Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

YVA-konkareiden mietteitä Yva ry:stä ja YVA:sta

Yva ry:n 20-vuotisjuhlaa varten haastattelimme kokeneita YVA-asiantuntijoita ja kysyimme heidän näkemyksiään itse Yva ry:stä ja YVA:sta. Haastattelujen tuloksena syntyi kaksiosainen artikkeli – ensimmäinen asiantuntijoiden kokemuksista Yva ry:stä ja toinen heidän ajatuksistaan YVA:n hyvistä ja huonoista puolista sekä kehittämistarpeista. Näkemyksiään toivat esille Eero Kaakinen, Ismo Pölönen, Markku Kuitunen, Tapani Veistola, Olli-Matti Tervaniemi sekä Riitta Kankaanpää-Waltermann.

Yva ry:n rooli 20-vuotisessa kehitysprosessissa

Yva ry perustettiin vuonna 1994, samana vuonna kun laki ympäristövaikutusten arvi­oinnista tuli voimaan maassamme. Yva ry on toiminut yhdyssiteenä ja tarjonnut merkittävän ja käytännönläheisen foorumin alan osaajien verkostoitumiselle ja ajankohtaiselle tiedon­vaih­dolle ympäristövaikutusten arvioinnin parissa toimivien kesken. Yhdistys on antanut myös lausuntoja ja osallistunut aktiivisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Monipuolisesta toiminnasta huolimatta yhdistys on koettu usein pääkau­pun­kikeskeiseksi toimijaksi.

Yhteistyön edistäjä

Saatujen kommenttien mukaan keskeisimpänä järjestön toiminnassa nähdään selkeästi vuosittaiset alan tee­ma­päivät. Toimijat yhteen kokoavat YVA-päivät auttavat insinöörejä, yhteiskuntatieteili­jöi­tä, oikeus­tie­tei­lijöi­tä, taloustie­teilijöitä sekä luonnontieteilijöitä ym­märtämään tois­tensa näkökulmia. Ansiokkaasti läpi­vie­dys­tä YVA-arviointipro­ses­sista on jaettu vuosittain­ Hyvä YVA-palkin­to. YVA-päivien esi­tykset ovat lisäksi kaik­kien asiasta kiin­­nostuneiden seurattavana yh­dis­tyksen nettisivuilla. Järjestön jul­kaisema Impakti-lehti on osoit­tautunut toi­mivaksi tietokavaksi. Se onkin ainoa alan säännöl­lisesti ilmestyvä jul­kaisu maassamme. Edellä mainitut Yva ry:n yhteisöfoorumit tarjoavat myös alaa tut­ki­vil­le mah­dol­lisuuden esitellä tuloksia sekä saada moni­puolista palautetta.

Monipuolista järjestötoimintaa

Jo mainitun lisäksi Yva ry:n toimintaan kuuluvat niin jäsenillat, opin­tomatkat kuin monipuoliset kansainväliset kontaktitkin. Yhdistyksellä on aktii­vinen roo­linsa YVA-lainsää­dännön jatkuvassa kehittämisessä. YVA:n parissa toimivia onkin moti­voinut mahdollisuus osallistua omakohtai­sesti mm. YVA-direktiivin kehittämiseksi an­net­taviin lausun­toi­hin. Järjestön monipuolisen toi­minnan vakituisina tukijoina on aktii­vi­nen joukko alan keskeisiä toimijoita ja tutkijoita. Yhdistyksellämme toivotaan saadun pa­lautteen mu­kaan jatkossakin olevan selkeä rooli sekä menettelyä tukevan koulutus­mate­ri­aalin välittä­misessä että entistä yhtenäisemmän oh­jeis­tuksen kehittämisessä. Yva ry:n an­siona nähdään sen toimiminen välittäjänä YVA:n kansainvälisiin käytänteisiin ja toimija­tahoihin. Muualta saadut kokemukset ovatkin kehitykselle erityisen tärkeitä haastatel­tu­jen mielestä. SOVA:n osalta menettelyn vakiin­tuminen nähdään vielä puut­teelliseksi. Yva ry:n toivo­taankin olevan aktiivinen myös SOVA:n edelleen kehittämisessä. Kom­men­­­teis­sa nousi esiin myös ajatus Yva ry:n kotisivuille perustettavasta kes­kustelupalstasta. Sen kautta ajan­kohtaisista asioista esille tuodut kokemukset nopeuttaisivat tiedon saantia. Yva ry kokoaa jär­jestönä hyvin sen pa­rissa toimi­vat. Järjestön nähdään kuitenkin olevan suu­relle ylei­sölle edelleen melko tuntematon toimija. Kaiken kaikkiaan Yva ry:n toiminnan kat­sotaan no­peut­ta­neen ja virallistaneen YVA:n asemaa hank­keiden so­peut­tamisessa yh­teis­­kun­nalli­seen toimintaan.

