Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2013

Yva ry:n nettisivut uudistuvat

Yva ry:n 20-vuotisjuhlavuosi alkaa – ja nettisivut uudistuvat!

Uudistuneet sivut julkaistaan 1.1.2014 ja niitä täydennetään vielä monilta osin tammikuun aikana. Kestäkää siis hetki vielä sivujen keskeneräisyyttä.

Pikkujouluissa tiukkaa ja vähemmän tiukkaa asiaa

Yva ry:n pikkujouluja vietettiin jäsenillan merkeissä 14.11.2013 Katajanokalla varsin hulppeissa tiloissa ja erinomaisen ruoka- ja juomatarjoilun kera.

Ilta aloitettiin keskustelemalla erittäin ajankohtaisesta aiheesta eli YVA-direktiivin muuttamisesta. Aiheesta alusti Lasse Tallskog ympäristöministeriöstä.

Myöhemmin osallistujat syventyivät haastavan tietovisailun pariin. Siinä piti esimerkiksi tietää (tai ainakin perustella uskottavasti) kuka tai mikä ei kuulu joukkoon ja miksi:

  • Jan Vapaavuori / Pekka Perä / Jyrki Katainen / Sauli Niinistö
  • liito-orava / tonttu / sammakko / laulujoutsen

Varsinaisen ohjelman päätti perinteinen tarina: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että ELY-keskuksesta kävi käsky…”

Loppuilta sujuikin sitten vapaamuotoisen jutustelun ja mukavan yhdessäolon merkeissä. Kiitos kaikille osallistujille, ensi kerralla taas!

 

Oleg Bodrov Yva ry:n vieraana v. 2013 YVA-päivillä. Vasemmalta Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto; Tiina kähö, pöyry Finland oy; Erkki ikäheimo, Yva ry:n impakti-lehden päätoimittaja ja Oleg Bodrov, kansalaisjärjestö Green World’n hallituksen puheenjohtaja.

Oleg Bodrov närkästyi Tšernobyl- onnettomuuden vaikutusten salailusta ja rupesi ympäristöaktivistiksi

Tämän vuoden (2013) ulkomainen vieras Yva ry:n YVA-päivillä oli Venäläinen ydinvoimatoisinajattelija, insinööri ja fyysikko sekä kansalaisjärjestö Green World’n hallituksen puheenjohtaja Oleg Bodrov. Hänen elämäntarinansa on mielenkiintoinen ja hänen kauttansa kuvastuu hyvin kansalaisjärjestöjen ja niiden edustajien asema Venäjällä.

Oleg V. Bodrov on reilut 60 vuotias venäläinen herrasmies, joka syntyi Taskentissa Uzbekistanin pääkaupungissa Neuvostoliitossa 1951. Hänen kummankin vanhempansa perheet karkotettiin 30-luvun lopulla Kazakstaniin, jossa he tapasivat toisensa. Oleg kävi koulunsa Chimkentissa eteläisessä Kazakstanissa. 50-luvun lopulla perheiden kunnia palautettiin ja tämän jälkeen perheet pääsivät käymään entisillä kotiseuduillaan Leningradissa ja Moskovassa.

Ydinfyysikon ensimmäinen työpaikka Sosnovyi Bor’ssa

Leningradissa käydessään Oleg ihastui kaupunkiin ja Itämereen. Meri oli
Oleg’lle todellinen elämys, sillä Etelä-Kazakstanissa oli vain pieniä järviä eikä hän ollut nähnyt merta koskaan aikaisemmin. Ihastuttuaan Itämereen Oleg päätti tulla opiskelemaan Leningradiin. Hänen haaveensa oli tulla fyysikoksi ja hän pääsi opiskelemaan Fysiikan ja mekaniikan tiedekuntaan Leningradin polytekniseen yliopistoon. Oleg’n ensimmäinen työpaikka opintojen jälkeen oli Sosnovyi Bor’ssa ydinsukellusveneiden ydinreaktorien parissa.

Onnettomuus innosti tutkimaan ydinvoimaloiden turvallisuutta

Oleg’n työpaikan ydinlaboratoriossa tapahtui vuonna 1979 ihmishenkiä vaatinut räjähdysonnettomuus. Vaikka tämä räjähdys ei ollutkaan ydinreaktoreihin liittyvä eikä siitä levinnyt säteilyä, Oleg päätti ruveta tutkimaan ydinvoimateollisuuden turvallisuutta ja vaikutuksia luontoon ja ympäristöön.
Hän vaihtoi työpaikkaa Sosnovyi Bor’ssa Leningradin alueelliseen ekologiseen laboratorioon, Khlopin Radium Institut’iin, jossa hän työskenteli aluksi tutkijana ja myöhemmin tutkimusryhmän johtajana. Tehtävänä oli tehdä selvityksiä Leningradin / Pietarin piirissä olevan yhdeksän ydinreaktorin vaikutuksista Itämereen.

