Avainsana-arkisto: ekskursio

YVA-ry:n opintomatka Göteborgiin

Yva ry järjesti jäsenilleen kolmipäiväisen opintomatkan Göteborgiin 25.–27.5.2018. Matkan teemana oli tutustua Göteborgin kaupunkiympäristön kehittämiseen sekä siihen, miten ympäristönäkökulmat ja ympäristövaikutusten arviointi otetaan kehittämistyössä huomioon. Matkalle osallistui yhdeksän seuran jäsentä ja oppaana meillä oli Göteborgissa asuva seuran entinen hallituksen jäsen Kimmo Heikkinen.

Göta-joen ympäristön suunnitteluprojekti on Pohjoismaiden suurin

Saavuimme perjantaina aamulla helteiseen Göteborgiin, jossa matkan suunniteltu ohjelma alkoi välittömästi. Opintomatkamme ensimmäinen kohde oli tutustuminen Pohjoismaiden suurimpaan kaupunkisuunnitteluprojektiin. Projektia esiteltiin Göteborgin Lindholmenin alueella sijaitsevan Älvstranden utveckling- toimiston tiloissa, jossa Christine Olofsson ja Jacob Lindkvist esittelivät hankkeen. Hanke koskee Göta-joen ympäristön kaupunkikehitystä, jossa koko suistoalue, entinen vanha teollisuusalue, kehitetään asuin- ja työpaikka-alueiksi vuoteen 2040 mennessä.

Kyseessä on poikkeuksellisen suuri kehitysprojekti, jonka tavoitteena on rakentaa alueelle 25 000 asuntoa sekä luoda 45 000 työpaikkaa, jolloin Göteborgin keskustan asukasluku kaksinkertaistuisi. Hankealueesta on laadittu havainnollinen pienoismalli, johon tutustuimme Älvstrandenin esittelykeskuksessa. Ohjelma jatkui Lilla Bommenissa, jossa meille esiteltiin Göteborgin Trafikverketin ” Våning 2026” –hanketta, johon kuuluu mm. Hisingsbron sillan rakentaminen, maanalainen rautatiehanke Västlänken, sekä valtatien V45 kannen rakentaminen.

Marieholmin tunneli vie syvälle Göta-joen alle

Lauantaiaamun kohde oli Marieholmstunnelin projekti, johon ympäristövastaava Christian Åberg meidät monipuolisesti perehdytti. Teimme myös havainnollisen tutustumiskierroksen tunnelityömaalla ja pääsimme käymään syvällä rakenteilla olevassa tunnelissa. Marieholmin tunneli on valmistuessaan lähes 500 metriä pitkä ja siinä on kolme kaistaa kumpaankin suuntaan. Tunneli rakennetaan lieventämään nykyisin ainoan Göta-joen alittavan tunnelin, Tingstad-tunnelin kapasiteettiongelmia. Marieholmin tunnelin on suunniteltu valmistuvan vuonna 2020. Hankkeelle ovat tuoneet erityisiä haasteita joenpohjan osin pahoin saastuneen sedimentin poistaminen sekä läheisen Natura 2000 -suojelun piiriin kuuluvan Götan sivujoen erityinen suojelu.

Iltapäivällä teimme Kimmo Heikkisen opastamana kävelyretken Göteborgin keskustassa, minkä jälkeen siirryimme Göteborgin eteläisessä saaristossa sijaitsevalle ja kaupunkilaisten suosimalle Brännön saarelle. Pitkän ja mielenkiintoisen päivän päätteeksi meillä oli mahdollisuus iltauintiin ja sen päälle maittavaan päivälliseen paikallisessa ravintolassa. Olimme hyvin tyytyväisiä päivän antiin.

Lähtöpäivänä kierreltiin idyllisessä Hagassa

Sunnuntaiaamuna tutustuimme Kimmon johdolla Hagaan, entiseen työläisten kaupunginosaan, josta on nykyisin tullut erityisen haluttu asuinalue idyllisine kahviloineen ja putiikkeineen. Iltapäivällä oli paluu kohti Helsinkiä, jonne saapui opintomatkaan ja erityisesti Kimmon monipuoliseen ja mielenkiintoiseen opastukseen hyvin tyytyväinen joukko yhdistyksen jäseniä.

Sirpa Pietikäinen: ”Ympäristövaikutusten arviointia ei pidä yhdistää lupaprosessiin”

”Jotta maapallon resurssit saadaan riittämään, 30 vuoden päästä pitäisi käyttää vain kymmenesosa nykyisistä resursseista. YVA-hankkeiden pitäisi olla tämän kehityspolun mukaisia”, sanoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Sirpa Pietikäinen on perinyt äidiltään vahvan suhteen luontoon, mistä kumpuaa hänen kiinnostuksensa ympäristöasioihin. Hän päivittää tietojaan monin tavoin, lukee suomalaisia ja kansainvälisiä ympäristöuutisia ja -artikkeleita sekä osallistuu ympäristöaiheisiin tilaisuuksiin Brysselissä ja Suomessa.

Erityisen tärkeitä ovat asiantuntijatapaamiset, koska on mahdotonta tuntea itse kaikkia yksityiskohtia vaikkapa poronhoidosta tai päästökaupan matematiikasta.

YVA nykyistä ennakoivammaksi

Ideaalissa ympäristövaikutusten arvioinnissa ennakoidaan ympäristöhaittoja ja valitaan se vaihtoehto, joka on pitkällä tähtäimellä kestävin. Suomen nykyinen YVA-käytäntö on pitkälti hankekohtainen: ensin päätetään rakentaa kauppa tiettyyn paikkaan, jonka jälkeen arvioidaan sen ympäristövaikutukset.

YVAa pitäisi käyttää nykyistä ennakoivammin siinä vaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki. Etukäteen pitäisi arvioida, miten alueen kauppapalvelut pitäisi järjestää niin, että niistä hyötyisivät sekä ihmiset että ympäristö. Arvion kautta voitaisiin päätyä vaikka ratkaisuun, jossa yhden supermarketin sijaan toteutettaisiin yhdistelmä, joka sisältäisi kauppa-auton, nettikaupan ja pienempiä kivijalkakauppoja.

Parhaimmillaan YVA tuottaa hyödyllistä tietoa hankkeesta vastaavalle elinkeinon harjoittajalle. Valitettavan usein YVA nähdään vain hallinnollisena taakkana ja pakkona, joka voi pahimmillaan estää projektin toteuttamisen. Mutta niissäkin tapauksissa YVA on ollut hyödyllinen. Tarkempi selvitys vaikkapa Talvivaaran vesistömallinnuksista ja sulfaattipitoisuuksista hankkeen alkuvaiheessa olisi kenties säästänyt ympäristöä ja mahdollistanut yrityksen toiminnan.

Sirpa Pietikäinen vaatii YVAa käytettäväksi entistä ennakoivammin.

YVAn pitäisi olla arvioinnin työkalu

Ympäristövaikutusten arviointia ei missään nimessä pidä yhdistää lupaprosessiin, vaan YVAn pitäisi olla tehokas pitkäjänteisen arvioinnin työkalu. YVA-direktiivin täytäntöönpanoon liittyen EU-komissio on hiljattain julkaissut YVA-raporttien laatimisen ohjeet. Ne löytyvät osoitteesta:

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:C:2016:273:FULL&from=EN

Kiertotalouden edistäminen pitäisi integroida mukaan ympäristövaikutusten arviointiin. Jotta maapallon resurssit saadaan riittämään, 30 vuoden päästä pitäisi käyttää vain kymmenesosa nykyisistä resursseista. YVA-hankkeiden pitäisi olla tämän kehityspolun mukaisia. Niissä pitäisi pyrkiä suljettuun kiertoon, päästöttömyyteen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja materiaalien käyttöhierarkian toteutumiseen. Valmistettavien tuotteiden pitäisi olla korjattavissa, uudelleen käytettävissä ja kierrätettävissä.

Eurooppaa kehitettävä kriiseistä huolimatta

Euroopan komissio on kesän 2016 aikana julkaissut ohjeet uuden YVA-direktiivin täytäntöönpanosta. EU:ssa valmistellaan parhaillaan jätelainsäädännön uudistamista, jonka tavoitteena on saada kiertotalouden periaatteet nykyistä paremmin näkyviin jäsenmaiden jätelainsäädäntöön.

Ympäristön tilaa koskevat muutokset ovat usein hitaita ja niiden vakavuuteen ja peruuttamattomuuteen herätään monesti vasta, kun alkaa olla liian myöhäistä. Akuutit kriisit, kuten finanssikriisi, Brexit, luonnonkatastrofit tai pakolaistilanne jättävät ympäristöongelmat usein varjoonsa.