YVA:n vahvuuksia ja heikkouksia

Me suo­malaiset olemme hyvin käytän­nöl­lisiä ku­ten usein kou­lutuk­semmekin. Tämä kenties heijastuu osaltaan näkemyksissä YVA:sta ja vaikeutta­a suhtau­tu­mista siihen. Menet­tely nähdään väljästi säädeltynä. Ei niinkään lain mukaan etene­vä­nä vaan pikem­minkin tietoi­suuteen tukeutu­vana menettelytapana. YVA:n tulevan kehi­tyk­sen osalta nousee selvästi esiin uhkina yhtäältä YVA:n pirstaloituminen ja toisaalta hankkeiden entisestään lisäänty­vä selvitys­tar­ve. Kehityshaasteita nähtiin osallistumismenettelyissä samoin kuin eri am­matti­alojen välis­ten näkemys­erojen kuromisessa lähemmäksi toisiaan.

YVA on taipuisa väline

20-vuotta sitten, YVA-lain voimaantultua, sekä YVA-tie­toi­suu­den että käytänteiden osalta edistyttiin alussa melko verkkaisesti. Nyt on jo edetty toimiviin ja laa­duk­kaisiin YVA-käytän­teisiin. YVA on osoit­tanut ole­vansa taipuisa ajan paineissa. Prosessia tuntuu kuitenkin edelleen vai­vaa­van sekä selkeän ’isännän’ puute että valtakun­nallisen oh­jauk­sen on­gel­mat. Haastateltujen viranomaisten näkemyk­sen mukaan hankkei­den ympäristö­sel­vityk­siä tehdään yhä useammalle hankkeelle niiden tultua alu­eellisesti hoi­det­ta­vak­si. Mer­kittä­vimpien hank­keiden selvitystarpeisiin on kuitenkin pystytty vastaamaan heidän näke­myksensä mukaan hyvin. Tämä siitä huolimatta, että YVA:n parissa työskenteleviä on rajal­li­nen määrä.

Toi­mivat käytänteet ovat madaltaneet kapea-alaista reviiri­ajat­telua sekä parantaneet jat­kuvasti ym­päris­tösel­vi­tysten tasoa. Lisäksi lupa­menettelyyn nähtiin saa­dun aiempaa var­mem­paa perustaa. Laajan osallis­tumisen seurauk­sena nä­kö­kulmat ovat selvästi monipuo­lis­­tuneet. Kehityksen seurauk­sena on saatu aikaan paremmin perusteltuja vaihtoehtoja. Lisäksi yleinen tietoisuus ym­pä­ristö­asioista on edistynyt.