Tšernobylin säteilyselvitys salattiin

Tšernobylin ydinrektorin onnettomuuden jälkeen 1986 syyskuussa, noin 5 kuukautta onnettomuuden jälkeen, Oleg lähetettiin tutkimaan säteilyä ja ottamaan näytteitä. Vaikka säteilyä ei pystynyt tuntemaan, Oleg havaitsi otsonin tuoksusta jo näytteitä ottaessaan, että alueella säteili voimakkaasti. Onneksi Oleg oli jo silloin naimisissa ja hänellä oli kaksi tytärtä. Tämän jälkeen Oleg vaimonsa kanssa eivät enää suunnitelleet hankkivansa lisää lapsia.

Myös näytteiden perusteella kävi selväksi, että onnettomuus oli aiheuttanut hyvin voimakkaasti säteilevän laskeuman ympäristöön. Selvityksen tulokset kuitenkin julistettiin valtionsalaisuudeksi eikä niitä saanut julkaista. Myös muita Olegin tekemiä ydinvoimaloiden vaikutuksia koskeneita tutkimuksia julistettiin salaisiksi – mm. selvitys ydinvoimaloiden lauhdevesien ja vedenoton vaikutuksista kalakantoihin.

Laboratoriosta eroaminen aiheutti vaikeuksia

Tässä yhteydessä Oleg ymmärsi kuinka suuren riskin ydinteollisuus todellakin aiheuttaa. Hän turhautui, koska koki, että ekologinen laboratorio ei tehnyt sitä tehtävää, jota varten se oli hänen mielestään perustettu, vaan salasi tietoa ja antoi julkisuuteen ydinvoiman käyttöä tukevaa tietoa. Oleg ei halunnut olla osana tällaista organisaatiota ja erosi laboratorion palveluksesta 1994.

Työstä eroamisen jälkeen elämä oli Oleg’lle vaikeata, sillä aluksi hän oli työtön ja perhe olisi tarvinnut tuloja hänen vaimonsa tulojen lisäksi, joita ei maksettu säännöllisesti samanaikaisen Venäjän talouskriisin takia. Perhe kuitenkin tuki Oleg’n päätöksiä vaikeinakin aikoina. Lopulta hän pääsi töihin tuttavansa pitämään kauppaan.

Salaiset selvitykset julkisuuteen ulkomaisella tuella

Laboratoriosta eroamisen jälkeen Oleg teki rahoitushakemuksen Insititute for Soviet and American Relations (ISAR) -järjestölle, jonka Seeds of Democracy -ohjelma tuki kansalaisjärjestöjen toimintaa. Green World –kansalaisjärjestö oli perustettu heti Tsernobyl’n onnettomuuden jälkeen. Oleg haki rahoitusta, jotta voisi julkaista salaiseksi julistettujen tutkimusten tulokset. ISAR:lta saamiensa 3000 dollarin avulla Oleg julkaisi Baltic Region Our Habitat –lehden, jota julkaistiin sekä englanniksi että venäjäksi.

Lehti oli tehtävä salassa eikä Oleg voinut käyttää sen tekemiseen ulkopuolisia ihmisiä. Hän sai käännös- ja lehden tulostusapua ystäviltään ekologisessa laboratoriossa. Lehtien salakuljettaminen hyvin vartioidusta laboratoriosta oli Oleg’n mukaan jännittävä ja riskialtis operaatio. Lehteä jaettiin henkilökohtaisesti mm. kotimaiselle ja ulkomaalaiselle medialle.

Julkaisutoiminta huomattiin ulkomailla

Jaetut lehdet tuottivat tulosta, ja Suomen Vihreä liiton edustaja kutsui Oleg’n Suomeen. Matka oli Oleg’n ensimmäinen ulkomaanmatka, ja juna-asemalta mentiin suoraan lehdistötilaisuuteen, mikä oli tällaiseen tottumattomalle yllätys. Oleg ja hänen viestinsä saivat paljon julkisuutta Suomen lehdistössä.

