kun yhteysviranomainen antoi loppulausuntonsa KymiRingin YVA-selostuksesta.

KymiRingin toiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista nousivat keskiöön melu sekä vaikutukset pohjaveteen. Näihin tekijöihin kiinnitettiin huomioita hyvissä ajoin jo ennen YVA-ohjelman jättämistä, jotta varsinainen vaikutusarviointi oli mahdollista tehdä riittävien selvityksien tuella. Melun ja pohjavesivaikutuksien lisäksi hankealueen luontoarvot selvitettiin varsin perusteellisesti. Mielenkiintoiseksi näkökulmaksi muodostuivat paahdeympäristöjen hyönteiset ja perhoset, joiden elinolojen arviointiin parantuvan, kun KymiRingin hanketta saadaan vietyä eteenpäin.

Hyödynnetään toimivia luontaisia meluesteitä

KymiRingin esisuunnitteluvaiheessa on otettu huomioon meluntorjunnan järjestäminen ja melulle altistuvat kohteet. Yleinen meluntorjunnan lähtökohta on, että melua aiheuttavat toiminnot sijoitetaan mahdollisimman etäälle altistuvista kohteista. Käytännössä pyritään hyödyntämään melun etenemisvaimentumista. Lähimpiin melulle altistuviin asuinrakennuksiin on KymiRingin moottoriradalta matkaa noin kilometri. KymiRing sijaitsee Iitin Tillolassa, valtatie 12 ja ensimmäisen Salpausselän harjanteen pohjoispuolella. Toteutuessaan KymiRingiä ympäröivät etelä- ja länsipuolelta luontaiset meluesteet, joiden meluntorjuntateho todettiin jo alkuvaiheen melulaskentojen perusteella melko toimivaksi.

Moottoriurheilusta muodostuva melu poikkeaa esimerkiksi tieliikenteen melusta, jossa tärkein melua muodostava tekijä on renkaan ja tiepinnan kontaktista syntyvä ääni. Moottoriurheilussa päämelulähteenä on ajoneuvon moottori ja pakosarja. Suuritehoisten moottoriurheiluajoneuvojen melu voi äänen leviämisen kannalta suotuisissa olosuhteissa kantautua jopa parin kilometrin päähän. Haastavaksi moottoriurheilumelun arvioinnin tekee, että moottoriurheilumelulle ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja.

Jatkosuunnittelussa panostetaan meluntorjuntaan

Moottoriurheiluratojen ympäristöluvissa on yleisesti käytetty päiväajan LAeq 7-22 55 dB ohjearvoa, jonka lisäksi joissakin ympäristölupapäätöksissä on edellytetty Ruotsin mallin mukaisesti LAFmax 60 dB ohjearvon toteutumista. KymiRingin meluarvioinnissa tarkasteltiin edellä mainittujen referenssitasojen toteutumista. Lisäksi arvioinnissa käytettiin niin sanottua ajonaikaista melutason arviointia, jolla pyrittiin saamaan syvyyttä vaikutusarviointiin. Ajonaikaista melutasoa tarkasteltiin, koska varsinainen meluava toiminta eli kilpa-ajo kestää yleensä enimmillään noin kaksi tuntia, jolloin varsinainen melulle altistuminen tapahtuu.

Yleisesti KymiRingin meluvaikutuksien arviointi oli melko kattava. Erityistä painoarvoa annettiin arviointiselostuksessa ihmisiin kohdistuvien vaikutuksien arvioinnissa, jossa melulaskelmien tuloksia pyrittiin peilaamaan mahdollisiin muutoksiin lähialueiden asukkaiden asuinympäristössä ja äänimaisemassa. Meluarviointi todettiin kuitenkin osin puutteelliseksi ja yhteysviranomaisen antamassa arviointiselostuslausunnossa kiinnitettiin huomioita meluntorjunnan vähäiseen käsittelyyn ja sen vaikutusarviointiin. Yhteysviranomainen totesi lausunnossa, että meluntorjunta tulee ottaa huomioon KymiRingin jatkosuunnittelussa. Jälkikäteen ajateltuna meluntorjuntaa olisi voinut tarkastella enemmän. Toisaalta noin vuoden kestäneen prosessin aikana KymiRingin suunnitelma on kokenut muun muassa rataprofiilin kohdalla muutoksia, joten mahdollinen meluntorjuntatarkastelu olisi YVA-selostuksen jättämisen aikana voinut olla jo päivityksen tarpeessa. Joka tapauksessa KymiRingin jatkosuunnittelussa on keskitytty meluntorjuntaratkaisuiden suunnitteluun, joka tukeutuu YVA-vaiheen melutarkasteluihin.

Ei hydraulista yhteyttä pohjavesialueisiin

Moottoriurheilu mielletään usein toiminnaksi, joka on suuri riski pohjavedelle. Ympäristöhallinnon suuntauksena on ollut, että pohjavesialueille ei annetta lupaa perustaa moottoriurheilurataa ja myös nykyiseen toimintaan pohjavesialueella saatetaan suhtautua kriittisesti. Kuitenkin esimerkiksi yksi Suomen suurimmista moottoriurheilukeskuksista sijaitsee pohjavesialueella ja aktiivisessa pohjaveden laadunseurannassa ei ole tiettävästi koskaan havaittu laadussa poikkeamaa, joka olisi aiheutunut moottoriurheilutoiminnasta. Jotta KymiRingin kohdalla päästäisiin yhtä hyvään tilanteeseen, vaikutukset pohjaveteen arviointiin tarkasti ja arvioinnin tukena käytettiin muun muassa perusteellisia maaperä- ja pohjavesiselvityksiä.