YVA-menettelyn ongelmatiikkaa

Lainsäädännön kehityksen ja sen monimutkais­tumisen seurauksena eri puolilla maata on muodostunut erilaisia käytäntöjä. Nii­tä esiintyy jopa ELY-keskusten sisälläkin. Kommen­teissa mietittiinkin, vaikuttaako tämä kansa­lais­ten ja hankevastaavien yhdenvertaisuuteen lain e­des­sä. Se, että lupa­ha­ke­muksia ei käsitellä YVA:n yh­tey­dessä eikä anneta niistä pää­töksiä, on ongelmallista. Tämän arvellaan osaltaan vähentävän YVA:n arvoa ja kätke­vän sen piiloon monenlaisten suun­nitte­lu­toimin­tojen sisään. YVA-menettely vaikuttaakin tulevan näkyviin yh­teis­­kun­nassa lähinnä vain isojen hankkeiden osalta ja varsinkin, jos niissä on ongelmia. Toisin sanoen silloin kun YVA on tehty huonosti – pohtivat haastateltavat.

Hankevastaava vastuussa

YVA-menettely mahdollistaa hankkeen toteu­tetta­vuu­den tes­taamisen. Sen avulla hanke voi löytää tiensä ja muotonsa yh­teis­kun­takel­poi­seksi. Sen sosiaalinen hyväksyttävyys voi­daan saavuttaa. Ei välttä­mättä niin, että kaikki pitäisivät hankkeesta. Vaikutukset on kuitenkin selvi­tetty us­kotta­vasti, ja on osoi­tettu, että hankeen kanssa voidaan turvallisesti elää. YVA:n vah­vuu­tena on hyvin eri­laisten vaikutusten tarkastelu rinnakkain. Aineet­to­mat arvot, koke­muk­set, jopa kuvitel­mat­kin, noteerataan. Näin ’yleinen tieto’ ja ’asiantun­tijatieto’ ovat rinnakkain ja vastak­kain julkisesti. Hyvin läpiviety osallistuminen lisääkin luottamusta han­kevastaavaan. Hyvä paikallistuntemus, vaihtoehtojen aito vertailu sekä selkeät perustelut valinnoille todetaan laadukkaan YVA:n keskeisiksi ominaisuuksiksi. Näkö­kulmien löytä­minen ja esille saanti vaatii kuitenkin aikaa ja rohkeuttakin. Esiin nousi arvelu siitä, näkevätkö hankevas­taa­vat mahdollisesti edelleenkin YVA:n vain vält­tämättö­mä­nä pa­ha­na. Hehän saat­tavat jou­tua sen kanssa tekemisiin vain kerran elä­mäs­sään. Hankevastaavan palveluksessa olevan konsultin työlle keskeinen lähtökohta on se, millaisen tar­jous­pyynnön ja aikataulun mukaan selvitystyö on tilattu. Myös YVA-konsultin sen hetkinen työtilan­ne ja ammat­titaito ovat keskeisiä edellytyksiä. Kon­sult­iltakin edellytetään kykyä moni­puo­li­seen yhteis­työhön. Kyky kuun­nel­la, ottaa huomioon ja ym­märtää kaikkia prosessiin osallistuvia on tärkeää. Työn muita onnistumisen edelly­tyk­siä ovat lisäksi raha- ja aikaresurssit, lain tuntemus, sisältö­pai­notusten ymmärtäminen, tiedon tuottaminen ja sen jakaminen, itse menettelyn pro­sessio­saaminen sekä asioiden toimialakohtaiset käsittelytavat.

Osallisena YVA-menettelyssä

YVA:n moninaiset näkökulmat ovat haaste konsultin lisäksi tietenkin muille­kin osal­lisille. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten nähdään saaneen koko ajan yhä suurem­paa merkitystä suhteessa kokonaisarvioon. Paikallisten asukkaiden mielipi­teen huo­miotta jättäminen ja jopa ohittaminen ei enää ole mahdollista, kuten tilanne saattoi olla vielä 1990-luvulla. Hyvät esimerkit hankkeissa vaikuttamisesta lisää­vät epäilemättä osallis­tumista edelleen. Mutta edelleen pohditaan sitä, on­ko osal­lisilla riittävä peruskäsitys YVA:n ole­muksesta ja sen proses­sista. Toisaalta onko keskus­telu­kult­tuu­rim­­me, yhdessä tekeminen ja vuoro­vai­kutteisuus, riittävän kehit­tynyttä. Osal­lis­tu­malla vaikuttaminen ja asioihin paneutuminen vaativat kan­salaiselta kuitenkin paljon aktii­visuutta. Osallistu­misen kehittämisen tarve ko­ros­tuu edelleen kaikessa ympä­ristönkäytön ohjauk­ses­sa.

