Avainsana-arkisto: historia

Töölönlahden ympäri ulkoiltiin hyvassa hengessä

Yva ry:n ihka oikeana syntymäpäivänä 21.9.2014 tempaistiin synttärisankarin kunniaksi YVA-juoksu. Töölönlahden ympäri. Ideana oli kiertää Töölönlahtea ympäri joukkueissa niin, että joukkueen yhteismatkaksi muodostui 20 km. Matkan sai taittaa paitsi juosten myös kävellen.

Osallistujia oli huikeat 47 henkeä – yhteensä 9 eri joukkueessa. Mukana mm. kaksi norppaa ja erilaisia muita veikeitä eläinhahmoja.

Matkaan lähdettiin alkujumpan lämmittämänä. Sen jälkeen juoksu/hölkkä/kävely ja kenties syksyn viimeisen kesäisen päivän aurinko pitivät osallistujat lämpiminä. Itse asiassa tunnelma oli aivan huikea liikkujien kerätessä kuka minkäkin määrän punaisia sydämiä 2 km kierroksiensa merkeiksi…! Kuvia tapahtumasta voit katsoa juoksu-sivulta.

Iltaa jatkettiin Linnunlaulun Villa Kivessä saunan, ruuan, kakkukahvien, tanssivisan ja erilaisten palkitsemisten merkeissä. Suomen luonnonsuojeluliiton norpat saivat itseoikeutetusti erityismaininnan pukeutumisestaan. Koko joukkueena pukeutumispalkinnon nappasivat Hammarström Puhakka Partners’n Kammioeläimet. ”Matkapähkinöiden” eli visaisten kysymyksen ratkaisuissa sen sijaan onnistui parhaiten tiimi Pöyryltä.

21.9.1994 VPK:n talossa Albertinkadulla Helsingissä perustettu Yva ry:mme voi siis 20-vuotiaana kovasti reippaasti. Perustajajäsenistä synttärijuhlissa oli mukana kolme henkilöä. Heistä yksi, Timo Huhtinen, sai itseoikeutetusti puhaltaa juhlakakun kynttilät. Samalla kajautettiin Paljon onnea vaan ry:lle.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Juhlavuosi jatkuu ”erityispikkujouluilla” maanantaina 17.11.2014. Sitra on kutsunut yhdistyksen kylään torniinsa Ruoholahteen. Kuulemme siitä, mikä on Sitran rooli ja toimenkuva suomalaisessa yhteiskunnassa ja miten Sitra on osaltaan mukana vaikutusten arvioinnissa. Esiintyypä illan aikana myös taatusti tuore Pystymetsäorkesteri. Lisätietoja ja ilmoittautuminen lokakuussa. Mukaan mahtuu 30 ensimmäistä, joten varaahan 17.11. klo 18 kalenteriisi!

Lämpimät kiitokset tapahtuman toteutuksesta juoksutiimille; Annelle, Nunulle ja Tiinalle, illan sponsorille Hammaström Puhakka Partners’lle sekä kaikille reippaille osallistujille!

DSC_0071 IMG_0051

Kuvissa juoksuasuistaan palkitut norpat alkujumpassa ja HPP:n Kammioeläimet ilmoittautumispisteellä.

Lisää kuvia juoksu-sivulla.

Impakti 1/2014 on ilmestynyt

Impakti-lehden historiikki-numero  1/2014 on ilmestynyt.

Paperilehti on jaettu kaikille YVA-päivän osallistujille 19.3.2014, ja se postitetaan lähiaikoina niille jäsenille, jotka eivät YVA-päivään osallistuneet.

Lehden artikkelit löytyvät myös Yva ry:n nettisivuilta, samoin kuin lehden pdf-versio.

Mukavia lukuhetkiä!

Tiesitkö tämän kaiken Yva ry:stä?

Yva ry perustettiin 21.9.1994. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä tuli voimaan vain kolme viikkoa aikaisemmin 1.9.1994. Perustamiskokouksessa oli 20 innokasta mukana, joista 19 liittyi yhdistykseen. 31.12.2013 Yva ry:ssä oli 101 naisjäsentä, 81 miesjäsentä, yksi yhdistys (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry) ja 10 kannattajajäsentä. Jäsenrekisterissä on vielä tilaa. Tule mukaan Yva ry:n toimintaan, jollet vielä ole jäsen. Pyydä yva-asioiden kanssa tekemisissä olevia ystäviäsi mukaan kuten kaavoittajia!

Ensimmäiset YVA-päivät pidettiin jo keväällä 1995, ja vuodesta 1997 lähtien niitä on järjestetty joka vuosi, siis 18 kertaa vuoden 2013 loppuun mennessä. Kuinka monissa sinä olet käynyt?

Eniten YVA-päivillä oli osanottajia vuoden 2000 YVA-päivillä, peräti 274 osanottajaa. Syynä siihen oli, että silloin YVA-päivät järjestettiin poikkeuksellisesti yhdessä kuuden muun järjestön kanssa: Ilmansuojeluyhdistyksen, Jätehuoltoyhdistyksen, Vesiyhdistyksen, Yhteiskuntasuunnittelun seuran, Ympäristöjohtamisen yhdistyksen ja Ympäristönsuojeluviranhaltijoiden kanssa. Lääninhallituksen 200-paikkaisessa auditoriossa oli silloin todella tiivis tunnelma.

Yva ry:llä on ollut 20 toimintavuoden aikana kahdeksan puheenjohtajaa, kaksi naista ja kuusi miestä. Yva ry:n hallituksen jäsenistä 56 % on ollut naisia ja 44 % miehiä. Hallitus on naisvaltaistunut 2000-luvulla voimakkaasti. Kaudella 2012-2013 hallituksessa ei ollut yhtään miestä. Miehet, tulkaa aktiivisemmin mukaan toimintaan! Entiset puheenjohtajat ja muut hallituksen jäsenet löytyvät Impaktin lopusta.

Yva ry:ssä oli vuoden vaihteessa 183 jäsentä. Jos et ole vielä jäsen, niin olet tervetullut. Jäsenmaksu on vain vaivaiset 15 €/vuosi. Jäsenanomuksen täyttäminen ja lähettäminen onnistuu kätevimmin netissä Yva ry:n kotisivuilla. www.yvary.fi

Yva ry:llä on nykyisin 10 kannatusjäsentä. Ne ovat AIRIX Ympäristö Oy, Asianajotoimisto Ympäristölaki Oy, EPV Tuulivoima Oy, FCG Finnish Consulting Group, Fingrid Oyj, Golder Associates Oy, Kemijoki Oy, Ramboll Finland Oy, SITO Oy, WSP Finland Oy. Puuttuuko työnantajasi listalta? Ei hätää, vielä mahtuu mukaan. Kannatusjäsenmaksu on vain 150 €/vuosi.

Yva ry on jakanut Hyvä YVA -palkinnon vuosittain vuodesta 2000 lähtien. Tähän asti palkituista 13 YVA:sta viisi on ollut liikennehankkeita (kolme tiehanketta ja kaksi ratahanketta), muuten on palkittu tasaisesti erilaisia hanketyyppejä. Yksi palkittu on ollut SOVA-lain mukainen vaikutusten arviointi, nimittäin vuonna 2008 palkinnon sai YTV Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmasta. Viime vuonna palkintoa ei jaettu, kun riittävän hyvää palkittavan arvoista vaikutusten arviointia ei ehdotettu. Vuodesta 2014 alkaen on kaksi palkittavaa luokkaa: Hyvä YVA (ympäristövaikutusten arviointimenettely) ja Hyvä SOVA (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi).

Tiesitkö, että sinäkin voit ehdottaa palkittavia ehdokkaita? Jos sinulla on mielessä loistavasti tehty jonkin hankkeen, kaavan tai muun suunnitelman vaikutusten arviointi, niin kerro siitä Yva ry:lle. Perustele esityksesi ja kerro, mitä mahdollisesti uutta vaikutusten arvioinnissa tai arviointiprosessissa on ollut. Palkinnoilla halutaan edistää vaikutusten arvioinnin kehittämistä. Palkintojen säännöt löytyvät Yva ry kotisivuilta www.yvary.fi, ja sitä kautta voit jättää myös ehdotuksesi. Seuraava palkinto jaetaan mahdollisesti Yva ry:n 20-vuotisjuhlaillallisilla 19.3.2014.

Yva ry on jakanut tunnustuspalkinnon kuudelle YVA:n parissa ansioituneille henkilöille vuodesta 2004 lähtien. Joka vuosi palkintoa ei ole jaettu. Ensimmäisen tunnustuspalkinnon sai Sirpa Pietikäinen ansioistaan YVA-lain valmistelusta ympäristöministerinä. Seuraava tunnustuspalkinto jaetaan mahdollisesti Yva ry:n 20-vuotisjuhlaillallisilla 19.3.2014. Tulethan mukaan jännittämään, kuka mahdollisesti nyt palkitaan!

Artikkeliin liittyvät nimilistat, taulukot ja graafit ovat luettavissa painetusta lehdestä sekä lehden pdf-versiosta.

Suomen YVA-lain pitkä ja kivinen alkutaival

YVA-lain valmistelussa meni paljon aikaa ja vahvojen ministerien erilaiset näkemykset asiasta saivat paljon julkisuutta. Lopputuloksena Suomi siirtyi edelläkävijäksi ulottaen vaikutusten arvioinnin kaavoitukseen ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

Ympäristövaikutusten arviointi on tänä päivänä Suomessa, kuten maailmalla yleisesti, ympäristöön vaikuttavien hankkeiden, suunnitelmien ja politiikkaohjelmien valmistelun perustyökalu. Näin ei ole ollut kuitenkaan vielä kovin kauan. Suomessa YVA-laki tuli voimaan vuonna 1994. Silloin olimme jälkijunassa muun läntisen Euroopan kehityksessä. Euroopan yhteisön sisällä YVA-direktiivistä päätettiin ensi kertaa jo 1985. Pohjois-Amerikassa YVA oli otettu käyttöön jo 1970-luvun alussa. Suomessa YVA:n käyttöönottoa hidasti ja myöhästytti sen muotoiluun liittyvät poliittiset ja hallinnolliset näkemyserot. Tässä artikkelissa käydään läpi YVA-lain valmistelun alkuvaiheita ja siihen liittyviä kiistakysymyksiä.

1980-luvulla YVA-esitykset eivät juuri edenneet

Suomen ympäristöhallintoa ja -lupajärjestelmiä alettiin kehittää aktiivisesti 1970-luvun alussa. 1980-luvun alussa monet ympäristöalan asiantuntijat ja osa ympäristöhallinnosta huolestuivat kehittymässä olevan ympäristölainsäädännön hajanaisuudesta ja puutteellisuudesta ennakoivan arvioinnin osalta. Kansainvälisen keskustelun innoittamana sisäasiainministeriön työryhmä valmisteli ehdotuksen valtakunnallisesti merkittävien rakennus- ja kehittämishankkeiden ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Työryhmän työtä tuki VTT:llä valmistunut Irmeli Wahlgrenin kirjoittama Suomen ensimmäistä YVA:a esittelevä selvitys ”Ympäristövaikutusten ennakkoarviointi” (1982).

1982 YVA-työryhmän esitykset eivät kuitenkaan edenneet hallinnossa. Ympäristöhallinnon perusteiden kehittäminen oli kovasti kesken sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Amerikkalaiseksi tuontitavaraksi nähty YVA ei ollut tässä tilanteessa etusijalla. Oikeusministeriön mielestä arviointi olisi voitu liittää ympäristölupakäsittelyihin. MMM:n mielestä yleistä kaikkiin eri tapauksiin sovellettavaa yhteistä YVA-menettelyä ei tarvita. Monet yliopistot ja tutkimuslaitokset pitivät työryhmän työtä sen sijaan tärkeänä ja hyödyllisenä. Myös kuntien etujärjestöt, seutukaavaliitot, lääninhallitukset ja ympäristöjärjestöt kannattivat YVAn kehittämistä.

Suomea kritisoitiin YVA:n puuttumisesta

Vaikka laki ei edennyt, niin koko 1980-luvun ajan YVA:sta kuitenkin keskusteltiin. YM:ssä toimi YVA-työryhmä, asiaa puitiin lukuisissa seminaareissa, käynnistettiin kokeiluja ja tutkimusta. YVAn menettelytapojen kehittämiseen perehtyivät erityisesti Helsingin yliopiston maankäytön ekonomian laitoksen tutkijat Antti Leskinen ja Markku Turtiainen (Leskinen & Turtiainen 1987; Leskinen 1987; Leskinen ym. 1991). Sosiaalisten vaikutusten arviointia alettiin pohtia puolestaan hieman myöhemmin Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa TKK:ssa Vesa Paukkunen (1990) ja Rauno Sairinen (1992) sekä Stakesissa Jyri Juslen (1993) ja Tapani Kauppinen (1994).