Kuten melun myös pohjaveden kohdalla KymiRingin sijainti on erinomainen. KymiRing ei sijaitse pohjavesialueen päällä. Lähimmät pohjavesialueet ovat hankealueen länsi- ja pohjoispuolella. Kyseisille pohjavesialueille ei ole KymiRingin alueelta hydraulista yhteyttä, joka itsessään suojaa lähistön pohjavesiä. KymiRingille toteutetaan laajoja asfalttialueita, jolloin korostuvat hulevesien hallinta ja johtaminen. KymiRingin YVA-prosessin aikana toteutettiin hulevesien hallinnan suunnitelma, jonka tuloksia hyödynnettiin YVA:ssa. Hulevesisuunnitelman merkitys korostuu kuitenkin varsinaisen toiminnan alkaessa, jolloin nopea moottoriradan kuivuminen rankkasateen jäljiltä on jo turvallisuuden kannalta tärkeätä. Tästä turvallisuuden pettämisestä on valitettava esimerkki 5.10.2014 ajetusta Formula 1 Japanin GP:stä, jossa ranskalainen Jules Bianchi loukkaantui vakavasti törmäyksessä radalla operoineeseen traktoriin. Onnettomuus tapahtui sateisissa olosuhteissa, jonka seurauksena rata ei ollut kuivunut kunnolla ja Bianchi menetti autonsa hallinnan.

Paahdeympäristöjen hyönteisten elinolot saattavat parantua

KymiRingin hankealueella on aiemmin toteutettu laajaa soranottoa. Lisäksi hankealueella on aktiivisessa toiminnassa oleva motocross- ja endurorata. Aiemman toiminnan myötä hankealueelle on muodostunut osin laajoja ja paljaita sora-alueita, jotka voivat olla paahdealueita käyttäville perhosille ja muille hyönteisille suotuisia elinympäristöjä. Hankealueella toteutetuissa luontoselvityksissä selvitettiin elinympäristön potentiaalisuudet. Hyönteisten ja perhosten elinympäristötarkastelun perusteella hankealuetta ei todettu nykymuotoisena kovin hyväksi kyseisten eliöiden selviytymisen kannalta. Kuitenkin Kaakkois-Suomessa on tehty havaintoja muun muassa kirjoverkkoperhosista, joille soveltuvaa ravintokasvia löytyi vähäisiä määriä KymiRingin hankealueelta. Kuitenkaan nykyiset olosuhteet eivät ole välttämättä kaikista parhaimmat ravintokasvien selviytymiseen tai leviämiseen. Siten voidaan pitää käänteentekevänä, että KymiRingin rakentaminen voi parantaa merkittävästi mahdollisten hyönteisten elinolosuhteita.

KymiRingille tullaan tekemään laajojen asfalttialueiden lisäksi myös laajoja sora- ja hiekka-alueita, jotka toimivat muun muassa moottoriurheiluajon turva-alueina sekä suotuisina paahdeympäristöinä perhosille ja muille hyönteisille. KymiRingin rakentamisessa on tarkoitus noudattaa massatasapainoa, eli hankealueelta ei viedä eikä sinne tuoda maa-aineksia. Tällöin mahdollisen paahdeympäristön hankealueen siemenpankki voi saada nykyistä paremmat kasvuolosuhteet ja edesauttaa harvinaisten perhosten ja muiden hyönteisten lisääntymistä hankealueella.

Suomen ensimmäisen ydinlaitoksen käytöstäpoiston YVA

FiR 1 -tutkimusreaktorin käytöstäpoistoon liittyvään purkamiseen ja varsinkin ydinjätehuoltoon on vielä monta vaihtoehtoa, jotka kaikki YVA pyrkii ottamaan huomioon – tämä tekee hankkeesta haastavan. Alustavien tulosten perusteella käytöstäpoistolla ei ole merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Teknologian tutkimuskeskuksen VTT Otaniemen sijaitsevan FiR 1 -tutkimusreaktorin käytöstäpoiston ympäristövaikutusten arviointi (YVA-menettely) on käynnissä. Arvioinnissa selvitetään, mitä ympäristövaikutuksia reaktorin purkamisella sekä siihen liittyvällä ydinjätehuollolla voisi olla. FiR 1 -tutkimusreaktori on ensimmäinen käyttöönotettu ja purettava ydinlaitos Suomessa. Muualla käytöstä on poistettu tutkimusreaktoreita, joista lähin hanke on ollut kolmen reaktorin käytöstäpoisto Risön tutkimuskeskuksessa Tanskassa. Toisaalta maailmalla odottaa jo 200–300 tutkimusreaktoria käytöstäpoistoa.

Suomen ensimmäinen ydinreaktori

Suomen ensimmäisen FiR 1 -ydinreaktorin hankinta alkoi Yhdysvaltain presidentin Eisenhowerin vuoden 1953 “Atoms for Peace” -puheesta. YK järjesti vuonna 1956 Geneven konferenssin, joissa suurvallat esittelivät ydinenergiaa. Myös Suomen atomienergianeuvottelukunnan edustajat ja ydinenergian puuhamiehet, mukaan luettuna nykyinen tieteen akateemikko Pekka Jauho, osallistuivat konferenssiin.