YVA tutkii kokonaisuutta

YVA-laki edellyttää, että tarkastellaan selvitettävää ym­pä­­ris­töä koko­naisuutena. YVA-menettelyn riskinä nähtiin selvitysten laajentuminen ja samalla pirstoutu­mi­nen yhä pie­nem­­piin eri­kois­tumis­aloihin. Seurauksena olisi liian raskas YVA-menette­ly, yhtääl­tä peruste­lujen moni­mutkaistuminen ja toisaalta näytön vai­keu­tuminen. Tiedon määrällinen lisääminen johtaakin pikem­minkin epä­täydelliseen tietoon. Laadukkaaseen tietoon pääs­tään järjestämällä ja arvottamalla tietoa paremmin sekä yhdistämällä sii­hen asti toisistaan riip­pu­mattomina pi­det­­tyjä tiedon osa-alueita. Ympäristönkäytön oh­jaus ja sen suunnit­telu ovat vaikutusten tuottamista, valin­tatilanteiden muotoilua sekä ar­voperustaista harkin­taa. Kommen­teissa kysyttiinkin, ky­kenemmekö jat­kossa kes­kittymään oleellisten asioiden selvit­tämiseen. Tehtävien ratkaisujen parem­mat oikeuden­mu­kai­suu­den tarkas­te­lut nähtiin myös haasteena. Selvityksiä tehtäessä tulee pohjimmiltaan pyrkiä varautu­maan myös siihen, miten vielä tuntematon puuttuva tieto vaikuttaa tarkas­tel­ta­vana olevaan kokonaisuuteen. Kes­tävän kokonais­ym­pä­ristön ai­kaansaa­mi­nen on yhä haas­­te arvomaail­mallemme – samoin lisääntyvä poikkitieteellisyyden vaatimus. Kehitty­vän verkostoitumisen ja aiem­paa yhtei­söllisempien toimintatapojen odotetaan mahdol­lis­tavan parempia käytänteitä tulevaisuudessa.

Puheenjohtajan palsta: Juhlien jälkeen uusia haasteita

Yva ry täyttää 20 vuotta ja nyt juhlitaan! Juhlan kunniaksi on uudistettu yhdistyksen nettisivut ja muisteltu yhdessä yhdistyksen ja koko suomalaisen YVA:n historiaa mm. tämän Impakti-lehden muodossa. Perinteisen YVA-päivän jatkoksi juhlitaan yhdistystä vielä juhlaillallisella upeissa puitteissa ja hyvässä seurassa. Aivan mahtavaa!

Oma puheenjohtajuuskauteni Yva ry:ssä päättyy näihin juhliin ja tähän lehteen. Vuodet yhdistyksen puheenjohtajana ovat olleet mielenkiintoisia ja mukavia, mutta myös kovin työntäyteisiä. Tekemistä on riittänyt vapaa-ajalle ja lapsetkin ovat jo oppineet, että ”YVA” tarkoittaa useimmiten äidin poissaoloa kotoa tai vähintään linnoittautumista tietokoneen ääreen tuntikausiksi.

Olen puheenjohtajana yrittänyt luotsata yhdistyksen toimintaa avoimempaan, ennakoivampaan ja avarakatseisempaan suuntaan. Tavoitteena on ollut mm. keventää hallitustyöskentelyä selkeän työnjaon ja suunnitelmallisuuden kautta, saada myös rivijäsenet laajemmin mukaan toimintaan sekä avartaa yhdistyksen näkökulmaa alkuperäisestä hanke-YVA:sta kaikkeen mahdolliseen vaikutusten arviointiin. Alkuun päästiin, mutta tekemistä riittää vielä – ehkä loputtomiin.