Hallinnossa YVA-menettelyn kehittämiseen aktivoiduttiin uudestaan 1980-luvun lopulla samalla, kun kansainvälinen paine kasvoi. Vuonna 1989 OECD kritisoi arviointiraportissaan Suomen ympäristöpoliittista järjestelmää YVA:n puuttumisesta. Keskustelu kestävästä kehityksestä nosti myös ennakoivat arviointijärjestelmät esille. YVA:n kehittämistä vaadittiin valtioneuvoston ympäristöpoliittisessa selonteossa 1988.

Suomen ensimmäiset YVA-ohjeistot kehitettiin kehitysyhteistyön hankkeita ja tiesuunnittelua varten. Ympäristökysymysten integrointiperiaatteen innostamana ympäristövaikutusten selvittäminen määrättiin osaksi julkishallinnon toiminta- ja taloussuunnittelua, komiteatyöskentelyä, lainvalmistelua, toimintaohjelmien laadintaa sekä tulo- ja menoarviointien laadintaa. Mielenkiintoista on, että YVA:n menettelytapojen kehittäminen aloitettiin Suomessa valtiovallan ohjelmien ja suunnitelmien tasolta, kun kehitys oli muualla maailmassa edennyt yksittäisistä hankkeista suunnitelmien kautta ohjelmatasoon.

Kaikesta kehittämistoiminnasta huolimatta YVA:n käyttöönotto ei ollut Suomessa vielä vuonna 1989 täysin selvää. Ensin pitäisi kokeiluprojekteilla osoittaa eri aloille menettelyn hyödyt. YM näki YVA-käytäntöjen kehittämisen tärkeäksi erityisesti kuntatasolla, jota varten käynnistyi useita kokeiluja. Ongelmaksi koettiin myös se, että aiemmat selvitykset olivat kohdistuneet aivan liikaa teknisiin arviointimenetelmiin, eikä itse menettelytapaan ja sen yhdistämiseen eri suunnittelujärjestelmiin. YVA asiaa edisti kuitenkin tehokkaasti koulutus: YM koulutti maankäytön ekonomian laitoksen tutkijoiden avulla ympäristöhallinnon alueviranomaiset uuteen YVA-ajatteluun muutamassa vuodessa.

ETA-sopimus pakotti YVA:n käyttöönottoon

1990-luvun alussa YVA:n merkitys kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa kasvoi entisestään. YK:n Euroopan talouskomission (ECE) puitteissa allekirjoitettiin 1991 yleissopimus valtioiden rajat ylittävien hankkeiden ympäristöarvioinnista (Espoon sopimus). Vuonna 1992 Suomi yhtenä EFTA-maana allekirjoitti EFTA- ja EY-maiden välisen Euroopan talousaluetta koskevan nk. ETA-sopimuksen. Sopimus koski myös EY:n YVA-direktiiviä. Tämä merkitsi sitä, että YVA-direktiivi tulisi toimeenpanna Suomen ympäristölainsäädännössä sekä sen mukaisissa käytännöissä.

Jo ennen ETA-sopimusta eli syyskuussa 1991 YM oli asettanut työryhmän selvittämään niitä YVA:n kehittämiseen liittyviä hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja muita toimia, joita EY:n YVA-direktiivi ja ECE:n YVA-yleissopimus edellyttävät. Työ tehtiin puhtaasti viranomaisvoimin ja yksimielinen ehdotus YVA-laiksi luovutettiin 16.6.1992. Tässä vaiheessa ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen ilmaisi selkeästi kannattavansa YVA 92-työryhmän ehdotusta. YVA-menettelyyn kuuluivat seuraavat vaiheet: ilmoittaminen hankkeesta viranomaiselle, hankkeesta tiedottaminen julkisesti, ympäristövaikutusohjelman laatiminen, ympäristövaikutusten selvittäminen, tiedottaminen tehdyistä selvityksistä ja ympäristövaikutusselostuksen laatiminen päätöksentekoa varten. Työryhmä päätyi käytännön syistä käyttämään YVA-menettelyn mallina ECE:n yleissopimuksen esimerkkiä. YVA-työryhmä ei pitänyt aluksi ilmoitusmenettelyä tarpeellisena. Se kuitenkin lopulta hyväksyttiin ajatuksella, että monimutkainen YVA-prosessi selventyvät kaikille osapuolille.

Ehdotuksessa ympäristövaikutus käsite ymmärrettiin EY:n direktiivin mukaan laajasti: se sisälsi hankkeen seuraukset eläimiin, kasveihin, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, väestön elinoloihin ja elinkeinoihin ja aineellisiin arvoihin, kuten arvokkaisiin rakennuksiin ja kulttuuriperintöön sekä maisemaan. Työryhmän keskusteluissa oli esitetty myös suppeampaa määrittelyä, mutta laaja käsitys vahvistui kevään 1992 aikana. EY-direktiivin ympäristövaikutus -määritelmän tulkittiin sisältävän sosiaaliset vaikutukset.

25.3.92 työryhmä oli keskustellut mahdollisuudesta rakentaa YVA-menettely hankeluetteloa koskevan ”raskaan” ja harkinnanvaraisia koskevan ”kevyen” menettelyn varaan. Ryhmä pysyi kuitenkin yhden menettelyn mallissa. Samalla päätettiin, että hankeluettelossa on määritetty kutakin hankeryhmää varten “yhteysviranomainen” (ent. vastuuviranomainen), joka olisi sama kuin se, joka vastaa hanketta koskevista keskeisistä lupapäätöksistä. Harkinnanvaraisten hankkeiden osalta vastuuviranomaisesta päätettäisiin tapauskohtaisesti.

YVA:sta vastaavasta viranomaisesta oli aluksi kaksi käsitystä. Vastuuta esitettiin toisaalta sektoriviranomaiselle integrointiperiaatteen mukaisesti ja toisaalta ympäristöviranomaiselle asiantuntijaviranomaisperiaatteen mukaisesti. Lopulta integrointiperiaate voitti. Itse selvitysten tekeminen ja kustannusvastuu kuuluivat kaikkien mielestä toiminnanharjoittajalle.

YVA-prosessin malleista tuli hallituksessa kova kiista

Pääministeri Ahon hallituksen ympäristöpoliittinen ministerityöryhmä aloitti YVA-lain käsittelyn marraskuussa 1992. Käsittelystä tuli paljon pidempi kuin oli osattu arvata. Prosessi kesti kesäkuuhun 1993 asti. Vaikka kiistoja osattiin odottaa, niin silti YM:n virkamiehet yllättyivät niiden laajuudesta. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että jotain YVA:n tapaista tarvitaan, mutta kiistaa oli prosessin keveydestä/raskaudesta.

Ministerityöryhmän jäseninä olivat ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen (kok), oikeusministeri Hannele Pokka (kesk), maa- ja metsätalousministeri Martti Pura (kesk), kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi (SKL), puolustusministeri Elisabeth Rehn (RKP) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok).

Ministerityöryhmässä YVA-työryhmän esitys avattiin uudestaan poliittiseksi ministeritason kiistaksi: vastakkain olivat erityisesti ministerit Pietikäinen ja Pokka. Keskeisimpiä ristiriitojen aiheita olivat arviointiohjelman tarve, kuulemis- ja tiedottamismenettelyjen tarve ja sisältö, velvollisuus vaihtoehtojen laadintaan, ympäristöselvitysten sisältövaatimukset (yhtenäinen raportti vai erillisiä osaselvityksiä) sekä yhteysviranomaisen rooli.

Kiistojen myötä YM valmisteli vaihtoehtoisia lakiluonnoksia. Toisaalta maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltiin omaa lakiehdotusta, jossa arviointiohjelma oli jätetty pois ja arviointiselostuksista kuultaisiin erityislakien mukaisissa menettelyissä. Ministeri Pokka tukeutui MMM:n virkamiehen Kotkasaaren laatimiin esityksiin, koska hän ei saanut oman ministeriönsä asiantuntijoiden piiristä tukea omille käsityksilleen. Tutkimuksellista tukea antoi PTT:ssä julkaistu Salla Saastamoisen (1993) oikeudellinen YVA-selvitys.

Ministerityöryhmä ei tehnyt sisällöllisiä päätöksiä kiistakysymyksistä, vaan sovittelua varten järjestettiin useita erillisiä neuvotteluja eri ministeriöiden edustajien kanssa. Ratkaisuihin päästiin loppukeväällä 1993. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt vielä poliittista ratkaisua. Virkamiesneuvottelujen tulokset eivät tyydyttäneet ministeri Pokkaa, jonka mielestä YVA-menettely oli saatava olennaisesti kevyemmäksi.

Ympäristöministeri pyrki viemään omaa esitystään eteenpäin Pokan vastustuksesta huolimatta esitellen lakiehdotuksen VN:lle huhtikuussa 1993. Pokalla oli kuitenkin oman puolueensa ministeriryhmän tukea niin paljon, että ehdotus jäi pöydälle. Ristiriidat koskivat tässä vaiheessa soveltamisalaa, arviointiohjelman käsittelyä ja arviointiselostuksen kuulemista. YM uusi lakiehdotuksensa pienin muutoksin 6.9.1993 ja edelleen 12.11.1993. Pitkittynyt ja paljon julkisuutta saanut lakikiista alkoi syksyllä 1993 häiritä pääministeri Ahoa. Hänen erityisavustajansa olivat sitä mieltä, että YM:n ehdotusta ei saa vastustaa loppuun asti. Pietikäinen oli saavuttanut taistelussa jo runsaasti positiivista julkisuutta. Sari Puustisen (1996) tekemän media-analyysin perusteella YVA-lain julkisessa keskustelussa YVAan suhtauduttiin hyvin myönteisesti ja siinä korostui hyvin voimakkaasti kansalaisdemokratian kehittäminen . Pääministeri teki oman välitysehdotuksensa 25. marraskuuta 1993 ilman tulosta. Lopulta Pokka peräytyi ja YVA-laki hyväksyttiin VN:ssä 13.1.94.

Eduskunnassa vahva YVA-lain kannatus

Jo keväällä 1991 ennen YVA 92 -työryhmän asettamista eduskunnassa oli ehdotettu kahdessa toivomusaloitteessa YVA:n kehittämistä: keskustan edustajat Maria-Kaisa Aula ja Markku Laukkanen vaativat hallitukselta YVA-menetelmän pikaista käyttöönottoa. Samaan aikaan 11 vasemmistoliiton edustajaa vaati hallitukselta toimia kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ympäristöasioissa. He eivät tosin maininneet YVA-menettelyä. 14.1.1993 YVA-lakiehdotuksen ollessa jo hallituksen käsittelyssä vihreiden Heidi Hautala teki ympäristöministerille kirjallisen kysymyksen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ympäristöasioissa.

Vuonna 1994 hallituksen YVA-lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä ympäristövaliokunta otti lakiin hyvin myönteisen kannan. Lakia pidettiin tarpeellisena sekä kestävän kehityksen toteuttamisessa, kansainvälisten velvoitteiden täyttämisessä,olemassa olevan lainsäädännön hajanaisuuden vähentämisessä, kansalaisten tiedonsaannin kannalta sekä hyvän suunnittelun välineenä. Yhteysviranomaisella todettiin olevan keskeinen rooli YVA:n toteuttamisessa, joten niiden toimintaresurssien takaaminen katsottiin tarpeelliseksi. Valiokunta katsoi, että YM:llä tulisi olla oikeus omasta aloitteestaan päättää harkinnanvaraisen YVA:n soveltamisesta.

Eduskunta hyväksyi YVA-lain 6. toukokuuta 1994 ympäristövaliokunnan linjausten mukaisesti vain muutamin pienin muutoksin. Päätöksen myötä Suomi astui YVA-aikaan. Vaikutuksia ennakoiva ja kansalaisia kuunteleva ympäristöpolitiikka eteni maailmalla kovaa vauhti eteenpäin ja Suomen ympäristöpolitiikka seurasi nyt konkreettisesti tätä kehitystä. YVA:n integrointi perinteisten sektorikohtaisten lupa- ja suunnittelujärjestelmien yhteyteen oli haasteellista. Prosessi osoitti näiden eri järjestelmien yhteenkytkemisen hallinnolliset ja poliittiset jännitteet. YVA-polun rakentaminen vei aikaa ja vaati YVA-ajattelun prosessoimista läpi yhteiskunnan.