Kriisejä on viime vuosina riittänyt, mutta niiden varjolla ei saa keskeyttää muun politiikan kehittämistä. Kriisien hetkellä tulisi ymmärtää, että uusien kriisien ehkäisy edellyttää ennaltaehkäisevää ja ennakoivaa toimintaa. Ympäristön ongelmat ovat usein kytköksissä resurssien niukkuuteen, joka puolestaan aiheuttaa konflikteja ja liikehdintää.

Sirpa Pietikäinen selvästikin nauttii työstään Euroopan parlamentissa.

Sirpa Pietikäinen selvästikin nauttii työstään Euroopan parlamentissa.

Osaavalla mepillä voi olla valtaa

Työtavat EU:n parlamentissa ovat erilaiset kuin Suomen eduskunnassa. Komission valmistelemat lakiesitykset käsitellään parlamentissa hyvin tarkasti ja teknisesti. Parlamentin esityksestä vastaavat mepit vaikuttavat merkittävästi parlamentin kantaan. Usein komission esitys muuttuu parlamentin käsittelyssä hyvin erilaiseksi. Parlamentin kanta on eri poliittisten ryhmien kantojen kompromissi eli jonkin sortin tuluskukkaro.

Yksittäisellä mepillä voi olla paljon valtaa. Sitä voi saada, jos toimii parlamentin puolesta jonkin lakiesityksen esittelijänä tai löytämällä samanmieliset mepit yli puoluerajojen ja ajamalla tällä porukalla muutosehdotuksia. Useimmissa kysymyksissä intressit ovat yleiseurooppalaisia, eikä mikään maa voi ajaa vain omia etujaan.

Myös järjestöillä voi olla merkittävä yhteiskunnallinen rooli, jos ne parantavat julkisen keskustelun laatua. Myös Yva ry voisi jakaa osaamistaan laajemmin yhteiskunnassa, esimerkiksi kunnallisille ja valtiollisille päättäjille.

Simpukoita, kirsikkaolutta ja ympäristöasiaa – YVA ry Brysselissä

Miten ympäristöllä menee EU:ssa talouden seitsemän laihan vuoden ja Brexitin aikoina? YVA ry kävi helmikuussa Brysselissä katsomassa EU:n kolmipäistä lohikäärmettä ja kuka siellä oikein määrää.

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen kutsui YVA ry:n väkeä sekä tutkijoita ja tiedottajia ympäristöseminaariinsa Brysseliin 18. – 20.2.2016. Parinkymmenen suomalaisen retkellä päästiin  kaikkiin vallan saleihin: parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon.

Parlamentin ylistys

Ensimmäinen kohde oli Euroopan eduskunta eli parlamentti, josta Sirpa Pietikäinen kertoi kokemuksiaan. Aiemmin muun muassa Suomen ympäristöministerinä toiminut Pietikäinen kuuluu parlamentin suurimpaan ryhmään eli konservatiiveihin (European Peoples Party, EPP).

Pietikäisen mielestä Euroopan parlamentti pystyy tekemään parempaa politiikkaa ja yhteistyötä kuin jäsenmaista koostuva neuvosto tai esimerkiksi kansalliset eduskunnat. Parlamentin ryhmien on nimittäin tehtävä yhteistyötä ja etsittävä yksimielisyyksiä eikä erimielisyyksiä.

Sitä vastoin jäsenmaista koostuvassa neuvostossa kansalliset edut johtavat hänen mukaansa usein erimielisyyksiin. Komissiota Pietikäinen kuvasi taas ”kansliapäällikkökokoukseksi”. Komissaarit eivät ole samanlaisia kuin Suomen valtioneuvoston eli hallituksen ministerit. Heidän pitää etsiä virkavastuulla koko EU:n eikä vaan oman jäsenmaansa tai puolueensa etua. 

Euroopan parlamentilla on yksi etu muihin toimielimiin verrattuna: sen valta tulee suoraan kansalta. Parlamentin jäsenet ovat vaaleilla valittuja. He ovat ammattipoliitikkoja, jotka myös haluavat ”nenä valkoisena” tehdä parempaa maailmaa.

Parlamentin jäsenen valta on suurin silloin, kun hän pääsee valiokunnassa jonkun asian esittelijäksi. EU:ssa raportin tekijä joutuu avustajineen todellakin paneutumaan asiaansa ja kuuntelemaan eri osapuolten edunvalvojia eli ”lobbareita”. Euroopan parlamentissa ei nimittäin ole Suomen eduskunnan kaltaisia valiokuntakuulemisia, joihin kutsutaan asiantuntijoita koko valiokunnan haastateltavaksi.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Neuvosto ja Suomen EU-lähetystö

Jäsenmaiden neuvoston toimintaan tutustuttiin käymällä Suomen EU-edustustossa. Siellä meitä opastivat YVA-asioitakin hyvin tunteva Marika Paavilainen sekä tutkimusrahoituksesta vastaava Rami Nissilä ja metsäattasea Tapio Kytölä.

Paavilainen kertoi kuinka jäsenmaiden työ tapahtuu neuvoston työryhmissä. Jos asiantuntijoiden jälkeen jää erimielisyyksiä, ne sovitaan lähetystöjen päälliköiden COREPER-ryhmässä, ettei ministerien enää tarvitsi neuvoston kokouksissa riidellä. Suomen äänivalta neuvostossa on pieni, mutta pienikin jäsenmaa voi aktiivisuudellaan saada muutoksia komission esityksiin. Näin esimerkiksi Tanska ja Suomi saivat minkin pois EU:n haitallisten vieraslajien asetuksesta, jotta niiden turkistarhaus saisi rauhassa jatkua.

EU:n tämän vuoden isoja ympäristöasioita ovat energia ja ilmasto. Pariisin sopimukset pistetään nyt toimeen. Siinä Suomelle tärkeät kysymykset liittyvät metsiin (maankäyttö eli LULUCF ja bioenergian kestävyyskriteerit).  Toinen iso ympäristöasia EU:ssa on kiertotalouspaketti. Muuten Jean-Claude Junckerin komissio haluaa tehdä lähinnä vanhojen säädösten päivityksiä ja toimivuusarviointeja, joilla yritetään myös purkaa vanhentuneita säädöksiä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Komissio tekee lainsäädäntöaloitteet

Kolmas EU:n päätöksenteon tärkeistä toimielimistä on komissio. Se tekee lainsäädäntöaloitteet, joita parlamentti ja neuvosto sitten käsittelevät ja muuttelevat. Usein päätöksenteko huipentuu ”trilogiin”, missä nämä kolme toimielintä neuvottelevat lopullisen sopimuksen asiasta.

Komissio seuraa myös säädösten toimeenpanoa. Se voi pistää säädöksiä rikkovia jäsenmaita rikkomusmenettelyyn ja haastaa ne lopulta Luxemburgissa sijaitsevaan Euroopan unionin tuomioistuimeen.

Komissiota esitteli varapuheenjohtaja Jyri Kataisen esikunnasta eli kabinetista Tatu Liimatainen. Komissio on periaatteessa iso toimielin, siellä on 32 000 työntekijää. Mutta toisaalta se ei ole paljon, kun heidän pitää vastata 28 jäsenmaan asioista. 

Suomen komissaari Jyrki Katainen on yksi komission seitsemästä varapuheenjohtajasta kaudella 2014–2019. Tällä järjestelyllä pyritään tehostamaan komission työtä niin, että asiat menevät nopeammin eteenpäin. Kataisen toimiala on laaja: työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. Hänellä on suuri valta tiimiinsä, johon kuuluu myös meri- ja ympäristöasioiden komissaari maltalainen Karmenu Vella.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Mikä on Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuus?

Ryhmä pääsi osallistumaan Sirpa Pietikäisen seminaariin EU:n ympäristöpolitiikasta ja sen tulevaisuudesta. Parlamentissa järjestetyssä kahden tunnin tilaisuudessa oli puhujia komissiosta, ympäristöjärjestöistä ja yhtiöistä.

Komission tutkimuspääosaston Jesus Alquezar Sabadie muistutti että EU ei vain tee säädöksiä vaan myös tukee niiden toteuttamista rahoituksella. Esimerkiksi EU:n materiaalitehokkuuden innovaatiot ovat Horizon 2020 -tutkimusrahaston kärkihankkeita. Tämä on iso mahdollisuus myös Suomen cleantech-yrityksille ja tutkimuslaitoksille.

Seminaarissa arvioitiin, että noin 80 prosenttia eurooppalaisten maiden ympäristösäädöksistä tulee EU:sta. Se on maailmanlaajuinen esikuva muillekin maanosille, varsinkin kun EU:n talous on BKT:llä mitattuna maailman suurin. Unileverin Christiaan Prins korosti että kaikki yritykset eivät vastusta uusia EU:n ympäristötavoitteita ja säädöksiä. Edistykselliset ja innovatiiviset yritykset tarvitsevat myös säädösten tukea, jotta ne saisivat markkinoita kestävämmille tuotteilleen.