Suomeen haluttiin saada edellytykset ydinenergian käyttöönotolle, jossa merkittävä askel oli alan koulutus- ja tutkimustoiminnan käynnistäminen. Tähän tarkoitukseen Suomeen hankittiin tutkimusreaktoriksi yhdysvaltalaisen General Atomicsin valmistama Triga Mark II -tyyppinen reaktori. Reaktori otettiin juhlallisesti käyttöön vuonna 1962. Otaniemeen sijoitettu tutkimusreaktori annettiin teknillisen korkeakoulun käyttöön ennen kuin se siirtyi VTT:n hallintaan vuonna 1971.

FiR 1 -tutkimusreaktoria on käytetty turvallisesti yli 50 vuoden ajan erityisesti tutkimus- ja opetustoimintaan. Alkuvaiheessa reaktorilla koulutettiin Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalaitosten ensimmäisen sukupolven turvallisuushenkilöstöä ja reaktorifyysikoita. Koulutus tutkimusreaktorilla on jatkunut näihin päiviin asti ja vuosittain ydinreaktorin saloihin käy tutustumassa ihmisiä Suomesta ja Ruotsista. Reaktorilla on tehty lukuisia tutkimuksia aina fysiikan perustutkimuksesta lähtien. Reaktori on edelleen käytössä muun muassa isotooppituotantoon.

Reaktoria on käytetty tehokkaasti myös syöpähoitoihin. Viime vuosiin saakka reaktorin pääkäyttötarkoitus oli vuonna 1999 käynnistyneiden hoitojen (BNCT, boron neutron capture therapy) potilassäteilytysten antaminen ja niihin liittyvä lääketieteellisen fysiikan tutkimus ja kehitystyö. Viimeiset sädehoidot annettiin tammikuussa 2012 hoitotoiminnan organisoinnista vastanneen Boneca Oy:n ajauduttua konkurssiin.

Tavoitteena ydinlupavelvoitteista vapautuminen

Päätös ryhtyä toimenpiteisiin reaktorin käytöstäpoistamiseksi tehtiin VTT:ssä kesällä 2012.

Käytöstäpoistoon liittyvillä toimenpiteillä tähdätään lopputilaan, jossa laitoksen rakenteiden ja järjestelmien puhdistaminen radioaktiivisista materiaaleista on suoritettu niin kattavasti, että luvanhaltija vapautuu kaikista ydinlupavelvoitteistaan ja rakennus voidaan vapauttaa muuhun käyttöön. Tarkoituksena on purkaa reaktori ja siihen liittyvät kiinteät rakenteet ja järjestelmien osat, mutta reaktorirakennus jätetään paikoilleen.

Reaktorin käytön lopettamisen jälkeen laitokselta poistetaan ensin ydinpolttoaine. Tämän jälkeen suoritetaan muiden radioaktiivisten osien purkutyöt (reaktorisydän sisäosineen, reaktoriallas, betoninen säteilysuoja, säteilytysasema ja jäähdytysjärjestelmän primääripiiri). Käytetty ydinpolttoaine on korkea-aktiivista, lisäksi siinä on edelleen lähes alkuperäistä 20 % väkevöintiä vastaava määrä U235:sta. Radioaktiiviset purku- ja huoltojätteet luokitellaan hyvin matalaaktiivisiksi tai matala- ja keskiaktiivisiksi ydinjätteiksi.

VTT:n suunnitelman mukaan reaktorin lopullinen sammuttaminen tapahtuisi viimeistään keväällä 2016, jonka jälkeen käytöstäpoisto aloitettaisiin poistamalla reaktorisydämen ydinpolttoaine ja siirtymällä turvalliseen sammutustilaan. Tarkempi purkusuunnittelu ja käytöstäpoiston lupahakemuksen valmistelu toteutetaan vuoden 2015 aikana. Varsinaisen purkutyön arvioidaan hyvin järjestettynä kestävän noin 15 kuukautta ja se voitaisiin toteuttaa 2016–2017 aikana. Samalla purkujätteet kuljetetaan välivarastoitavaksi. Purkujätteen loppusijoitus ratkaistaan myöhemmin, ehkä vuoteen 2030 mennessä.

YVA-menettelyn alainen hanke

Tutkimusreaktorin käytöstäpoisto kuuluu YVA-lain soveltamisalaan, koska YVA-asetuksen mukaisesti menettely koskee ydinvoimalaitoksia ja muita ydinreaktoreita, mukaan lukien näiden laitosten tai reaktoreiden purkaminen tai käytöstäpoistaminen. Muutosta tutkimusreaktorin käyttölupaan voidaan hakea vasta sen jälkeen, kun YVA-menettely on päättynyt.

YVA-menettelyssä tarkastellaan erityisesti reaktorin käytön lopettamisen jälkeen suoritettavia purkutöitä. Purkamisen lisäksi YVA-menettelyssä tarkastellaan käytetyn ydinpolttoaineen sekä purku- ja huoltojätteen kuljettamisen, välivarastoinnin, mahdollisen jatkokäsittelyn ja soveltuvin osin loppusijoittamisen aikaisia ympäristövaikutuksia.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan erityisesti radioaktiivisten aineiden päästöjä ja säteilyä, ydinjätteitä sekä niiden käsittelyä, kuljetuksia ja liikenteellisiä vaikutuksia, mahdollisia ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia sekä poikkeus- ja onnettomuustilanteita.

Hankkeen tarkastelun ja jo tehtyjen selvitysten perusteella käytöstäpoistolla ei ole merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Kun käytetty polttoaine on poistettu, kiinteässä muodossa purettavan betonin, alumiinin, grafiitin ja teräksen kokonaisaktiivisuus voisi olla noin 1 TBq ja purkujätteen kokonaistilavuus noin 20–30 m3 . Pahimmassa polttoainesiirron oletetussa onnettomuustilanteessa kaasumaisia radioaktiivisia aineita voisi päästä vapautumaan ympäristöön, mutta silloinkin säteilyvaikutukset ovat hyvin vähäisiä ja rajautuvat pienelle alueelle. YVA-selostuksessa ja sen perusteluina käytetyissä raporteissa esitetään tarkempi kuvaus arvioiduista ympäristövaikutuksista.