Oleg’n toiminta huomattiin myös muualla. Norjasta The Norwegian Society for the Conservation of Nature (Norges Naturvernforbund) otti yhteyttä Oleg’iin ja tarjosi rahallista tukea, jotta Oleg voisi jatkaa Baltic Region Our Habitat -lehden seuraavien numeroiden julkaisemista. Lehteä julkaistiin kaikkiaan 7 numeroa.

Coalition Glean Baltic, jonka tehtävä on olla Itämerta suojelevien kansalaisjärjestöjen yhdysjärjestö, kutsui Green World -järjestön jäsenekseen. Yhteydenottoja tuli myös muualta mm. Yhdysvalloista ja Japanista.

Green World on tiedotusikkuna suljetulta alueelta

Tšernobyl’in onnettomuuden jälkeen perustettua Green World’ia ei vielä silloin rekisteröity, koska kansalaisjärjestöjä ei voinut rekisteröidä siihen aikaan. Rekisteröinti tuli ajankohtaiseksi vasta vuonna 1997, koska osa rahoittajista ei voinut antaa rahoitusta rekisteröimättömille organisaatioille, mikä olisi tarkoittanut käytännössä rahan antamista yksityishenkilölle.

Oleg Bodrov on yksi Green World’n perustajajäseniä ja on toiminut järjestön puheenjohtajana vuosina 1989 – 1990 sekä vuodesta 1997 eteenpäin. Tällä hetkellä Green World’lla on 30 työntekijää ja toiminta-alue on Pietarin ja Ust-Luga’n välinen alue, joka on rantaviivalla mitattuna 180 kilometriä pitkä. Nykyisin järjestö tekee Green World Baltic News sähköistä julkaisua sekä englanniksi että venäjäksi. Siitä on tehty jo 120 julkaisua, ja sitä jaetaan sähköpostilla ja nettisivuilla, jotka tehtiin järjestölle noin 10 vuotta sitten.

Oleg vertasi Green World’n toimintaa Pietari Suuren ajatukseen Pietarin kaupungista, joka toimisi Venäjän ikkunana länteen. Green World’n toiminta on tiedotusikkuna suljetulta ydinvoima-alueelta maailmalle.

Aktivismissa on riskinsä

Vuonna 2002 Oleg pahoinpideltiin kadulla hänen kotikaupungissaan Sosnovyi Bor’ssa hänen ympäristöaktivisminsa takia. Oleg sai vakavia vammoja päähänsä, joista hän kuitenkin toipui työkykyiseksi.

Viranomaiset ovat tarkistaneet ajoittain järjestön toimiston, mutta eivät ole löytäneet mitään epäilyttävää, koska järjestö toimii venäläisten sääntöjen mukaisesti. Viranomaiset eivät Oleg’n mukaan pidä järjestön julkaisutoiminnasta.

Green World järjestää opintomatkoja viranomaisille

Green World etsii rakentavia toimintatapoja, joilla voidaan tukea Venäjän ydinvoimateollisuutta ja –viranomaisia toimimaan parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti.

Järjestö on järjestänyt vierailuja mm. Ingalina’n ydinvoimalaan Liettuaan ja Graifswald’in ydinvoimalaan Saksaan. Matkoille on kutsuttu mukaan Venäjältä alueilta, joissa on samantyyppisiä ydinvoimaloita kuin kohdemaassa, viranomaisia, ydinvoima-asiantuntijoita ja kansalaisjärjestöjen edustajia tutustumaan sulkemissuunnitelmiin ja -teknologiaan.

Yhdysvaltoihin Vermont’iin suuntautuneella opintomatkalla kerättiin tietoa ja kokemuksia siitä, miten paikalliselta tasolta on mahdollista vaikuttaa ydinvoimaloiden sulkemissuunnitelmiin, kun sulkemisesta vastaava viranomainen on kansallisen tason viranomainen. Tällainen asetelma on sekä Yhdysvalloissa että Venäjällä. Mukaan oli kutsuttu Venäjältä mm. federaatiotason ydinvoimaloista vastaavia virnaomaisia Rosatom’sta. Oleg’n mukaan Rosatom’lla ei ollut kunnollisia suunnitelmia Venäjän ydinvoimaloiden sulkemiseksi, ja suunnittelu oli tasolla ”odotetaan 100 vuotta ja katsotaan sitten” eikä sulkemiseen tai sen suunnitteluun ollut allokoituja resursseja.

Opintomatkojen perusteella Green World on tuottanut opintomateriaalia, jossa tuodaan esille mm. parhaita kansainvälisiä ydinvoimaloiden sulkemisen käytäntöjä.

