Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2016

kuva-2-eu-komissiorakennus-1

Simpukoita, kirsikkaolutta ja ympäristöasiaa – YVA ry Brysselissä

Miten ympäristöllä menee EU:ssa talouden seitsemän laihan vuoden ja Brexitin aikoina? YVA ry kävi helmikuussa Brysselissä katsomassa EU:n kolmipäistä lohikäärmettä ja kuka siellä oikein määrää.

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen kutsui YVA ry:n väkeä sekä tutkijoita ja tiedottajia ympäristöseminaariinsa Brysseliin 18. – 20.2.2016. Parinkymmenen suomalaisen retkellä päästiin  kaikkiin vallan saleihin: parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon.

Parlamentin ylistys

Ensimmäinen kohde oli Euroopan eduskunta eli parlamentti, josta Sirpa Pietikäinen kertoi kokemuksiaan. Aiemmin muun muassa Suomen ympäristöministerinä toiminut Pietikäinen kuuluu parlamentin suurimpaan ryhmään eli konservatiiveihin (European Peoples Party, EPP).

Pietikäisen mielestä Euroopan parlamentti pystyy tekemään parempaa politiikkaa ja yhteistyötä kuin jäsenmaista koostuva neuvosto tai esimerkiksi kansalliset eduskunnat. Parlamentin ryhmien on nimittäin tehtävä yhteistyötä ja etsittävä yksimielisyyksiä eikä erimielisyyksiä.

Sitä vastoin jäsenmaista koostuvassa neuvostossa kansalliset edut johtavat hänen mukaansa usein erimielisyyksiin. Komissiota Pietikäinen kuvasi taas ”kansliapäällikkökokoukseksi”. Komissaarit eivät ole samanlaisia kuin Suomen valtioneuvoston eli hallituksen ministerit. Heidän pitää etsiä virkavastuulla koko EU:n eikä vaan oman jäsenmaansa tai puolueensa etua. 

Euroopan parlamentilla on yksi etu muihin toimielimiin verrattuna: sen valta tulee suoraan kansalta. Parlamentin jäsenet ovat vaaleilla valittuja. He ovat ammattipoliitikkoja, jotka myös haluavat ”nenä valkoisena” tehdä parempaa maailmaa.

Parlamentin jäsenen valta on suurin silloin, kun hän pääsee valiokunnassa jonkun asian esittelijäksi. EU:ssa raportin tekijä joutuu avustajineen todellakin paneutumaan asiaansa ja kuuntelemaan eri osapuolten edunvalvojia eli ”lobbareita”. Euroopan parlamentissa ei nimittäin ole Suomen eduskunnan kaltaisia valiokuntakuulemisia, joihin kutsutaan asiantuntijoita koko valiokunnan haastateltavaksi.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Seminaari EU Komissiossa. Yva ry:läiset miehittivät ja naisittivat Suomen nimikkopaikat.

Neuvosto ja Suomen EU-lähetystö

Jäsenmaiden neuvoston toimintaan tutustuttiin käymällä Suomen EU-edustustossa. Siellä meitä opastivat YVA-asioitakin hyvin tunteva Marika Paavilainen sekä tutkimusrahoituksesta vastaava Rami Nissilä ja metsäattasea Tapio Kytölä.

Paavilainen kertoi kuinka jäsenmaiden työ tapahtuu neuvoston työryhmissä. Jos asiantuntijoiden jälkeen jää erimielisyyksiä, ne sovitaan lähetystöjen päälliköiden COREPER-ryhmässä, ettei ministerien enää tarvitsi neuvoston kokouksissa riidellä. Suomen äänivalta neuvostossa on pieni, mutta pienikin jäsenmaa voi aktiivisuudellaan saada muutoksia komission esityksiin. Näin esimerkiksi Tanska ja Suomi saivat minkin pois EU:n haitallisten vieraslajien asetuksesta, jotta niiden turkistarhaus saisi rauhassa jatkua.

EU:n tämän vuoden isoja ympäristöasioita ovat energia ja ilmasto. Pariisin sopimukset pistetään nyt toimeen. Siinä Suomelle tärkeät kysymykset liittyvät metsiin (maankäyttö eli LULUCF ja bioenergian kestävyyskriteerit).  Toinen iso ympäristöasia EU:ssa on kiertotalouspaketti. Muuten Jean-Claude Junckerin komissio haluaa tehdä lähinnä vanhojen säädösten päivityksiä ja toimivuusarviointeja, joilla yritetään myös purkaa vanhentuneita säädöksiä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Koko ekskursioryhmä EU Komission päärakennuksen edessä.