YVA-lain päätöksen yhteydessä rakennuslakiin hyväksyttiin tulevaisuuden kannalta merkittävä muutos, joka edellytti vaikutusten arviointia myös kaavoituksessa. Tässä yhdyskuntasuunnittelun vaikutusarvioinnissa Suomi olikin sitten jo toistakymmentä vuotta edellä muuta Eurooppaa. Myös ympäristövaikutus -käsitteen laajassa määrittelyssä niin, että se sisältää sosiaaliset vaikutukset, Suomi kuului eurooppalaisiin edelläkävijöihin.

Kokonaisuudessaan YVA-laista oli tullut ympäristöpolitiikan kehittämisen yksi merkittävä symboli ja siihen latautui hyvin paljon odotuksia. Puhuttiin vuosikymmenen tärkeimmästä ympäristölaista. Mielenkiintoista on se, miten monet tahot – ympäristöministeriä myöten – korostivat YVA:a erityisesti kansalaisdemokratian ja vaikutusmahdollisuuksien lisääjänä.

Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjatutkimukseen ”Regulatory Reform of Finnish Environmenal Policy” (2000)

20 vuotta YVA-päiviä – a Success Story

YVA-päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa alan johtavana tilaisuutena Suomessa, ja ne muodostavat Yva ry:n talouden selkärangan.

YVA-lain tullessa voimaan 1994 perustettiin myös YVA ry, ja sen ensimmäisiä ponnistuksia oli YVA-päivien järjestäminen 1995. Ohjelma herätti kiinnostusta, ja Espoossa järjestetty tilaisuus keräsi onnistuneesti hyvän osanoton. YVA-lain voimaan tullessa YVA-lain mukaisina yhteysviranomaisina toimivat pääsääntöisesti lääninhallitukset. Uudenmaan lääninhallitus järjesti uuden lain toimeenpanon tukemiseksi oman YVA-neuvottelupäivän alueensa toimijoille jo YVA-lain voimaantulovuonna 1994.

Aluksi Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Yva ry:n yhteinen

Koska monilla valtakunnallisilla toimijoilla oli pääkonttorit pääkaupunkiseudulla, herättivät nämä YVA-päivät heti alusta saakka kiinnostusta myös tällaisissa toimijoissa eikä heidän osallistumiselleen toki nähty mitään esteitäkään, vaikka niiden toiminta sijaitsi jossain muualla. Jo vuonna 1996 Yva ry ja Uudenmaan ympäristökeskus järjestivät YVA-päivänsä koordinoidusti peräkkäisinä päivinä yhteisenä kokonaisuutena ja seuraavana vuonna päivät järjestettiin kokonaan yhteisinä. Vuodesta 2007 Yva ry on ottanut täyden vastuun päivien järjestämisestä niin sisällöllisesti kuin taloudellisestikin. Tämä on ollut sikäli luontevaa, koska päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa ja muodostavat myös yhdistyksen talouden selkärangan. Päivien osanottajamäärä ylitti parissa vuodessa sata ja ennätys tehtiin vuonna 2000, jolloin osanottajia oli yli 250.

Aluksi ajateltiin, että YVA-päivät järjestetään muutamana vuonna, jotta uusi lainsäädäntö saadaan ajettua sisään ja vakiinnutettua. Aluksi kuviteltiin myös, että YVA-lain voimaantullessa pöytälaatikoissa on paljon suunnitelmia, jotka YVAtaan ja sen jälkeen YVA-hankkeiden määrä jää vuosittain vähäiseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan YVAttavien hankkeiden määrä kasvoi ja toi tullessaan uusia asioita yhteisillä päivillä pohdittavaksi.

Pyritty käytännönläheisyyteen

Päivien ohjelma yritettiin pitää käytännönläheisenä, jotta osanottajiksi saadaan YVA:n kanssa käytännössä tekemisissä olevia hankevastaavia, konsultteja, kuntien virkamiehiä, YVA-viranomaisia, luvittajia ja muita YVA:n kanssa tekemisissä olevia. Päivillä on aina esitelty kiinnostavia YVA-hankkeita ja alan menetelmäkehitystä. Käytännönläheisyyden lisäksi päivillä on haluttu esitellä myös suomalaista YVA-tutkimusta silloin, kun sitä on ollut tarjolla. Lainsäädäntömuutokset ovat olleet vakioaiheina päivillä. Joinain vuosina on kutsuttu myös ulkomaisia esiintyjiä EU:n komissiosta, kansalaisaktivisteja ja erityisalojen tuntijoita. Onpa EU:n komissiokin maininnut Suomen YVA-päivät yhtenä YVA:n laadunvarmistuskeinona.

YVA:n kehitys on näkynyt myös päivien ohjelmissa. Alkuvuosina painopiste oli enemmän luontopuolella, ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat tulleet vuosien myötä enemmän esille. Aluksi YVA-päivät järjestettiin kaksipäiväisinä siten, että toinen päivä käsitteli hanke-YVA:a ja toinen päivä SOVA:a (suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointia). Järjestettiinpä joskus niinkin, että toinen päivä käsitteli puhtaasti erilaisia arviointimenetelmiä. Luonnonsuojelulain uudistaminen EU:iin liittymisen myötä näkyi myös ohjelmissa. Luonnonsuojelulain Natura-pykäliä ja niiden roolia YVA:n kannalta käsiteltiin monilla päivillä.

Työelämän kiireiden takia yksipäiväisiksi

Yksi kokeilu oli vuonna 2000 eri temaattisten rinnakkaissessioiden järjestäminen. Ohjelman kokoamiseen otettiin tuolloin mukaan kuusi ympäristöalan ammattijärjestöä. Tällöin tehtiinkin päivien osanottoennätys ja rinnakkaissessiot saivat hyvän vastaanoton. Järjestely johti kuitenkin siihen, että eri alojen asiantuntijat olivat omissa porukoissaan keskustelemassa, mikä ei palvellut YVA:n eri tieteenoloja ja ammattikuntia yhdistävää poikkileikkaavaa roolia, eikä rinnakkaissessioita jatkettu seuraavilla YVA-päivillä. Työelämän tahdin kiristyessä kaksipäiväisyydestä on kuitenkin luovuttu 2008 lukien ja tiivistetty vuoden ajankohtaisasiat yhden päivän pakettiin.

Päivien osanottajakaarti on vaihdellut vuosien myötä ehkä ohjelmankin mukaan. Viime vuosina päiville on houkuteltu myös opiskelijoita myöntämällä heille vapaapaikkoja, mikä on tuonut paljon uutta väkeä päiville. Myös konsulttitoimistoihin on tullut nuorta väkeä ja viime vuosina noin kolmannes päivien osanottajista on ollut ensikertalaisia. Tämä tuo omat haasteensa ohjelman rakentamiseen sellaiseksi, että se tarjoaa eri vaiheissa oleville eri toimijoiden edustajille kiinnostavaa sisältöä. Ensikertalaisten lisäksi päivillä on vakiokävijänsä vuodesta toiseen (tosin tämän kirjoittaja lienee ainut, joka on osallistunut kaikille YVA-päiville). Päivien ohjelma on tiiviydestään huolimatta pyritty pitämään riittävän väljänä, jotta keskusteluille jää tilaa. Päivien jälkeen on myös varattu muutama tunti yhteiseen kanssakäymiseen, mikä yleensä on jatkunut omatoimisesti pikkutunneille ja usein vielä YVA-asioiden merkeissä.

Järjestelyt pääosin talkootyönä

YVA-päivien pitopaikaksi on vakiintunut entisen Uudenmaan lääninhallituksen (nykyisin Etelä-Suomen aluehallintoviraston Helsingin sivutoimipiste) tilat Itä-Pasilassa. Ne ovat tarjonneet päiville hyvät puitteet. Auditorio, aulatilat ja ravintola muodostavat toimivat tilan, ja paikka on hyvin saavutettavissa. Toisinaan on keskusteltu päivien kierrättämisestä eri puolilla Suomea, mutta siihen ei ole menty juuri paikan hyvän saavutettavuuden sekä toiminnallisten ja taloudellisten seikkojen vuoksi. YVA-päivät on järjestetty mahdollisimman pitkälle talkooperiaatteella, jotta päivien osanottomaksu on voitu pitää edullisena niin, ettei se rajoittaisi osanottoa. Päivien ajankohta asettui kevääksi, koska varsinkin 1990-laman aikana kuntien matka- ja koulutusrahat olivat kovin pienet ja loppuivat loppuvuotta kohden.

YVA:n ympärillä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen paljon. YVA on kehittynyt sisällöllisesti, ja sen piiriin on tullut uusia hanketyyppejä. Alalla toimivien määrä on lisääntynyt ja tuonut joka vuosi uusia ihmisiä YVA:n piiriin. YVA-päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa alan johtavana tilaisuutena Suomessa eikä hiipumista ole näköpiirissä.

Ansioituneita YVA:n tekijöitä palkittu

YVA-päivien ohjelma on haluttu pitää tiukan ammatillisena, alustajat on aina pyydetty sanottavansa, ei asemansa perusteella. Lisäksi päivillä on jaettu Yva ry:n vuosittaiset palkinnot: vuoden Hyvä YVA – palkinto jollekin ansioituneelle YVA-menettelylle sekä harvakseltaan henkilökohtaisia YVA-tunnustuspalkintoja YVA:n parissa ansioituneille henkilöille. YVA-päivien ohjelma on ideoitu Yva ry:n hallituksen piirissä keräten ideoita myös muulta jäsenistöltä.

Yhdistyksessä eri rooleissa vaikuttanut Timo Huhtinen on huolehtinut alusta saakka monista päivien käytännön asioista. Päivi Karvinen on toiminut päivien ”kukkaistyttönä” huolehtien kukka-asetelmista ja palkittavien kukittamisesta kulloisenkin teeman mukaan. Itselläni on ollut ilo toimia päivien pääjärjestäjänä ja puheenjohtajana viidentoista vuoden ajan niiden alusta vuoteen 2009, minkä jälkeen nuoremmat ovat ilokseni ottaneet vetovastuun päivien järjestämisestä, tosin he kaivavat minut toisinaan vielä naftaliinista joihinkin tehtäviin. On ollut suuri ilo saada olla järjestämässä YVA-päiviä innostuneen hallituksen ja muiden toimihenkilöiden kanssa.

Impakti-lehdet kautta Yva ry:n kolme vuosikymmentä

Impakti-lehden on tarkoitus olla helppolukuinen. Lehdessä on useita lähes koko lehden ilmestymisajan julkaistuja artikkelisarjoja. Lehti kertoo mm. YVA:n parissa työskentelevistä asiantuntijoista, valtakunnallisista YVA-päivistä, YVA-hankkeista ja ulkomaisista YVA-konferensseista.

Impakti-lehteä on julkaistu vuodesta 1995 lähtien. Vuoden 2013 loppuun mennessä on julkaisuja kertynyt kaikkiaan 28 kappaletta. Keskimäärin joka toinen vuosi on tehty kaksi lehteä ja joka toinen vuosi yksi lehti. Kaikki julkaistut Impakti-lehdet löytyvät Yva ry:n nettisivuilta.

Impaktiin kirjoittavat kokeneet YVA-ammattilaiset

Lehden päätoimittajana on heti lehden alusta lähtien vuoteen 2006 asti toiminut Yva ry:n monitoimimies Timo Huhtinen. Vuoden 2007 alusta päätoimittajan vastuun otti Erkki Ikäheimo (tämän artikkelin kirjoittaja). Uuden päätoimittajan oli helppo ottaa vastaan päätoimittajuus, sillä Yva ry:n jäsenet, toimihenkilöt ja hallituksen jäsenet, jotka pääasiassa kirjoittavat lehden artikkelit, ovat YVA-ammattilaisia sekä kokeneita kirjoittajia ja tästä johtuen lehden julkaisuprosessi on ollut hyvin toimiva.

Impakti-lehden tarkoitus ja rooli on ollut ja on yhä (kuitenkin ottaen huomioon Yva ry:n toiminnan uudet suuntaukset) – kuten Timo Huhtinen sen ensimmäisessä Impakti-lehdessä ilmaisi: ”Lehti käsittelee ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja erilaisiin yhteiskunnallisiin ohjelmiin sekä kaavoitukseen liittyviä selvityksiä, vaihtoehtojen vertailua, osallistumista ja tiedottamista. Impakti on pyritty tekemään helppolukuiseksi ja monikerroksiseksi niin, että lehden sisällöstä saa hyvän käsityksen jo selaamalla. Puisevia ja vaikeaselkoisia tieteellisistä julkaisuista tuttuja artikkeleja pyritään välttämään”.