Komission ympäristöpääosaston Slavitza Dobreva de Schietere esitteli YVA-direktiivin uudistusta. Hän muistutti, että vaikka hankkeilla on YVA ja suunnitelmilla SOVA, laajemmilta poliitikoilta puuttuu yhä vaikutusten arviontidirektiivi. Yva-direktiivin tuoreen 25-vuotistarkastuksen hän uskoi  tehostavan toimeenpanoa. Parannuksia tuli muun muassa YVAn velvoittavuuteen päätöksiin nähden, laadunvalvontaan ja seurantaan. Samalla määräaikoja tiukennettiin. Direktiivi ei vielä yhdistä YVA-menettelyjä ja lupia yhden luukun ”one-stop-shopiksi”. Myös Sirpa Pietikäinen piti tärkeänä YVAn ja luvan eri vaiheiden ymmärtämistä: YVA on järkevää suunnittelua ja luvitus sitten toimintaa sen perusteella.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Miten EU:n käy?

YVA ry:n retki osui Brysselissä kiihkeään aikaan. EU teki huippukokouksessaan viimeistä ”alennustarjousta” Iso-Britannialle normienpurusta ja muista löysemmistä jäsenyysehdoista, jotta se olisi jäänyt yhteisöön mukaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt äänestäjille, jotka kesällä äänestivät sitten EU:sta lähdön eli ”Brexitin” puolesta.

Matkaa emännöinyt Sirpa Pietikäinen korosti koko ajan, että vaikka EU ei ole täydellinen, sen yhteistyö on pienille ihmisille ja ympäristölle parempi kuin paluu keskenään kilpailevien kansallisvaltioiden aikaan. Toisaalta epäsuositun EU:n integraation syventäminen liittovaltion suuntaan ei ole nyt mahdollista.

Retken aikana EU:n ympäristöpolitiikassa oli havaittavissa pieniä uuden kevään merkkejä. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esille tuoreiden Pariisin ilmastosopimusten merkitystä. Laajan ja haastavan kiertotalouspaketin eteneminen nähtiin toisena myönteisenä signaalina. Kolmas esimerkki oli lintu- ja luontodirektiivien vuoden 2015 lopulla saama myönteinen toimivuusarvio. Se korosti säädösten muuttamisen sijasta niiden paremman toimeenpanon merkitystä. Ehkäpä tässä ”toimeenpanon ajassa” olisi rakentava kolmas vaihtoehto vaarallisen EU:n hajoamisen ja epäsuositun liittovaltiokehityksen välillä? Ympäristöasioiden hyvä toimeenpano voisi parantaa eurooppalaisten uskoa koko EU:n toimintaan, koska Eurobarometri-tutkimusten mukaan kansalaiset kokevat EU:n ympäristötyön hyvin tärkeäksi.

Yva ry:n ekskursio Poriin 28.-29.8.2015

YVA ry järjesti 28.-29.8.2015 ekskursion määränpäänä Pori. Pääteemoina olivat tuulivoima sekä tulvatorjunta.

Perjantaiaamulla anivarhain, eri puolella Suomea, ekskursion osallistujat suuntasivat nokkansa kohti Porissa sijaitsevaa Satakunnan maakuntaliittoa. Satakuntaliiton juuri uudistettu toimisto sijaitsee Porille tunnusomaisessa vanhassa puuvillatehtaassa. Tässä uudiskäyttöön otetussa vanhassa teollisuusrakennuksessa ekskursion osallistujat pääsivät tutustumaan Satakunnan yleiskaavaan sekä päivän ohjelmaan aloitusperehdytyksien muodossa. Satakuntaliiton tarjoamat aamukahvit herättivät viimeiset uneliaat ja bussimatkoille mukaan tarjoillut vesipullot pitivät joukkion nesteytettynä koko ekskursion ajan, kiitos siitä!

Matkalla Ahlaisten Peittoon tuulivoimapuistoon osallistujat saivat ensimakua ekskursion parhaimpaan ominaisuuteen, nimittäin mukana olevien asiantuntijoiden opastukseen. Anne Savola, jonka kutsusta Poriin ekskursio sai alkunsa, oli paikallisasiantuntijoiden joukossa mukana kertomassa Porin ja Satakunnan saloista.

Itse tuulivoimapuistossa bussimme näytti yhtäkkiä pienoismallilta massiivisten myllyjen kyljessä. Asiantuntijaselvitystä tuulimyllypuistojen kaavoituksesta sekä rakentamisesta kuunnellessa osallistujat ehtivät ihmetellä yllättävän alhaista melutasoa ja haikailla tarkan desibelimittarin perään.

”Tutustuminen Peittoon tuulivoimaloiden alueeseen oli kiinnostava. Voimalan ääni ei häirinnyt keskustelua sen juurella, vaikka tuuli oli ehkä 8-10 m/s eli juuri optimi voimaloiden tuotannolle.”

Matkan jatkuessa Yyterin dyynien hellään huomaan lounasta nauttimaan ehtivät nopeimmat napata kuvia tuulivoimaloista eri etäisyyksiltä sekä kulmista.

Monet ekskursiolaiset antoivat erityiskiitosta järjestäjille lyhyistä siirtymisistä kohteiden välillä sekä yleisesti hyvin suunnitellusta logistiikasta. Vaikka bussiosuudetkaan eivät olleet tylsiä, koska asiaa riitti paikallisilla oppailla niin tulvatorjunnasta kuin paikallishistoriastakin.

Lounaan nautittuaan ekskursiojoukkue oppaineen siirtyi ohjatulle kierrokselle Yyterin hiekkadyyneille tutustumaan niiden eheyttämistoimiin.

”Olin ensikertalainen Yyterissä ja meri todella kohisi aivan eri volyymilla kuin Helsingin niemellä.”

”Mieleenpainuvinta oli Yyterissä merenaaltojen 70 desibelin pauhu ja tiedot dyynien nykytilasta sekä pohdinta niiden tulevaisuuden näkymistä.”

Tuulivoimateema jatkui iltapäivällä Hyötytuuli Oy:n opastuskeskuksella ja Hyötytuulen merituulivoimaprojektien esittelyllä. Ekskursio-osallistujat saivat kuulla Hyötytuulen edustajilta muun muassa tuoreimmat kuulumiset lintuvahinkojen minimoimisen haasteista sekä uusista kehitysprojekteista.

”Retken mielenkiintoisin asia oli kuulla Hyötytuulen suunnitelmista toteuttaa lintututka Reposaaren edustan merituulivoimahankkeessa. Siinä tutka tunnistaa linnun ja lintuparven lähestymisen ja paraboloidinen tutka tai tutkat ottavat yksittäisen linnun seurantaan, mittaavan linnun kokoa ja siipien liikettä, millä voidaan tunnistaa linnun laji. Tutka tunnistaa linnun lentoradan, ja jos lintu lentää tuulivoimalaa kohti, yksittäisen voimalan lavat voidaan ohjata lepotilaan niin, että lapojen liike hidastuu hyvin hitaaksi ennen kuin lintu on voimalan siipien kohdalla.”

Merituulivoiman sekä iltapäiväkahvien voimaannuttamina ekskursiolaiset siirtyivät bussin kyytiin, päivän viimeistä etappia varten, perehtymään Reposaareen ja sen loma-asuntomessualueeseen sekä Reposaaren historiaan. Illalla oli tarjolla saunomista ja seurustelua rauhallisissa merkeissä hotellin tiloissa. Illallinen nautittiin samassa yhteydessä hyvässä seurassa.

Lauantaina ohjelman fokus oli tulvatorjunnassa sekä kaupunkimaisemassa. Sää suosi ekskursiolaisia heidän seilatessaan Kokemäenjokea pitkin aamupäivän ensimmäisellä ohjelmaosiolla – risteilyllä Porin ja Ulvilan välillä. Osallistujien väistellessä matalia siltoja risteilyaluksen kattoterassilla, saivat he kuulla mitä mainiointa selostusta ohi lipuvasta joenrannasta, sen historiasta ja rakenteellisesta kestävyydestä tulvan iskiessä. Perjantaiaamun perehdytys Porin jokisuiston tulvariskeistä ja tulvan muodostumisen perusteista Satakuntaliiton liitoissa oli, ainakin kirjoittajan mielestä, huomattava apu tulvariskien ymmärtämiseen joella törmiä töllöttäessä. Matkalla kuultiin ranta-alueiden kaavoituksen ja asuttamisen ongelmista, paikallisesta teollisuushistoriasta, kaupunkikulttuurista sekä tietenkin tulvariskeistä ja torjunnasta. Aina risteilylaivan oppaan hiljentyessä ammensivat paikalliset asiantuntijat tietoa valtavasta varannostaan ja keskustelu soljui sujuvasti opastuksen ohjaamana aiheesta toiseen.

”Esitys Porin tulvavaarasta ja siihen varautumisen suunnitelmista ja tarpeista on hyvin kiinnostava. Siihen liittynyt jokilaivaristeily kauniin aurinkoisessa säässä oli mukava ja havainnollisti hyvin niitä toimia, joita Kokemäenjoen rannoilla on tehty tulvaan varautumiseksi.”