Juhlien jälkeen ei siis auta kuin jatkaa töitä yhdessä kohti entistä ehompaa Yva ry:tä, vaikuttavampaa vaikutusten arviointia ja parempaa maailmaa!

Pääkirjoitus: Yva-ajan lyhyt historia

Tämä Impakti-lehden numero on Historia-Impakti, jossa kerrotaan Yva ry:n ja YVA:n synnystä, kehityksestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

YVA:n alkutaival ei ollut kaksinen. Suomi oli 80-luvulla vaikutusten arvioinnissa jäljessä muista maista ja lakia hiottiin pitkään. Kahden vahvan ministerin kädenväännön jälkeen päädyttiin kuitenkin maailmalla edelläkävijöiksi ulottaen vaikutusten arviointi kaavoitukseen ja sosiaalisiin vaikutuksiin – kertoo Rauno Sairinen tässä lehdessä.

Yva ry sai alkunsa heti YVA-lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 1994. Sirpa Pietikäinen ehdotti yhdistyksen perustamista eräällä YVA-kurssilla, jossa koulutettiin tulevia YVA-ammattilaisia. Alussa Yva ry etsi puheenjohtajiensa johdolla rooliaan. Vähitellen ry:n toiminnot vakiintuiva YVA-päivien järjestämiseen, Impakti-lehden julkaisemiseen, kansainvälisyyden tukemiseen, opintomatkojen järjestämiseen, hyvien arviointikäytäntöjen tukemiseen palkitsemalla hyviä YVA- ja SOVA-menettelyjä ja lausuntojen antamiseen vaikutusten arviointiin liittyvissä asioissa. Näillä kaikilla tuettiin YVA-ammattikunnan verkottumista ja ammatillista kehittymistä sekä itse vaikutusten arvionnin kehittämistä. Viimeisinä vuosina ovat puheenjohtajat keskittyneet yhdistyksen uudistamiseen, jotta se vastaisi muuttuneen maailman tarpeisiin. Tällaisia muistelevat Yva ry:n 8 entistä puheenjohtajaa.

Yva ry koetaan hyvänä yhdyssiteenä ammattilaisten keskuudessa, joskin laajemmin ottaen aika vähän tunnettuna. Yhdistystä pidetään myös pääkaupunkikeskeisenä. YVA taas nähtiin hyvänä ja joustavana työkaluna, mutta puutteena nähtiin, että se on lupaprosesseista irrallaan. YVA kärsii myös pirstaloitumisesta erikoisaloihin eikä lisätiedon enää koeta parantavan arviointia. Ennemminkin tulisi kehittää tiedon analysointia ja erillisten tietojen yhdistämistä. Näin kokevat lehteä varten haastatellut YVA-alan pitkäaikaiset konkarit.

YVA-päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa YVA-ammattilaisten keskuudessa alan johtavana tilaisuutena. Ensimmäiset YVA-päivät järjestettiin 1995 ja ne olivat alkuaikoina yhteisesti Yva ry:n ja Uudenmaan ympäristökeskuksen järjestämiä. Myöhemmin ne siirtyivät yksin Yva ry:n järjestämiksi. YVA-päivillä on pyritty käytännönläheisyyteen, mutta kuitenkin tasapainoon myös tutkimuksen kanssa – eri aloja yhdistäen – kertoo Jorma Jantunen, joka on toiminut useimpien YVA-päivien puheenjohtajana ja osallistunut kaikille YVA-päiville.

Impakti-lehteä on julkaistu yhdistyksen alusta alkaen ja se on yksi yhdistyksen keskeisimpiä toimintamuotoja ja palveluja jäsenilleen. Lehden artikkeleita kirjoittavat vaikutusten arvioinnin huippuammattilaiset. Impaktista on pyritty tekemään helppolukuinen niin, että sisällöstä saa hyvän käsityksen jo selailemalla. Näin analysoi lehteä lehden päätoimittaja.