Useita vaihtoehtoja ydinjätehuollolle

Käytöstäpoiston ydinjätehuollon toteuttamiselle on olemassa useita erilaisia vaihtoehtoja. Ne on haluttu sisällyttää YVA-menettelyyn mahdollisimman monipuolisesti, jotta kaikki vaihtoehdot olisi kuvattu kattavasti. Tämä on myös YVA:n yhteysviranomaisena toimivan työ- ja elinkeinoministeriön tahto.

Käytetyn polttoaineen ja muun radioaktiivisen jätteen välivarastoinnin ja loppusijoittamisen tai sitä edeltävän jatkokäsittelyn toteutus voidaan myöhemmässä vaiheessa hoitaa yhteistyössä VTT:n yhteistyökumppaneiden kanssa, joiden kanssa tulee tästä erikseen sopia. Ydinjätehuollon päävastuu on kuitenkin aina luvanhaltijalla (VTT).

Tutkimusreaktorin ydinpolttoaine on yhdysvaltalaista alkuperää ja kuluu Yhdysvaltojen energiaministeriön ydinmateriaalien leviämisen estämiseksi käynnistetyn käytetyn polttoaineen palautusohjelman piiriin. VTT on valmistellut käytetyn ydinpolttoaineen palautusta Yhdysvaltoihin Idahoon päävaihtoehtona. Idahossa olevan valtavan kokoisen ydintutkimuskeskuksen aluetta ja varastojärjestelyjä koskevia tietoja on tarkennettu YVA-selostuksen kuvaukseen. Vaihtoehtona on toteuttaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Suomessa yhteistyössä Posiva Oy:n kanssa, mutta tähän liittyy useita selvitettäviä asioita. Jos käytetty ydinpolttoaine palautetaan Yhdysvaltoihin, tulee palautuksen ehtojen mukaisesti reaktorin käyttö lopettaa viimeistään 12. toukokuuta 2016 ja polttoaine vastaanottaa Yhdysvaltoihin 12. toukokuuta 2019 mennessä. Yhdysvaltoihin palautettaessa käytettyä ydinpolttoainetta säilytetään siirron valmistelun ajan Otaniemessä reaktorilla. Jos taas loppusijoitus toteutettaisiin Posivan kanssa, edeltäisi tätä mahdollisesti usean vuosikymmenen välivarastointiaika voimalaitosalueiden käytetyn ydinpolttoaineen välivarastossa.

Muun radioaktiivisen huolto- ja purkujätteen välivarastointi- ja loppusijoitustoimenpiteet voidaan toteuttaa yhteistyössä ydinvoimayhtiöiden Fortum Power and Heat Oy:n tai Teollisuuden Voima Oyj:n kanssa. Mahdollista välivarastointia Otaniemen alueella on selvitetty. Merkittävä osa purkuja huoltojätteestä voidaan vapauttaa valvonnasta. Osa tutkimusreaktorin purkamisen radioaktiivisesta alumiinijätteestä on mahdollista viedä käsiteltäväksi Ruotsin Studsvikin ydintutkimuskeskuksen laitokseen ennen välivarastointia ja loppusijoitusta Suomessa. Säteilytetyn grafiitin käsittely on myös päätettävä loppusijoitusta ennen.

Paikallisten kiinnostus ei vielä herännyt

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Samalla tavoitteena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettelyn aikana saadaan tärkeää tietoa hankkeen jatkosuunnittelua varten. VTT:lle oleellisina asioina esiin ovat nousseet muun muassa:

  • purkutekniikka, kokemukset ja niistä kertynyt tieto sekä osaamisresurssit;
  • purkuvaiheen säteilysuojelu, joka muistuttaa ydinvoimalaitoksen vuosihuoltoa;
  • valvonnasta vapauttaminen ja välivarastoinnin toteutustavat;
  • loppusijoituksen erityiskysymykset (alumiini, grafiitti);
  • Suomen ja muut Euroopan sekä Yhdysvaltojen kontaktit;
  • ydinenergialainsäädännön vaatimukset ja lupamenettely;
  • kustannusrakenne eri toimintakaavioilla.

YVA-menettelyn aikana on haluttu järjestää mahdollisimman laaja sidosryhmävuoropuhelu, jotta hankkeeseen liittyvät mielipiteet saataisiin kattavasti selville. YVA-menettelyä varten koottiin yli 20 tahosta koostuva seurantaryhmä, jonka kokouksissa voi esittää mielipiteitä ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja -selostuksen sekä sitä tukevien selvitysten laadinnasta. Hankkeesta on lisäksi järjestetty avoimia yleisötilaisuuksia, mutta paikallisesti hanke ei ole ainakaan vielä herättänyt suurta kiinnostusta. Kiinnostus voi kuitenkin herätä purkuvaiheessa, kun hanke etenee toteutukseen keskellä yliopisto- ja tutkimuslaitosaluetta.

Ohjelmavaiheessa VTT:n kannalta mielenkiintoisimmat kommentit tulivat läheltä (Aalto yliopisto: purkakaa koko talo) ja hieman etäämpää (Ahvenanmaa: merikuljetuksen riskit).