”Antoisin osuus itselleni oli risteily Kokemäenjoella. Vaikka käyn melko usein Porissa, tuo näkökulma oli uutta ja avasi silmiä jokivarren historiaan ja nykypäivään. YVA:n ideaan sopiikin hyvin erilaisten näkökulmien ja arvojen tarkastelu. Joen rantamilla vuoropuheluaan käyvät joen oma geologinen kehityskulku, teollisuus- ja kulttuurihistoria, tulvasuojelu, rantojen rakentaminen ja virkistyskäyttö sekä luonnon- ja vesiensuojelu.”

”Tulvasuojelu oli kiinnostavaa tavallaan, koska se jätti paljon pohdittavaa liittyen ilmastonmuutoksen torjuntaan, varautumiseen, kulttuurin ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja niiden välisiin suhteisiin. Miten konkreettisesti ilmaston äärevöityminen voikaan näkyä tuolla, ja miten porilaiset ovat tottuneet elämään tulvauhkan kanssa.”

Jokiristeilyn päätyttyä, mainion lohikeittolounaan jälkeen, siirtyi iloinen ekskursiojoukko kuuntelukävelylle Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Kuuntelukävely tarkoitti täysin hiljaa kävelemistä kaupungin läpi ja sinä aikana keskittymistä äänimaisemaan ja siihen, miten se muuttui. Kuuntelukävely vei Kirjurinluotoon, jossa kävelyn kokemukset purettiin ja keskusteltiin kaupunkien äänimaisemista ja niiden vaikutuksesta kaupunkilaisten elämään.

”Lyhytkin kuuntelukävely muistutti, kuinka tärkeää on keskittyä ja aistia asioita.”

Kuuntelukävelyn jälkeen kävely jatkui Kirjurinluodossa keskustelun kera. Opastettu kierros vei Kirjurinluodon puistomaiseman läpi muiden ulkoilijoiden seassa. Kirjurinluodon mahtavat virkistyspuitteet kiinnittivät monen osallistujan huomion ja leikkipuistokin sai hyväksytyn arvosanan pienen kokeilun jälkeen.

Ekskursio saatettiin onnellisesti loppuun luontotalo Arkissa tutustuen Satakunnan luontoon. Ekskursion lopun kiitospuheenvuoroissa tuli selvästi ilmi osallistujien kiitollisuus järjestäjiä kohtaan ja innostus ekskursion mainiosta annista. Innostus ei heti laantunut ja oli huomattavissa vielä seuraavalla viikolla kerätyssä palautteessakin.

”Ekskursion kokonaisuuden kannalta hyvät paikalliset oppaat ja asiantuntijat olivat parasta antia, unohtamatta pj Päivin napakkaa huolenpitoa.”

YVA ry:n ekskursiolla ensikertalaisena olleena voisin lämpimästi suositella kokemusta kenelle tahansa! Ekskursion kokoon keräämä poikkitieteellinen asiantuntijaryhmä yhdessä avoimen keskusteluilmapiirin kanssa tekivät ekskursion jokaisesta hetkestä antoisan ja mainiosti suunniteltu ja toteutettu logistiikka kruunasi kokonaisuuden.

Kiitos siitä ja näkemisiin!

Yva ry:n excursiot kautta aikain – 20 vuotta 10 reissua!

Opintomatkat ovat kuuluneet tiiviisti yhdistyksen toimintaan liki alusta saakka. Matkoja on tehty niin koti- kuin ulkomaille – keskimäärin joka toinen vuosi. Rauman opintomatka vuonna 2008 oli ensimmäinen, joka keräsi yli 20 hengen osallistujajoukon. Sen jälkeen ollaankin oltu liikenteessä vähän isommalla porukalla.

Mitä tarkoittaa Rauman giälen sana ”rakonyär”? No stringit tietenkin! Siinä yksi miäleenjäänyt muisto yhdeltä Rauman opintoretken osallistujalta.

Tekstiin on kerätty excursioiden tiedot yhdistyksen toimintakertomuksista. Faktoja höystävät matkoille osallistuneet muistoillaan. Tule ja osallistu excuihin jatkossa! Opintomatkat eivät ole jättäneet osallistujiaan kylmiksi!

Opintomatka Tukholmaan 26.-28.8.1996

Yhdistys järjesti opintomatkan Tukholmaan 26.-28.8.1996. Matkalle osallistui yhdeksän jäsentä. Laivamatkalla Tukholmaan järjestettiin pienimuotoinen seminaari strategisesta ympäristövaikutusten arvioinnista ja paluumatkalla Pasi Rajala alusti kaavoitukseen liittyvästä ympäristövaikutusten arvioinnista. Tukholmassa tutustuttiin Naturvårdsverketin ja Tukholman lääninhallituksen toimintaan.

Syysretki Tallinnaan 6.11.1998

Marraskuun alussa järjestettiin syysretki Tallinnaan. Matkalle osallistui 17 jäsentä. Tallinnassa vierailtiin Eestin ympäristöministeriössä kuulemassa Eestin uudesta YVA-lainsäädännöstä ja Entec-konsulttiyrityksessä kuulemassa kokemuksista YVA:n soveltamisesta käytännössä Eestissä.

Opintoretki Saarenmaalle 7.-10.6.2001

Yhdistys järjesti opintoretken Saarenmaalle 7.-10.6.2001, jossa tutustuttiin Kuresaaren kaupungin yleiskaavoitukseen ja kahteen Saarenmaata koskevaan YVA-menettelyyn.

Viron uusi YVA ja pyörät pyörimään:

”Kesäkuun 2001 alkupuolella 10 innokasta Yva ry:n jäsentä matkusti opintoretkelle Saarenmaalle, matkustusmuotoina laiva, pikkubussi ja polkupyörät. Päätavoitteena oli tutustua Saarenmaan YVA-hankkeisiin, pääkaupungin Kuresaaren yleiskaavatilanteeseen ja Virossa voimaan tulleeseen YVA-lainsäädäntöön. Toiveena oli myös nauttia samalla kesäisen Saarenmaan luonnosta, eri puolilla saarta kukkivista orkideoista, bongata muutama haikara ja katsoa löytyisikö merenrannalta esim. fossiileja – parhaiten tämä onnistui pyörän satulasta sään suosiessa ja samalla miettien YVAttavien kohteiden vaikutusta saaren ympäristöön.

Laivaan noustua alkoi seminaari, johon minä seminaarivastaavana yritin haalia porukan kasaan. Onneksi oli vielä bussimatka edessä ja perilläkin aikaa tutustua valmisteltuihin YVA-asioihin. Matkalla ehdimmekin tutustua samana vuonna voimaan tulleeseen Viron uuteen YVA-lakiin. Samoin ensimmäinen YVA-kohde sattui sopivasti kohdalle heti matkamme alkajaisiksi: matkustimme autolautalla mantereelta Virsusta Muhun saarelle, josta edelleen Saarenmaalle. Lautan korvaava siltayhteys oli toinen Saarenmaan YVA-hankkeista, johon heti konkreettisesti tutustuimme ja jota, kuten myöhemmin selvisi, useat saarelaiset kiivaasti vastustivat. Illalla saavuimme Kuresaareen ja pieneen perhemajataloon, josta heti aamulla kiiruhdimme innolla pyörävuokraamoon ja kohden Saarenmaan ympäristöä.

Kotiutumista kaupunkiin helpotti vierailu kaupungintalolla, jossa kaupunginarkkitehti selosti joukollemme Kuresaaren vireillä olevaa yleiskaavaa, sen keskeistä osaa Kuresaaren vanhaa 1700-luvun keskustaa ja arvokkaita rakennuksia, vanhan keskustan kiinnekohtia. Illalla ehdimme käydä myös kierroksella historiallisessa 1200-luvun lopulla rakennetussa Piispanlinnassa.

Seuraavana päivänä koitti aurinkoiseksi tilattu pyöräretkipäivä, aina saaren kaukaisimpaan lounaiskärkeen saakka. Matkalla ennätimme pitää myös merenrantaseminaaria aiheena kiinteä siltayhteys Saarenmaalta mantereelle ja toisena YVA-kohteena syväsatama saaren pohjoiselle rannikolle, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen läheisyyteen. Ilmat ja luonto suosivat seminaariamme: orkideat ja kämmekät kukkivat joka puolella, kattohaikarat olivat pesimässä ja merenrannalta löytyi runsaasti kivettyneitä fossiileja. Ja villisikaakin päästiin illan tullen maistamaan.” – Leena Lusa

Lämpöä kämppikseltä:

”Saarenmaan ekskursiolla majoitumme kaupungin liepeille vanhassa omakotitalossa toimivaan majataloon. Tapani mukaan en kiirehtinyt huonejakoon ja viimeisenä majoittujana kävi ilmi, että vapaana oli enää yksi kahden hengen huone ikäiseni rouvashenkilön kanssa. Kohtuullisella elämänkokemuksella varustettuna emme tästä hätkähtäneet vaan sopeuduimme tilanteeseen. Huone oli kovin kylmä ja minä siitä valittamaan. Rouvaltapa löytyikin matkatavaroista ylimääräiset villasukat lainaksi ja niin pysyin minäkin lämpimänä.” -Jorma Jantunen

Opintomatka Ahvenanmaalle 29.-31.8.2003

Yhdistys teki opintomatkan Ahvenanmaalle, jossa tutustuttiin Ahvenanmaan YVA-lakiin sekä kahteen YVA-hankkeeseen: Maarianhaminaan rakenteilla olevaan kylpylään ja tuulivoimapuistoon.