Komissio tekee lainsäädäntöaloitteet

Kolmas EU:n päätöksenteon tärkeistä toimielimistä on komissio. Se tekee lainsäädäntöaloitteet, joita parlamentti ja neuvosto sitten käsittelevät ja muuttelevat. Usein päätöksenteko huipentuu ”trilogiin”, missä nämä kolme toimielintä neuvottelevat lopullisen sopimuksen asiasta.

Komissio seuraa myös säädösten toimeenpanoa. Se voi pistää säädöksiä rikkovia jäsenmaita rikkomusmenettelyyn ja haastaa ne lopulta Luxemburgissa sijaitsevaan Euroopan unionin tuomioistuimeen.

Komissiota esitteli varapuheenjohtaja Jyri Kataisen esikunnasta eli kabinetista Tatu Liimatainen. Komissio on periaatteessa iso toimielin, siellä on 32 000 työntekijää. Mutta toisaalta se ei ole paljon, kun heidän pitää vastata 28 jäsenmaan asioista. 

Suomen komissaari Jyrki Katainen on yksi komission seitsemästä varapuheenjohtajasta kaudella 2014–2019. Tällä järjestelyllä pyritään tehostamaan komission työtä niin, että asiat menevät nopeammin eteenpäin. Kataisen toimiala on laaja: työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. Hänellä on suuri valta tiimiinsä, johon kuuluu myös meri- ja ympäristöasioiden komissaari maltalainen Karmenu Vella.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Seminaari EU parlamentissa. Sirpa Pietikäisellä on puheenvuoro. Vasemmalla Pietikäisen avustaja Aino Fant.

Mikä on Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuus?

Ryhmä pääsi osallistumaan Sirpa Pietikäisen seminaariin EU:n ympäristöpolitiikasta ja sen tulevaisuudesta. Parlamentissa järjestetyssä kahden tunnin tilaisuudessa oli puhujia komissiosta, ympäristöjärjestöistä ja yhtiöistä.

Komission tutkimuspääosaston Jesus Alquezar Sabadie muistutti että EU ei vain tee säädöksiä vaan myös tukee niiden toteuttamista rahoituksella. Esimerkiksi EU:n materiaalitehokkuuden innovaatiot ovat Horizon 2020 -tutkimusrahaston kärkihankkeita. Tämä on iso mahdollisuus myös Suomen cleantech-yrityksille ja tutkimuslaitoksille.

Seminaarissa arvioitiin, että noin 80 prosenttia eurooppalaisten maiden ympäristösäädöksistä tulee EU:sta. Se on maailmanlaajuinen esikuva muillekin maanosille, varsinkin kun EU:n talous on BKT:llä mitattuna maailman suurin. Unileverin Christiaan Prins korosti että kaikki yritykset eivät vastusta uusia EU:n ympäristötavoitteita ja säädöksiä. Edistykselliset ja innovatiiviset yritykset tarvitsevat myös säädösten tukea, jotta ne saisivat markkinoita kestävämmille tuotteilleen.

Komission ympäristöpääosaston Slavitza Dobreva de Schietere esitteli YVA-direktiivin uudistusta. Hän muistutti, että vaikka hankkeilla on YVA ja suunnitelmilla SOVA, laajemmilta poliitikoilta puuttuu yhä vaikutusten arviontidirektiivi. Yva-direktiivin tuoreen 25-vuotistarkastuksen hän uskoi  tehostavan toimeenpanoa. Parannuksia tuli muun muassa YVAn velvoittavuuteen päätöksiin nähden, laadunvalvontaan ja seurantaan. Samalla määräaikoja tiukennettiin. Direktiivi ei vielä yhdistä YVA-menettelyjä ja lupia yhden luukun ”one-stop-shopiksi”. Myös Sirpa Pietikäinen piti tärkeänä YVAn ja luvan eri vaiheiden ymmärtämistä: YVA on järkevää suunnittelua ja luvitus sitten toimintaa sen perusteella.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Ryhmä lounaalla. Etualalla seisoo ryhmää ansiokkaasti opastanut Pia-Maria Niskala.

Miten EU:n käy?

YVA ry:n retki osui Brysselissä kiihkeään aikaan. EU teki huippukokouksessaan viimeistä ”alennustarjousta” Iso-Britannialle normienpurusta ja muista löysemmistä jäsenyysehdoista, jotta se olisi jäänyt yhteisöön mukaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt äänestäjille, jotka kesällä äänestivät sitten EU:sta lähdön eli ”Brexitin” puolesta.