Kansainvälisyyden korostaminen on ollut yksi Yva ry:n kantavia teemoja. Yhdistyksen jäseniä on osallistunut säännöllisesti yhdistyksen tukemana useisiin ulkomaisiin konferensseihin ja kokouksiin. Konferensseista tärkein on ollut vuotuinen IAIA:n konferenssi, jonka sisältö on onnistunut yhdistelmä tutkimusta ja käytäntöä – kertovat yhdistystä näissä tilaisuuksissa edustaneet ry:läiset.

Opintomatkat ja -retket ovat olleet aina suosittuja tapahtumia yhdistyksen jäsenten keskuudessa. Opintomatkoja on tehty ajansaatossa kaikkiaan 10 kappaletta – sekä suomalaisiin että ulkomaisiin kohteisiin. Viroon on tehty kolme ja Ruotsiin kaksi matkaa. Kolme matkoista on suuntautunut Suomeen. Kauimmaksi suuntautunut ekskursio on järjestetty Hollantiin ja viimeisin matka tehtiin Pietariin 2012. Osallistujien muisteluita matkojen kohokohdista löytyy sisäsivuilla.

Yva ry jakaa vuosittain tunnustuspalkinnon ansioituneille YVA- ja SOVA-menettelyille. Palkintoja on myönnetty tähän mennessä 13 kappaletta. YVA-palkinnon saaneet hankkeesta vastaavat näkivät YVA:n positiivisena asiana ja näkivät, että se lisää hankkeen hyväksyttävyyttä, parantaa suunnittelun laatua, lisää tietoa ja ympäristön painoarvoa.

Yva ry:n jäsenmäärä on vaihdellut 125 ja 200:n välillä ja naiset ovat olleet aktiivisempia toimijoita ry:ssä kuin miehet. Yhdistys on jakanut 6 henkilökohtaista tunnustuspalkintoa YVA-ansioista. Ensimmäisen palkinnon sai Sirpa Pietikäinen. Yva ry on antanut lukuisia lausuntoja koskien erityisesti vaikutsten arviointiin liittyvien lakien ja asetusten muutosehdotuksista. Tällaisia tietoja löytyi Yva ry:n arkistojen kätköistä. Lisää arkistotietoa löytyy lehden loppuosasta.

Impakti-lehden on tarkoitus olla helppolukuinen ja tämä pääkirjoitus tukee juuri tätä tavoitetta. Jos olet lukenut koko pääkirjoituksen, olet jo lukenut pääasiat koko Historia Impaktista … tai oikeastaan et ole, olet vain lukenut sen, minkä minä päätoimittajana näen lehdessä oleellisena – jokainen löytää omat kohokohtansa, joten jatka lukemista YVA:n ja yhdistyksen edesottamuksista vuosien varrella.

Esimakua Impaktista 1/2014: Excu-muistoja

Kuva 4_YVA_ry_Hollannin_ekskursiolla_2010_DSC_0293.muutettu

Opintomatkat ovat kuuluneet tiiviisti yhdistyksen toimintaan liki alusta saakka. Matkoja on tehty niin koti- kuin ulkomaille – keskimäärin joka toinen vuosi. Rauman opintomatka vuonna 2008 oli ensimmäinen, joka keräsi yli 20 hengen osallistujajoukon. Sen jälkeen ollaankin oltu liikenteessä vähän isommalla porukalla.