Saaristovaikutuksia:

”Elokuun lopussa vuonna 2003, vielä kesäisissä tunnelmissa matkusti 15 Yva ry:n jäsentä Ahvenanmaalle tutustumaan Ahvenanmaan omaan YVA-prosessiin, jota säätelee muusta Suomesta poikkeava oma maakuntalaki- ja asetus, sekä kahteen YVA-hankkeeseen. Erityisesti matkalta jäi mieleen aurinkoinen merimatka paikallisen pelastuslaitoksen aluksella Nyhamnin saaristoon ja sen luodolla sijaitsevaan vanhaan majakkaan. Majakan tornin ylätasolta ihailimme huikeita näkymiä kauas merelle ja saaristoon, samalla keskustellen merialueelle suunnitellun tuulipuiston YVA:sta ja hankkeen toteuttamisvaiheesta. Muun muassa vaikutukset saariston maisemaan ja linnustoon tulivat keskeisinä esille ja mietityttivät. Meriretkellämme ehdimme pysähtyä myös pienehköllä saarella ihailemassa meriluontoa, valtavia tyrnimarjapensaita ja harvinaisia kasveja sekä tutustua saaren vanhaan jatulintarhaan, kivilabyrinttiin.” – Leena Lusa

Omaa Ålvadosia:

”Ahvenanmaan ekskursiolla illastimme maatilalla, joka valmisti omista omenoistaan viinejä ja Ålvadosia (Ahvenanmaalainen versio Calvadosista). Illalliseksi nautimme alkuruoaksi rapuja ja pääruoaksi strutsia talon viinejä unohtamatta. Porukkaa oli aika paljon ja lasku oli sen mukainen. Yva ry:n rahakirstun vartijan luottokortti ei jostain syystä toiminut ja kuittasin ison laskun kortillani. Kysyin samalla henkilökunnalta josko saisin ostaa pullon Ålvadosia kotiin vietäväksi. Alkoholilainsäädäntö ei kuitenkaan sallinut heidän myydä väkeviä ulos tilalta, mutta lainsäädäntö ei ollut esteenä sille, että he antoivat minulle pullon mukaan ilmaiseksi siitä hyvästä, että kuittasin ison laskun.” -Jorma Jantunen

Opintomatka Tukholmaan 1.-3.9.2005

Opintomatka Tukholmaan järjestettiin 1.-3.9.2005. Matkalla tutustuttiin monipuolisesti Ruotsin YVA- ja SOVA-menettelyyn (kohteena Naturvårdsverket, MKB-centrum, Riksantikvarieämbetet, Tukholman lääninhallitus).

Miljökonsekvensbeskrivning:

”Matkaa suunniteltaessa opiskelimme ennakkoon Ruotsin YVA-lainsäädäntöä, jonka totesimme poikkeavan keskeisiltä osin omasta YVA-laistamme. Siksi olikin kiinnostavaa lähteä kuulemaan käytännön kokemuksia ruotsalaisilta kollegoilta ja vaihtamaan mielipiteitä ja kokemuksia. Menomatkalla järjestimme jo laivaseminaarin.

Tukholmassa oli tiivis, mutta mielenkiintoinen päivä: vierailukohteina Naturvårdsverket, Riksantikvarieämbetet, Tukholman lääninhallitus, joissa tapasimme vastaavia virkamiehiä ja muun muassa Upsalan MKB-centrumin (miljökonsekvensbeskrivning =suom. ympäristövaikutusten arviointi) edustajia. Päivä sujui keskeiseltä osin seminaarin ja keskustelujen merkeissä, joissa vertailimme Suomen ja Ruotsin YVA-menettelyjä, vaihdoimme kokemuksia ja mielipiteitä ja tutustuimme ruotsalaisiin kollegoihin.” -Leena Lusa

Opintomatka Viroon 28.-30.9.2006

Opintomatka Viroon järjestettiin 28.-30.9.2006. Matkalla tutustuttiin monipuolisesti Viron YVA-lainsäädäntöön, hanke-YVA:an ja vaikutusten arviointiin kaavoituksessa (kohteina Viron ympäristöministeriö, tiehallinto ja Tarton yliopisto).

Elävää esitystä:

”Yva ry lähti ulkomaan excursiolle, matkan suuntana tällä kertaa Viro, Tallinna ja Tarton yliopistokaupunki. Tallinnassa matka alkoi tutustumisella Viron ympäristöministeriöön ja mielipiteiden vaihtoon muun muassa Tallinnan kehätiesuunnitelmista. Muutoinkin matkan keskeisenä aiheena olivat tiehankkeet ja tie-YVA sekä Tarton yliopistossa tutustuminen Viron tilanteeseen vaikutusten arvioinnin alueella. Matkan järjestäjän toimi pj Reima Petäjäjärvi, joka oli samaan aikaan keskeisissä YVA-tehtävissä Virossa. Niinpä matkalla Tarttoon järjestettiin isännille muistorikas tapahtuma ja ”elävä esitys” suomalaisen YVA:n yleisötilaisuudesta, johon isännät ja me vieraat osallistuimme hankkeesta vastaavan, viranomaistahojen ja osallistujien, alueen asukkaiden rooleissa. Vuorovaikutuksen demonstrointiin eläydyttiin monisanaisesti ja -äänisesti, ehkä hetkittäin jopa Suomi-filmien ylinäyttelemisen tasolle saakka.

Tarton vanha, arvokas yliopistokaupunki oli positiivinen yllätys. Tutustuimme aluksi oppaiden avulla kaupunkiin, jonka jälkeen oppaat ja pari oman seurueemmekin jäsentä kukitettiin. Seminaari, yliopiston edustajien tapaaminen ja YVA:an liittyvät keskustelut jatkuivat juhlavalla illallisella ja kävelyllä Tarton pehmeässä, tummassa yössä yliopistoalueella ja kuutamossa valaistulla sillalla. Vanhat, erikuntoiset rakennukset ja hienot puistot jäivät mieleen. Seuraavana päivänä ehdimme tutustua kaupunkiin myös pitkällä kävelyretkellä, Ema-jokeen ja jokivarteen tulvan varalta rakennettuihin korkeisiin jokipenkereisiin. Tarton tulvaongelmia pohdittiin myös alavalle maalle rakennetulla asuntoalueella ja kuulimme ongelmista läheisen suoalueen osalta. Kaupungin keskellä sijaitseva aukio oli vaikuttava, suihkukaivo ja vinoon rakennettu kaunis kerrostalo jäivät mieleen, samoin kuin iso houkutus: suklaapuoti, josta lähti useampi ostos mukaan myös kotimatkalle.” – Leena Lusa ja Leena Ivalo

Opintomatka Raumalle 12.-13.9.2008

Vuonna 2008 järjestettiin opintomatka Raumalle. Opintomatkalle osallistui 24 henkilöä. Opintomatkalla tutustuttiin kolmeen YVA-hankkeeseen (POSIVA Oy:n ydinjätteen loppusijoitushanke, Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluodon ydinvoimalaitoshanke ja Rauman Satama Oy:n sataman laajennushanke).

Elämys ja eka kerta:

”Majoituimme Kylmäpihlajan majakalla. Majoitusta ja ravintolaa piti yllä pariskunta, joka oli jättänyt entiset työnsä ja lähtenyt matkailuyrittäjiksi majakkasaarelle. Tämän tyylinen vaihdos olisi hyväksi monelle. Lintujen syysmuutto oli vilkasta majakkasaarella. Kahlaajia, käpytikkoja ja monia pikkulintuja näkyi runsaasti. Saunan yhteydessä kylvettiin suurissa pihalla olleissa vesisaaveissa – vai oliko ne altaita – elämys joka tapauksessa.” – Erkki Ikäheimo

”Eka excuni Yva ry:ssä. Yöpyminen majakassa oli huippuhienoa!” – Nunu Pesu

Opintomatka Hollantiin 23.-26.9.2010

Yhdistys järjesti opintomatkan Hollantiin 23.-26.9.2010. Ohjelmaan kuului muun muassa vierailu Hollannin ympäristöministeriössä ja YVA-komissiossa sekä tutustuminen moottoritiehankkeeseen ja suureen tuulivoimahankkeeseen. Matkalle osallistui 22 yhdistyksen jäsentä.