Lehteä julkaistaan painettuna sekä nettiversiona

Vuoteen 2004 asti lehti julkaistiin vaihtelevasti 12, 16 tai 20 sivuisena. Tämän jälkeen lehti on vähitellen kasvanut ja vuodesta 2011 asti lehden ovat olleet 32 sivuisia. Impakti laajeni 32 sivuiseksi samassa yhteydessä, kun lehteä ruvettiin julkaisemaan värillisenä ja sisältöä sekä ulkoasua kehitettiin. Tätä ennen lehti oli mustavalkoinen. Lehdestä on aina tehty sekä paperiversio, joka on postitettu yhdistyksen jäsenille, että pdf-versio, joka on julkaistu Yva ry:n kotisivuilla. Lehteä on painettu jäsenmäärästä riippuen yleensä 200 – 250 kappaletta.

Lehden rakenne on pysynyt pääasiassa samanlaisena läpi julkaisuhistorian. Kansi on kuvannut jotain kohdetta, joka liittyy jotenkin ympäristövaikutusten arviointiin tai siihen liittyvään toimintaan. Yleisiä aiheita ovat varsinkin kaupunki- ja liikenneinfrastruktuuria kuvaavat kansikuvat. Siltoja, moottoriteitä, sähkölinjoja sekä rakennus-, katu ja puistokuvia kaupungeista on paljon. Joitakin kuvia on myös muista aiheista kuten saaristosta, arkkituuriltaan kiinnostavista rakennuksista ja järjestön jäsenien ulkomaanmatkoilta. Lehden kansikuvat löytyvät oheisesta valokuvassa.

20 vuoden aikana on julkaistu yli 300 artikkelia

Kussakin lehdessä on ollut lyhyempiä ja pitempiä artikkeleja yleensä neljästä kahdeksaan kappaletta. Tämän lisäksi on julkaistu listoja YVA-hankkeista ja YVA-prosseihin liittyvistä julkaisuista. Erilaisia lyhyitä uutisia ja ilmoituksia lehdissä on runsaasti. Pysyväisluonteiset ilmoitukset, kuten Yva ry:n hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ilmoitukset YVA-päivistä ja Yva ry:n jäseneksi rekisteröitymisohjeet, ovat olleet yleensä lehden takakannessa.

Impakti-lehdessä on ollut toistaiseksi kaikkiaan 324 artikkelia – tosin artikkelien määrän määrittäminen ei ole yksiselitteistä, sillä raja uutisen ja artikkelin välillä ei ole selvä.

Jokaisessa numerossa on ollut joko puheenjohtajan palsta ja/tai pääkirjoitus. Nämä ovat esiintyneet lehdissä vaihtelevina yhdistelminä. Vuodesta 2007 lähtien lehdissä ovat olleet molemmat palstat.

Useita pysyviä artikkelisarjoja

Impaktissa on ollut useita lähes koko lehden julkaisemisen ajan julkaistuja artikkelisarjoja. Tällaisia ovat olleet:

  • henkilökuva-artikkelit,
  • kertomukset IAIA-konferenssien esitysten aiheista ja tapahtumista,
  • kertomukset Yva ry:n järjestämistä opintomatkoista,
  • listoja ja lyhennelmiä YVA-alan julkaisuista ja
  • YVA-päivien esitelmien lyhennelmät.

Lehden alkuaikoina julkaistiin listoja suomalaisista YVA-hankkeista vuoteen 2005 asti. YVA-palkinnon saaneista hankkeista on kerrottu säännöllisesti vuodesta 2002 alkaen.

Muita useita kertoja julkaistuja artikkelisarjoja tai –aiheita ovat olleet:

  • kertomukset Yva ry:n pikkujouluista ja jäsenilloista,
  • kertomukset (muista kuin IAIA:n) kansainvälisistä konferensseistä,
  • hankkeiden ja niihin liittyvien YVA-menettelyjen tai raporttien esittelyt,
  • YVA/SOVA –lakien ja direktiivien sisältöihin sekä niiden toimivuuteen liittyvät analyysit ja arviot,
  • artikkelit kansainvälisistä YVA-asioista ja kansainvälisten julkaisuiden lyhennelmät tai arvioinnit,
  • YVA-koulutuksesta kertovat artikkelit ja
  • YVA-palkinnon säännöistä kertovat artikkelit.

IAIA- ja henkilökuva-artikkelit eniten julkaistuja

Henkilökuva-artikkeli on artikkelisarja, joka on julkaistu jokaisessa lehden numerossa – lukuun ottamatta lehteä 1/2013. Artikkelisarjan tarkoituksena on kertoa henkilöistä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi ympäristövaikutusten arviointiin ja samalla tuoda esille heidän tärkeänä näkemiään asioita. Lista henkilökuva-artikkeleista on erillisessä taulukossa.

IAIA:n konferensseista, joissa Yva ry:n edustajat ovat olleet mukana, on lehdessä matkakertomukset. Kertomuksia on ollut vuodesta 1996 lähtien, jokaiselta vuodelta – lukuun ottamatta vuoden 2012 konferenssia. Kertomukset ovat Protugalista, USAsta New Orleansista, Uudesta-Seelannista (2 kertaa), Skotlannista, Kolumbiasta, Hollannista, Marokosta, Kanadasta Vancouver’sta, USAsta Bostonista, Etelä-Koreasta, Australiasta Perthistä, Ghanasta, Sveitsistä, Meksikosta ja Kanadasta Galgarysta. Useimmat matkakertomukset ovat Jorma Jantusen kirjoittamia tai yhdessä jonkun toisen matkalla olleen kanssa.

YVA-päivistä ja kv-tapahtumista paljon artikkeleja

Yva ry:n järjestämien YVA-päivien esitelmistä on vuodesta 1999 lähtien tehty lyhennelmät Impakti-lehteen. Alkuunsa lyhennelmät laativat Yva ry:n aktiivijäsenet. Mutta viimeisinä vuosina ovat opiskelijat, joille on myönnetty ilmaispaikat YVA-päiville, kirjoittaneet lyhennelmät.

Muista kansainvälisistä tai ulkomaisista YVA-konferensseista on Impakteissa ollut artikkeleja silloin tällöin. Pohjoismaisesta YVA-konferenssista ja ad hoc –ryhmän tapaamisesta on ollut artikkelit vuosina 1996, 1998, 2001, 2003 ja 2011. Ruotsin MKB-päiviltä on artikkelit vuosilta 1997, 2007 ja 2008. Ensimmäisissä Nordic-Baltic Impact Assessment Conference’ssa vuonna 2012 oli Suomesta runsas edustus ja Yva ry:n edustajat kirjoittivat yhteisen artikkelin lehteen.

Kertomuksia Yva ry:n järjestämistä matkoista ja tapahtumista

Kaikista Yva ry:n opintomatkoista on lehdessä artikkelit. Opintomatkoja Yva ry on tehnyt kaksi kertaa Ruotsiin ja Viroon sekä kerran Ahvenanmaalle, Raumalle, Hollantiin, Mikkeliin ja Pietariin. Nämä matkakertomukset ovat hyvin värikkäitä tarinoita ja lehdissä esitetään runsaasti valokuvia matkoilta.

Yva ry on järjestänyt pikkujouluja ja/tai jäseniltoja lähes vuosittain. Osasta näistä tilaisuuksia on kirjoitettu artikkelit ja joistakin tilaisuuksista on vain hyvin lyhyet kirjoitukset. Osasta näistä tapahtumista ei ole kerrottu ollenkaan.

Suomessa tehtyjen YVA-hankkeiden luetteloa julkaistiin Impakti lehdessä vuodesta 1995 lähtien vuoteen 2005. Lehti oli ainoa paikka minne kaikki tehdyt YVA-hankkeet oli listattu.

Aivan lehden ilmestymisen alkuaikoina julkaistiin hauska YVA-ristikko ja seuraavassa numerossa annettiin ristikon ratkaisu.

Ammattilehden tekeminen on mielenkiintoista

Impakti-lehden toimittaminen on erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen tehtävä, jos työskentelee YVA:n ja ympäristöasioiden kanssa ammatikseen. Artikkeleja kirjoittaessa ja toisten kirjoittamia tekstejä tarkastaessa kehittää samalla omaa ammattitaitoaan ja parantaa omaa ammatillista ja sosiaalista verkostoaan.

Artikkeliin liittyvät taulukot ovat luettavissa painetusta lehdestä sekä lehden pdf-versiosta.

Yva ry:n excursiot kautta aikain – 20 vuotta 10 reissua!

Opintomatkat ovat kuuluneet tiiviisti yhdistyksen toimintaan liki alusta saakka. Matkoja on tehty niin koti- kuin ulkomaille – keskimäärin joka toinen vuosi. Rauman opintomatka vuonna 2008 oli ensimmäinen, joka keräsi yli 20 hengen osallistujajoukon. Sen jälkeen ollaankin oltu liikenteessä vähän isommalla porukalla.

Mitä tarkoittaa Rauman giälen sana ”rakonyär”? No stringit tietenkin! Siinä yksi miäleenjäänyt muisto yhdeltä Rauman opintoretken osallistujalta.

Tekstiin on kerätty excursioiden tiedot yhdistyksen toimintakertomuksista. Faktoja höystävät matkoille osallistuneet muistoillaan. Tule ja osallistu excuihin jatkossa! Opintomatkat eivät ole jättäneet osallistujiaan kylmiksi!

Opintomatka Tukholmaan 26.-28.8.1996

Yhdistys järjesti opintomatkan Tukholmaan 26.-28.8.1996. Matkalle osallistui yhdeksän jäsentä. Laivamatkalla Tukholmaan järjestettiin pienimuotoinen seminaari strategisesta ympäristövaikutusten arvioinnista ja paluumatkalla Pasi Rajala alusti kaavoitukseen liittyvästä ympäristövaikutusten arvioinnista. Tukholmassa tutustuttiin Naturvårdsverketin ja Tukholman lääninhallituksen toimintaan.

Syysretki Tallinnaan 6.11.1998

Marraskuun alussa järjestettiin syysretki Tallinnaan. Matkalle osallistui 17 jäsentä. Tallinnassa vierailtiin Eestin ympäristöministeriössä kuulemassa Eestin uudesta YVA-lainsäädännöstä ja Entec-konsulttiyrityksessä kuulemassa kokemuksista YVA:n soveltamisesta käytännössä Eestissä.

Opintoretki Saarenmaalle 7.-10.6.2001

Yhdistys järjesti opintoretken Saarenmaalle 7.-10.6.2001, jossa tutustuttiin Kuresaaren kaupungin yleiskaavoitukseen ja kahteen Saarenmaata koskevaan YVA-menettelyyn.

Viron uusi YVA ja pyörät pyörimään:

”Kesäkuun 2001 alkupuolella 10 innokasta Yva ry:n jäsentä matkusti opintoretkelle Saarenmaalle, matkustusmuotoina laiva, pikkubussi ja polkupyörät. Päätavoitteena oli tutustua Saarenmaan YVA-hankkeisiin, pääkaupungin Kuresaaren yleiskaavatilanteeseen ja Virossa voimaan tulleeseen YVA-lainsäädäntöön. Toiveena oli myös nauttia samalla kesäisen Saarenmaan luonnosta, eri puolilla saarta kukkivista orkideoista, bongata muutama haikara ja katsoa löytyisikö merenrannalta esim. fossiileja – parhaiten tämä onnistui pyörän satulasta sään suosiessa ja samalla miettien YVAttavien kohteiden vaikutusta saaren ympäristöön.

Laivaan noustua alkoi seminaari, johon minä seminaarivastaavana yritin haalia porukan kasaan. Onneksi oli vielä bussimatka edessä ja perilläkin aikaa tutustua valmisteltuihin YVA-asioihin. Matkalla ehdimmekin tutustua samana vuonna voimaan tulleeseen Viron uuteen YVA-lakiin. Samoin ensimmäinen YVA-kohde sattui sopivasti kohdalle heti matkamme alkajaisiksi: matkustimme autolautalla mantereelta Virsusta Muhun saarelle, josta edelleen Saarenmaalle. Lautan korvaava siltayhteys oli toinen Saarenmaan YVA-hankkeista, johon heti konkreettisesti tutustuimme ja jota, kuten myöhemmin selvisi, useat saarelaiset kiivaasti vastustivat. Illalla saavuimme Kuresaareen ja pieneen perhemajataloon, josta heti aamulla kiiruhdimme innolla pyörävuokraamoon ja kohden Saarenmaan ympäristöä.

Kotiutumista kaupunkiin helpotti vierailu kaupungintalolla, jossa kaupunginarkkitehti selosti joukollemme Kuresaaren vireillä olevaa yleiskaavaa, sen keskeistä osaa Kuresaaren vanhaa 1700-luvun keskustaa ja arvokkaita rakennuksia, vanhan keskustan kiinnekohtia. Illalla ehdimme käydä myös kierroksella historiallisessa 1200-luvun lopulla rakennetussa Piispanlinnassa.