Oleg’n IAEA edustus aiheutti skandaalin

Rosatom kutsui Green World’n pitämään esityksen ydinvoimaloiden sulkemisesta Moskovassa. Oleg kutsuttiin myös Wieniin Venäjän edustajaksi International Atomic Energy Agency’n (IAEA) kokoukseen esitelmöimään eri osapuolten osallistamisesta sulkemisprosessin suunnittelussa. Rosatom ei kuitenkaan antanut Oleg’lle lupaa lähteä kokoukseen, koska hän ei ollut rosatomlainen. Lopulta Oleg piti esitelmänsä Norjan Radiety Protection Agency’n edustajana ja toimeksiannosta. Tämä oli skandaali Rosatom’in edustajien mielestä, kertoo Oleg.

Riski myös Länsi-Euroopan ympäristölle

Seuraavaksi Green World’n toiminta on tarkoitus suunnata tuomaan esille sähkön vientiin tarkoitettujen ydinvoimaloiden aiheuttamia riskejä, sillä näissä voimaloissa syntyvä ydinjäte viedään käsiteltäväksi ja varastoitavaksi Krosnoyarsk’in ja Chelyabinsk’in alueille, joissa siitä on haittaa paikalliselle väestölle ja josta säteilyn uskotaan kulkeutuvan ajan mittaan Siperian suurien jokien mukana Jäämereen ja sen ekosysteemiin ja sitä kautta mm. Länsi-Eurooppaan.

Oleg’n tavoite on päästä keskusteluihin EU:n politikkojen kanssa ja vaikuttaa tätä kautta siihen, että sähkön tuonnin taloudellisen kannattavuuden lisäksi analysoitaisiin ne riskit, mitä se aiheuttaa koko maapallolle ja ratkaisujen löytymiseksi näiden riskien pienentämiseksi.

Oleg Bodrov’n ja Green World’n tuotantoa:

•     Green Worldin kotisivut: www.greenworld.org.ru
•     Ympäristövaikutusten arvioinnit useille haitallisiksi katsotuille laitoksille Pietarin läheisyydessä.
•     Parhaita ydinvoimaloiden sulkemiskäytäntöjä esittelevä julkaisu: ”Concept of a Decommission Plan for Old Nuclear Power Reactors. Guiding Principles from Environmental NGOs” : http://www.greenworld.org.ru/sites/default/greenfiles/conception_eng_1610.pdf.
•     Kahdeksan videodokumenttia ydinvoimaloiden sulkemisen haasteista ja hyvistä kansainvälisistä käytännöistä. Baikalin kansainvälisillä filmifestivaaleilla Irkutsk’ssa 2010 video ”Wasteland” palkittiin sarjassa ”People and Environment”: http://greenworld.org.ru/videofilms/techa_eng.mp4
•     Oleg Bodrov on lukuisien tieteellisten ydintekonologian ympäristöhaittoja ja ekologista turvallisuutta käsittelevän artikkelien kirjoittaja, joita on julkaistu Venäjällä, EUssa, USAssa ja Japanissa.
•     http://www.greenworld.org.ru/?q=ang_monografy

Oleg Bodrov’n palkintoja ja kunnianimitykset

•    ”Green Person of the Year 2004” -nimitys Venäjän ympäristöyhteisöltä.
•    ”The Nuclear Free Future Education Award” palkinto myönnettin New York’ssa vuonna 2013 Oleg’in työstä Itämeren alueen suojelemiseksi ja ydinvapaan maailman hyväksi.
•    ”Certificate for Honour” -palkinnon myönsi Alliance for Nuclear Accoutability Washingtonissa D.C.:ssä vuonna 2012 mm. Oleg’in valistusvideoista ja Tšernobylin
ympäristöhaittojen tutkimisesta.

Talvivaara-kiviautoja-rajattu

Vuorovaikutus ja osallistuminen keskeisessä roolissa Talvivaaran kaivoksen Yvassa

Talvivaaran laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa punaisena lankana ovat raporttien ymmärrettävyys, selvitysten luotettavuus ja läpinäkyvyys sekä riittävä osallistuminen.

 

Talvivaaran Sotkamon kaivos on ollut usein esillä eri medioissa. Uutisissa ja mielipidekirjoituksissa on käsitelty muun muassa nykyisen toiminnan vaikutuksia  ympäristöön ja häiriötilanteita vesienkäsittelyssä. Pääosa kirjoittelusta on koskenut nykyistä toimintaa. Nykyisen toiminnan ohella Talvivaaralla on käynnissä kaivoksen laajentamisen ympäristövaikutusten arviointi. Tilanteiden eläessä myös YVAn aikataulu ja painotukset elävät.