Järjestäjän näkökulma:

”Etukäteisjärjestelyt menivät aika jouhevasti, koska paikalliset kontaktimme olivat kovin avuliaita ja suunnittelivat kanssamme ohjelmaa. Muutamilta isänniltämme eli Hollannin asunto-, kaavoitus- ja ympäristöministeriöstä (VROM) sekä tuulivoimatoimijalta (Pondera consultant B.V.) saimme mahtavasti apua käytännön järjestelyihin.

Itse matka meni mukavasti. Pientä stressiä tottakai ilmeni muutamaan otteeseen. Helsingin päässä saimme kaikki matkalaiset ajallaan koneeseen mutta heti Amsterdamiin Schipholiin tultaessa jouduimme inspiroimaan poikkeusjärjestelyitä. Kaikkien matkatavarat eivät matkalaukkuhihnalle ilmaantuneet, kello riensi ja meitä odotettiin aikataulumme mukaisesti saapuvaksi ministeriöön vieraaksi. Jaoimme porukan, minä lähdin viemään matkatavarat saaneita junalla Haagiin ja ministeriöön, Tiina Kähö jäi selvittelemään muiden kanssa kadonneiden matkatavaroiden kohtaloa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikki saivat matkatavarat ja hypättyään seuraavaan junaan hekin pääsivät osallistumaan VROMin vierailuun.

Muita kommelluksia ei mieleen tule. Totta kai aina bussille kokoonnuttaessa oli muutama (ehkä edellisenä yönä jazz-baariin unohtunut) matkalainen hieman myöhässä. Kuitenkin porukka pysyi koossa ja pääsi osallistumaan kaikkiin suunniteltuihin aktiviteetteihin. Jopa vilkkaassa Amsterdamissa järjestetty polkupyöräsuunnituksemme sujui ongelmitta ja mikä tärkeintä onnettomuuksitta!” – Anne Määttä

Kesäretki Mikkeliin 26.-27.8.2011

Yhdistys järjesti kesäretken Mikkeliin 26.-27.8.2011. Ohjelmaan kuului muun muassa vierailu Etelä-Savon maakuntaliitossa, tutustuminen ajankohtaisiin kaavoituskysymyksiin Mikkelissä, vierailu Kenkäverossa sekä Mikkelinpuistossa ja risteily Saimaalla.

Tuhansia vuosia sitten…:

”Kenkäveron puutarhassa kuhisi perhosia ruokailemassa kukilla – runsaasti oli ainakin nokkosperhosia. Kalliomaalauksilla oli puolestaan kiva ajatella, että samassa paikassa oli tuhansia vuosia sitten ihmisiä aivan tosissaan niitä kuvia maalailemassa – ja jokin oikea tarkoitus maalauksilla heille oli – ilmeisesti puuha oli aivan muuta kuin nykyisillä graffitimaalareilla.” – Erkki Ikäheimo

Opintomatka Pietariin 6.-10.6.2012

Yhdistys teki opintomatkan Pietariin 6.-10.6.2012. Mukana oli myös ympäristöministeriön Venäjä-asiantuntija Martti Poutanen, jolla oli merkittävä rooli matkan järjestelyissä. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Pietarin vesilaitoksella, Ust-Lugan satamassa, Pietarin tulvapadolla ja Kronstadtissa sekä tutustumista Pietarin turistikohteisiin.”

Miliisejä:

”Yhdistyksen Pietarin matkalla kesällä 2012 ajoimme aamulla majapaikasta Siestarjoelta Kronstadtin ohitse Suomenlahden pengertietä pitkin lahden eteläpuolelle. Tarkoituksena oli ajaa Sosnovyi Borin kautta uuteen Ust-Lugan satamaan. Rantatietä edetessämme vastaan tuli perinteinen neuvostotyylinen miliisien tarkastuspiste. Pysähdyimme ja matkaoppaamme, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Martti Poutanen selitti matkan kohteen. Miliisit soittivat satamaan, mutta eivät tavoittaneet sieltä yhteyshenkilöämme. Poliisit pakottivat meidät kääntymään takaisin. Olimme miliisien silmissä selvästi uhka ja jotain vakoilijoita, eikä meillä pitäisi olla mitään asiaa tuohon strategiseen kohteeseen. Katselimme hetken karttoja ja meidän erinomainen suomalainen bussikuskimme ja Poutanen päättivät, että ajamme takaisin ja lähdemme kokeilemaan pieniä sorateitä pitkin kohti satamaa. Rantatiellä olevan Sosnovyi Borin jätimme väliin. Pääsimme lopulta myöhästyneinä satamaan, mutta aikahan on Venäjällä suhteellinen käsite. Itse moderniin satamaan tutustuimme mereltä päin laivankannella seilaten. Paluumatkalla ajelimme edelleen pikkuteitä pitkin kohti Hatsinaa, kunnes pääsimme Tallinna-Pietarin maantielle. Sillä matkalla tuntui, että olimme nähneet seudun kaikki pienet, kapeat ja kuoppaiset soratiet ja niiden ympärillä olevat vanhat venäläiset ja inkeriläiset maatalot, -tilat ja kylät. En varmasti tule koskaan enää näkemään tuota puolta Venäjää, koska satamaankin on rakenteilla Tallinna-Pietarin maantieltä leveä tieyhteys. Ellei tuolle uudellekin tielle tule miliisin tarkastuspiste.” – Gilbert Koskela

Huokauksia:

”Mukana järjestämässä matkaa… aika kovaa hommaa, vaikka reissussa mukavaa olikin. Näimme aivan upeita paikkoja! Ja edelleen huokaan syvään, kun miettin, että 100 km:n päässä Helsingistä touhutaan mitä touhutaan…” – Nunu Pesu

Legendaarista lehtikuusikkoa:

”Raivolan lehtikuusikko on ollut suomalaisille metsänhoitajille tarunomainen paikka, koska sieltä on kotoisin suurin osa suomalaisista lehtikuusikoista ja lehtikuusista. Puiden perimää mainostettiin poikkeuksellisen hyväksi – nopeakasvuisia ja suorarunkoisia. Neuvostoliiton aikaan siellä ei juuri kukaan suomalainen päässyt käymään. Yliopiston luennoilla paikka nostettiin mystisiin mittoihin. Varmaan jokainen suomalainen metsänhoitaja haaveili joskus pääsevänsä käymään siellä. Tämä autuus suotiin minulle Yva ry:n toimesta. Olivathan puut siellä suuria, mutta eivät niinkään suoria – rungot olivat kuin liian pitkiksi venähtäneitä. Metsä oli päässyt ränsistymään, eikä hoidettuun metsää tottuneen metsänhoitajan silmä levännyt luonnon itsensä hoitamassa metsässä. Kuitenkin Raivolan lehtikuusikossa oli mielenkiintoista käydä ja nähdä paikka omin silmin – metsänhoitaja sai täyttymyksensä, vaikka odotukset paikalle olivatkin totuutta suuremmat.” – Erkki Ikäheimo

Herättikö juttu sinussa muistoja Yva ry:n excursioilta? Kiinnostuitko ideoimaan / järjestämään yhdistyksen tulevia opintomatkoja? Ota yhteyttä: sihteeri@yvary.fi

Tervetuloa opintomatkoille h-yva:ssa seurassa!

Puheenjohtajat muistelevat

Yva ry:llä on vuoteen 2013 mennessä ollut kahdeksan puheenjohtajaa, jotka tässä artikkelissa muistelevat omaa aikaansa yhdistyksen johdossa.

Keväällä 1994 silloinen YTK (Yhdyskuntasuunnittelun täydennys- ja koulutuskeskus) järjesti kahden kuukauden mittaisen YVA-koordinaattorikoulutuksen Otaniemessä. Yhtenä luennoitsijana esiintyi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jolla oli keskeinen rooli YVA-lainsäädännön valmistelussa. Luennossaan hän esitti ajatuksen YVA-alaa edistävästä yhdistyksestä.

Pietikäisen ajatuksen innoittamina YVA-koordinaattorikurssilaiset päättivät laittaa pystyyn Yva-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.9.1994 Helsingissä ravintola VPK:ssa Albertinkatu 29:ssä. YVA-laki oli tullut voimaan kolme viikkoa aikaisemmin.

Kutsu perustamiskokoukseen lähetettiin mahdollisimman laajalla jakelulla YVA-alalla toimiville tahoille, ja yhdistystä oli perustamassa 20 henkeä. Perustamiskirja laadittiin perustamiskokouksessa, ja sen allekirjoittivat Timo Huhtinen, Matti Kanerva ja Tapio S. Linna. Ensimmäisenä puheenjohtajan toimi Timo Huhtinen 1994-1995.