Seuraavana päivänä koitti aurinkoiseksi tilattu pyöräretkipäivä, aina saaren kaukaisimpaan lounaiskärkeen saakka. Matkalla ennätimme pitää myös merenrantaseminaaria aiheena kiinteä siltayhteys Saarenmaalta mantereelle ja toisena YVA-kohteena syväsatama saaren pohjoiselle rannikolle, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen läheisyyteen. Ilmat ja luonto suosivat seminaariamme: orkideat ja kämmekät kukkivat joka puolella, kattohaikarat olivat pesimässä ja merenrannalta löytyi runsaasti kivettyneitä fossiileja. Ja villisikaakin päästiin illan tullen maistamaan.” – Leena Lusa

Lämpöä kämppikseltä:

”Saarenmaan ekskursiolla majoitumme kaupungin liepeille vanhassa omakotitalossa toimivaan majataloon. Tapani mukaan en kiirehtinyt huonejakoon ja viimeisenä majoittujana kävi ilmi, että vapaana oli enää yksi kahden hengen huone ikäiseni rouvashenkilön kanssa. Kohtuullisella elämänkokemuksella varustettuna emme tästä hätkähtäneet vaan sopeuduimme tilanteeseen. Huone oli kovin kylmä ja minä siitä valittamaan. Rouvaltapa löytyikin matkatavaroista ylimääräiset villasukat lainaksi ja niin pysyin minäkin lämpimänä.” -Jorma Jantunen

Opintomatka Ahvenanmaalle 29.-31.8.2003

Yhdistys teki opintomatkan Ahvenanmaalle, jossa tutustuttiin Ahvenanmaan YVA-lakiin sekä kahteen YVA-hankkeeseen: Maarianhaminaan rakenteilla olevaan kylpylään ja tuulivoimapuistoon.

Saaristovaikutuksia:

”Elokuun lopussa vuonna 2003, vielä kesäisissä tunnelmissa matkusti 15 Yva ry:n jäsentä Ahvenanmaalle tutustumaan Ahvenanmaan omaan YVA-prosessiin, jota säätelee muusta Suomesta poikkeava oma maakuntalaki- ja asetus, sekä kahteen YVA-hankkeeseen. Erityisesti matkalta jäi mieleen aurinkoinen merimatka paikallisen pelastuslaitoksen aluksella Nyhamnin saaristoon ja sen luodolla sijaitsevaan vanhaan majakkaan. Majakan tornin ylätasolta ihailimme huikeita näkymiä kauas merelle ja saaristoon, samalla keskustellen merialueelle suunnitellun tuulipuiston YVA:sta ja hankkeen toteuttamisvaiheesta. Muun muassa vaikutukset saariston maisemaan ja linnustoon tulivat keskeisinä esille ja mietityttivät. Meriretkellämme ehdimme pysähtyä myös pienehköllä saarella ihailemassa meriluontoa, valtavia tyrnimarjapensaita ja harvinaisia kasveja sekä tutustua saaren vanhaan jatulintarhaan, kivilabyrinttiin.” – Leena Lusa

Omaa Ålvadosia:

”Ahvenanmaan ekskursiolla illastimme maatilalla, joka valmisti omista omenoistaan viinejä ja Ålvadosia (Ahvenanmaalainen versio Calvadosista). Illalliseksi nautimme alkuruoaksi rapuja ja pääruoaksi strutsia talon viinejä unohtamatta. Porukkaa oli aika paljon ja lasku oli sen mukainen. Yva ry:n rahakirstun vartijan luottokortti ei jostain syystä toiminut ja kuittasin ison laskun kortillani. Kysyin samalla henkilökunnalta josko saisin ostaa pullon Ålvadosia kotiin vietäväksi. Alkoholilainsäädäntö ei kuitenkaan sallinut heidän myydä väkeviä ulos tilalta, mutta lainsäädäntö ei ollut esteenä sille, että he antoivat minulle pullon mukaan ilmaiseksi siitä hyvästä, että kuittasin ison laskun.” -Jorma Jantunen

Opintomatka Tukholmaan 1.-3.9.2005

Opintomatka Tukholmaan järjestettiin 1.-3.9.2005. Matkalla tutustuttiin monipuolisesti Ruotsin YVA- ja SOVA-menettelyyn (kohteena Naturvårdsverket, MKB-centrum, Riksantikvarieämbetet, Tukholman lääninhallitus).

Miljökonsekvensbeskrivning:

”Matkaa suunniteltaessa opiskelimme ennakkoon Ruotsin YVA-lainsäädäntöä, jonka totesimme poikkeavan keskeisiltä osin omasta YVA-laistamme. Siksi olikin kiinnostavaa lähteä kuulemaan käytännön kokemuksia ruotsalaisilta kollegoilta ja vaihtamaan mielipiteitä ja kokemuksia. Menomatkalla järjestimme jo laivaseminaarin.

Tukholmassa oli tiivis, mutta mielenkiintoinen päivä: vierailukohteina Naturvårdsverket, Riksantikvarieämbetet, Tukholman lääninhallitus, joissa tapasimme vastaavia virkamiehiä ja muun muassa Upsalan MKB-centrumin (miljökonsekvensbeskrivning =suom. ympäristövaikutusten arviointi) edustajia. Päivä sujui keskeiseltä osin seminaarin ja keskustelujen merkeissä, joissa vertailimme Suomen ja Ruotsin YVA-menettelyjä, vaihdoimme kokemuksia ja mielipiteitä ja tutustuimme ruotsalaisiin kollegoihin.” -Leena Lusa

Opintomatka Viroon 28.-30.9.2006

Opintomatka Viroon järjestettiin 28.-30.9.2006. Matkalla tutustuttiin monipuolisesti Viron YVA-lainsäädäntöön, hanke-YVA:an ja vaikutusten arviointiin kaavoituksessa (kohteina Viron ympäristöministeriö, tiehallinto ja Tarton yliopisto).

Elävää esitystä:

”Yva ry lähti ulkomaan excursiolle, matkan suuntana tällä kertaa Viro, Tallinna ja Tarton yliopistokaupunki. Tallinnassa matka alkoi tutustumisella Viron ympäristöministeriöön ja mielipiteiden vaihtoon muun muassa Tallinnan kehätiesuunnitelmista. Muutoinkin matkan keskeisenä aiheena olivat tiehankkeet ja tie-YVA sekä Tarton yliopistossa tutustuminen Viron tilanteeseen vaikutusten arvioinnin alueella. Matkan järjestäjän toimi pj Reima Petäjäjärvi, joka oli samaan aikaan keskeisissä YVA-tehtävissä Virossa. Niinpä matkalla Tarttoon järjestettiin isännille muistorikas tapahtuma ja ”elävä esitys” suomalaisen YVA:n yleisötilaisuudesta, johon isännät ja me vieraat osallistuimme hankkeesta vastaavan, viranomaistahojen ja osallistujien, alueen asukkaiden rooleissa. Vuorovaikutuksen demonstrointiin eläydyttiin monisanaisesti ja -äänisesti, ehkä hetkittäin jopa Suomi-filmien ylinäyttelemisen tasolle saakka.

Tarton vanha, arvokas yliopistokaupunki oli positiivinen yllätys. Tutustuimme aluksi oppaiden avulla kaupunkiin, jonka jälkeen oppaat ja pari oman seurueemmekin jäsentä kukitettiin. Seminaari, yliopiston edustajien tapaaminen ja YVA:an liittyvät keskustelut jatkuivat juhlavalla illallisella ja kävelyllä Tarton pehmeässä, tummassa yössä yliopistoalueella ja kuutamossa valaistulla sillalla. Vanhat, erikuntoiset rakennukset ja hienot puistot jäivät mieleen. Seuraavana päivänä ehdimme tutustua kaupunkiin myös pitkällä kävelyretkellä, Ema-jokeen ja jokivarteen tulvan varalta rakennettuihin korkeisiin jokipenkereisiin. Tarton tulvaongelmia pohdittiin myös alavalle maalle rakennetulla asuntoalueella ja kuulimme ongelmista läheisen suoalueen osalta. Kaupungin keskellä sijaitseva aukio oli vaikuttava, suihkukaivo ja vinoon rakennettu kaunis kerrostalo jäivät mieleen, samoin kuin iso houkutus: suklaapuoti, josta lähti useampi ostos mukaan myös kotimatkalle.” – Leena Lusa ja Leena Ivalo

Opintomatka Raumalle 12.-13.9.2008

Vuonna 2008 järjestettiin opintomatka Raumalle. Opintomatkalle osallistui 24 henkilöä. Opintomatkalla tutustuttiin kolmeen YVA-hankkeeseen (POSIVA Oy:n ydinjätteen loppusijoitushanke, Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluodon ydinvoimalaitoshanke ja Rauman Satama Oy:n sataman laajennushanke).

Elämys ja eka kerta:

”Majoituimme Kylmäpihlajan majakalla. Majoitusta ja ravintolaa piti yllä pariskunta, joka oli jättänyt entiset työnsä ja lähtenyt matkailuyrittäjiksi majakkasaarelle. Tämän tyylinen vaihdos olisi hyväksi monelle. Lintujen syysmuutto oli vilkasta majakkasaarella. Kahlaajia, käpytikkoja ja monia pikkulintuja näkyi runsaasti. Saunan yhteydessä kylvettiin suurissa pihalla olleissa vesisaaveissa – vai oliko ne altaita – elämys joka tapauksessa.” – Erkki Ikäheimo

”Eka excuni Yva ry:ssä. Yöpyminen majakassa oli huippuhienoa!” – Nunu Pesu

Opintomatka Hollantiin 23.-26.9.2010

Yhdistys järjesti opintomatkan Hollantiin 23.-26.9.2010. Ohjelmaan kuului muun muassa vierailu Hollannin ympäristöministeriössä ja YVA-komissiossa sekä tutustuminen moottoritiehankkeeseen ja suureen tuulivoimahankkeeseen. Matkalle osallistui 22 yhdistyksen jäsentä.

Järjestäjän näkökulma:

”Etukäteisjärjestelyt menivät aika jouhevasti, koska paikalliset kontaktimme olivat kovin avuliaita ja suunnittelivat kanssamme ohjelmaa. Muutamilta isänniltämme eli Hollannin asunto-, kaavoitus- ja ympäristöministeriöstä (VROM) sekä tuulivoimatoimijalta (Pondera consultant B.V.) saimme mahtavasti apua käytännön järjestelyihin.

Itse matka meni mukavasti. Pientä stressiä tottakai ilmeni muutamaan otteeseen. Helsingin päässä saimme kaikki matkalaiset ajallaan koneeseen mutta heti Amsterdamiin Schipholiin tultaessa jouduimme inspiroimaan poikkeusjärjestelyitä. Kaikkien matkatavarat eivät matkalaukkuhihnalle ilmaantuneet, kello riensi ja meitä odotettiin aikataulumme mukaisesti saapuvaksi ministeriöön vieraaksi. Jaoimme porukan, minä lähdin viemään matkatavarat saaneita junalla Haagiin ja ministeriöön, Tiina Kähö jäi selvittelemään muiden kanssa kadonneiden matkatavaroiden kohtaloa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikki saivat matkatavarat ja hypättyään seuraavaan junaan hekin pääsivät osallistumaan VROMin vierailuun.

Muita kommelluksia ei mieleen tule. Totta kai aina bussille kokoonnuttaessa oli muutama (ehkä edellisenä yönä jazz-baariin unohtunut) matkalainen hieman myöhässä. Kuitenkin porukka pysyi koossa ja pääsi osallistumaan kaikkiin suunniteltuihin aktiviteetteihin. Jopa vilkkaassa Amsterdamissa järjestetty polkupyöräsuunnituksemme sujui ongelmitta ja mikä tärkeintä onnettomuuksitta!” – Anne Määttä

Kesäretki Mikkeliin 26.-27.8.2011

Yhdistys järjesti kesäretken Mikkeliin 26.-27.8.2011. Ohjelmaan kuului muun muassa vierailu Etelä-Savon maakuntaliitossa, tutustuminen ajankohtaisiin kaavoituskysymyksiin Mikkelissä, vierailu Kenkäverossa sekä Mikkelinpuistossa ja risteily Saimaalla.