Nykytila pohjana vaikutusten arvioinnille

Olennainen osa ympäristövaikutusten arviointia on aina nykytilakuvaus, jotta tiedetään, mihin mahdolliset vaikutuk- set tulisi suhteuttaa. Talvivaaran Sot- kamon kaivoksen laajennuksen YVAssa nykytilakuvauksen merkitys korostuu tavallistakin enemmän. YVA-selostukseen kootaan tiedot esimerkiksi nykyi- sestä toiminnasta, tehdyistä selvityk- sistä ja käytössä olevista tekniikoista. Tällöin kaivoksen laajennuksen suun- nittelussa ja vaikutusten arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös nykyti- lanteessa tunnistetut kehittämistarpeet.

Kokemusperäinen tieto esille työpajoissa

Koska laajennushanke on mittava ja nykyisellä toiminnalla on todettu vaikutuksia luonnon-, asuin- ja elinympäristöön, arviointityöhön on sisällytetty paljon vuorovaikutustilaisuuksia sekä tiedonhankintaa osallisilta. Kokemusperäinen tieto on muun tutkimustiedon ohella tärkeässä asemassa. Hankkeessa on toteutettu tai tullaan ennen YVAn päättymistä toteuttamaan useita työpajoja: kaksi asukkaille, yksi matkailuyrittäjien edustajille, yksi vesistö- ja virkistyskäyttöasioihin liittyen (kohderyhmänä etenkin vapaa-ajan asukkaat), yksi kuntien edustajille sekä yksi työpaja osana seurantaryhmän työskentelyä. Asukaskysely suunnattiin tällä kertaa erityisesti kaivoksen lähialueen vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille, ja lisäksi tarkoitus on toteuttaa kysely mat- kailuun kytkeytyville yrityksille. Edellä mainittujen lisäksi hankkeessa toteutettiin ryhmähaastattelu kaivoksen työntekijöille.

Asukaskyselyllä myös lähiasukkaiden näkemykset esille

Alueen asukkaille hanke tulisi näkymään paitsi välittömien vaikutusten kautta, myös erilaisina välillisinä vaikutuksina. Yksi välillisistä vaikutuksista lienee kutsut tilaisuuksiin sekä postiluukusta tipahtelevat kyselyt. Kyselyitä ja asukastilaisuuksia on järjestetty aiempien YVA-prosessien yhteydessä, osana Talvivaaran jatkuvaa toimin- taa (esim. tupaillat) ja nyt kaivoksen laajennuksen YVAn yhteydessä. Asukastilaisuuksissa paikalliset ovat itse todenneet, että julkisuudessa korostuvat kauempana asuvien näkemykset. Tätä taustaa vasten keväällä 2013 toteutettu asukaskysely päätettiin kohdentaa nimenomaan lähiasukkaille, jotta niin sanotun suuren yleisön mielipiteen lisäksi voitaisiin varmistaa, että myös lähimpien asukkaiden näkemys saadaan esiin. Toistuvaan osallistamiseen mahdollisesti kyllästyneet vaikutusalueen asukkaat haluttiin motivoida vastaamaan kyselyyn: Y VAssa ei haluttu tarjota asukkaille yleispiirteisiä kartoittavia kyselyitä, vaan kohdentaa lomake täsmällisemmin jo tunnistettujen vaikutusten selvittämiseen.

Kyselyn taustaksi tarkasteltiin aiemmassa YVAssa toteutetun asukaskyselyn lomaketta ja tuloksia, pohdittiin tiedossa olevia muutoksia vaikutuksissa sekä yleisessä keskustelussa olleita asioita.

Tämän pohjalta päädyttiin siihen, että lomake keskittyi koettujen vaikutusten
selvittämiseen niin alueiden käyttöön, koettuun terveyteen kuin tiettyihin ympäristövaikutuksiin liittyen.

Ympäristövaikutuksissa muutoksia sekä parempaan että huonompaan

Aiemman asukaskyselyn tulosten perusteella lähiasukkaat ovat muutaman viime vuoden aikana havainneet hajuhaittojen vähentyneen selvästi, mutta vesistöhaittojen lisääntyneen. Liikenne-, melu- ja pölytilanteet ovat pysyneet valtaosan mielestä melko lailla ennallaan. Alustavien tulosten perusteella näyttää, että vastaajien oman arvion mukaan kaivoksen lähiympäristön hyödyntäminen sieni-, marja- ja metsästysalueena on vähentynyt verrattuna vuoteen 2010. Noin puolella vastaajista kaivoksen lähiympäristön ulkoilukäyttö on pysynyt ennallaan ja vähentynyt noin 40 %:lla vastaajista. Sen sijaan luonnon tarkkaileminen kaivosalueen lähellä on lisääntynyt jonkin verran.