Esimerkkinä ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoille

FiR 1 -tutkimusreaktori on ensimmäinen purettava ydinlaitos Suomessa. Muualla maailmassa käytöstä on poistettu useita tutkimusreaktoreita, joista lähin toteutettu hanke on ollut kolmen reaktorin käytöstäpoisto Risön tutkimuskeskuksessa Tanskassa. Suomessa ydinvoimayhtiöt ovat ylläpitäneet omia käytöstäpoistosuunnitelmiaan, ja jo seuraavalla vuosikymmenellä sellaisen toteuttamisesta saatetaan päättää Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksen osalta.

Vaikka tutkimusreaktori on pieni reaktori verrattuna suomalaisten ydinvoimalaitosten kokoon, tulee aktiivisten rakenteiden ja osien käytöstäpoisto toteuttaa samojen turvallisuusperiaatteiden mukaisesti. Hankkeeseen liittyykin yhteiskunnallisia odotuksia, sillä tutkimusreaktorin purkamista pidetään eräänlaisena harjoituksena myöhemmin tapahtuville ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoille. Olisi ilmeisen hyödyllistä saada tästä työstä kansallisen ydinjätetutkimusohjelman osahanke esim. purkumenetelmien kehittämiseksi.

VTT käy neuvotteluja eri viranomaisten ja yhteistyötahojen kanssa ja hakee yhdessä muiden asiantuntijatahojen kanssa parhaita soveltuvia ratkaisuja käytöstäpoiston ja siihen liittyvien toimien toteuttamiselle. Hankkeen ja suunnitelmien edetessä onkin saatu paljon tietoa paitsi käytöstäpoiston prosessista, myös reaktoriin liittyvistä muistoista ja tarinoista.

Henkilökuva Timo Huhtinen: YVA-aktiivi taitaa myös askelkuviot

”YVA on yhteiskuntasuhteiden hoitoa”, sanoo Yva ry:n tunnustuspalkinnon saanut Timo Huhtinen.

Yva ry myönsi keväällä 2014 henkilökohtaisen tunnustuspalkinnon Timo Huhtiselle, 49, ympäristövaikutusten arvioinnin eteen tehdystä työstä. Huhtinen on varsinainen YVAn monitoimimies ja hänellä on takanaan pitkä ura YVAn parissa. Hän on yksi Yva ry:n perustajajäsenistä ja toiminut aktiivisesti Yva ry:n toiminnassa koko sen 20-vuotisen historian ajan niin puheenjohtajana, taloudenhoitajana, jäsenrekisterin ylläpitäjänä kuin Impakti-lehden päätoimittajanakin. Harvempi kuitenkaan tietää, että tämä YVA-osaaja on myös Suomen mestari.

YVA-koordinaattorikurssilta idea yhdistyksen perustamiseen

Huhtinen on vuonna 1991 valmistunut maanmittauksen diplomi-insinööri Teknillisestä Korkeakoulusta. Nuoren, maankäytön suunnitteluun erikoistuneen diplomi-insinöörin ensikosketus YVAan tuli silloisen Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskuksen (YTK) järjestämällä YVA-koordinaattorikurssilla vuonna 1994. Kurssi pidettiin juuri ennen YVA-lain voimaan astumista, ja tavoitteena oli kouluttaa YVAn tekijöitä Suomeen. ”Kahden kuukauden kurssilla sai todella vankan YVA-koulutuksen. Toista niin hyvää koulutusta ei silloin ollut Suomessa saatavilla YVAan liittyen”, toteaa Huhtinen. Voikin sanoa, että YVA-koordinaattorikurssin ansiosta Huhtinen vaikuttaa tälläkin hetkellä YVA-järjestöaktiivina, sillä kurssilla luennoi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jonka YVA-aiheisen esityksen innoittamana päätettiin perustaa Yva ry – Huhtinen yhtenä perustajajäsenistä.

Tällä hetkellä Huhtinen toimii Kaupunkisuunnitteluosaston apulaisosastopäällikkönä Sito Oy:ssä, jossa on vierähtänyt viimeiset 12 vuotta. Matkan varrella on kertynyt työkokemusta konsulttityön ohella niin oman toiminimen pyörittämisestä kuin luokanopettajan töistäkin. Luokanopettajan töissä vierähti kaksi vuotta, minkä jälkeen Huhtinen palasi oman alansa töihin – ensin Maa ja Vesi Oy:ssä (nyk. osa Pöyry-konsernia), sittemmin Sitossa.

Tuulivoimahankkeissa kehittämisen varaa

Kysyttäessä miten YVAa pitäisi kehittää, löytää Huhtinen heti yhden muutostarpeen, joka koskee erityisesti tuulivoimahankkeita. ”Tällä hetkellä tuulivoimahankkeiden yhteydessä kuulee jatkuvasti päiviteltävän, että ei ole oikein järkeä tehdä sekä YVAa että kaavaa. Ensin hankkeesta tehdään YVA, minkä jälkeen vaadittava kaava, ja molempiin vaaditaan täsmälleen samat selvitykset. Neuvotteluja käydään tuplana kummankin menettelyn yhteydessä samojen viranomaisten kanssa. Resurssien tuhlausta”, sanoo Huhtinen.

YVAn ja kaavoituksen yhteensovittamista voisi hänen mielestään kehittää esimerkiksi siten, että ei olisi tarpeen erikseen määritellä, kumpaan menettelyyn mikäkin viranomaisneuvottelu liittyy. Neuvottelut ELY-keskuksen kanssa ovat Huhtisen mukaan tästä hyvä esimerkki. ”Pitää olla selvillä, milloin neuvotellaan ns. kaava-ELYn ja milloin ympäristö-ELYn kanssa. Välillä tuntuu, että ELY-keskuksissa ei itsekään aina tiedetä, mikä taho vastaa mistäkin.”

