Kuva: Paneelikeskustelu käynnissä aiheesta ”Tulevaisuuden  mahdollisuuksia ja haasteita vuorovaikutuksessa” YVA-päivän lopussa. Keskustelijat vasemmalta: 

Elina Hiltunen, futuristi ja toimitusjohtaja What's Next Consulting Oy; Minna Tontti, ympäristöasiantuntija Gasum Oy; Leena Eerola, ylitarkastaja Uudenmaan ELY-keskus;  Riikka Hackselius-Fonsén, CEO, Senior Strategic Planner, Brand Agency Punda; Anna-Katri Räihä, ympäristöasiantuntija, Pöyry Finland Oy: Hanna Herkkola, Yva ry:stä, keskustelun puheenjohtaja.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita vuorovaikutuksessa

Tämä artikkeli on lyhennelmä YVA-päivän paneelikeskustelusta:

Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Hanna Herkkola, Yva ry:stä

Paneelin keskustelijat olivat: Minna Tontti, ympäristöasiantuntija Gasum Oy;  Elina Hiltunen, futuristi ja toimitusjohtaja What’s Next Consulting Oy; Leena Eerola, ylitarkastaja Uudenmaan ELY-keskus;  Riikka Hackselius-Fonsén, CEO, Senior Strategic Planner, Brand Agency Punda; Anna-Katri Räihä, ympäristöasiantuntija, Pöyry Finland Oy

Keskustelun avasi vetäjänä toimiva Hanna Herkkola toteamalla, että ”hupsis, kaikki keskustelijat ovat naisia”. Tähän Anna-Katri Räihä kertoi, että ympäristökonsultoinnin puolella on paljon enemmän naisia töissä kuin miehiä. Samoin kertoi Leena Eerola ympäristöhallinnon puolelta. Keskustelijat miettivät onko sukupuolijakaumalla ympäristöasioissa oikeastaan merkitystä? Elina Hiltunen totesi, että ehkäpä kyseessä on sellainen ”tiedettä tytöille” lähestyminen ympäristöasioissa, johon Leena totesi, että ainahan naisilla on ollut ”maailman parantamisen tarve”. Hymyssä suin keskustelijat siirtyivät vakavampiin aiheisiin.

Hanna Herkkola heitti ensimmäisen pallon keskustelijoille: Yhteiskunta polarisoituu. Eriarvoistetaanko ihmisiä sen mukaan osallistuvatko vaiko eivät? Mikä on ihmisen oma vastuu?

Anna-Katri lähestyi aihetta miettimällä miten ihmiset tavoitetaan, jotta saavat tiedon vaikuttamismahdollisuudesta. Kaikki eivät saa tai löydä tietoa, jolloin eivät pääse osallistumaan. Minna kertoi että heillä mietitään aina kyseisen hankkeen kohdalla sopivia tiedotuskanavia ja menetelmiä. Esimerkiksi facebook ei välttämättä tavoita kuin osan vanhemmasta sukupolvesta. Lisäksi Minnan mielestä monissa osallistumisen mahdollistavissa kanavissa, esimerkiksi somessa, pelätään turhaan negatiivistä kommentointia. Leenan mielestä ihmisten osallistuminen riippuu paljon siitä miten kyseinen YVA-hanke koetaan – onko asia kuinka tärkeä ja lähellä kohderyhmää.

Keskustelijoiden mielestä kaikille pitää suoda tasavertainen mahdollisuus osallistua. On sitten itsestä kiinni  osallistuuko.

Vaikutuskanavista some, esimerkkinä facebook, herätti keskustelua. Keskustelijat voivat kirjoittaa mitä vain facebookkiin, sitä on mahdoton valvoa koko ajan. Kaikki ovat samalla viivalla ja saman arvoisia facebookin avoimessa keskustelussa. Oltiin kuitenkin yhteisesti sitä mieltä, että hyödyt avoimesta keskustelusta ovat suuremmat kuin haitat. Eriarvoisiakin mielipiteitä pitää ja on hyvä kuunnella. Hyvillä perusteilla avoimessa keskustelukanavassa voi tulla hyviäkin ideoita YVA-menettelyyn ja hankkeen toteutukseen.