Asukkaiden kokemukset terveydestään vaihtelevat

Kaivokseen liittyvät asiat ovat vaikuttaneet monien lähiasukkaiden kokemuksen mukaan heidän henkiseen hyvinvointiinsa. Hieman useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta kertoi kokevansa kaivoksen alentaneen heidän henkistä hyvinvointiaan. Vapaamuotoisten kommenttien perusteella kaivoksen nykyiseen toimintaan liittyvät vaikutukset ovat aiheuttaneet stressiä, epävarmuutta ja huolta.

Osa vastaajista uskoi vahvasti kaivoksen nykyisen toiminnan vaikuttaneen heidän fyysiseen terveyteensä, ja osa epäili kaivoksella saattaneen olla vaikutusta heidän fyysiseen terveyteensä. Yli puolet vastanneista oli kuitenkin sitä mieltä, että kaivos ei ole vaikuttanut suoraan eikä välillisesti heidän fyysiseen terveyteensä.

Yvan  jatkossa oleellista mm. läpinäkyvyys ja osallistuminen

Tulevaisuuden suunnitelmissa etusijalla on saada Talvivaaran Sotkamon kaivoksesta ympäristölle aiheutuvat haitat mahdollisimman pieniksi.  Laajennuksen YVA etenee muun toiminnan mahdollistamassa tahdissa, ja arvioitavat suunnitelmat tarkentuvat matkan varrella edelleen. Asukkaille arvioinnin etenemisestä tiedotetaan muun muassa Talvivaaran tupailloissa, eri medioiden välityksellä sekä YVA-hankkeen postituslistan kautta. YVA-prosessin punaisina lankoina toisiaan täydentävät edelleen ymmärrettävyys, luotettavuus, läpinäkyvyys sekä riittävä osallistuminen.

heinolansilta

Sovan resursointiin ja vaihtoehtojen tarkasteluun eniten kehitysehdotuksia

Laki suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (SOVA) tuli voimaan vuonna 2005. SOVA-lain mukaisten ympäristöarviointien laatua tarkasteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 valmistuneessa selvityksessä (Kallio 2008). Nyt tänä vuonna (2013) valmistuneessa selvityksessä olivat vuosina 2008-2010 valmistuneet kolmekymmentä SOVA-lain mukaista ympäristöarviointia. Kehitystä oli tapahtunut, mutta parannettavaakin riittää.

Selvitys perustui pääosin ympäristöarvioinneissa laadittujen ympäristöselostusten tarkasteluun. Aineistona  olivat  maakuntaohjelmien, vesienhoitosuunnitelmien, alueellisten jätesuunnitelmien ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen ympäristöarvioinnit. Tarkasteltuja ympäristöarviointeja tehneiltä tai niiden tekoon osallistuneilta pyydettiin myös käsityksiä arvioinnin onnistumisesta ja vaikutuksista suunnitelman tai ohjelman valmisteluun.

Vaihtoehtotarkastelu puutteellista ja vuorovaikutus runsasta

SOVA-menettelyt ja ympäristöselostukset olivat laadultaan vaihtelevia. Erot olivat kuitenkin pienempiä saman suunnitelma- tai ohjelmatyypin kesken kuin niiden välillä – lukuun ottamatta maakuntaohjelmia, joiden ympäristöselostusten väliset erot olivat hyvin suuria. Ympäristöarvioinnit olivat pääsääntöisesti tehty SOVA-lain mukaisesti. Erityisesti tiedottaminen ja kuuleminen oli järjestetty SOVA-lain edellyttämällä tavalla. Puutteellisimmin olivat yleensä tehty vaihtoehtotarkastelut.

Useiden suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarviointien voidaan katsoa parantaneen yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia, sillä sidosryhmätyö oli usein merkittävässä roolissa suunnitelmien ja ohjelmien sisällön muovaamisen kannalta ja paikoin myös yksittäisiä kansalaisia oli pyritty saamaan mukaan suunnitteluun. Lähes kaikkien suunnitelmien ja ohjelmien kohdalla vuorovaikutusmahdollisuuksia oli järjestetty lain minimivaatimuksia enemmän. Joskus ongelmana oli kuitenkin yleisön kiinnostuksen puute. Suunnitelmat ja ohjelmat ovat melko yleisen tason kehittämisehdotuksia, jolloin niistä ei ehkä löydy yksittäisiä kansalaisia kiinnostavaa sisältöä.