Matkaa emännöinyt Sirpa Pietikäinen korosti koko ajan, että vaikka EU ei ole täydellinen, sen yhteistyö on pienille ihmisille ja ympäristölle parempi kuin paluu keskenään kilpailevien kansallisvaltioiden aikaan. Toisaalta epäsuositun EU:n integraation syventäminen liittovaltion suuntaan ei ole nyt mahdollista.

Retken aikana EU:n ympäristöpolitiikassa oli havaittavissa pieniä uuden kevään merkkejä. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esille tuoreiden Pariisin ilmastosopimusten merkitystä. Laajan ja haastavan kiertotalouspaketin eteneminen nähtiin toisena myönteisenä signaalina. Kolmas esimerkki oli lintu- ja luontodirektiivien vuoden 2015 lopulla saama myönteinen toimivuusarvio. Se korosti säädösten muuttamisen sijasta niiden paremman toimeenpanon merkitystä. Ehkäpä tässä ”toimeenpanon ajassa” olisi rakentava kolmas vaihtoehto vaarallisen EU:n hajoamisen ja epäsuositun liittovaltiokehityksen välillä? Ympäristöasioiden hyvä toimeenpano voisi parantaa eurooppalaisten uskoa koko EU:n toimintaan, koska Eurobarometri-tutkimusten mukaan kansalaiset kokevat EU:n ympäristötyön hyvin tärkeäksi.

kuva-1_wp_20160508_11_02_21_pro

IAIA 2016 Conference in Aichi Nagouya, Japan

The main theme of the year 2016 IAIA Conference was “resilience and sustainability”. The importance of the main theme is demonstrated with several resilience related examples – one being the nuclear accident in Japan in 2011.

This year the International Association of Impact Assessment (IAIA16) –conference was held in Aichi-Nagoya, Japan on 11–14 May. The conference was organized now for the 36th time and handled broadly impact assessment questions. There were totally nearly 750 delegates from 74 countries.

A number of conference topics, training and visits

The conference theme was “Resilience and sustainability”. Impact assessment professionals and researchers from all over the world came to discuss about the environmental, social and health as well as economic impacts of projects.

This year the conference topics were:

  • Natural disasters and resilience;
  • Man-made disasters: preparedness, emergency response and rehabilitation;
  • Biodiversity restoration and ecological impact assessment;
  • Population change and sustainability assessment;
  • International cooperation and sustainable development;
  • Collaboration for sustainability in Asian region;
  • Environmental information infrastructure for sustainable development;
  • Transportation, land use and sustainability.

Besides to the traditional plenary and paper sessions the conference involved pre-conference training courses and technical visits as well as a wide variety of other forms of professional exchange of practices and ideas.

Conference was held in Aichi-Nagoya 11-14 May 2016.

Conference was held in Aichi-Nagoya 11-14 May 2016.

Engage resilience in environmental assessment

“Resilience” is emerging as one of the most important global keywords in the 21st Century. According to the definition of eminent Canadian ecologist C. S. Holling, the resilience means the capacity of a social-ecological system to absorb or withstand perturbations and other stressors so that the system remains within the same regime essentially maintaining its structure and functions. It describes the degree to which the system is capable of self-organization, learning and adaptation. Developing from the field of ecological system theories, the word has gained popularity in various fields, such as environmental impact assessment, social and health impact assessment, international development, and climate change, as well as natural and man-made disasters.

Besides to the benefits of resilience-based thinking in describing balances of the socio-ecological system the applications of the concept in environmental assessment practice were discussed. For instance, it has been argued, that application of resilience-based indicators enables to assess impacts balancing social and environmental values in more integrated manner than in conventional sustainability based assessment. To illustrate this, several good examples were derived from Japanese environmental assessment practice. The experiences of the severe earthquake and nuclear accident in 2011 emphasized that increasing capacity for resilience to damage is an urgent issue facing Japanese society. Not only in Japan, but also for the rest of the world, improving resilience in sustainable communities is an important issue.

Nagoya Congress Center by the Horikawa River.

Nagoya Congress Center by the Horikawa River.

Stakeholder engagement increases social resilience of projects

About one hundred sessions were held in this conference, and it was again a great opportunity to hear about impact assessment experiences from different aspects and cultures. Many examples demonstrated why these issues are worth considering in all sectors of industrial activities. We want to share some of our learning with you:

  • In Chile, local people said that the project is planned to a wrong place. The river and its flooding will destroy the planned pipes, stated the public. The project proponent did not believe this, and the project was designed and constructed according to the original plans. Two months later the river destroyed the new pipe. This caused a two-years reconstruction phase, and huge additional costs in money and time.
  • In the Netherlands, there were massive protests against a 380 kW Powerline project, where only technical and safety issues were available for the public. The public participation and environmental impact assessment was not done comprehensively. Even the local government felt overran by the national government, which owns the powerline company. The project was developed further as planned originally – even though there was a huge resistance by the public. The authorities could not give a permit for the project, because of the public resistance. After that the planning of the project was continued with seven new alternatives. One of those alternatives was the one suggested by the local people already in the early stage of the planning.