Tuhansia vuosia sitten…:

”Kenkäveron puutarhassa kuhisi perhosia ruokailemassa kukilla – runsaasti oli ainakin nokkosperhosia. Kalliomaalauksilla oli puolestaan kiva ajatella, että samassa paikassa oli tuhansia vuosia sitten ihmisiä aivan tosissaan niitä kuvia maalailemassa – ja jokin oikea tarkoitus maalauksilla heille oli – ilmeisesti puuha oli aivan muuta kuin nykyisillä graffitimaalareilla.” – Erkki Ikäheimo

Opintomatka Pietariin 6.-10.6.2012

Yhdistys teki opintomatkan Pietariin 6.-10.6.2012. Mukana oli myös ympäristöministeriön Venäjä-asiantuntija Martti Poutanen, jolla oli merkittävä rooli matkan järjestelyissä. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Pietarin vesilaitoksella, Ust-Lugan satamassa, Pietarin tulvapadolla ja Kronstadtissa sekä tutustumista Pietarin turistikohteisiin.”

Miliisejä:

”Yhdistyksen Pietarin matkalla kesällä 2012 ajoimme aamulla majapaikasta Siestarjoelta Kronstadtin ohitse Suomenlahden pengertietä pitkin lahden eteläpuolelle. Tarkoituksena oli ajaa Sosnovyi Borin kautta uuteen Ust-Lugan satamaan. Rantatietä edetessämme vastaan tuli perinteinen neuvostotyylinen miliisien tarkastuspiste. Pysähdyimme ja matkaoppaamme, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Martti Poutanen selitti matkan kohteen. Miliisit soittivat satamaan, mutta eivät tavoittaneet sieltä yhteyshenkilöämme. Poliisit pakottivat meidät kääntymään takaisin. Olimme miliisien silmissä selvästi uhka ja jotain vakoilijoita, eikä meillä pitäisi olla mitään asiaa tuohon strategiseen kohteeseen. Katselimme hetken karttoja ja meidän erinomainen suomalainen bussikuskimme ja Poutanen päättivät, että ajamme takaisin ja lähdemme kokeilemaan pieniä sorateitä pitkin kohti satamaa. Rantatiellä olevan Sosnovyi Borin jätimme väliin. Pääsimme lopulta myöhästyneinä satamaan, mutta aikahan on Venäjällä suhteellinen käsite. Itse moderniin satamaan tutustuimme mereltä päin laivankannella seilaten. Paluumatkalla ajelimme edelleen pikkuteitä pitkin kohti Hatsinaa, kunnes pääsimme Tallinna-Pietarin maantielle. Sillä matkalla tuntui, että olimme nähneet seudun kaikki pienet, kapeat ja kuoppaiset soratiet ja niiden ympärillä olevat vanhat venäläiset ja inkeriläiset maatalot, -tilat ja kylät. En varmasti tule koskaan enää näkemään tuota puolta Venäjää, koska satamaankin on rakenteilla Tallinna-Pietarin maantieltä leveä tieyhteys. Ellei tuolle uudellekin tielle tule miliisin tarkastuspiste.” – Gilbert Koskela

Huokauksia:

”Mukana järjestämässä matkaa… aika kovaa hommaa, vaikka reissussa mukavaa olikin. Näimme aivan upeita paikkoja! Ja edelleen huokaan syvään, kun miettin, että 100 km:n päässä Helsingistä touhutaan mitä touhutaan…” – Nunu Pesu

Legendaarista lehtikuusikkoa:

”Raivolan lehtikuusikko on ollut suomalaisille metsänhoitajille tarunomainen paikka, koska sieltä on kotoisin suurin osa suomalaisista lehtikuusikoista ja lehtikuusista. Puiden perimää mainostettiin poikkeuksellisen hyväksi – nopeakasvuisia ja suorarunkoisia. Neuvostoliiton aikaan siellä ei juuri kukaan suomalainen päässyt käymään. Yliopiston luennoilla paikka nostettiin mystisiin mittoihin. Varmaan jokainen suomalainen metsänhoitaja haaveili joskus pääsevänsä käymään siellä. Tämä autuus suotiin minulle Yva ry:n toimesta. Olivathan puut siellä suuria, mutta eivät niinkään suoria – rungot olivat kuin liian pitkiksi venähtäneitä. Metsä oli päässyt ränsistymään, eikä hoidettuun metsää tottuneen metsänhoitajan silmä levännyt luonnon itsensä hoitamassa metsässä. Kuitenkin Raivolan lehtikuusikossa oli mielenkiintoista käydä ja nähdä paikka omin silmin – metsänhoitaja sai täyttymyksensä, vaikka odotukset paikalle olivatkin totuutta suuremmat.” – Erkki Ikäheimo

Herättikö juttu sinussa muistoja Yva ry:n excursioilta? Kiinnostuitko ideoimaan / järjestämään yhdistyksen tulevia opintomatkoja? Ota yhteyttä: sihteeri@yvary.fi

Tervetuloa opintomatkoille h-yva:ssa seurassa!

Yva ry ja kansainväliset konferenssit

Kansainvälisyys on ollut tärkeä ja luonteva osa Yva ry:n toimintaa heti alusta alkaen ja yhdistys on aktiivisesti pitänyt antenneja ojossa kansainvälisille suuntauksille. Yhdistys on jo varhaisista ajoistaan tukenut edustajiensa osallistumista kansainvälisiin YVA-konferensseihin.

Yva ry:n edustajia on osallistunut erityisesti IAIA:n (International Association for Impact Assessment) YVA:n vuotuiseen ”maailmankonferenssiin”. Yhdistyksen edustajat ovat osallistuneet myös pohjoismaisiin YVA-konferensseihin ja MKB-centrumin järjestämiin ”YVA-päiviin” sekä vuonna 2012 Virossa järjestettyyn Nordic-Baltic YVA-konferenssiin. Näiden tilaisuuksien tuulia ja antia on esitelty myös aiemmissa Impakti-lehdissä, joissa muutoinkin on YVA:n kansainvälisyys ollut vahvasti esillä.

IAIA:n konferensseihin osallistuttu säännöllisesti 1996 lähtien

IAIA on perustettu 1981 Yhdysvalloissa kokoamaan yhteen YVA:n parissa toimivia tutkijoita, YVA:n tekijöitä ja hyödyntäjiä eri puolilta maailmaa. Aluksi yhdistyksen toiminta painottui Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, mutta jo 1980-luvun loppupuolella se sai vahvasti maailmanlaajuisen luonteen. IAIA järjesti alusta saakka vuotuisen YVA-konferenssin, alkuvuosina osanottajamäärä oli 50-70 laajeten pikkuhiljaa kahteen sataan ja lähennellen vilkkaimpina kertoina jo tuhatta. Konferenssit pyritään järjestämään vuorotellen eri maanosissa ja maissa, koska niillä on selvä YVA-toimintaa vilkastuttava vaikutus siinä maassa ja osin maanosassa, missä ne järjestetään. Konferenssien ohjelma on kiehtova sekoitus tutkimusta ja käytäntöä. Kullakin konferenssilla on joku yleisteema, mutta rinnakkaissessioita saattaa olla samanaikaisesti toistakymmentä ja esityksiä yhteensä useita satoja. Konferenssien oheisohjelmistoon kuuluu ennen konferensseja järjestettäviä YVA-kursseja eri teemoista ja opintoretkiä paikallisiin YVA:n kannalta mielenkiintoisiin kohteisiin.

Yva ry:n piirissä on käyty muutamaan otteeseen keskustelua IAIA:n vuotuisen konferenssin järjestämisestä Suomessa, mutta Suomesta ei ole vielä löytynyt tahoa, joka olisi ottanut päävastuun tilaisuuden järjestämisestä. Suomalaisia on osallistunut IAIA:n konferensseihin ainakin vuodesta 1990 ja säännöllisesti vuodesta 1996 lukien. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Heli Saarikoski sai tuolloin palkinnon konferenssin parhaasta posterista ”Involving People in Strategic Environmental Assessment – a Case Study of Strategic Waste Management Planning”. Arviointikriteereinä tuomaristolla oli esitystyyli, tietosisältö, tieteellinen kiinnostavuus ja toteutus.

Tämän jutun kirjoittajista Jorma Jantunen on ollut ahkerin suomalainen IAIA:n konferensseihin osallistuja. Hän on kaikkiaan osallistunut 14 IAIA:n konferenssiin, ja joissain konferensseissa hän ollut ainut suomalainen, mutta parhaimmillaan Suomesta on ollut toistakymmentäkin osanottajaa. Suomalaiset osanottajat ovat olleet alan tutkijoita, konsultteja, hankevastaavia, rahoituslaitosten, järjestöjen ja viranomaisten edustajia. Suomalaiset ovat pitäneet eri konferensseissa lukuisia esityksiä. Konferenssit ovat antaneet hyvän kuvan YVA:n kehitystrendeistä. SEA (Strategic Environment Assessment) tuli vahvasti kuvioihin 1990-luvun puolivälissä, alkuperäiskansojen oikeudet nousivat vahvasti esiin 1990-luvun lopulla, vuosituhannen vaihteessa esiin nousivat globaalit ympäristökysymykset (ilmastomuutos, biodiversiteetin väheneminen ja Millenium-tavoitteet) ja tehtiinpä vuoden 2002 Haagin konferenssistakin oma YVA ja se yritettiin saada hiilineutraaliksi. Vihreä talous nousi IAIA:n piirissä vahvasti esiin jo vuosia ennen kuin siihen herättiin Suomessa.

Pohjoismaiset YVA-päivät hiipuivat välillä

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin oli ilahduttavaa aktiivisuutta myös pohjoismaiseen YVA-yhteistyöhön. Vuonna 1993 järjestettiin Oslossa ensimmäiset Pohjoismaiset YVA-päivät. Kaikkiaan kuudesti järjestetty tapahtuma (Oslo 1993, Helsingör 1996, Karlskrona 1999, Helsinki 2001, Reykjavik 2003 ja Stavanger 2006) kokosi pohjoismaiden YVA-tutkijoita, konsultteja ja viranomaisia yhteistä mielenkiintoa herättävien kysymysten äärelle. Vuoden 2006 tapahtuma järjestettiin IAIA:n kongressin yhteyteen. 2001 järjestelyvastuu oli Suomella, jolloin kansalliset YVA-päivät siirrettiin poikkeuksellisesti syksyyn ja niiden yhteydessä oli kaksipäiväinen pohjoismainen tapahtuma. Näissä tapahtumissa Nordregiolla oli keskeinen rooli järjestäjänä ja koollekutsujana. Suomalainen YVA ja YVA-osaaminen on ollut pohjoismaisilla foorumeilla hyvin esillä, samoin suomalaiset ovat osallistuneet yhteispohjoismaisiin YVA-tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.

Pohjoismaisten YVA-tapahtumien hiivuttua muutamaksi vuodeksi, heräteltiin 2010 Tanskan Aalborgissa tutkimuspainotteisessa tapahtumassa pohjoismaista YVA-seminaariajatusta uudelleen vireille. Lopulta luonteva jatkaja tälle perinteelle syntyi uudesta Pohjoismaiden ja Baltian yhteisestä tapahtumakonseptista.

MKB-päivillä keskustelua pohjoismaisista käytännöistä

Vuonna 1999 perustettiin Upsalaan YVA-toiminnan keskus: MKB-centrum (MKB=miljökonsekvensbeskrivning), Ruotsin SLU:n (Sveriges lantbruksuniversitet) yhteyteen Soltunaan. Keskuksessa noin 20 henkeä käsittävä organisaatio on vuosittain vastannut MKB-päivien järjestämisestä ja muusta toiminnasta. Lisäksi tekeillä olevien väitöskirjojen tekijät ja tutkijat ovat olleet kiinteästi mukana toiminnassa.

MKB-centrumin tavoitteena on vahvistaa yleistä YVA:aan ja muuhun vaikutusten arviointiin liittyvää osaamista ja yhteistyötä sekä edistää ja tehostaa YVA:n soveltamista. Toimintaa johtaa hallitus, jossa ovat edustettuna mm. Banverket, Boverket, Naturvårdsverket, Riksantikvarieämbetet, Vägverket, Sida, BTH (Blekinge Tekniska Högskola) ja SLU. Nykyisin toiminta tapahtuu isolta osin verkoston kautta.

MKB-centrum on vuosittain vastannut MKB-päivien järjestämisestä Upsalassa. Yva ry:stä MKB-päiville on osallistunut Jorma Jantunen ja Leena Lusa. Päivillä on ollut mukana edustajia myös muista Pohjoismaista ja ajankohtaisia keskusteluja pohjoismaisista käytännöistä on käyty sekä päivän seminaareissa että iltatilaisuuksissa. Myös maankäytön suunnittelussa ja aluekehityksessä esille tulevat arvioinnit ovat olleet seminaareissa ja keskusteluissa mukana. Lisäksi Leena Lusa on esitellyt MKB-päivillä mm. Suomen Yva ry:n toimintaa ja tavoitteita.