”Saarenmaan ekskursiolla majoitumme kaupungin liepeille vanhassa omakotitalossa toimivaan majataloon. Tapani mukaan en kiirehtinyt huonejakoon ja viimeisenä majoittujana kävi ilmi, että vapaana oli enää yksi kahden hengen huone ikäiseni rouvashenkilön kanssa. Kohtuullisella elämänkokemuksella varustettuna emme tästä hätkähtäneet vaan sopeuduimme tilanteeseen. Huone oli kovin kylmä ja minä siitä valittamaan. Rouvaltapa löytyikin matkatavaroista ylimääräiset villasukat lainaksi ja niin pysyin minäkin lämpimänä.” -Jorma Jantunen

”Yhdistyksen Pietarin matkalla kesällä 2012 tarkoituksena oli ajaa majapaikastamme Siestarjoelta Sosnovyi Borin kautta uuteen Ust-Lugan satamaan. Rantatietä edetessämme vastaan tuli perinteinen neuvostotyylinen miliisien tarkastuspiste. Poliisit pakottivat meidät kääntymään takaisin. Pääsimme lopulta pieniä sorateitä pitkin myöhästyneinä satamaan, mutta aikahan on Venäjällä suhteellinen käsite.” -Gilbert Koskela

Lue koko artikkeli sekä monta muuta kiinnostavaa juttua 19.3. ilmestyvästä Impakti-lehdestä 1/2014!

 

Esimakua Impaktista 1/2014: Yva ry:n perustaminen

YTKn_YVA-kurssi_1994

Keväällä 1994 silloinen YTK (Yhdyskuntasuunnittelun täydennys- ja koulutuskeskus) järjesti kahden kuukauden mittaisen YVA-koordinaattorikoulutuksen Otaniemessä. Yhtenä luennoitsijana esiintyi silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jolla oli keskeinen rooli YVA-lainsäädännön valmistelussa. Luennossaan hän esitti ajatuksen YVA-alaa edistävästä yhdistyksestä.

Pietikäisen ajatuksen innoittamina YVA-koordinaattorikurssilaiset päättivät laittaa pystyyn Yva-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21.9.1994 Helsingissä ravintola VPK:ssa Albertinkatu 29:ssä. YVA-laki oli tullut voimaan kolme viikkoa aikaisemmin.

Kutsu perustamiskokoukseen lähetettiin mahdollisimman laajalla jakelulla YVA-alalla toimiville tahoille, ja yhdistystä oli perustamassa 20 henkeä. Perustamiskirja laadittiin perustamiskokouksessa, ja sen allekirjoittivat Timo Huhtinen, Matti Kanerva ja Tapio S. Linna. Ensimmäisenä puheenjohtajan toimi Timo Huhtinen 1994-1995.

Koulutustilaisuudet ja lehti keskeisiä alusta lähtien

”Alusta lähtien yhdistyksen keskeisimmiksi toimintamuodoiksi muodostuivat YVA-päivien järjestäminen, jäsenkirjeet, opintoretket ja jäsenille jaetun YVA:a käsittelevän Impakti-lehden tekeminen. Impaktin päätoimittajana toimin vuodesta 1995 vuoteen 2005”, Timo toteaa.

Yhdistyksen toinen puheenjohtaja oli vuosina 1996-1997 Sakari Grönlund: ”Sain olla mukana Yva ry:n toiminnassa alkuvaiheessa paalupaikalla – kuten usein alussa, monet asiat etenivät ja uutta tapahtui kohtalaisen tiiviissä tahdissa.”

”Yhdistyksen piirissä oli keskusteltu roolistamme; keskitymmekö kansalaisia avustamiseen, onko meistä asiantuntijapaneelien muodostajaksi, asiantuntijoiden sertifiointiin tai kehitymmekö jopa konsulttitoimintaa harjoittavaksi toimijaksi. Tekeminen vakiintui lehden kehittämiseen, teemallisiin jäseniltoihin ja vuosittaisen asiantuntijaseminaarin järjestämiseen, ensin Uudenmaan ympäristökeskuksen organisoiman valtakunnallisen yva-päivän kylkiäisenä, ja jo 1997 yhdessä ympäristöhallinnon kanssa suunniteltavaksi ja toteutettavaksi ja alaa yhdistäväksi päätapahtumaksi.”

Lue artikkeli loppuun sekä monta muuta kiinnostavaa juttua 19.3. ilmestyvästä Impakti-lehdestä 1/2014!