These short examples are written based on the presentations held in IAIA16 conference and the details of the actual cases were not verified by the authors of this article. Anyhow, these examples emphasize the importance of an early stakeholder engagement in social and environmental (as well as economical) resilience of the projects.

The Inuyama Castle.

The Inuyama Castle.

IAIA17 in Montreal addresses the climate change

Next year the IAIA conference will be held in Montreal and it will focus on issues of climate change on social and physical environment in general and with respect of social, economical and environmental assessment in particular. Also, as a good tradition of IAIA conferences held in Canada, the various aspects of impacts of large projects on and engagement of traditional indigenous communities will be discussed.

More information of the conference can be found in: http://conferences.iaia.org/2016

 

Jenni Neste, PhD Student, University of Oulu //Environmental consulting, Pöyry Finland Oy and Heikki Kalle, Development Manager and Board Member, Environmental Management, Hendrikson & Ko, Estonia | | | , ,
Kuva: Paneelikeskustelu käynnissä aiheesta ”Tulevaisuuden  mahdollisuuksia ja haasteita vuorovaikutuksessa” YVA-päivän lopussa. Keskustelijat vasemmalta: 

Elina Hiltunen, futuristi ja toimitusjohtaja What's Next Consulting Oy; Minna Tontti, ympäristöasiantuntija Gasum Oy; Leena Eerola, ylitarkastaja Uudenmaan ELY-keskus;  Riikka Hackselius-Fonsén, CEO, Senior Strategic Planner, Brand Agency Punda; Anna-Katri Räihä, ympäristöasiantuntija, Pöyry Finland Oy: Hanna Herkkola, Yva ry:stä, keskustelun puheenjohtaja.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita vuorovaikutuksessa

Tämä artikkeli on lyhennelmä YVA-päivän paneelikeskustelusta:

Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Hanna Herkkola, Yva ry:stä

Paneelin keskustelijat olivat: Minna Tontti, ympäristöasiantuntija Gasum Oy;  Elina Hiltunen, futuristi ja toimitusjohtaja What’s Next Consulting Oy; Leena Eerola, ylitarkastaja Uudenmaan ELY-keskus;  Riikka Hackselius-Fonsén, CEO, Senior Strategic Planner, Brand Agency Punda; Anna-Katri Räihä, ympäristöasiantuntija, Pöyry Finland Oy

Keskustelun avasi vetäjänä toimiva Hanna Herkkola toteamalla, että ”hupsis, kaikki keskustelijat ovat naisia”. Tähän Anna-Katri Räihä kertoi, että ympäristökonsultoinnin puolella on paljon enemmän naisia töissä kuin miehiä. Samoin kertoi Leena Eerola ympäristöhallinnon puolelta. Keskustelijat miettivät onko sukupuolijakaumalla ympäristöasioissa oikeastaan merkitystä? Elina Hiltunen totesi, että ehkäpä kyseessä on sellainen ”tiedettä tytöille” lähestyminen ympäristöasioissa, johon Leena totesi, että ainahan naisilla on ollut ”maailman parantamisen tarve”. Hymyssä suin keskustelijat siirtyivät vakavampiin aiheisiin.

Hanna Herkkola heitti ensimmäisen pallon keskustelijoille: Yhteiskunta polarisoituu. Eriarvoistetaanko ihmisiä sen mukaan osallistuvatko vaiko eivät? Mikä on ihmisen oma vastuu?

Anna-Katri lähestyi aihetta miettimällä miten ihmiset tavoitetaan, jotta saavat tiedon vaikuttamismahdollisuudesta. Kaikki eivät saa tai löydä tietoa, jolloin eivät pääse osallistumaan. Minna kertoi että heillä mietitään aina kyseisen hankkeen kohdalla sopivia tiedotuskanavia ja menetelmiä. Esimerkiksi facebook ei välttämättä tavoita kuin osan vanhemmasta sukupolvesta. Lisäksi Minnan mielestä monissa osallistumisen mahdollistavissa kanavissa, esimerkiksi somessa, pelätään turhaan negatiivistä kommentointia. Leenan mielestä ihmisten osallistuminen riippuu paljon siitä miten kyseinen YVA-hanke koetaan – onko asia kuinka tärkeä ja lähellä kohderyhmää.