Yhteisvaikutukset ja kytkentä laajempiin ympäristöongelmiin vaikeata

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta SOVA-asetuksen sisältövaatimukset täyttyivät ympäristöselostusten kohdalla hyvin tai kohtalaisesti. Eri suunnitelma- ja ohjelmatyypeissä ongelmakohdat olivat erilaisia, mutta yleisesti ottaen vaihtoehtotarkastelu, kytkeminen kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäviin ympäristöongelmiin sekä haitallisten ympäristövaikutusten lieventäminen vaikuttivat olleen vaikeimpia kohtia arvioinneissa.

Ympäristöselostuksissa eniten huomiota kiinnitettiin itse vaikutusten arviointiin, joka toteutettiin yleensä suunnitelman tai ohjelman eri osille ja usein myös koko suunnitelmalle tai ohjelmalle. Suunnitelman tai ohjelman vaikutusten kokonaisarvioinnin puuttuessa oli hankala saada käsitystä siitä, millaisia yhteisvaikutuksia oli niillä toimenpiteillä, joilla arvioitiin olevan erisuuntaiset vaikutukset samaan vaikutuskohteeseen. Vaikutukset oli usein arvioitu hyvin yleisellä tasolla

Toteuttamisen epävarmuus vaikeuttaa arviointia

Erityisesti maakuntaohjelmien  ja vesienhoitosuunnitelmien  ympäristöselostuksissa korostettiin arviointiin liittyviä epävarmuuksia ja puutteita, joista yleisimpiä olivat epävarmuus tulevan kehityksen ja ohjelman toteutumistavan ennustamisessa sekä sopivien taustatietojen sekä arviointiresurssien puute. Vaihtoehtotarkastelu on ympäristövaikutusten vertailun keskeinen osa, mutta useimmissa ympäristöarvioinneissa siitä oli luovuttu kokonaan. Kattavimmin vaihtoehtoja oli tarkasteltu alueellisissa jätesuunnitelmissa, mutta myös niissä vaihtoehtotarkastelua pidettiin toisinaan tarpeettomana ja keinotekoisena. Suunnitelmat ja ohjelmat ovat usein luonteeltaan yleisiä ja laajoja alueita kattavia kokoelmia toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen pyritään, mutta suunnitelmien toteutuminen kaikkine osineen on epävarmaa. Tällaisissa tilanteissa epävarmuutta ei ehkä haluta lisätä keksimällä mahdollisia vaihtoehtoja jo parhaiksi katsotuille toimille.

Vaikuttavuus ilmeni poistettuina toimenpiteinä

Ympäristöarvioinnin vaikuttavuus on sen laadun keskeinen mittari. Joissakin suunnitelmissa ja ohjelmissa kerrottiin arvioinnin vaikuttaneen ohjelman sisältöön siten, että sieltä oli poistettu sellaisia toimenpiteitä, joilla katsottiin olevan kielteisiä vaikutuksia. Alueellisten jätesuunnitelmien kohdalla ympäristöarvioinnilla oli tärkeä rooli tiedon tuottajana suunnittelua varten, jolloin sen vaikuttavuus oli suuri. Vesienhoitosuunnitelmien kohdalla vaikuttavuus lienee ollut vähäisempi, joskin palautteen perusteella ohjelmiin oli tehty joitakin muutoksia.

SOVA-arviointeja  tehneiltä henkilöiltä pyydettiin käsityksiä SOVA-arvioinnin vaikutuksesta suunnitelmien ja ohjelmien laadintaan. Vastaukset tukivat ympäristöselostusten analysoinnin tuloksia. Arvioinnin  keskeisimpinä hyötyinä pidettiin siihen liittyneen yhteistyön merkitystä ja arvioinnin systemaattisuutta. Arviointien ei koettu vaikuttaneen kovinkaan suoraan suunnitelmien ja ohjelmien sisältöön, mutta arviointimenettelyn aikana käyty keskustelu ja syntyneet ideat välittyivät suunnitelmiin ja ohjelmiin. Maakuntaliittojen edustajat katsoivat SOVA-arvioinnin sujuneen aiemmassa arvioinnissa saatua paremmin, koska siihen oli jo totuttu ja sen tekemiseen opittu.