Ensimmäinen Nordic-Baltic –konferenssi Virossa 2012

IAIA:n konferenssit todella yhdistävät YVA-asiantuntijoita. Meksikossa Pueblassa vuonna 2011 kokoontuivat ruotsalaisten ja virolaisten aktiivisuuden tuloksena eräällä kokoustauolla pohjoismaalaiset ja baltialaiset osanottajat. Ajatuksena oli, että voisimme pitää pienen Nordic-Baltic konferenssin, jossa käsittelisimme Pohjoisen Euroopan asioita.

Virolaiset ja tanskalaiset olivat tomeria, ja järjestivät konferenssin Kuresaaressa syyskuussa 2012. Konferenssi oli kaksipäiväinen ja kolmantena päivänä oli ammattiekskursio Saarenmaalle. Osanottajia oli yhteensä noin 60, joista Suomesta oli yhdeksän aktiivia. Kaikista maista oli useita esityksiä. Parhaillaan oli neljä rinnakkaisistuntoa. Kuresaaressa päätettiin jatkaa uutta konferenssiperinnettä joka toinen vuosi. Tämän vuoden konferenssin valmistelu on lähtenyt käyntiin.

Suosittelemme konferensseja Yva ry:n jäsenille

Konferenssien ohjelmaan ovat aina kuuluneet erinomaiset opintoretket kulloisenkin konferenssipaikan lähistöllä YVA:n kannalta mielenkiintoisiin kohteisiin. Kohteina on ollut niin hienoja luontokohteita kuin ympäristöä pilaavia hankkeita. Nämä ovat antaneet hyvän tilaisuuden perehtyä ympäristökysymyksiin erilaisissa ympäristöissä ja olleet hyvää vastapainoa konferenssien lähes uuvuttavalle esitystarjonnalle. Konferenssit ovat olleet hyvin lämminhenkisiä. Niihin on osallistunut vielä viime vuosinakin joitain yhdistyksen perustajia, mutta alan ja toiminnan laajetessa mukaan on tullut yhä uusia ihmisiä, jotka on otettu lämpimästi vastaan tähän kansainväliseen YVA-yhteisöön. Suosittelemme kaikille!

Puheenjohtajat muistelevat

Yva ry:llä on vuoteen 2013 mennessä ollut kahdeksan puheenjohtajaa, jotka tässä artikkelissa muistelevat omaa aikaansa yhdistyksen johdossa.

Keväällä 1994 silloinen YTK (Yhdyskuntasuunnittelun täydennys- ja koulutuskeskus) järjesti kahden kuukauden mittaisen YVA-koordinaattorikoulutuksen Otaniemessä. Yhtenä luennoitsijana esiintyi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jolla oli keskeinen rooli YVA-lainsäädännön valmistelussa. Luennossaan hän esitti ajatuksen YVA-alaa edistävästä yhdistyksestä.

Pietikäisen ajatuksen innoittamina YVA-koordinaattorikurssilaiset päättivät laittaa pystyyn Yva-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.9.1994 Helsingissä ravintola VPK:ssa Albertinkatu 29:ssä. YVA-laki oli tullut voimaan kolme viikkoa aikaisemmin.

Kutsu perustamiskokoukseen lähetettiin mahdollisimman laajalla jakelulla YVA-alalla toimiville tahoille, ja yhdistystä oli perustamassa 20 henkeä. Perustamiskirja laadittiin perustamiskokouksessa, ja sen allekirjoittivat Timo Huhtinen, Matti Kanerva ja Tapio S. Linna. Ensimmäisenä puheenjohtajan toimi Timo Huhtinen 1994-1995.

Koulutustilaisuudet ja lehti keskeisiä alusta lähtien

”Alusta lähtien yhdistyksen keskeisimmiksi toimintamuodoiksi muodostuivat YVA-päivien järjestäminen, jäsenkirjeet, opintoretket ja jäsenille jaetun YVA:a käsittelevän Impakti-lehden tekeminen. Impaktin päätoimittajana toimin vuodesta 1995 vuoteen 2005”, Timo toteaa.

Yhdistyksen toinen puheenjohtaja oli vuosina 1996-1997 Sakari Grönlund: ”Sain olla mukana Yva ry:n toiminnassa alkuvaiheessa paalupaikalla – kuten usein alussa, monet asiat etenivät ja uutta tapahtui kohtalaisen tiiviissä tahdissa.”

”Yhdistyksen piirissä oli keskusteltu roolistamme; keskitymmekö kansalaisten avustamiseen, onko meistä asiantuntijapaneelien muodostajaksi, asiantuntijoiden sertifiointiin tai kehitymmekö jopa konsulttitoimintaa harjoittavaksi toimijaksi. Tekeminen vakiintui lehden kehittämiseen, teemallisiin jäseniltoihin ja vuosittaisen asiantuntijaseminaarin järjestämiseen, ensin Uudenmaan ympäristökeskuksen organisoiman valtakunnallisen yva-päivän kylkiäisenä, ja jo 1997 yhdessä ympäristöhallinnon kanssa suunniteltavaksi ja toteutettavaksi ja alaa yhdistäväksi päätapahtumaksi.”

 ”Selaan Impakti-lehtiä tuolta ajalta palauttaakseni mieleen, mikä tuntui tärkeältä, mistä kirjoitimme ja mitä oikeastaan tapahtuikaan. Kaksivuotisen puheenjohtajarupeamani loputtua päättyneitä YVA-hankkeita oli laskujeni mukaan 54 ja vireillä 33. Näissä oli mukana monia yhdistyksen jäseniä joko hankkeista vastaavina, yhteysviranomaisen edustajina tai muina virkamiehinä ohjausryhmissä sekä asiantuntijoina.”

Kansainvälistä yhteistyötä rakennettiin

”Yhdistyksellä oli jäseniä 155 ja näistä yli puolet pääkaupunkiseudulta. Kaudellani toimintaa alettiin suunnata alueellisesti mahdollisimman tasapuolisesti ja hallitukseen tuli lisäväriä. Samalla alettiin muutenkin vahvistaa verkostoitumista esimerkiksi EU-projektikehityksen, pohjoismaisen yhteistyön, IAIA:n ja tutkimuslaitosten kanssa. IAIA:n Estorilin konferenssi oli pääteemana Impaktissa 2/1996. Verkostoituminen puolestaan numerossa 1/1997”, Sakari muistelee.

Yhdistyksen kolmas puheenjohtaja vuonna 1998 oli Pasi Rajala. ”YVA-laki oli ollut voimassa nelisen vuotta, käytännöt alkoivat vähitellen vakiintua ja lain soveltaminenkaan ei enää ollut yhtä tiukkapipoista kuin ehkä alkuun oli nähtävissä. YVA-menettelyjen luonteva integroituminen osaksi hankkeiden suunnittelua eteni mukavasti.”

YVAsta apua rakennuslainsäädännön kehittämiseen

”YVA-ajattelu ylipäätään oli lyönyt läpi muun muassa kaavoituksessa, johon liittyviä menettelyjä samanaikaisesti kehiteltiin rakennuslain osauudistusten tukemana. Toiminta YVA ry:ssä antoi hyvää ”sivustatukea” tälle kehitystyölle, jota olin noina aikoina ympäristöministeriön kanssa monessakin hankkeessa tekemässä.”

”Vuodelle 1998 ajoittui myös yhteistyöhankkeita Baltian maihin. Suomen YVA-kokemuksista ja kaavoituksen kehityksestä oltiin siellä kiinnostuneita. YVA:n ilosanomaa ja suomalaista osaamista levitettiin näin kansainväliselläkin tasolla ja tuettiin vasta itsenäistyneiden maiden lainsäädännön rakentamista.”

”Vuoden 1998 YVA-päivät järjestettiin helmikuussa, ja yleisömenestys oli melkoinen. Päivien tuotolla voitiin vahvistaa yhdistyksen toimintaa entisestään. Hallitus kokoontui tiiviiseen tahtiin, YVA:n tiimoilta oli paljon vireillä valtakunnassa, josta syystä hallituksellakin riitti pohdittavaa. Tuona vuonna taisi olla YVA-lain tarkistaminenkin vireillä, johon yhdistyksenä otettiin tietysti kantaa.”

”Puheenjohtajuus oli mieluisa ja avartava kokemus, mutta siirsin kapulan Reimalle hyvillä mielin, koska tiesin, ettei itselläni olisi ollut riittävästi ajallisia mahdollisuuksia panostaa yhdistyksen edelleen kehittämiseen”, Pasi kertoo.

Pyrkimys yhteiskunnallisen keskustelun lisäämiseen

Yhdistyksen neljäs puheenjohtaja oli 1999-2001 Reima Petäjäjärvi. Hänen keskeinen tavoitteensa puheenjohtajakaudella oli YVA:an ja hankkeiden päätöksentekoon liittyvän keskustelun lisääminen sekä alalla toimivien kesken että myös laajemmin yhteiskunnassa. Tuota tavoitetta palvelemaan perustettiin Hyvä YVA –palkinto, jota ryhdyttiin jakamaan YVA-päivien yhteydessä.

Keskustelun lisäämiseksi yhdistyksen nettisivuille avattiin 2001 keskustelupalsta, johon kuka tahansa saattoi kirjoittaa. Keskustelupalstan käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi ja asiattomien viestien takia palsta lopetettiin parin vuoden jälkeen.

SOVA-lain valmisteluun liittyviä jäsentilaisuuksia

Yhdistyksen viides puheenjohtaja 2002-2003 oli Panu Kontio: ”SOVA-laki oli valmisteilla ja siitä keskusteltiin yhdistyksen jäsentilaisuuksissa sekä kirjoiteltiin Impaktissa. Yva ry antoi jopa lausunnon lakiehdotuksesta ja kantoi siten kortensa kekoon lainvalmistelussa.”

”Rajat ylittävät YVA:t olivat tuolloin myös paljon esillä. Ruotsin kanssa oli jo kokemusta useista tapauksista. Viron kanssa oli neuvoteltu rajat ylittäviä vaikutuksia koskeva hallitusten välinen sopimus ja perustettu Suomi – Viro YVA-komissio, joka kokoontui vähintään kerran vuodessa käymään läpi hankkeita, jotka mahdollisesti tarvitsisivat Espoon sopimuksen mukaisen menettelyn.”

”Käytännön arviointien toteuttamisessahan keskeisessä roolissa olivat YVA-yhteysviranomaiset ja suomalaisissa hankkeissa konsultit. Venäjän kanssa valmisteltiin vastaavaa kahdenvälistä sopimusta, mutta neuvottelut päättyivät siihen, että Venäjän ympäristöministeriö lakkautettiin ja kaikki kontaktimme katosivat.”

”Oma kosketuspintani kansallisiin YVA-menettelyihin oli tuohon aikaan jo melko ohut, koska olin työskennellyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin lähinnä Liettuan ja Latvian YVA-lakia valmistelevien hankkeitten vetäjänä sekä kouluttanut ko. maiden YVA-viranomaiset. Onneksi Yva ry:n hallituksessa oli kuitenkin vankkaa asiantuntemusta ja tuntumaa kotimaisista arvioinneista, jota saattoi hyödyntää myös Baltian maissa.”

”Yhdistys aloitti kaudellani käytännön, jossa hyvä –YVA palkinnon ohella jaettiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto.”

”Jäsenmatka tehtiin Ahvenanmaalle, josta pieni anekdootti”, Panu kertoo. ”Yhdistyksen jäsenet keskustelivat aktiivisesti toisella kotimaisella ja kysymyksiä riitti Maarianhaminan kaupunginarkkitehti Folke Wickströmille. Kello oli jo aika paljon yli virka-ajan, mutta keskustelu ja kysymykset eivät ottaneet laantuakseen. Yhdistyksen puheenjohtajana pyysin puheenvuoroa katkaistakseni keskustelun ja kiittääkseni isäntiä. Folke ehti kuitenkin edelle ja totesi, että olkoon viimeinen puheenvuoro, koska kello on paljon ja ”jag måste gå hem och röka fisk.”

Yhdistyksen kuudes puheenjohtaja 2004-2006 oli Tiina Kähö. ”Vuonna 2004 juhlittiin YVA:n ja Yva ry:n kymmenvuotista taivalta. Hyppäsin puheenjohtajaksi yhdistyksen sihteerin pallilta ja ensimmäinen vuoteni puheenjohtajana oli vilkas. Yhdistyksen toiminnassa kehitettiin erityisesti jäsenille tarjottavia tapahtumia sekä jatkettiin kansainvälisten verkostojen kehittämistä.”

10-vuotisjuhlavuonna YVA-tunnustuspalkinto Sirpa Pietikäiselle

”Juhlavuoden kunniaksi lanseerattiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto ja palkittaville hankittiin Kristian Krokforsin hienoa grafiikkaa. Ensimmäinen tunnustuspalkinto luovutettiin 2004 Sirpa Pietikäiselle YVA-lain valmistelusta ja erityisesti kansalaiskuulemisen sisällyttämisestä YVA:an.”