Keskustelijoiden mielestä kaikille pitää suoda tasavertainen mahdollisuus osallistua. On sitten itsestä kiinni  osallistuuko.

Vaikutuskanavista some, esimerkkinä facebook, herätti keskustelua. Keskustelijat voivat kirjoittaa mitä vain facebookkiin, sitä on mahdoton valvoa koko ajan. Kaikki ovat samalla viivalla ja saman arvoisia facebookin avoimessa keskustelussa. Oltiin kuitenkin yhteisesti sitä mieltä, että hyödyt avoimesta keskustelusta ovat suuremmat kuin haitat. Eriarvoisiakin mielipiteitä pitää ja on hyvä kuunnella. Hyvillä perusteilla avoimessa keskustelukanavassa voi tulla hyviäkin ideoita YVA-menettelyyn ja hankkeen toteutukseen.

Seuraavaksi Hanna Herkkola herätti keskustelua ”arkiyvasta” ja ”innovaatio yvasta”. Tiedon epävarmuus – miten vaikuttaa vuoropuheluun?

Minna otti kopin ja kertoi, että hankkeessa pitää osata kertoa SE oleellinen viesti. Tiedottamisen pitäisi olla selkeää ja johdonmukaista. Anna-Katrin mielestä vuoropuhelua vaikeuttaa pelko – pelätään asioita, joista ei tiedetä. Keskustelijat päätyivät siihen, että eritaustoilla olevat kuuntelijat käsittelevät saatua tietoa eritavalla. Siksi on tärkeää hankkeenvetäjä kertoo asioista selkeästi. ”Epävarmuuden sietoa” tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Keskustelu siirtyi Hanna Herkkolan johdolla pohtimaan mitä vuorovaikutus oikein tarkoittaa tulevaisuudessa?

Anna-Katrin mielestä vuorovaikutus ”monikanavaistuu”. Leena toivoi, että myös perinteiset vuorovaikutuksen kanavat säilyisivät. Riikan mielestä jo nyt on näkyvissä ”avoimuuden trendi”. Elinan mielestä viestintää ei voi koskaan tehdä liian yksinkertaisesti.

YVA-hankkeiden vuorovaikutuksessa tulee esille hankalia ja vaikeasti ymmärrettäviä asioita monelle ihmiselle. Tietoa on paljon. Virtuaalitodellisuus voisi tuoda ratkaisun, yksinkertaistaa viestintää ja helpottaa vuorovaikutusta. Olisi helpompaa ”nähdä” hanke jo toteutettuna ja sitä kautta osallistua keskusteluun. Leena puhui vielä tiedotustilaisuuksien tärkeydestä – asukkaat ovat parhaita asuinympäristönsä tuntijoita.

Lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Yleisön joukosta pienen paikkakunnan SLL ympäristöyhdistyksen edustaja kertoi, kuinka vaikeaa on ”tavallisen pulliaisen” vapaaehtoistyöntekijän ottaa kantaa YVA-hankkeisiin, kun tietoa on niin paljon. Tiedon läpikäyminen vaatii aikaa, ja tiedon ymmärtäminen usein vaikeaselkoisesta asiatekstistä vaatisi koulutusta kyseisistä asioista.

Miten tietoa voisi yksinkertaistaa, jotta osallistuminen helpottuisi? Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että tarvetta hankkeiden tiedon yksinkertaistamiselle on. Yleisötilaisuudet, joissa on mahdollisuus kysyä sekä ja avoinkeskustelu eri tiedotusvälineiden avulla, olisivat ratkaisuja.

Yleisöstä kysyttiin myös YVA-hankkeiden vuorovaikutuksessa esille tulevasta ”pseudotiedosta” ja trolleista – ovatko kuinka yleisiä? Yleisöstä kysyttiin myös kohdennetusta ns. täsmätiedosta ja sen saatavuudesta hankkeissa. Keskustelijat halusivat tässäkin yhteydessä korostaa tiedon selkeyttämistä ja tarpeeksi monimuotoista tiedottamista. Usein pseudotieto ja trollit tulevat keskusteluihin, kun ei ole oikeaa tietoa hankkeesta. Hankkeesta vastaavan täytyy olla aktiivinen ja tarjottava tarpeeksi oikeaa tietoa. Keskusteluissa pitää olla mukana ja niissä pitää jakaa puolueettomasti tietoa. Tiedottamisen suunnittelu on kaiken vuorovaikutuksen ydin. Ihmisille pitää tulla tunne, että pystyvät vaikuttamaan osallistumisellaan – silloin syntyy hyvä YVA.