Seuraavaksi Hanna Herkkola herätti keskustelua ”arkiyvasta” ja ”innovaatio yvasta”. Tiedon epävarmuus – miten vaikuttaa vuoropuheluun?

Minna otti kopin ja kertoi, että hankkeessa pitää osata kertoa SE oleellinen viesti. Tiedottamisen pitäisi olla selkeää ja johdonmukaista. Anna-Katrin mielestä vuoropuhelua vaikeuttaa pelko – pelätään asioita, joista ei tiedetä. Keskustelijat päätyivät siihen, että eritaustoilla olevat kuuntelijat käsittelevät saatua tietoa eritavalla. Siksi on tärkeää hankkeenvetäjä kertoo asioista selkeästi. ”Epävarmuuden sietoa” tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Keskustelu siirtyi Hanna Herkkolan johdolla pohtimaan mitä vuorovaikutus oikein tarkoittaa tulevaisuudessa?

Anna-Katrin mielestä vuorovaikutus ”monikanavaistuu”. Leena toivoi, että myös perinteiset vuorovaikutuksen kanavat säilyisivät. Riikan mielestä jo nyt on näkyvissä ”avoimuuden trendi”. Elinan mielestä viestintää ei voi koskaan tehdä liian yksinkertaisesti.

YVA-hankkeiden vuorovaikutuksessa tulee esille hankalia ja vaikeasti ymmärrettäviä asioita monelle ihmiselle. Tietoa on paljon. Virtuaalitodellisuus voisi tuoda ratkaisun, yksinkertaistaa viestintää ja helpottaa vuorovaikutusta. Olisi helpompaa ”nähdä” hanke jo toteutettuna ja sitä kautta osallistua keskusteluun. Leena puhui vielä tiedotustilaisuuksien tärkeydestä – asukkaat ovat parhaita asuinympäristönsä tuntijoita.

Lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Yleisön joukosta pienen paikkakunnan SLL ympäristöyhdistyksen edustaja kertoi, kuinka vaikeaa on ”tavallisen pulliaisen” vapaaehtoistyöntekijän ottaa kantaa YVA-hankkeisiin, kun tietoa on niin paljon. Tiedon läpikäyminen vaatii aikaa, ja tiedon ymmärtäminen usein vaikeaselkoisesta asiatekstistä vaatisi koulutusta kyseisistä asioista.

Miten tietoa voisi yksinkertaistaa, jotta osallistuminen helpottuisi? Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että tarvetta hankkeiden tiedon yksinkertaistamiselle on. Yleisötilaisuudet, joissa on mahdollisuus kysyä sekä ja avoinkeskustelu eri tiedotusvälineiden avulla, olisivat ratkaisuja.

Yleisöstä kysyttiin myös YVA-hankkeiden vuorovaikutuksessa esille tulevasta ”pseudotiedosta” ja trolleista – ovatko kuinka yleisiä? Yleisöstä kysyttiin myös kohdennetusta ns. täsmätiedosta ja sen saatavuudesta hankkeissa. Keskustelijat halusivat tässäkin yhteydessä korostaa tiedon selkeyttämistä ja tarpeeksi monimuotoista tiedottamista. Usein pseudotieto ja trollit tulevat keskusteluihin, kun ei ole oikeaa tietoa hankkeesta. Hankkeesta vastaavan täytyy olla aktiivinen ja tarjottava tarpeeksi oikeaa tietoa. Keskusteluissa pitää olla mukana ja niissä pitää jakaa puolueettomasti tietoa. Tiedottamisen suunnittelu on kaiken vuorovaikutuksen ydin. Ihmisille pitää tulla tunne, että pystyvät vaikuttamaan osallistumisellaan – silloin syntyy hyvä YVA.