”Vuonna 2005 panostettiin alueelliseen toimintaan ja tutustuttiin muun muassa YVA-opetukseen Jyväskylän yliopistossa. YVA-palkinnon sääntöjä uudistettiin uuden SOVA-lain myötä ja vuosittain jaettavassa ”Hyvä YVA” -kilpailussa olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana sekä hanke-YVA:t että SOVA-menettelyt. Vuodesta 2005 eteenpäin ei niinkään pyritty löytämään yhtä ”täydellistä YVA:a”, vaan enemmänkin hyviä oivalluksia, ideoita ja menetelmiä, jotka vievät vaikutusten arviointia eteenpäin.”

”Vuonna 2006 toiminta jatkui vakiintuneeseen tapaan ja jäsenistölle järjestettiin mm. opintoretki Viroon ja pari muuta tapahtumaa. Koska yhdistystä pyöritettiin yhä vapaaehtoistoimin, jouduimme toteamaan, että kaikkea ei pysty pienillä resursseilla hoitamaan – Impakti-lehti ei ilmestynyt vuonna 2006.”

”Puheenjohtajakauteni oli todella antoisa ja sain olla mukana kehittämässä ja laajentamassa yhdistyksen toimintaa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kaudellani YVA oli jo vakiinnuttanut asemansa osana hankkeiden suunnittelua, mutta SOVA haki vielä muotoaan. Vaikutusten arvioinnissa nousivat yhä vahvemmin esille sosiaalisten vaikutusten arviointiin sekä vuoropuheluun liittyvät asiat.

”Puheenjohtajakauteni osui henkilökohtaisesti ajankohtaan, jossa tein monipuolisia YVA-hankkeita työkseni ja aktiivinen toiminta YVA ry:ssä oli loistava tapa oman osaamiseni kehittämiseen”, Tiina kertoo.

Mieleen painuneet opintoretket Raumalle ja Hollantiin

Yhdistyksen seitsemäs puheenjohtaja oli 2007-2010 Gilbert Koskela. ”Tulin hallitukseen noviisina suoraan puheenjohtajaksi, vaikka olenkin yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimin 1990-luvulla yhdistyksen tilintarkistajana. Muutamat aktiivit olivat juonineet asiaa kohtalokseni Viron opintomatkalla syksyllä 2006.”

”Heti alussa kauhistelin sitä työmäärää, mitä Timo Huhtisella oli: sihteeri, talousasiat ja Impaktin päätoimittajuus ja taitto. Siihen aikaan vielä jäsenkirjeet postitettiin ja postituksen hoitaminen oli iso tehtävä. Timon tehtävien jakaminen oli mielestäni tärkein tehtävä niin, että jokaiselle hallituksen jäsenelle löytyisi jokin sopiva tehtävä yhdistyksessä.”

”Toinen iso tehtävä yhdistyksessä on ollut YVA-päivien järjestäminen, josta oli pitkälti vastannut Jorma Jantunen. Puheenjohtajakauteni lopuksi Jorman “oppilaaksi” saatiin hallituksesta Laura Leino. Oli tärkeää, että kaikki hiljainen tieto päivien järjestämisestä siirtyi vähitellen nuoremmalle polvelle, vaikka Jorma antoi hyvää asiantuntija-apua ja -tukea.”

”Henkilökohtaisista tunnustuspalkinnoista muistan, kun peräkkäisinä vuosina palkittiin kaksi YVA-alan tohtoriksi väitellyttä: Ismo Pölönen ja Pekka Hokkanen. Tänä päivänä tohtoreita on jo enemmän, mutta silloin YVA-alan tieteellinen puolikin oli kovin nuorta. Mieltäni lämmitti sekin, kun SOVA, pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, sai Hyvä YVA-palkinnon vuonna 2008. Muut ovatkin olleet hanke-yvia.”

”Mieleen painuvimpina tapahtumina olivat opintomatkat Raumalle ja Hollantiin. Raumalla majoitus, ruokailu, saunominen, loikoilu ulkona kylpytynnyrissä ja tyrnimarjojen poimiminen piikikkäistä pensaista Kylmäpihlajan majakalla tekivät vaikutuksen unohtamatta merimatkaa mennen tullen. Päivi Karvinen oli kehittänyt sopivasti asiaa ja seurustelua.”

”Hollannin opintomatkan Tiina Kähö ja Anne Määttä olivat suunnitelleet loistavasti. Ilman heidän Hollannin asiantuntemustaan koko matkasta ei olisi tullut mitään. Hollantilaiset tavat kuten suklaisilla nonparelleilla päällystetyt voileivät tai sillit ja sillä sipulia tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Merellinen matka katsomaan tuulivoimaloita, joita Hollannissa todella on joka paikassa, ja polkupyöräsuunnistus Amsterdamin keskustassa olivat hauskoja ohjelmanumeroita.”

”Mistä se johtuu, että mieleen jää parhaiten matkojen toiminnallinen puoli? Luennoilla saa tarvittavaa tietoa, mutta kultaiset muistot kertyvät kaikesta muusta”, Gilbert pohtii.

Pietarin-matkalta palautumiseen meni viikkoja

Yhdistyksen kahdeksas puheenjohtaja 2011-2013 oli Nunu Pesu. ”Yhdistyksen toiminta on vuosien varrella vakiintunut raiteilleen, joten toimintaa jatkettiin pääosin tutulla linjalla. Vuonna 2011 näkyvin muutos oli Impakti-lehden muuttuminen värilliseksi. Vuonna 2012 yhdistyksessä siirryttiin käyttämään ammattitilintarkastajaa. Vuonna 2013 ryhdyttiinkin sitten jo valmistelemaan vuoden 2014 20-vuotisjuhlavuotta.”

”Vuodelta 2012 muistan erityisesti Pietarin reissun, jossa oli tavanomaisesta vaikeampaa edustaa yhdistystä asianmukaisesti”, Nunu kertoo. ”Tulen varmaan ikuisesti muistamaan miten säälittävän maljapuheen pidin illallisella – ja miten leimasimme ja allekirjoitimme kymmeniä papereita, että pääsimme majapaikkaamme kokemaan neuvostovenäläistä täysihoitoa. Hieno reissu siitä tuli, mutta palautumiseen meni viikkoja.”

Pääkirjoitus: Yva-ajan lyhyt historia

Tämä Impakti-lehden numero on Historia-Impakti, jossa kerrotaan Yva ry:n ja YVA:n synnystä, kehityksestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

YVA:n alkutaival ei ollut kaksinen. Suomi oli 80-luvulla vaikutusten arvioinnissa jäljessä muista maista ja lakia hiottiin pitkään. Kahden vahvan ministerin kädenväännön jälkeen päädyttiin kuitenkin maailmalla edelläkävijöiksi ulottaen vaikutusten arviointi kaavoitukseen ja sosiaalisiin vaikutuksiin – kertoo Rauno Sairinen tässä lehdessä.

Yva ry sai alkunsa heti YVA-lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 1994. Sirpa Pietikäinen ehdotti yhdistyksen perustamista eräällä YVA-kurssilla, jossa koulutettiin tulevia YVA-ammattilaisia. Alussa Yva ry etsi puheenjohtajiensa johdolla rooliaan. Vähitellen ry:n toiminnot vakiintuiva YVA-päivien järjestämiseen, Impakti-lehden julkaisemiseen, kansainvälisyyden tukemiseen, opintomatkojen järjestämiseen, hyvien arviointikäytäntöjen tukemiseen palkitsemalla hyviä YVA- ja SOVA-menettelyjä ja lausuntojen antamiseen vaikutusten arviointiin liittyvissä asioissa. Näillä kaikilla tuettiin YVA-ammattikunnan verkottumista ja ammatillista kehittymistä sekä itse vaikutusten arvionnin kehittämistä. Viimeisinä vuosina ovat puheenjohtajat keskittyneet yhdistyksen uudistamiseen, jotta se vastaisi muuttuneen maailman tarpeisiin. Tällaisia muistelevat Yva ry:n 8 entistä puheenjohtajaa.

Yva ry koetaan hyvänä yhdyssiteenä ammattilaisten keskuudessa, joskin laajemmin ottaen aika vähän tunnettuna. Yhdistystä pidetään myös pääkaupunkikeskeisenä. YVA taas nähtiin hyvänä ja joustavana työkaluna, mutta puutteena nähtiin, että se on lupaprosesseista irrallaan. YVA kärsii myös pirstaloitumisesta erikoisaloihin eikä lisätiedon enää koeta parantavan arviointia. Ennemminkin tulisi kehittää tiedon analysointia ja erillisten tietojen yhdistämistä. Näin kokevat lehteä varten haastatellut YVA-alan pitkäaikaiset konkarit.

YVA-päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa YVA-ammattilaisten keskuudessa alan johtavana tilaisuutena. Ensimmäiset YVA-päivät järjestettiin 1995 ja ne olivat alkuaikoina yhteisesti Yva ry:n ja Uudenmaan ympäristökeskuksen järjestämiä. Myöhemmin ne siirtyivät yksin Yva ry:n järjestämiksi. YVA-päivillä on pyritty käytännönläheisyyteen, mutta kuitenkin tasapainoon myös tutkimuksen kanssa – eri aloja yhdistäen – kertoo Jorma Jantunen, joka on toiminut useimpien YVA-päivien puheenjohtajana ja osallistunut kaikille YVA-päiville.

Impakti-lehteä on julkaistu yhdistyksen alusta alkaen ja se on yksi yhdistyksen keskeisimpiä toimintamuotoja ja palveluja jäsenilleen. Lehden artikkeleita kirjoittavat vaikutusten arvioinnin huippuammattilaiset. Impaktista on pyritty tekemään helppolukuinen niin, että sisällöstä saa hyvän käsityksen jo selailemalla. Näin analysoi lehteä lehden päätoimittaja.

Kansainvälisyyden korostaminen on ollut yksi Yva ry:n kantavia teemoja. Yhdistyksen jäseniä on osallistunut säännöllisesti yhdistyksen tukemana useisiin ulkomaisiin konferensseihin ja kokouksiin. Konferensseista tärkein on ollut vuotuinen IAIA:n konferenssi, jonka sisältö on onnistunut yhdistelmä tutkimusta ja käytäntöä – kertovat yhdistystä näissä tilaisuuksissa edustaneet ry:läiset.

Opintomatkat ja -retket ovat olleet aina suosittuja tapahtumia yhdistyksen jäsenten keskuudessa. Opintomatkoja on tehty ajansaatossa kaikkiaan 10 kappaletta – sekä suomalaisiin että ulkomaisiin kohteisiin. Viroon on tehty kolme ja Ruotsiin kaksi matkaa. Kolme matkoista on suuntautunut Suomeen. Kauimmaksi suuntautunut ekskursio on järjestetty Hollantiin ja viimeisin matka tehtiin Pietariin 2012. Osallistujien muisteluita matkojen kohokohdista löytyy sisäsivuilla.

Yva ry jakaa vuosittain tunnustuspalkinnon ansioituneille YVA- ja SOVA-menettelyille. Palkintoja on myönnetty tähän mennessä 13 kappaletta. YVA-palkinnon saaneet hankkeesta vastaavat näkivät YVA:n positiivisena asiana ja näkivät, että se lisää hankkeen hyväksyttävyyttä, parantaa suunnittelun laatua, lisää tietoa ja ympäristön painoarvoa.

Yva ry:n jäsenmäärä on vaihdellut 125 ja 200:n välillä ja naiset ovat olleet aktiivisempia toimijoita ry:ssä kuin miehet. Yhdistys on jakanut 6 henkilökohtaista tunnustuspalkintoa YVA-ansioista. Ensimmäisen palkinnon sai Sirpa Pietikäinen. Yva ry on antanut lukuisia lausuntoja koskien erityisesti vaikutsten arviointiin liittyvien lakien ja asetusten muutosehdotuksista. Tällaisia tietoja löytyi Yva ry:n arkistojen kätköistä. Lisää arkistotietoa löytyy lehden loppuosasta.

Impakti-lehden on tarkoitus olla helppolukuinen ja tämä pääkirjoitus tukee juuri tätä tavoitetta. Jos olet lukenut koko pääkirjoituksen, olet jo lukenut pääasiat koko Historia Impaktista … tai oikeastaan et ole, olet vain lukenut sen, minkä minä päätoimittajana näen lehdessä oleellisena – jokainen löytää omat kohokohtansa, joten jatka lukemista YVA:n ja yhdistyksen edesottamuksista vuosien varrella.