YVA on yhteiskuntasuhteiden hoitoa

Sen suuremmin Huhtinen ei löydä tämänhetkisestä YVA-laista ja YVA-käytännöistä puutteita. ”YVA on hyvä tapa tehdä hankkeet julkisiksi ja varmistaa ympäristövaikutusselvitykset ja vuorovaikutus – ihan mikä on YVA-lain tarkoitus”. YVA on Huhtisen mukaan muuttunut jo itsestään selvyydeksi. Hän sanoo, että nykyään YVAt osataan tehdä hyvin, ja se on eräänlainen standardimenettely, joka ei enää herätä ihmeellisiä tunteenpurkauksia puolesta tai vastaan. Osallisten kuuleminen ei ole nykypäivänä enää mikään poikkeus, vaan osa normaalia toimintaa. Huhtisen mukaan hankkeesta vastaavat ymmärtävät nykyään hyvin YVAn tarpeellisuuden ja osallisten kuulemisen. Huhtinen sanoo, että hänen omissa YVA-projekteissaan kuulemisella on aina ollut jokin vaikutus lopputulokseen.

Huhtinen vertaa YVAa yritysten yhteiskuntavastuun hoitamiseen.

”Yhteiskuntasuhteiden hoitaminen on firman bisneksen kannalta välttämätöntä. Myös YVA on hankkeesta vastaavalle yksi hyvä työkalu hoitaa yhteiskuntasuhteita. YVA on tietyllä tavalla pakollinen paha, ihan niin kuin minkä tahansa muiden ympäristönormien tai esimerkiksi päästödirektiivien huomioon ottaminen yrityksen toiminnassa. Yritys toteaa, että tämä kuuluu liiketoiminnan kustannuksiin ja se täytyy hoitaa. Hyvin hoidetusta YVAsta yritys saa myös PR-hyötyä”, Huhtinen sanoo.

Suomenmestarilla askelkuviot hallussa

Vapaa-ajallaan Huhtisen löytää monta kertaa viikossa tanssiseura Cometsin tanssisalilta. Rock & swing -tansseihin erikoistuneessa Cometsissa hän sekä treenaa itse että valmentaa. Huhtisen tanssirepertuaariin kuuluvat erityisesti boogie woogie, bugg, fusku ja rockabilly. Harjoituskaudella Huhtiselta kuluu tanssin parissa noin kymmenen tuntia viikossa. Menestystäkin on tullut, siitä kertovat muun muassa vuonna 2014 saavutetut senioriluokan kultamitalit rock & swing -tanssien SMkilpailuissa (boogie woogie, bugg ja fusku) sekä vuonna 2012 napattu PM-kisojen pronssi (boogie woogie).

Tanssin pariin hänet houkutteli kymmenisen vuotta sitten vaimonsa Päivi. ”Vaimoni jossain vaiheessa ilmaisi, että olisi ihan hyvä, jos osaisi tanssia. Aluksi opeteltiin Päivin kanssa tanssileireillä peruslavatanssit, minkä jälkeen aloimme treenata enemmän rock & swing -tansseja”, kertoo Huhtinen, joka toimii aktiivisesti myös Cometsin hallituksessa – tällä hetkellä varapuheenjohtajana.

Huhtinen on myös innokas työmatkapyöräilijä, siitä kertoo pyörän matkamittariin vuosittain kertyvät 4000–5000 kilometriä. ”Tai enhän minä pyöräilyä harrasta, se on enemmän hyötyliikuntamuoto. Toukokuussakin tuli istuttua pyörän satulassa yhteensä 24 tuntia eli vuorokauden verran. Kilometrejä kertyy aivan itsestään liikkuessa paikasta toiseen.”

Huhtinen on naimisissa Yva ry:n puheenjohtajan Päivi Karvisen kanssa. Lopuksi on kysyttävä, puhutaanko tässä kahden YVA-aktiivin residenssissä kenties paljonkin YVAasioita? ”Kyllä me YVAstakin keskustelemme, mutta enemmän Yva ry:n käytännön asioista. Tanssista kotona keskustellaan sitten enemmänkin.”

Kuva_2_Paivi_ja_Timo_SM-kisat_10_05_2014_BW-seniorit

Timo Huhtinen ja Päivi Karvinen boogie woogie -tanssin seniorisarjan suomenmestarit vuosimallia 2014. Kuva: Taija Siipilehto

 

YVA-direktiivi muuttui – lakimuutoksiin aikaa kolme vuotta

YVA-direktiivin muutos (2014/52/EU) tuli voimaan toukokuussa. Muutoksia tuli lähes kaikkiin direktiivin artikloihin. Ympäristöministeriön on tarkoitus asettaa työryhmä lakimuutosten määrittelemiseksi. Muutokset on saatettava voimaan 16.5.2017 mennessä.

Direktiiviin tuli uutena mm. YVAn määritelmä, Natura-arvioinnin ja YVAn suhdetta tiivistettiin, arviointiselostuksen sisältövaatimukset päivitettiin sekä lisättiin velvoite laadunvarmistukseen. Lisäksi YVAn huomioonottamista luvassa vahvistettiin. Moniin liitteisiin tuli muutoksia, mutta hankeluettelot säilyivät nykyisellään.