Koulutustilaisuudet ja lehti keskeisiä alusta lähtien

”Alusta lähtien yhdistyksen keskeisimmiksi toimintamuodoiksi muodostuivat YVA-päivien järjestäminen, jäsenkirjeet, opintoretket ja jäsenille jaetun YVA:a käsittelevän Impakti-lehden tekeminen. Impaktin päätoimittajana toimin vuodesta 1995 vuoteen 2005”, Timo toteaa.

Yhdistyksen toinen puheenjohtaja oli vuosina 1996-1997 Sakari Grönlund: ”Sain olla mukana Yva ry:n toiminnassa alkuvaiheessa paalupaikalla – kuten usein alussa, monet asiat etenivät ja uutta tapahtui kohtalaisen tiiviissä tahdissa.”

”Yhdistyksen piirissä oli keskusteltu roolistamme; keskitymmekö kansalaisten avustamiseen, onko meistä asiantuntijapaneelien muodostajaksi, asiantuntijoiden sertifiointiin tai kehitymmekö jopa konsulttitoimintaa harjoittavaksi toimijaksi. Tekeminen vakiintui lehden kehittämiseen, teemallisiin jäseniltoihin ja vuosittaisen asiantuntijaseminaarin järjestämiseen, ensin Uudenmaan ympäristökeskuksen organisoiman valtakunnallisen yva-päivän kylkiäisenä, ja jo 1997 yhdessä ympäristöhallinnon kanssa suunniteltavaksi ja toteutettavaksi ja alaa yhdistäväksi päätapahtumaksi.”

 ”Selaan Impakti-lehtiä tuolta ajalta palauttaakseni mieleen, mikä tuntui tärkeältä, mistä kirjoitimme ja mitä oikeastaan tapahtuikaan. Kaksivuotisen puheenjohtajarupeamani loputtua päättyneitä YVA-hankkeita oli laskujeni mukaan 54 ja vireillä 33. Näissä oli mukana monia yhdistyksen jäseniä joko hankkeista vastaavina, yhteysviranomaisen edustajina tai muina virkamiehinä ohjausryhmissä sekä asiantuntijoina.”

Kansainvälistä yhteistyötä rakennettiin

”Yhdistyksellä oli jäseniä 155 ja näistä yli puolet pääkaupunkiseudulta. Kaudellani toimintaa alettiin suunnata alueellisesti mahdollisimman tasapuolisesti ja hallitukseen tuli lisäväriä. Samalla alettiin muutenkin vahvistaa verkostoitumista esimerkiksi EU-projektikehityksen, pohjoismaisen yhteistyön, IAIA:n ja tutkimuslaitosten kanssa. IAIA:n Estorilin konferenssi oli pääteemana Impaktissa 2/1996. Verkostoituminen puolestaan numerossa 1/1997”, Sakari muistelee.

Yhdistyksen kolmas puheenjohtaja vuonna 1998 oli Pasi Rajala. ”YVA-laki oli ollut voimassa nelisen vuotta, käytännöt alkoivat vähitellen vakiintua ja lain soveltaminenkaan ei enää ollut yhtä tiukkapipoista kuin ehkä alkuun oli nähtävissä. YVA-menettelyjen luonteva integroituminen osaksi hankkeiden suunnittelua eteni mukavasti.”

YVAsta apua rakennuslainsäädännön kehittämiseen

”YVA-ajattelu ylipäätään oli lyönyt läpi muun muassa kaavoituksessa, johon liittyviä menettelyjä samanaikaisesti kehiteltiin rakennuslain osauudistusten tukemana. Toiminta YVA ry:ssä antoi hyvää ”sivustatukea” tälle kehitystyölle, jota olin noina aikoina ympäristöministeriön kanssa monessakin hankkeessa tekemässä.”

”Vuodelle 1998 ajoittui myös yhteistyöhankkeita Baltian maihin. Suomen YVA-kokemuksista ja kaavoituksen kehityksestä oltiin siellä kiinnostuneita. YVA:n ilosanomaa ja suomalaista osaamista levitettiin näin kansainväliselläkin tasolla ja tuettiin vasta itsenäistyneiden maiden lainsäädännön rakentamista.”

”Vuoden 1998 YVA-päivät järjestettiin helmikuussa, ja yleisömenestys oli melkoinen. Päivien tuotolla voitiin vahvistaa yhdistyksen toimintaa entisestään. Hallitus kokoontui tiiviiseen tahtiin, YVA:n tiimoilta oli paljon vireillä valtakunnassa, josta syystä hallituksellakin riitti pohdittavaa. Tuona vuonna taisi olla YVA-lain tarkistaminenkin vireillä, johon yhdistyksenä otettiin tietysti kantaa.”

”Puheenjohtajuus oli mieluisa ja avartava kokemus, mutta siirsin kapulan Reimalle hyvillä mielin, koska tiesin, ettei itselläni olisi ollut riittävästi ajallisia mahdollisuuksia panostaa yhdistyksen edelleen kehittämiseen”, Pasi kertoo.

Pyrkimys yhteiskunnallisen keskustelun lisäämiseen

Yhdistyksen neljäs puheenjohtaja oli 1999-2001 Reima Petäjäjärvi. Hänen keskeinen tavoitteensa puheenjohtajakaudella oli YVA:an ja hankkeiden päätöksentekoon liittyvän keskustelun lisääminen sekä alalla toimivien kesken että myös laajemmin yhteiskunnassa. Tuota tavoitetta palvelemaan perustettiin Hyvä YVA –palkinto, jota ryhdyttiin jakamaan YVA-päivien yhteydessä.

Keskustelun lisäämiseksi yhdistyksen nettisivuille avattiin 2001 keskustelupalsta, johon kuka tahansa saattoi kirjoittaa. Keskustelupalstan käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi ja asiattomien viestien takia palsta lopetettiin parin vuoden jälkeen.

SOVA-lain valmisteluun liittyviä jäsentilaisuuksia

Yhdistyksen viides puheenjohtaja 2002-2003 oli Panu Kontio: ”SOVA-laki oli valmisteilla ja siitä keskusteltiin yhdistyksen jäsentilaisuuksissa sekä kirjoiteltiin Impaktissa. Yva ry antoi jopa lausunnon lakiehdotuksesta ja kantoi siten kortensa kekoon lainvalmistelussa.”

”Rajat ylittävät YVA:t olivat tuolloin myös paljon esillä. Ruotsin kanssa oli jo kokemusta useista tapauksista. Viron kanssa oli neuvoteltu rajat ylittäviä vaikutuksia koskeva hallitusten välinen sopimus ja perustettu Suomi – Viro YVA-komissio, joka kokoontui vähintään kerran vuodessa käymään läpi hankkeita, jotka mahdollisesti tarvitsisivat Espoon sopimuksen mukaisen menettelyn.”

”Käytännön arviointien toteuttamisessahan keskeisessä roolissa olivat YVA-yhteysviranomaiset ja suomalaisissa hankkeissa konsultit. Venäjän kanssa valmisteltiin vastaavaa kahdenvälistä sopimusta, mutta neuvottelut päättyivät siihen, että Venäjän ympäristöministeriö lakkautettiin ja kaikki kontaktimme katosivat.”

”Oma kosketuspintani kansallisiin YVA-menettelyihin oli tuohon aikaan jo melko ohut, koska olin työskennellyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin lähinnä Liettuan ja Latvian YVA-lakia valmistelevien hankkeitten vetäjänä sekä kouluttanut ko. maiden YVA-viranomaiset. Onneksi Yva ry:n hallituksessa oli kuitenkin vankkaa asiantuntemusta ja tuntumaa kotimaisista arvioinneista, jota saattoi hyödyntää myös Baltian maissa.”

”Yhdistys aloitti kaudellani käytännön, jossa hyvä –YVA palkinnon ohella jaettiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto.”

”Jäsenmatka tehtiin Ahvenanmaalle, josta pieni anekdootti”, Panu kertoo. ”Yhdistyksen jäsenet keskustelivat aktiivisesti toisella kotimaisella ja kysymyksiä riitti Maarianhaminan kaupunginarkkitehti Folke Wickströmille. Kello oli jo aika paljon yli virka-ajan, mutta keskustelu ja kysymykset eivät ottaneet laantuakseen. Yhdistyksen puheenjohtajana pyysin puheenvuoroa katkaistakseni keskustelun ja kiittääkseni isäntiä. Folke ehti kuitenkin edelle ja totesi, että olkoon viimeinen puheenvuoro, koska kello on paljon ja ”jag måste gå hem och röka fisk.”

Yhdistyksen kuudes puheenjohtaja 2004-2006 oli Tiina Kähö. ”Vuonna 2004 juhlittiin YVA:n ja Yva ry:n kymmenvuotista taivalta. Hyppäsin puheenjohtajaksi yhdistyksen sihteerin pallilta ja ensimmäinen vuoteni puheenjohtajana oli vilkas. Yhdistyksen toiminnassa kehitettiin erityisesti jäsenille tarjottavia tapahtumia sekä jatkettiin kansainvälisten verkostojen kehittämistä.”