 Selvää kehitystä edelliseen arviointiin verrattuna

Edelliseen arviointikierrokseen (Kallio 2008)  verrattuna ympäristöselostuksissa oli havaittavissa kehitystä, vaikka silloin kipukohdiksi osoittautuneet osa-alueet (vaihtoehtotarkastelu, tiettyjen sisältövaatimusten täyttyminen, haittavaikutusten lieventäminen ja seuranta) olivat usein nytkin heikoimmin käsiteltyjä. Myös vuorovaikutuksen menetelmät ja mahdollisuudet olivat aikaisempaa moninaisemmat. Aiemmin heikoksi arvioitu vaikuttavuus näyttää lisääntyneen, mikä tosin voi osaltaan johtua myös siitä, että tällä arviointikierroksella mukana oli enemmän sellaisia ohjelmia ja suunnitelmia, joissa on vertailtavia vaihtoehtoja ja ympäristöarvioinnin sekä vuorovaikutuksen kautta saadun tiedon merkitys oli suurempi. Ympäristöselostusten yhteenvetojen määrä ja laatu olivat hieman nousseet. Useimmiten selostuksessa oli jonkinlainen yhteenveto, joskin vain noin puolet niistä käsitteli kattavasti koko ympäristöselostusta.

Hyviä käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia

Selvityksessä tunnistettiin joukko hyviä käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia:

•  Ympäristöarvioinnin varhainen kytkentä suunnitteluun; Kun vaikutuksia arvioidaan jatkuvasti suunnittelutyön mittaan, voidaan arvioinnin tuottamaa tietoa käyttää tehokkaasti suunnittelussa.

•  Osallistumis- ja arviointisuunnitelma; Vaikka osallistumis- ja arviointisuunnitelman tai vastaavan asiakirjan laadintaa ei edellytetä, se on hyvä käytäntö osallistumismahdollisuuksista tiedottamiseen ja ympäristöarvioinnin kytkemiseksi suunnitteluun.

•  Tavoitteiden määrittely; SOVA-menettelylle voidaan asettaa erilaisia tavoitteita ja niitä voidaan painottaa eri tavoin. Tavoitteet olisi hyvä määritellä aluksi, jotta on selvää, mihin arvioinnilla erityisesti tähdätään.

•  Riittävät resurssit; Osaamisen ja henkilöstön, samoin muidenkin resurssien (aineisto, aika, raha) riittävyyden varmistaminen on tärkeää työn toteutumisen kannalta.

•   Arviointityön organisointi;  Kun sama henkilö tai henkilöt osallistuvat sekä ohjelman valmisteluun että ympäristöarvioinnin tekoon tai yhteistyö on muuten tiivistä, ajantasainen tieto liikkuu molempiin suuntiin ja ympäristöarvioinnin tuottama tieto tulee suunnittelijoiden käyttöön.

•  YVA-SOVA-ryhmä; YVA-SOVA-ryhmä tai muu asiantuntijaryhmä ja sen aktiivinen käyttö tuo arviointiin kokemusta ja rutiinia.

•  Monipuolinen viestintä; Eri yleisöryhmille on hyvä suunnata erilaista viestintää (lehdet, tapahtumat, kirjastot, nettisivut, sosiaalinen media). Yleisöä voidaan aktivoida esim. internetpohjaisilla kyselyillä jo työn alussa.

•  Aidot vaihtoehdot tai toimintatavat; Jos aitoja vaihtoehtoja ei ole, on hyvä harkita isoa toimenpidevalikoimaa, josta arvioinnin perusteella huonoimmat voidaan valikoida pois.

•  Nollavaihtoehto;  Vaikka saattaa vaikuttaa turhalta arvioida vaihtoehto, jota ei pyritä toteuttamaan, se voisi tuoda lisää tietoa siitä, miksi ohjelma tai suunnitelma tarvitaan. Perusteellisesti arvioitu nollavaihtoehto tuo hyvän vertailukohdan ohjelman tai suunnitelman vaikutuksille ja sen perusteluille.

•  Valintojen perustelu; Tehtyjen rajausten ja vaihtoehtojen valitsemisen perustelut, menetelmien selostus sekä epävarmuustekijöiden ja puutteiden tuominen ilmi luo avoimuutta, ja ulkopuolisen on helpompi ymmärtää, mitä arvioinnissa on tehty.

Selvityksen tekivät Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n ympäristöpolitiikkakeskuksessa MMYo Anna-Mari Lehmonen ja johtava asiantuntija Jorma Jantunen, ja selvitys on saatavissa sähköisesti SYKE:n verkkosivuilta.

Jorma Jantunen, johtava asiantuntija, SYKEn Ympäristöpolitiikkakeskus | | | ,