Komission lähtökohdat muutokselle olivat ympäristövaikutusten arvioinnin laadun parantaminen ja YVAn kehittäminen vastaamaan paremmin uusiin ympäristönsuojelun haasteisiin. Tavoitteena oli myös hallinnollisen taakan keventäminen. Alkuperäinen ehdotus muuttui jäsenmaiden käsittelyssä melko paljon ja oikeastaan parempaan ja selkeämpään suuntaan.

YVAn määritelmä on uutta, artikla 1

Direktiivissä ei ollut aiemmin YVAn määritelmää. Määritelmässä selvennetään hankkeesta vastaavan ja viranomaisen rooleja hankkeesta vastaava tekee vaikutusten arvioinnin (assess) ja viranomainen tarkastaa (examines) lopputuloksen (katso erillinen teksti artikkelin lopussa). Tuntuva muutos viranomaisen tehtäviin on perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista ja sen sisällyttäminen lupaan. Yhteysviranomaisen tehtävä siis laajenee riittävyyden arvioinnista.

Natura-arvioinnin ja YVAn suhde, artikla 2

Mikäli YVA-hankkeessa on tarpeen laatia myös Natura-arviointi, on nämä jatkossa lähtökohtaisesti sovitettava yhteen. Muiden direktiivien arviointivelvoitteiden yhteensovittaminen jäi lopulta jäsenvaltioiden päätettäväksi.

Lisäyksiä ympäristövaikutuksiin, artikla 3

Direktiivin ympäristövaikutusten luetteloon lisättiin luonnon monimuotoisuus, joka meillä on ollut YVA-laissa jo alusta alkaen. Uutena tulee velvoite arvioida vaikutukset, jotka johtuvat hankkeen alttiudesta suuronnettomuus- ja katastrofiriskeille.

YVA yksittäistapauksessa, artikla 4

Hankkeesta vastaavalle on luotu velvoite tuottaa viranomaiselle tiedot hankkeesta ja sen vaikutuksista, kun päätetään YVAn soveltamisesta yksittäistapauksessa. Uusi liite IIA luettelee toimitettavat tiedot. Viranomaisen päätöksenteon pohjana olevia harkintaperusteita on päivitetty (liite III). Direktiivi mahdollistaa sen, että lieventämistoimet voidaan ottaa huomioon jatkossa päätöksenteossa.

YVA-selostus ja laadunvarmistus uutena mukaan, artikla 5

Direktiivi ei tuntenut aiemmin YVA-selostuksen käsitettä, vaan hankkeesta vastaavan on tullut toimittaa viranomaiselle tiedot asianmukaisessa muodossa. Nämä YVAn sisältövaatimukset on päivitetty. Uutta on laadun varmistaminen YVAssa. Hankkeesta vastaavan tekijöiden on oltava päteviä ja viranomaisella tulee olla käytössään riittävä asiantuntemus, kun se arvioi riittävyyttä ja laatua. Viranomainen voi edellyttää hankkeesta vastaavalta lisätietoja, mikäli perustellun päätelmän tekeminen sitä edellyttää.

YVA ja lupa, artiklat 8, 8a ja 9

YVA-direktiivissä säädetään myös lupaan liittyvistä asioista. Kuten aiemmin todettiin, tulee luvassa mainita YVAn perusteltu päätelmä. Jäsenvaltion on lisäksi varmistettava, että hankkeesta vastaava toteuttaa sellaiset toimenpiteet, joilla pyritään välttämään, ehkäisemään tai vähentämään ja, jos mahdollista, poistamaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, sekä määritettävä merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten seurantamenettelyt. Myös luvasta tiedottamisesta on säädetty.

Direktiivimuutos, 2014/52/EU, löytyy kokonaisuudessaan suomeksi linkistä www.ec.europa.eu/environment/eia/eia-legalcontext.htm. Samasta osoitteesta löytyy myös nykyinen YVA-direktiivi (2011/92/EU) sekä nykydirektiivin ja muutosdirektiivin yhteen sovitettu laitos (informal consolidated verson of the EIA directive).

Artikla 1

Ympäristövaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan menettelyä, joka käsittää seuraavat:
i) hankkeen toteuttajan suorittama 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen;
ii) 6 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten toteuttaminen ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen neuvottelujen käyminen;
iii) toimivaltaisen viranomaisen tarkastelu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyistä tiedoista ja hankkeen toteuttajan tarvittaessa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamista lisätiedoista sekä 6 artiklan mukaisista kuulemisista ja 7 artiklan mukaisista neuvotteluista saaduista mahdollisista asiaan liittyvistä tiedoista;
iv) iii alakohdassa tarkoitetun tarkastelun ja tapauksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen oman lisätarkastelun tulokset huomioon ottaen tehty toimivaltaisen viranomaisen perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista; ja
v) toimivaltaisen viranomaisen perustellun päätelmän sisällyttäminen 8 a artiklassa tarkoitettuihin päätöksiin.

Näin direktiivimuutos syntyi

Euroopan komissio antoi ehdotuksensa YVA-direktiivin muuttamisesta lokakuussa 2012. Pian tämän jälkeen alkoi direktiivin käsittely neuvoston ympäristöryhmässä, jossa jäsenmaat neuvottelivat direktiivin sisällöstä omien tavoitteidensa pohjalta. Suomi sai kunnollisesti perustellen omia tavoitteitaan hyvin neuvotteluissa läpi. Neuvottelut neuvostossa kestivät tasan vuoden, tarvittiin 18 kokousta ennen jäsenmaiden yhteisymmärrystä sisällöstä. Samaan aikaan myös parlamentti käsitteli ehdotusta ja sillä oli omat muutosesityksensä komission ehdotukseen. Tämän jälkeen seurasivat neuvottelut neuvoston, parlamentin ja komission välillä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Tämä tapahtui joulukuussa 2013. Muutos hyväksyttiin virallisesti parlamentissa ja neuvostossa maaliskuussa 2014. Muutos astui voimaan 15.5.2014 ja kansallisesti muutokset tulee saattaa lainsäädäntöön 16.5.2017 mennessä.