10-vuotisjuhlavuonna YVA-tunnustuspalkinto Sirpa Pietikäiselle

”Juhlavuoden kunniaksi lanseerattiin henkilökohtainen YVA-tunnustuspalkinto ja palkittaville hankittiin Kristian Krokforsin hienoa grafiikkaa. Ensimmäinen tunnustuspalkinto luovutettiin 2004 Sirpa Pietikäiselle YVA-lain valmistelusta ja erityisesti kansalaiskuulemisen sisällyttämisestä YVA:an.”

”Vuonna 2005 panostettiin alueelliseen toimintaan ja tutustuttiin muun muassa YVA-opetukseen Jyväskylän yliopistossa. YVA-palkinnon sääntöjä uudistettiin uuden SOVA-lain myötä ja vuosittain jaettavassa ”Hyvä YVA” -kilpailussa olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana sekä hanke-YVA:t että SOVA-menettelyt. Vuodesta 2005 eteenpäin ei niinkään pyritty löytämään yhtä ”täydellistä YVA:a”, vaan enemmänkin hyviä oivalluksia, ideoita ja menetelmiä, jotka vievät vaikutusten arviointia eteenpäin.”

”Vuonna 2006 toiminta jatkui vakiintuneeseen tapaan ja jäsenistölle järjestettiin mm. opintoretki Viroon ja pari muuta tapahtumaa. Koska yhdistystä pyöritettiin yhä vapaaehtoistoimin, jouduimme toteamaan, että kaikkea ei pysty pienillä resursseilla hoitamaan – Impakti-lehti ei ilmestynyt vuonna 2006.”

”Puheenjohtajakauteni oli todella antoisa ja sain olla mukana kehittämässä ja laajentamassa yhdistyksen toimintaa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kaudellani YVA oli jo vakiinnuttanut asemansa osana hankkeiden suunnittelua, mutta SOVA haki vielä muotoaan. Vaikutusten arvioinnissa nousivat yhä vahvemmin esille sosiaalisten vaikutusten arviointiin sekä vuoropuheluun liittyvät asiat.

”Puheenjohtajakauteni osui henkilökohtaisesti ajankohtaan, jossa tein monipuolisia YVA-hankkeita työkseni ja aktiivinen toiminta YVA ry:ssä oli loistava tapa oman osaamiseni kehittämiseen”, Tiina kertoo.

Mieleen painuneet opintoretket Raumalle ja Hollantiin

Yhdistyksen seitsemäs puheenjohtaja oli 2007-2010 Gilbert Koskela. ”Tulin hallitukseen noviisina suoraan puheenjohtajaksi, vaikka olenkin yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimin 1990-luvulla yhdistyksen tilintarkistajana. Muutamat aktiivit olivat juonineet asiaa kohtalokseni Viron opintomatkalla syksyllä 2006.”

”Heti alussa kauhistelin sitä työmäärää, mitä Timo Huhtisella oli: sihteeri, talousasiat ja Impaktin päätoimittajuus ja taitto. Siihen aikaan vielä jäsenkirjeet postitettiin ja postituksen hoitaminen oli iso tehtävä. Timon tehtävien jakaminen oli mielestäni tärkein tehtävä niin, että jokaiselle hallituksen jäsenelle löytyisi jokin sopiva tehtävä yhdistyksessä.”

”Toinen iso tehtävä yhdistyksessä on ollut YVA-päivien järjestäminen, josta oli pitkälti vastannut Jorma Jantunen. Puheenjohtajakauteni lopuksi Jorman “oppilaaksi” saatiin hallituksesta Laura Leino. Oli tärkeää, että kaikki hiljainen tieto päivien järjestämisestä siirtyi vähitellen nuoremmalle polvelle, vaikka Jorma antoi hyvää asiantuntija-apua ja -tukea.”

”Henkilökohtaisista tunnustuspalkinnoista muistan, kun peräkkäisinä vuosina palkittiin kaksi YVA-alan tohtoriksi väitellyttä: Ismo Pölönen ja Pekka Hokkanen. Tänä päivänä tohtoreita on jo enemmän, mutta silloin YVA-alan tieteellinen puolikin oli kovin nuorta. Mieltäni lämmitti sekin, kun SOVA, pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, sai Hyvä YVA-palkinnon vuonna 2008. Muut ovatkin olleet hanke-yvia.”

”Mieleen painuvimpina tapahtumina olivat opintomatkat Raumalle ja Hollantiin. Raumalla majoitus, ruokailu, saunominen, loikoilu ulkona kylpytynnyrissä ja tyrnimarjojen poimiminen piikikkäistä pensaista Kylmäpihlajan majakalla tekivät vaikutuksen unohtamatta merimatkaa mennen tullen. Päivi Karvinen oli kehittänyt sopivasti asiaa ja seurustelua.”

”Hollannin opintomatkan Tiina Kähö ja Anne Määttä olivat suunnitelleet loistavasti. Ilman heidän Hollannin asiantuntemustaan koko matkasta ei olisi tullut mitään. Hollantilaiset tavat kuten suklaisilla nonparelleilla päällystetyt voileivät tai sillit ja sillä sipulia tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Merellinen matka katsomaan tuulivoimaloita, joita Hollannissa todella on joka paikassa, ja polkupyöräsuunnistus Amsterdamin keskustassa olivat hauskoja ohjelmanumeroita.”

”Mistä se johtuu, että mieleen jää parhaiten matkojen toiminnallinen puoli? Luennoilla saa tarvittavaa tietoa, mutta kultaiset muistot kertyvät kaikesta muusta”, Gilbert pohtii.

Pietarin-matkalta palautumiseen meni viikkoja

Yhdistyksen kahdeksas puheenjohtaja 2011-2013 oli Nunu Pesu. ”Yhdistyksen toiminta on vuosien varrella vakiintunut raiteilleen, joten toimintaa jatkettiin pääosin tutulla linjalla. Vuonna 2011 näkyvin muutos oli Impakti-lehden muuttuminen värilliseksi. Vuonna 2012 yhdistyksessä siirryttiin käyttämään ammattitilintarkastajaa. Vuonna 2013 ryhdyttiinkin sitten jo valmistelemaan vuoden 2014 20-vuotisjuhlavuotta.”

”Vuodelta 2012 muistan erityisesti Pietarin reissun, jossa oli tavanomaisesta vaikeampaa edustaa yhdistystä asianmukaisesti”, Nunu kertoo. ”Tulen varmaan ikuisesti muistamaan miten säälittävän maljapuheen pidin illallisella – ja miten leimasimme ja allekirjoitimme kymmeniä papereita, että pääsimme majapaikkaamme kokemaan neuvostovenäläistä täysihoitoa. Hieno reissu siitä tuli, mutta palautumiseen meni viikkoja.”

Esimakua Impaktista 1/2014: Excu-muistoja

Kuva 4_YVA_ry_Hollannin_ekskursiolla_2010_DSC_0293.muutettu

Opintomatkat ovat kuuluneet tiiviisti yhdistyksen toimintaan liki alusta saakka. Matkoja on tehty niin koti- kuin ulkomaille – keskimäärin joka toinen vuosi. Rauman opintomatka vuonna 2008 oli ensimmäinen, joka keräsi yli 20 hengen osallistujajoukon. Sen jälkeen ollaankin oltu liikenteessä vähän isommalla porukalla.

”Saarenmaan ekskursiolla majoitumme kaupungin liepeille vanhassa omakotitalossa toimivaan majataloon. Tapani mukaan en kiirehtinyt huonejakoon ja viimeisenä majoittujana kävi ilmi, että vapaana oli enää yksi kahden hengen huone ikäiseni rouvashenkilön kanssa. Kohtuullisella elämänkokemuksella varustettuna emme tästä hätkähtäneet vaan sopeuduimme tilanteeseen. Huone oli kovin kylmä ja minä siitä valittamaan. Rouvaltapa löytyikin matkatavaroista ylimääräiset villasukat lainaksi ja niin pysyin minäkin lämpimänä.” -Jorma Jantunen

”Yhdistyksen Pietarin matkalla kesällä 2012 tarkoituksena oli ajaa majapaikastamme Siestarjoelta Sosnovyi Borin kautta uuteen Ust-Lugan satamaan. Rantatietä edetessämme vastaan tuli perinteinen neuvostotyylinen miliisien tarkastuspiste. Poliisit pakottivat meidät kääntymään takaisin. Pääsimme lopulta pieniä sorateitä pitkin myöhästyneinä satamaan, mutta aikahan on Venäjällä suhteellinen käsite.” -Gilbert Koskela

Lue koko artikkeli sekä monta muuta kiinnostavaa juttua 19.3. ilmestyvästä Impakti-lehdestä 1/2014!