Sain tilaisuuden käydä Huippuvuorilla syyskuun alkupuolella, missä osallistuin OECD:n järjestämään tapahtumaan ”Meeting of the Practitioners of the Working Party on Export Credits and Credit Guarantees”. Puolitoista päivää rahoitusalan ihmisten tiiviissä seurassa oli sekä sumentava että valaiseva kokemus. Kokemuksia täydensi tapaaminen paikallisen YVA-viranomaisen kanssa.
Huippuvuorilla on voimassa Svalbard Environmental Protection Act. Lain tarkoitus on säilyttää lähes koskematon luonto Huippuvuorilla kunnioittamalla erämaisia alueita, maisemaa, kasvillisuutta, eläimistöä ja kulttuurista perintöä. Laki koskee myös YVAa ja sen soveltamista Huippuvuorten alueella.
Yvia tehdään ensisijaisesti kaava-alueiden ulkopuolella ja kaavoitettavalla alueella YVA on osa kaavan laadintaa, kuten Suomessakin. Erityisehtojen täyttyessä myös kaava-alueelle suunniteltaessa voidaan edellyttää erillinen YVA. YVAn erityispiirteet Huippuvuorilla nousevat esiin jo lain tarkoituksesta – sillä lisäyksellä, että kaikki ennen vuotta 1946 rakennettu lasketaan kulttuuriseksi perinnöksi, jonka hävittäminen on kiellettyä.
Huippuvuorilla on tehty tai aloitettu useampi hiilikaivostoimintaa liittyvä YVA koskien joko kaivoksen perustamista tai sivukiven sijoittamista. Suomalaisittain matalamman kynnyksen yvia ovat puolestaan olleet mm. Isford-radioaseman muuttaminen hotelliksi 2008 ja parhaillaan meneillään oleva erämaamökkien sarjan suunnittelu.
Kullakin yhdeksällä mökillä on oma hankkeesta vastaavansa, jotka toimittavat oman vaikutusarvionsa ympäristöviranomaiselle. Tämä tekee yhteisarvion kokonaisuudesta. Selvitettävänä ovat mm. liikenteestä aiheutuvat vaikutukset. Tässä yhteydessä liikenne tarkoittaa ennen kaikkea liikkumista hiihtämällä, koiravaljakoilla ja moottorikelkoilla.
YVA on niin 90-lukua
Seminaarissa esittelin rahoitusalan ihmisille Arktisen neuvoston Arktinen YVA -hankkeen, jota ympäristöministeriö koordinoi. Esitys sai sinällään hyvän vastaanoton, mutta herätti ennen kaikkea kysymyksen: Miksi hanketta kutsutaan ympäristövaikutusten arviointihankkeeksi? ”Sehän on ihan 90-lukua”, kommentoi yksi osallistujista minulle jälkikäteen. Nämä rahoitusalan ihmiset puhuivat paljon paitsi sosiaalisista vaikutuksista myös ihmisoikeusvaikutuksista. Ihmisoikeusvaikutuksille oli omistettu iso osuus heidän tapaamisestaan. Heille ympäristövaikutus sanana edusti todella suppeaa näkökulmaa vaikutusten arviointiin, mitä yritin lieventää puhumalla ympäristön laajasta määritelmästä.
Toki Huippuvuorilla oli koolla luottolaitosten (Export Credit Agencys) ympäristö- ja sosiaalialan ihmiset, mutta havainto oli silti mielenkiintoinen. He ovat tosissaan sisällyttämässä ja osittain jo sisällyttäneet esim. ihmisoikeusvaikutukset omiin vaikutusarviointeihinsa. Valaisevaa. Joiltain osin heidän käyttämä kieli ja käsitteet eivät taasen juurikaan auenneet ulkopuoliselle, joten kokouksessa sai kokea riittävästi myöskin sumeita hetkiä.
Tervetuloa Venäjälle
Seminaariin kuului koko päivän veneretki Esmark’n jäätikölle ja Barentsburg’n hiilikaivoskaupunkiin. Barentsburg on Norjan maaperällä ja siellä toimitaan Norjan lainsäädännön mukaan, mutta alue on venäläisen hiilikaivosyhtiön hallussa.
Ihmetystä herätti, että osa excursion osallistujista sai ennen saapumistamme kaupunkiin kännykkäänsä viestin: ”Welcome to Russia.” Samoin kaupungin oma opas toivotti meidät reippaasti tervetulleeksi Venäjälle opastuksen aloittaessaan.
Norjalaisten mukaan hiilikaivos on jo pitkään ollut täysin kannattamaton, mutta sitä ylläpidetään geopoliittisista syistä. Edessä on lähiaikoina kaivostoiminnasta syntyvän sivukiven sijoituksen YVA – Norjan lakien mukaan.
Jääkarhun kohtaaminen sykähdytti
Lähtiessämme Barentsburg’sta norjalaisen oppaamme matkapuhelimeen tuli ilmoitus lähistöllä liikkuvasta jääkarhusta. Muutimme hiukan reittiä ja siellä se oli: ilmielävä jääkarhu, joka ensin kaikessa rauhassa kiersi pienen tutkimusaseman rakennusta ja lähti sitten köntystämään rantaa pitkin väliin uimassa poiketen. Sykähdyttävä näky!
Jääkarhu luokitellaan täällä ennen kaikkea merinisäkkääksi. Niin paljon enemmän elementissään se on vedessä. Maalla se voi juosta vain pieniä pyrähdyksiä, koska sen sisäelinten lämpöeristys on niin hyvä, että pidempi juoksumatka johtaisi kirjaimellisesti ylikuumenemiseen.
Jääkarhupopulaation takia taajamien ulkopuolella tulee liikkua aina aseen kanssa. Vuosi 2017 on toistaiseksi ollut onnekas: ihmisen ja jääkarhun kohtaamisten takia ei ole tarvinnut ampua yhtään karhua.
Lisätietoja
Arktinen YVA -hanke: http://www.sdwg.org/project/current-projects/
Arktinen neuvosto: https://www.arctic-council.org/index.php/en/
Huippuvuorten ympäristö- ja YVAlainsäädäntö:
https://www.regjeringen.no/en/dokumenter/bard-environmental-protection-act/id173945/
Tällainen yksilö, uroskarhu, sattui näyttäytymään paattireissun osallistujille, mikä oli huiman jännittävää! Kuva Timo Hankala.
Esmark’n jäätikön kupeessa nautittiin paattireissun lounas. Kuvassa Päivi Karvinen.
Luottolaitosten ympäristöihmisten tapaamisessa omistettiin iso siivu ihmisoikeus-vaikutuksista keskustelulle.
Tästä satamasta Longyearbyn’stä lähdettiin ja tänne palattiin päivän paattireissulta.
Neuvostonäkymiä.