Kuva: Komission edustajat YVA-yksikön päällikkö Georges Kremlis (toinen vasemmalta) ja yksikön juristi Stephanos Ampatzis (kolmas vasemmalta) olivat keskeisessä asemassa komission direktiivimuutosehdotuksen laadinnassa. Neuvoston puheenjohtajamaana toimi kriittisessä vaiheessa Liettua, jota tässä kuvassa edustaa Kremlisin vasemmalla puolella oleva Ruta Revoldiene. Viron edustaja Rainer Persidski tekee muistiinpanoja. Kuva: Seija Rantakallio

Siellä kaikilla oli niin mukavaa – YVA-juoksu

Yva ry juhli 21.9.2014 syntymäpäivänään kunnollisesti 20-vuotistaivaltaan juoksemalla ja kävelemällä. Liki 50 YVA-juoksuun osallistujaa kiersi Töölönlahden yhdeksänä joukkueena leikki- tai tosimielellä. Minä lähdin juoksuun iloisella mielellä – iltapäivä ulkoilulle – kävelylle ja 10 m hölkälle. Jokainen ilmoittautunut saapui paikalle ja vähän enemmänkin. Sunnuntai oli upea syyskuun kesäpäivä. Lämpötila liki 20 astetta ja aurinko paistoi.

Kokoontuminen oli Hesperian puistossa ja siellä oli sopivankokoinen nurmikko alkulämmittelylle, jonka ohjasi liikunnanopettaja Taina Avo Kisakallion urheiluopistolta. Sen jälkeen osallistujat johdatettiin turvallisesti kevyenliikenteen väylän yli lähtörykelmään. Puheenjohtaja Päivi Karvinen ampui lähtölaukauksen. Kuului puh ja kaikki lähtivät matkaan. Varsinainen laukaus tuli jälkikaikuna. Anne Kangasaho, Nunu Pesu ja Tiina Kähö eli juoksutiimi oli huolehtinut myös palautusjuomat osanottajille. Kukaan ei keskeyttänyt ja jokainen joukkue sai kerättyä tarvittavan määrän sydämiä.

Onnitteluruusut ojennettiin siis kilometreinä ja komeimmat ruusut kasvattivat kymmenen kierrosta juosseet 2-henkiset joukkueet, joiden juoksumatka oli 10 km. Soolojuoksijoita (20 km) ei ollut. Juoksun ohessa piti myös pureskella pähkinöitä kuten ”Kaksi juoksee keskellä ja 12 vain seisoo”. Parhaiten viisi pähkinää ja lisäkysymykset ratkaisi Pöyryn joukkue. Juoksupukukisassa kisailtiin parhaasta juoksupuvusta. Erikoismaininnan saivat Suomen luonnonsuojeluliiton Norpat ja joukkuepukukisan paras oli Hammarström Puhakka Partners’n Kammioeläimet. YVA-paita oli myös tyylikäs juoksuasun osa.

Illansuussa siirryttiin Villa Kiveen. Syntymäpäiväsankarille nostettiin malja ja lasit kilisivät. Puheenjohtaja muisteli puheessaan sankarin syntymähetkeä 20 vuotta sitten. Juhla jatkui hyvää ruokaa – savukalaa ja salaatteja – ja hyvää juomaa nautiskellen ja välillä saunoen. Syntymäpäiväkakun kynttilät puhalsi sammuksiin yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Timo Huhtinen.

Illan mittaan kisailu jatkui. Nyt piti tunnistaa tansseja, joita esittivät Päivi ja Timo sekä Erkki ja Reetta. Taitavia tähtitanssijoita. Tanssilajit parhaiten tunnisti Sakari Grönlund ja palkinnoksi sai tanssia tähtien kanssa.

Kotiinlähdön hetki koitti ja meillä kaikilla oli ollut mukavaa. Kaikki sujui loistavasti. Kiitos kaikille järjestäjille ja tilaisuutta tukeneille.

Yva ry:n 20-vuotisjuhla

Yva ry täytti 20 vuotta vuonna 2014. Juhlavuoden päätapahtumana toimi perinteisen YVA-päivän lisäksi samana iltana 19.3.2014 järjestetty juhlaillallinen Helsingissä Rake-salissa (Bulevardi 2). Innokkaimmat YVA:n ystävät osallistuivat myös seuraavana päivänä järjestetylle ekskursiolle FiR 1 -tutkimusreaktorille Espoon Otaniemessä.

 

Isantapari_juhlaillallinen

Illan isäntänä ja emäntänä toimivat Vesa-Matti Honkanen ja Tiina Kähö

alkumaljajuhlaillallinen

Illallisen alkua odotellessa tunnelma oli tiivis.

juhlaillallinen

Jälkiruoka hyvän ohjelman ohessa sai hymyn kirpoamaan pöytäseurueen huulille

kvartettijuhlaillallinen

Yksi illan kohokohtia oli kvartettiesitys – kvartetin jäsenet olivat Laulu-Miehet-kuorosta.

Täydellinen kuvakooste juhlaillalliselta on luettavissa painetusta Impakti-lehdestä sekä Impaktin pdf-versiosta.